On elämä keinutuoli

Viime viikolla oli aamulla kuuraa, aurinko paistoi ja tuli täydellinen pakkomielle tehdä jotain talvista ja jouluista. Sama fiilis kolahti sekä minuun että kuopukseen. Kun pääsimme kuistille tavaroinemme, kuura muuttui vedeksi ja katosta tippui vettä monesta kohdasta läpi. Joulufiilis olisi voinut siinä kohdassa kadota, mutta ei. Kuopus pyysi, että laulamme joululauluja. Niin me kaksin kuistilla veden ropistessa teimme joulua ja mietimme tekisikö eno meille uuden katon. 

Kuisti on nyt vain avokuisti aivan järkyttävällä valokatteella varustettuna. Todella ruma, todella epäkäytännöllinen ja muistuttaa joka kerta itsestään kun sisälle tulee. Toivoin todella, että kesällä olisimme remontoineet kuistin, mutta yllättävä vessaremontti siirsi haaveet. Nyt olen valmis tekemään kompromisseja ja uusimaan tällä erää vain katon. Jos toiveet olisivat toteutuneet olisin muuttanut kuistin kattokulman yhtenäiseksi talon kanssa ja muutenkin tekemään kuistista vanhaa aikaa kunnioittavan. Nyt se on pakollinen erillinen nopeasti värkätty kyhäelmä edellisten asukkaiden toimesta. Aina ei saa mitä haluaa ja tässä kohtaa lasken rimaa. Enolle on toive avusta esitetty, katsotaan kuinka meille käy.

Vanhoihin lasipurkkeihin haimme kuopusen kanssa havuja: tuijaa ja kuusta. Toiseen purkkiin päätyi pari palloa ja käpyjä. Sisälle ripustin rautalangalla hillopurkin, jossa voi turvallisesti polttaa kynttilää. Helminauha yrittää peittää rautalankoja osittain aika heikolla menestyksellä. Helminauha on jäämistöä tyttärien morsiusmekoista muutaman vuoden takaa.

Karhupurkkiin tuli talvi. Helmet ja lumihiutaleet esikoisen ja kakkosen tekemien enkeleiden kanssa on talvinen ja herkkä. Valon osuessa sopivasti, saa purkista todellakin talven fiiliksen.

Purkit ovat kuistilla ovesta tehdyllä pöydällä antamassa toivoa tulevasta talvesta. Kyllä se sieltä tulee, talvi ja uusi katto. Siihen on luotettava.

Pyhäinpäivänä olimme reissussa ja pääsimme käymään kauempana olevien haudoilla. Kulunut vuosi on ollut rankka ja hautoja on nyt aivan liian monta kierrettäväksi ja niissä kohtaa valtavan määrän muistoja. Muistoja tulvi erityisesti pyhäinpäivänä oleminen anoppilassa, josta lasten pappa puuttui - ja lasten isomummolassa, joka on nyt tyhjä. 

Anoppilassa istahdin pitkästä aikaa keinutuoliin, joka meilläkin oli vuosia. Keinu on miehen isoisoisän (?) tekemä. Meille tullessa keinu sai uuden päällisen minun toimesta. Pellava ja pellavasekoite oli mielestäni luonnollinen valinta vanhaan tuoliin. Keinussa keinuin kun odotin esikoista, keinussa keinuttiin lasten kanssa päiviä ja öitä. Muutto pienempään taloon toi keinulle muuton takaisin anoppilaan. 

Reissusta kotiuduttuani kävin Tosimummon blogissa. Siellä oli yhteensattuma keinubloggauksen kanssa. Tosimummo oli lainannut Unto Kupiaisen runon blogiinsa ja sen minäkin tähän haluan liittää.

On elämä keinutuoli.
Me kahden siinä kiikutaan,
me, Pää ja Takapuoli,
näin, pimeään ja valoisaan.

Ja keinuessa veisataan.

Ja kerran meitä muistellaan:

ne kiikkui ynnä kuoli!

On elämä keinutuoli.

-Unto Kupiainen-

Viikonlopun reissussa puikot saivat aikaan tunikan kuopukselle. Malli ei ole ollut kuvattavassa vireessä reissun jäljiltä, mutta ehkä kuvat tänne saamme seuraavaksi.

-Unna

Lahjoja

Esikoinen oli kaverinsa 10v juhlissa. Esikoisen kanssa pohdittiin lahjaideoita ja päädyttiin Kettukarkki-tumppuihin ja karkkipussiin. Esikoinen kyllä kertoi, ettei sankari pidä yllään keltaista ja punaista, koska ne edustavat väärää jääkiekkojoukkuetta. Päädyimme olla välittämättä tästä. Ihan metsään ei menty. Sankari kävi päivä juhlien jälkeen ovellamme ja ensimmäisenä eteen työntyivät suloiset kädet kettutumppuineen. Ovat kuulemma hyvät. Ihana juttu.

En pidä kertakäyttökulttuurista ja lahjojen paketointi on minusta tietyllä tavalla vastenmielistä. Muovipintaista paperia ja narua tulee syntymäpäivinä ja jouluna valtavasti. Haluan kuitenkin pakettien olevan suloisia ja näyttäviä. Toisinaan meillä pakataan sanomalehteen, toisinaan tapettien jämäpaloihin ja toisinaan ruskeaan pakkauspaperiin. Lahjanaruna on useasti villalanka, silkkinauha tai pitsi.


Lahjakassit ovat myös suosiossa, koska niitä voi käyttää useaan kertaan. Tällä kertaa tein kassin itse. Ajatus syttyi tietenkin hetkeä ennen lähtöä. Hyvät ajatukset tulevat niin moneasti myöhään. En ymmärrä miksi. Mallia otin kirjasta Paperi taipuu moneen muotoon (Marion Elliot). Kirjassa on monia käyttökelpoisia ideoita. Harjoitusta nuo vain vaativat. -tietenkin. En ole paperiaskarteluissa kovinkaan haka.

Liima ei meillä ollut riittävän pitävää / nopeasti kuivuvaa. Sivukaitaleiden liimaamisessa meinasi kädet loppua, kun yritin yhtä aikaa asetella kaitaletta, pitää jatkoa erillään pöydästä ja kassin etu-/takakappaleista, ja pitää aiemmin laitettuja kohtia paikallaan, jotta liima kuivuisi ennen palasten irtoamista. Kiireessä oli turvauduttava hätäratkaisuihin ja teipillä laitoin reunat. Mutta kassi kesti kuulemma perille asti ja lahja pysyi matkassa. Tätä on vielä harjoiteltava, mutta ensin perehdyn eri liimoihin. Ihanaa vaihtelua askarteluihin. Oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu.

Pikku hiljaa alkaa täällä olemaan tonttupajaa ja hys hys -juttuja tehtynä. Niitä ei auta paljastaa vielä. Ehkä jotain paljastettavaakin samalla tulee tehtyä. Ehkei blogi kuitenkaan aivan hiljene jouluun saakka. Joulukalenterikin on jo puolivalmiina. 

- Unna

Lapasviikko

Lapasia. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Näissä ei järin paljoa esiteltävää ole. 

Ystävä kysyi, voisinko neuloa hänelle lapaset. Tein ensimmäiset. Ei näyttäneet hänelle. Tein toiset, näytti jo vähän häneltä. Kolmannet. Tiesin, että osuu ja uppoaa. Herkkusuu tuntee toisen herkkusuun. Kettukarkit lähtivät lämmittämään ystävän käsiä. Toivottavasti ovat käteen sopivat. Ja siis ystävä näki tumput vasta, kun kaikki kolme paria oli valmiina. Valinta osui kuitenkin juuri niin, kuin olin kuvitellutkin.

Kettukarkkitumppuja ja -sukkia on netti pullollaan. Nämä on tehty omana ajatuksen juoksuna ilman suurempia suunnitelmia. 

Maatuska -lapaset ovat Niina Mannbergin mallin mukaiset niin kuin aiemmassa postauksessa tuli esille. Malli on todella mukava neuloa ja maatuskat ovat vain niin sympaattisia. En vieläkään kyllästynyt tähän malliin.

Kolmannet lapaset jakoi perheessämme mielipiteet täysin. Mies ei voinut sietää silmissään keltaisen ja harmaan yhdistämistä. Itseäni niissä joku miellytti. Koko malli oli vain ajatuksenvirtaa ilman kunnollista ajatusta. Aivottomana keinutuolissa kiikkumista ja neulomista. Keskimmäinen lapsi nappasi tumput itselleen. Oli siis ilmeisesti hänen mieleen.

Lankana kaikissa tumpuissa oli 7veljestä. En ole pitkään aikaan neulonut ko. langasta mitään. Lanka tuntui paksulta narulta, kun on tottunut ohuempaan lankaan. Materiaali tuntui myös ikävän muoviselta. Villa on minun makuun, keinokuidut ei. Vaikkakin niiden hyvätkin puolet tiedän. Itse tekemisessä on niin tärkeää se fiilis, mikä neulomisesta tulee. Kyllä kunnon materiaaliin ja välineisiin on mukava panostaa. Silloin sen työn arvo on jo siinä tekemisen riemussa.

Pakkasta on ollut jo useampana päivänä ja lapset ovat ensimmäiset lumihevoset tehneet. 

Tumpuille on siis käyttöä heti. 

- Unna

Syksyn neuleet

Parin viikon hiljaisuus ei tarkoita tietenkään sitä, että puikot olisivat olleet levossa. En tiedä mihin tämä aika katoaa. Viikossa parin päivän sairastaminen sängyn pohjalla tarkoittaa käytännössä sitä, että seitsemän päivän askareet tehdään viidessä päivässä. Aika on katoavaista. Samoin voimat. Nyt on perhe kotona kanssani syyslomailemassa. Otan kaiken ilon irti tästä viikosta. Syksyn kuura lupailee tulevaa talvea. Siitä saa voimaa.

Pipo ja kämmekäs -linja jatkuu yhä edelleen. Niiden lomassa on ikuisuusprojekti huivi ja peitto edenneet muutaman sentin ja lapasia on alkanut tulla talven varalle niin itselle kuin ystävällekin. 

Pipo ei  esittelyjä kaipaa. Samaa rataa mennään hyväksi havaitulla mallilla. Toistan itseäni, mutta mitä sitä hyvää vaihtamaan. Pipossa ja kämmekkäissä on Handun merinoa. Niin ihanan tiukkakierteistä ja kiiltävää. Tuntuu ihanalle, näyttää hyvälle. Mitä voisi enempää toivoa. Lanka oli neulottaessa kuin unelmaa! Harmittamaan jäi ainoastaan se, että lankaa ei ollut enempää. Vyyhdistä jäi jäljelle ihan kokonainen metri lankaa. Hieman hirvitti langan riittävyys.

Asusteita otin esittelemään tyttäreni, jolla pää ja kädet ovat omiani pienemmät. Kämmekkäät pyöri käsissä niin ettei mallista meinaa selkoa saada. Kämmekkäissä neuloin sileää neuletta kämmenen puolella, peukalot tein kiilana. Kämmenselässä on neuleena *ylivetokavennus, 3 o, lk, 1 o, lk, 3 o, 1 o nosto 2o yht. ylivetokavennus, 3 o, lk, 1 o, lk, 3 o, 2 o yht.*. Lanka on käsinvärjätyn ihanan epätasaista ja tummaa. Mallineule ei näy kovin hyvin, mutta tuo sopivaa vaihtelua. 

Langan väriin sopii syksyn keltaiset lehdet erinomaisesti. Onneksi kaapin päällä on sopivan keltainen vyyhti odottamassa, jotta voin tehdä kämmekkäiden alle ohuet tumput ja kaulalle huivin. Melko yllättävää, mutta tuo vyyhti on kotiutettu Handusta.

Sisällä odotamme remontin etenemistä. Kauppoja on kierretty, lehtiä selattu, nettiä kahlattu. Top ten listoja on koottu niin kaakeleista, tapeteista kuin muistakin tarpeellisista asioista. Monta suurta kysymysmerkkiä on vielä ratkomatta, mutta suunnitelmat alkavat vaikuttamaan hyviltä. Alan olla malttamaton etenemisen suhteen, mutta samalla on myös turnausväsymystä havaittavissa.

Piha on laitettu odottamaan talvea. Tänään oli iltapäivään asti piha kuurassa. Niin kaunista. Rakastan talvea ja kuura lupailee hyvää.

- Unna

Hyvinvointia ja kädentaitoja

Viikonloppu on ollut todellinen irtiotto arjesta. Neljä päivää pois remontin ja kotitöiden keskeltä on ollut todellinen loma. Viikonloppu on ollut täynnä mitä erilaisempia asioita auringonpaisteen keskellä. Viikonlopun teemana on ollut äitien ja tyttärien laatuaika ja kädentaidot.

Kaikki alkoi torstaina, kun äitini kanssa lähdimme hyvinvointi- ja kädentaitoristeilylle. Herätti paljon ajatuksia kunnella luentoja Anu Harkilta luovasta arjesta ja Tiina Erkkilä-Wahteran hyvää oloa neulomalla. Paikalla oli myös useita muita puhujia, mutta henkilökohtaisesti edellä mainitut kolahti eniten. Asia ei ollut mitään sellaista, mitä en ennalta tietäisi. Ainoastaan se, että joku muu sanoo sen ääneen, riittää toisinaan kolauttamaan. Luentojen paras anti lienee se, että voin todeta olevani täysin normaali lankaholismin kanssa. Lankoja ei voi olla koskaan liikaa ja neuloosi on arjessa meditointiin verrattavaa. Siinähän sitä asiaa onkin runsain mitoin.

Laivalle oli koottu Eurokankaan "minikauppa" pakkoineen ja palalaareineen. Itselle mukaan tarttui kaksi pientä palaa kangasta, pitsiä ja nauhoja. Novitan osasto oli pieni. En ole ystävystynyt Novitan lankojen kanssa, mutta odotin heiltä jotain uutta kuitenkin. Ehkä jotain uutta tekniikkaa, en niinkään lankaa. Lankojen osalta itse ihailin eniten Noroja. Niissä on todella sitä jotain. Lisäksi matkalla oli Virkkukoukkunen, ompelukoneita, saumureita, peitetikkikoneita, Martat kantapäiden kanssa jne. Positiivisin yllättäjä oli ehdottomasti Juju-kerho. Tietenkin esillä oli kirjat, mutta heidän osastollaan sai kokeilla erilaisia tekniikoita. Me olimme käpyilemässä (ilman käpyä) kuteella. Solmut takkuilivat, mutta kyllä aikaankin saatiin. Käpyilyn lisäksi kokeilimme varrasvirkkausta. Virkkaus ei ole minun juttu, mutta uutena kokeiluna ja pienenä annoksena se oli mukavaa.

Jätin kameran kotiin ja kuvat on otettu puhelimella. Pahoittelen laatua. 

Perjantaina päivällä kävimme piipahtamassa Tukholmassa. Sää suosi ja oli mukava kävellä lenkki. Emme edes kruunuja vaihtaneet ja piipahdimme vain muutamassa kaupassa. Kohdalle osui mikä lie design -kauppa, jossa oli oikein mukavan oloinen rahi. Hintalapussakaan ei ollut kuin 10 000 kruunua. Ei ollut juuri meille sopiva rahi sittenkään. Muistakaan paikoista ei mitään tarttunut mukaan, keskityimme ihailemaan vanhoja rakennuksia, hyvää säätä ja näyteikkunoita. Yksi ostos jäi tosin harmittamaan.

Piipahdimme Flugger färg -nimisessä tapettikaupassa. Tuo näyteikkunan tapetti (vasemman puoleinen) sykähdytti. Naureskelin, että pikkuinen heräteostos voisi olla pari rullaa tapettia, ei niin tyypillinen risteilytulijainen. Jälkeen päin oikeasti harmitti, etten ostanut rullaa tai kahta. Sille olisi paikkakin jo mietittynä. Mieskin ihastui tapettiin ja tänään sitä jo netistä metsästettiin. Yritän muistaa, että ensi kerralla tuollainen "rakkautta ensi silmäyksellä" -kohde lähtee heti mukaan. Kaksi ihastuttavaa lamppuakin näyteikkunoista löysin, mutta niihin en sentään näin ihastunut.

Risteilyltä lauantaiaamuna palatessani vaihdoin vain kotona kassin ja lähdin saman tein viettämään äiti-tytär- leiriä kaikkien kolmen tyttären kanssa. Tuo leiri on meille jo perinne ja nautimme joka kerta yhtä paljon. Kotityöt jää kotiin, tietokoneet, telkkarit ja muut härpäkkeet ei häiritse, ruoka tulee valmiina pöytään ja mikä parasta: aikaa ja rauhaa yhdessä ololle on riittävästi. Lapset eivät olisi kotiin halunneet. Leiri on niin mieluista. Ensi vuonna olemme ehdottomasti jälleen mukana. 


Leirillä teimme mm. kutistemuovitöitä. Olen nähnyt näitä aiemminkin, mutta itse pääsin kokeilemaan nyt 
ensimmäistä kertaa. Nyt on pakko saada itselle muovia. Aivan ihanaa puuhaa!


Työt olisi helpompi kuvata ikkunaa vasten, jotta ne paremmin tulisi oikeuksiinsa. Koska näin myöhällä olen hoitamassa asiaa, ei ikkunasta juuri valoa kantaudu. Värit kuvassa siis muuttuu ja epätasaisuuden korostuvat, mutta kun tämä bloggaus on aloitettu huonolaatuisilla kuvilla, mennään samalla teemalla loppuun asti...


Tytär teki ison nuottiavaimen ja pupun. Itse tein pienen pöllön ja ristin värityskuvaa apuna käyttäen ja violetit työt omasta päästä tehden. Ideoita töihin olisi ollut vaikka kuinka. Aika loppui näiden osalta kesken. Kotiin siis muovia on hankittava.

Viime postauksesta jäi laittamatta yksi pipo, kämmekkäät ja tumput. Keskimmäinen halusi myös tuollaisen Wurm- tyyppisen pipon, mutta puna-mustana. Punaisen talvitakin kanssa tuo yhdistelmä sopii loistavasti. Lankana on Vuorelman Veto. Samoilla langoilla tein kämmekkäät maatuska-aiheella. Kuvio on Niina Mannbergin mallista. Tyttären toiveesta lapasen kärki jätettiin auki. Hyvin toimii noinkin. Veto on ohuempaa kuin ohjeen suosittelema 7veljestä, joten silmukoiden määrää sovelsin.

Tyttöjen pikkuserkun 11v juhlat olivat viime viikonloppuna. Lahjaksi neuloin em. ohjeella lapaset. Itse sairastin juhlien ajan ja lapasten päättely jäi kesken. Lapaset lähti vasta juhlien jälkeen postissa. Toivottavasti ovat jo perillä ja lämmittämässä käsiä. Lanka on myös näissä Vetoa.

Rentoutuneen viikonlopun jälkeen hymy on herkässä ja varmaankin jaksan hymyillä aurinkoisesti aamulla myös remonttimiehille. Tällaisia pitäisi olla säännöllisesti! Kyllä nyt jaksaa. Neulerintamalla edistyy hitaasti, mutta varmasti(?) pitsihuivi ja yllätys, yllätys: pipo. Niitä joutunee vielä tekemään sukkien ja lapasten kanssa useammat. Se on se aika vuodesta nyt.

-Unna

Ruista ranteeseen

Syksyyn valmistautuminen on alkanut vauhdilla. Piha on täysin vielä kesän jäljillä, mutta villaa on ollut puikoilla ja jo käytössäkin lämmittämässä lapsia ja itseäni.

Aloitin omahyväisesti tänä vuonna itsestäni. Olin hetken ihaillut, katsellut ja silitellyt Handun vyyhtiä. Merinovilla, kashmir, polyamidi oli niin pehmeää ja lämpöistä. Vilukissana halusin itselle rennon mukavan pipon ja kämmekkäät. Käsiäni palelee nykyisin aina, sisälläkin. Kämmekkäät tuli siis todella tarpeeseen. Pipotilanne ei paljon parempi ole ollut sekään. 100gramman vyyhdistä sain tehtyä juuri sopivasti molemmat. (ja viime aikaisiin postauksiin viitaten, tämä viikko on ollut todella loistava langankulutusviikko)

Ruista ranteeseen -kämmekkäiden ohjeen olin bongannut jo kesällä Stockmannin lankaosastolta mukaan tarttuneesta Eiran langat -lehdestä. Nyt ohje oli uudelleen Eilen tein -blogissa. Kämmekkäät ovat mukavan yksinkertaiset. Vähän ylipitkät varret lämmittävät ranteita mukavasti. Mitä sitä hyvää ohjetta muuttamaan. Kämmekkäät jäivät sen verran "kesken", etten omiini tehnyt tamppia ja nappia, jolla varret pysyisi kasassa. Lanka toimi hyvin sekä pipossa että kämmekkäässä, mutta kapeassa tampissa raidoista tuli tylsän paksut. Ajattelin odottaa sopivan langan löytymistä ja tehdä tampit myöhemmin, mutta kämmekkäät vedettiin heti puikolta parempiin käsiin. Tytöt ovat ulkoiluttaneet sekä pipoa että kämmekkäitä koulumatkoillaan päivittäin. Hyvä ajatus itsekkäästä puvustamisesta ei aivan onnistunut.

Pipo on mahdollisesti paljon neulottu Wurm. Ainakin hyvin samanlainen. En ohjetta kaivanut netistä, joten en pysty suoraan sanomaan kuinka lähellä alkuperäistä ohjetta liikutaan, mutta melkoisen perinteinenhän tuo malli on muutenkin. Kaksinkertainen reuna lämmittää ihanasti korvia ollen kuitenkin sopivan löysä, ettei pipo kiristä. Hiuspehko mahtuu löysässä pipossa olemaan kiharapilvessä aivan rauhassa. Keskimmäinen lapsi omi setin itselleen ja pääsi kuvauksiinkin niitä esittelemään. Toivon saavani nämä vielä itseleni, kunhan saan hänen omansa valmiiksi.

Kuvista voi oikeasti jo päätellä, että erityisesti kämmekkäät ovat olleet kovassa käytössä tämän lyhyen ajan. Ensimmäiseen pesuun jo joutaisivat.

Alkuun yritin itsepintaisesti pitää kiinni omista vaatteistani. Esikoinen valikoi siltä istumalta itselleen vyyhdin, josta tilasi samanlaisen setin. Lanka oli niinikään Handun merino-kashmir-polyamidia. Onnea on, että koko perhe on ihastunut näihin lankoihin. Tämä tarkoittaa aivan selkeästi sitä, että äiti saa ostaa lisää lankoja. Jopa mies tilasi itselleen pipon. Joudan siis Pukkilaan ostoksille!

Esikoisen kämmekkäitä muutin sen verran, että leveydestä otin muutaman silmukan pois ja vartta jätin 

lyhyemmäksi. Pipomitta meillä on sama, joten samoilla mitoilla mentiin. Lankaa jäi pieni nöttönen johonkin jämälankaprojektiin odottamaan.

Ihanaa syksyn tunelmaa on ulkona. Sisällä... hmmm. Käsitöitä on tullut tehtyä työmiehiä vahtiessa. Meidän wc-/suihkutila näytti muutama päivä sitten tältä.

Suuri ja syvä huokaus! Remontti ei alkanut omasta toiveesta ja motivaatio on ollut toisinaan hukassa. Onneksi ammattimiehet ovat hoitamassa remonttia, mutta ei se ole ihan täysin meitäkään säästänyt. Purkuvaihe kesti viikon ja nyt odotellaan seuraavaa vaihetta. Hyvää odotellessa. Ehkä tämä vähän kuitenkin on käsitöiden ja pihahommien hidasteenakin. Purkutyön jälkeen olin sairaana sängyn omana useamman päivän. Nyt on uusi nousu. 

Viimeisiä viime viikon käsitöitä en voi vielä paljastaa, ettei lahjan saaja pääse kurkkimaan liian aikaisin. Loput siis säästyy ensi viikolle. Tälle viikolle on vielä luvassa ihanaa ja rentouttavaa ohjelmaa, paljon neulontaa, lepoa, syömistä, hyvästä seurasta nauttimista. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

-Unna

Barbin kansallispuku

Viikkoon on mahtunut paljon. Aika ja voimat ovat pääasiassa kuluneet aamulla alkavaan remonttiin valmistautumisessa. Kuinka paljon tavaraa voikaan olla kodinhoitohuoneessa. Lisäksi tehtävä mahdoton: pese kaikki perheen pyykit pois. Uutta tulee samaa vauhtia, kun entisistä pääsee. Remonttistressin lisäksi lisää harmaita hiuksia on kertynyt lääkäreistä ja kelasta. Onneksi kaiken tämän vastapainoksi viikonloppuna on saatu juhlia ja tavata ihania ihmisiä. 

Kävimme ensin Keski-Suomessa juhlimassa ihanaista 2v neitoa, joka ei tällä kertaa saanut mitään itsetehtyä. Teollisilla legoilla ja Me&I-vaatteella lahjottiin ja lapsi oli niihin vallan tyytyväinen. Hän ei vielä ymmärrä kuinka paljon hän voi vielä saada pehmeitä paketteja tulevaisuudessa. 

Tänään saimme olla läsnä ihan pienen pienen tyllerön ristiäisissä. Tälle ihanaiselle veimme lahjuksia jo heti sairaalaan ja ristiäispäivänä hän sai ensimmäisen barbiensa. Kyllä joka tytöllä pitää barbi olla! Sairaalaan veimme lahjat paperikassissa, joka toimi samalla korttina. Kuopus piirsi vauvan, äidin ja isän sekä kesäisiä kukkia, lintuja jne. Minun osuus oli valmiiden taideteosten leikkaus ja liimaus. Tällä systeemillä olemme monet kortit toteuttaneet ja aina ne on yhtä ihania.

Sairaalaan meni vaatteita, vaippoja, talkkia ja rasvoja. Tylsiä, mutta käytännöllisiä lahjoja. Ristiäislahja onkin sitten puolestaan pidemmälle kestävä ja lapselle ihan itselleen iloa tuova. En voi ottaa lahjan parhaasta osasta mainetta itselleni, mutta haluan jakaa tämän ystävän ylpeydellä ja ilolla. 

Taitava ystäväni tekee barbin vaatteita. Hän halusi kokeilla kansallispuvun tekoa mukaillen barbille. Tänään kastetun tytön vanhempiin liittyy vahvasti kansallispuvut, joten tilasin heti ystävältäni heille tärkeän Hollolan puvun. Puku tehtiin jo keväällä, joten toivoimme tietenkin tyttöä syntyväksi. Puku herätti ihastusta kovasti ja pianhan pienokainenkin pääsee leikkimään sillä. Oma kuopukseni olisi hyvin mielellään voinut pitää barbin itsellään. Sopuratkaisuun pääsimme, kun kuopus sai itselleen barbin päällä olleet muovikorun, kengät ja kesähepeneet. Supikkaiden toteuttaminen jäi mieltä kaivertamaan. Kuinkakohan ne saisi tehtyä... Pinkit muovikengät jäi kuitenkin asusta kuopuksen käyttöön. 

Keski-Suomessa pyörähtäessä sain kuskin puhuttua ympäri ja poikkesimme Titityyhyn puikko-ostoksille. Pidän kovasti KnitPron puikoista. Puikkoja on jo kokoelma, mutta lyhytpäisiä ei yhtään. Tämän hetkisiin neuleisiin ne ovat oiva helpotus. 

Toivolan vanhalla pihalla olikin juuri tänä viikonloppuna Hansapiha. Mukava yllätys. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut viettää enemmänkin aikaa paikalla, mutta syntymäpäivien odotus oli lapsille liikaa ja vierailu jäi tällä kertaa hyvin pikaisesti. Ehkä seuraava Titityy retki on ilman lapsia tai ainakin ilman kiirettä. 

Toivolan vanhalla pihalla tunnelma on aina niin ihana. Katse pitää pitää melko alhaalla, jotta rumat talot pysyvät piilossa vanhojen kauniiden rakennusten takana. Itse Titityy on myös niin tunnelmallinen ja ihana paikka, että voisin olla siellä ihan vain fiilistelemässä, istua tuolissa ja katsella paikkoja. Runotuoli on toinen suosikkini ko. paikassa. Voi jospa meilläkin joskus olisi sieltä tuoli.

Käsityöviikko on kulunut enemmän neuloen. Niistä raporttia seuraavalla kerralla. Mutta älkää pelätkö, en minä täysin ilman pusseja ole ollut. Ihan vain pienenä kuvana yksi aikaan saannos. Tytär lähti kaverinsa synttäreille ja halusi ehdottomasti viedä lahjaksi äidin tekemän pussin. Välillä pohdin lopettaako kaverit kutsumasta lapsiani synttäreilleen, kun aina tulee pehmeitä paketteja; pusseja, kämmekkäitä, huiveja ja muita. Toistaiseksi lapseni ovat päässeet kavereidensa juhliin. Toivottavasti lahjat ovat olleet mieluisia.

Ensi viikolla jälleen luvassa neuleita. Syksy saapuu ja siihen olemme kovasti valmistautumassa. Saa nähdä kuinka pölyssä olemme remontin keskellä, mutta luulen, että neuleet edistyy vähintään stressin purkuna. Tällä kertaa meillä on hommissa ammattilaiset. Näin ei juurikaan ole aiemmin ollut. Toisaalta odotan tulevaa avoimena, koska ei tarvitse itse tehdä "mitään" (joopa joo, en todellakaan luule, ettei mitään tarvitsisi tehdä). Toisaalta taas stressaan, kun en tiedä millaista jälkeä tekevät, kuinka paljon sotkevat, kuinka voin luottaa heihin jne. Jahka ensin purkutyöt on tehty, niin sitten on aika pohtia paremmin sitä, mitä heidän tulisi rakentaa.

-Unna