Raitarakkaus

Rakkautta raitaan. Sitä tämä on. Raitarakkaus. Titityyn Tiinan malli.

Olen eräänkin kerran seissyt Rowanin hyllyjen edessä. Tahtonut lankaa, mutta en ole osannut päättää väriä. Kertakaikkisen mahdoton tehtävä ollut. Kun aikanaan näin Raitarakkauden, tiesin heti, että siinä on vastaus ongelmaan. Värit sopivat yhteen täydellisesti ja niitä ei voi olla liikaa. 13 väriä sulavasti yhdessä. Väriä, mutta ei yhtään liikaa. En edes tiedä miksi, mutta nyt vasta toteutin neuleen. Ja kyllä. Pidän tästä mielettömästi. Nimensä veroinen. 

Neule oli tosi nopea tehdä. Viikossa valmista ilman kiirehtimistä. Oli vain aina pakko tehdä yksi raita, vielä yksi... Nautin ylhäältä alas neulottavista neuleista, ovat niin paljon helpompia tehdä. Alkuun melko orjallisesti noudatin ohjetta, mutta sooloilu alkoi levennyksissä ja kavennuksista. Tein kun muistin ja levennyksiä tein, jotta sain hieman enemmän A-linjaista mallia. Neule on melko tarkasti ohjeen pituinen. Helmaan ja kädenteille en kuitenkaan halunnut mallin kapeita raitoja vaan tein tasaraitaa pidemmälle ja vasta ihan viimeiset raidat vuorotellen oikeita ja nurjia kerroksia.

Kuva ei tee neuleelle oikeutta. Kuvat olivat milloin pimeitä, milloin valottuneita. Tässä värit ovat se juttu. Sitä en saanut vangittua kuvaan tahtomallani tavalla. Valitsin väreiksi 363, 364, 366, 369, 370, 372, 374, 381, 383, 384, 385, 386 ja 387. Niin ja lanka oli siis Rowanin fine tweed. Neuleeseen meni lankaa yhteensä 373g (koko S). Parhaimmat värit tuli käytettyä niin tarkasti, että jäljelle jäi päättelyn jälkeen 5-10cm. "Suurin" kerä oli neuleen jälkeen 7 grammaa. Hyvin tuli langat käytettyä.

Mallin juju, värien lisäksi, on napitus sekä edessä että takana. Napit kävin ostamassa Lentävästä lapasesta. Ihana neulekahvila, johon on mukava mennä, rupatella ja löytää ihanuuksia. Suosittelen käymistä. Lankojen lisäksi löytyy myös herkkuja kahvin seuraksi. Mieletön paikka. Nappiostosteni jälkeen totesin, että on onni, ettei tuo paikka ole omalla paikkakunnallani. Viihtyisin siellä aivan liikaa, tulisi kalliiksi. Ilo on kuitenkin käydä piipahtamassa välillä.

- Unna

Kassialma

Yritän saada ompelunurkkausta tyhjemmäksi. Se tarkoittaa kankaiden kulutusta ja uuden hankinnan kriittistä pohdiskelua. Tämän viikon aikana paloiksi on mennyt Kangastukusta ostettu villakangas, vuoriksi on mennyt sekalainen kasa kangaspaloja ja lisäksi kulutukseen olen saanut nauhoja, vetoketjuja, nappeja ja kirpputoreilta ostettuja pitsiliinoja. Vaikka laukkuja on valmistunut viisi kappaletta, ei ompelunurkassa näy tämä määrä missään. Sama kaaos vallitsee edelleen. Laukkujen määrällä saattaisin jo ruveta kassialmaksi. Ehkä nämä johonkin jemmaan menevät ennen kuin keksin käyttöä.

Pitsilaukut ovat kaikki vähän erilaisia. Malli on melko sama kuin aiemmissa laukuissa. Kokoa muuttelin niin, että sain koko kangaspalan käytettyä mahdollisimman tarkasti. Punaiseen pitsiliinalaukkuun laitoin vetskarin ja lisäksi sisällä on vielä vetoketjutasku. Vuoren kangas on Anttilan alehyllystä. Graffitin harmaata tukevaa villakangasta etsin tovin. Kangastukussakin oikeastaan tämä oli ainoa vaihtoehto aikanaan. Laukkuihin erittäin sopivaa kangasta, mutta harmillisen arvokasta.

Oranssista pitsiliinasta tuli aurinko. Vuori on Eurokankaasta. Olkaimen tein säädettäväksi.

Vihreä pitsiliinakassi sai sivutaskun ja vetoketjulla sisätaskun. Vuori on muistaakseni Ikeasta, vuosia sitten ostettu.

Kaikki yhtä kivoja, mutta eniten pidän edelleen violetista kassista, jonka olen tänne postannut. Mikään ei ohittanut aiempaa laukkua eikä nämäkään taida päätyä omaan käyttöön.

Anttilasta ostettua sinistä kukkakangasta olen jo aiemminkin käyttänyt laukkuihin ja pusseihin. Nyt pilkoin loput kankaasta. Kahteen laukkuun riitti vielä hienosti kankaat. Laukuissa käytän olkaimen renkaana verhotankoihin kuuluvia metallisia renkaita. Toimii oikein hyvin.

Laukun sisällä on myös Anttilan kangas. Sisälle sivukappaleeseen laitoin nauhan lenkiksi. Nauhaan voi laittaa pienen pussukan roikkumaan, jossa esimerkiksi avaimet ja rahat pysyy tallessa.

Viides on pullukka ostoskassi lyhyillä sangoilla. Kankaat ovat samoja kuin edellisessä laukussa ja sisällä tässäkin on lenkki pussukkaa, avaimia tms. varten.

Ompelusten lisäksi olen neulonut, mutta mitään valmista ei ole. Eikä tällä meiningillä tulekaan. Keskeneräisiä töitä on lukemattomia. Olenkohan tällä viikolla aloittanut kolme neuletta. Kuopukselle säärystimet, lahjaksi sukat ja itselle tunika. Tunika on viikon aikana saavuttanut jo puolivälin. Kyllä se ensi viikolla valmistuu. Tosin niin pitäisi lahjasukkienkin. 

Monien blogeissa on meneillään laikalaihis. Itse ei laihiksella ole, vaikka yritänkin hankinnat suhteuttaa käyttöön. Näin uuden vuoden kunniaksi ja vuoden vaihteen nollauksen vuoksi annoin itselleni luvan ostaa lankoja. Handusta kotiutui jälleen muutama vyyhti merinovillaa. Siinä nököttävät tulevat kaksi huivia ja neuletakki. Takkilangat ostin jo jemmaan, koska juuri tuota väriä tarvitsen kohta. Olen jo ennakkotilannut pian julkaistavan kirjan ja tiedän, että siellä on ohje, jota olen odottanut. Tähkä, Keiju ja Taikasauva on tulossa helmikuussa. Onneksi kerkeän tekemään keskeneräiset pois alta ennen kirjan tuloa.

Pakkasta tällä hetkellä -21,9. Sisällä on ihana tehdä käsitöitä!

-Unna

Puikot järjestykseen ja sydämiä

Tällä viikolla ei ole hidastelemaan kerinnyt. Viikonloppu kului laivamatkaillen musiikin ja tanssin tahdissa ja sitä ennen kotona neuloen ja ommellen. 

Äitini vei päiväpeittomme pesulaan tällä viikolla ja toi minulle myös etelänaapurin tuliaisia Karnaluksista. Raha kelpaa kehnonlaisesti ja nyt siihen osasin varustautua. Äitini puheli ääneen puikkopussista jokin aika sitten, että voisi olla numerot ylälaidassa, ettei aina puikkomittaa tarvitsisi kaivaa esille. Kiitokseksi palveluksista ja tuliaisista tein hänen sukkapuikoilleen pussin. Kankaaksi valikoitui sattumalta tämä Eurokankaan ruusukangas. Ehkä se ruusupuisille puikoille on oikein sopiva. Sisälle laitoin myöskin Eurokankaan raakapuuvillaa ja väliin tukikankaan, joka toivottavasti pitää pussin ryhdissä ja puikot pussin sisällä. Päällä kiinnitys kierrätysnarulla.

Pussia ommellessa en jaksanut avata tietokonetta, että olisin mallia ottanut valmiista pusseista. Puikon mitalla hahmottelin ja ompelin. Alaosaan tein kankaan pussiksi ja välisaumoja, jotta puikot pysyisi paremmin järjestyksessä. Yläosan voi taittaa puikkojen päälle ennen kokoon käärimistä.

Ompelukoneella kirjoin puikoille kokonumerot ja foe-nauha kulkee reunasta reunaan. Nauhaa olen ostanut Hyvinkään kangastukusta.

Tytär tuli viime viikon torstaina koulusta kotiin ja kysyi voisinko neuloa hänen kahdelle ystävälle tumput. Kun heillä on kuulemma käsineet rikki. Tytöt olivat kuulemma toivoneet kelta-harmaata tai kelta-mustaa tumppuihin. Lapsen pyyntö oli niin hellyyttävä ja äidistä ylpeä, etten voinut kieltäytyä. Hetken kuitenkin mietin, kehtaanko "vieraille" lapsille neuloa. Mitähän heidän äidit ajattelevat. Pelkäsin sitä, että he ajattelevat minun ajattelevan, ettei heillä ole vaatteita lapsilleen. Totuus kun on päinvastainen. Nuo lapset kulkevat aina kauniissa vaatteissa. Lopulta päätin ajatuksen olla, neuloin toiveväreillä ja lähetin tyttären mukana kavereille tumput. Laitoin kyllä toisen tytön äidille viestiä perään.

Monessa blogissa on vastaan tullut Hearts mittens-tumput. Ja ohje löytyi täältä.  Erityisesti innostuin neulomaan, kun kanssaneuloja teki useammat sydäntumput ja kehui ohjetta. Kieltämättä tämä oli sarjassamme neuleita, jossa "mä teen vain tän yhden kuviokerran", ja taas huomasin tekeväni "vielä tämän yhden". Mallia muutin alusta ja lopusta ja vähän siltä väliltä. Kuvio on kuitenkin alkuperäinen. Ohje oli 7veikasta, mutta tein nallesta 3,5mm neliöillä puikoilla. Näin sain suoraan juniorikokoiset tumput. Ranteeseen en tehnyt joustinta vaan ensin 4krs nurjaa ja sitten pelkillä oikeilla silmukoilla raitaa. Kärkikavennuksen tein nopeammin kuin ohjeessa.

Jotta kaveruksille ei olisi ihan samanlaisia tumppuja tullut, vaihdoin värit päinvastaisiksi. Eri väritykset toivat kuvion täysin eri tavoin esille. Luonnossa ero oli suurempi kuin kuvissa. Tumput päätyivät olemaan 2014 vuoden kakkos ja kolmosneuleet. Kyllä tämä lankalaihis tästä jatkuu, vaikkakin pari kerää zoofaria on tullut kotiin.

Sähkömiestä (tai itseasiassa -naista) ei ole näkynyt eikä kuulunut, joten remontin jälkeisiä kuvia ei vieläkään tänne tullut. Tosin viisvee totesi, ettei blogiin voi laittaa vessakuvia. Muuten blogista tulisi "liian vessamainen". 

- Unna

Tiikerin tassut

Vuoden ensimmäiset päivät ovat kuluneet reissussa. Lasten kouluarkea harjoiteltiin pari päivää ja sen jälkeen olemme saaneet juhlia 2v ja 65v syntymäpäiväsankareita. Loppiaiskahvillakin kävimme, joten neulomisen saralla ei oikein ole vielä vuosi lähtenyt käyntiin. Nyt edellisen ja seuraavan reissun välissä on hyvä päivittää vuoden ainokainen työ. -siis toistaiseksi ainokainen.

Syksyllä (vai olikohan se talvea...) neulekahvila Lentävästä lapasesta ostin Regiaa. En niin tuosta zoo-aiheesta itse välitä, mutta kakkonen on kissafani, erityisesti isommat kissat viehättävät. Tiikerithän oli aivan ehdottomasti tehtävä. Vielä kun langan värikin nimessään mainitsee Vilman. Jotta sukista olisi tullut riittävän tiikerimäiset, oli pitkät sukat ainoat oikeat vaihtoehdot. Tiesin suosion, joten ostin onneksi heti neljä kerää. Nyt puikoilta odotetaan tiikerisäärystimiä. Näihin melko pitkävartisiin 34 kokoisiin sukkiin meni lankaa 72g, joten säärystimistä voi tehdä reilusti pitkät.

Tikuttelin sukat 2,5mm KnitPron uutukaisilla Karbonzeilla. En ohuita puikkoja voi puisina käyttää. Niillä on aivan liian lyhyt käyttöikä. Metalleista en pidä. Hiilikuidut oli kuin tehty minulle. Puun ja metallin hyvät puolet yksissä puikoissa. Pehmeät, ei liian liukkaat, silmukat eivät tipu, mutta lanka luistaa hyvin. Ihanat! Luulen, että voisin siirtyä hiilikuituun kokonaan. Vielä, jos hiilikuituja neliönä saisi. Sitä odottaessa.

Kuvauksellisuutta ei tiikereistä löytynyt. Kuvat piti napata vauhdissa kesken leipomisen. Jauhot ja muut koristaakin tuota meidän keittiön lattiaa. Lattiaa, jota suuresti inhoan. Keittiöremonttia ei valitettavasti ole edes luvassa. Jonossa on monen monta projektia ja rahoitettavaa kohdetta ennen sitä. Tosin ensi viikolla saatan päästä vilauttamaan remontoitua vessaamme. Sähkärin käyntiä vailla valmista, pitkän ja tuskallisen remontin läpikäynyttä koppia.

-Unna

Hyvää uutta vuotta!

Saimme jättää vuoden 2013 taakse ihanien ystävien kanssa. 2013 piti sisällään paljon sellaista mitä en viime uutena vuotena osannut edes aavistaa. Moni asia oli vaikea kohdata, osasta on vaikea olla edes jälkeenpäin kiitollinen. Vuosi piti kaikesta huolimatta myös paljon ihania rakkaita hetkiä sisällään. Lasten puolesta olen kiitollinen suuresta määrästä asioita. 

Vuoden 2014 otin avoimin mielin vastaan. En tiedä mitä tämä vuosi tuo eteen. Ja se on hyvä. Tiedän ainoastaan sen, että vuosi tuo eteen paljon muutoksia... tai ainakin toivon näin.

Vuosi sitten tein itselleni uuden vuoden lupauksen. En tällaisia lupauksia juuri tee. Nyt tein ja jopa pidin lupauksen! Lupasin, että langan kulutuksen on oltava suurempi kuin langan hankinnan. Totta puhuen, en uskonut pitäväni tätä lupausta. Vuoden punnitsin neuleeni ja ostokseni. Kiloista enkä varastosta sano mitään, mutta voin todeta, että kulutin enemmän. Minun ei tarvinnut edes huijata itseäni punnitsemalla keskeneräisiä töitä. Ne jääköön uuden vuoden puolelle valmistumisen hetkeen punnittaviksi.

Vuoden aikana valmistui kaikkiaan 47 neuletta, aimo annos ompeluksia ja lisäksi muita projekteja. Oli ilo selata muistitikulta kuvia vuoden takaa. Kaikkia töitä en edes muistanut enää. Poimin kollaaseihin niitä töitä, joita tikulta nopealla selailulla löysin.

Mukavien muistojen joukossa on ehdottomasti blogin perustaminen. Uskomatonta, että ikää kertyy blogille jo kohta vuosi. Kiitos teille ihanat lukijat ja toivotan hyvää uutta vuotta ihan teistä jokaiselle! Kiitos ihanista kommenteista. Ne ilahduttaa aina.

-Unna