Hyvinvointia ja kädentaitoja

Viikonloppu on ollut todellinen irtiotto arjesta. Neljä päivää pois remontin ja kotitöiden keskeltä on ollut todellinen loma. Viikonloppu on ollut täynnä mitä erilaisempia asioita auringonpaisteen keskellä. Viikonlopun teemana on ollut äitien ja tyttärien laatuaika ja kädentaidot.

Kaikki alkoi torstaina, kun äitini kanssa lähdimme hyvinvointi- ja kädentaitoristeilylle. Herätti paljon ajatuksia kunnella luentoja Anu Harkilta luovasta arjesta ja Tiina Erkkilä-Wahteran hyvää oloa neulomalla. Paikalla oli myös useita muita puhujia, mutta henkilökohtaisesti edellä mainitut kolahti eniten. Asia ei ollut mitään sellaista, mitä en ennalta tietäisi. Ainoastaan se, että joku muu sanoo sen ääneen, riittää toisinaan kolauttamaan. Luentojen paras anti lienee se, että voin todeta olevani täysin normaali lankaholismin kanssa. Lankoja ei voi olla koskaan liikaa ja neuloosi on arjessa meditointiin verrattavaa. Siinähän sitä asiaa onkin runsain mitoin.

Laivalle oli koottu Eurokankaan "minikauppa" pakkoineen ja palalaareineen. Itselle mukaan tarttui kaksi pientä palaa kangasta, pitsiä ja nauhoja. Novitan osasto oli pieni. En ole ystävystynyt Novitan lankojen kanssa, mutta odotin heiltä jotain uutta kuitenkin. Ehkä jotain uutta tekniikkaa, en niinkään lankaa. Lankojen osalta itse ihailin eniten Noroja. Niissä on todella sitä jotain. Lisäksi matkalla oli Virkkukoukkunen, ompelukoneita, saumureita, peitetikkikoneita, Martat kantapäiden kanssa jne. Positiivisin yllättäjä oli ehdottomasti Juju-kerho. Tietenkin esillä oli kirjat, mutta heidän osastollaan sai kokeilla erilaisia tekniikoita. Me olimme käpyilemässä (ilman käpyä) kuteella. Solmut takkuilivat, mutta kyllä aikaankin saatiin. Käpyilyn lisäksi kokeilimme varrasvirkkausta. Virkkaus ei ole minun juttu, mutta uutena kokeiluna ja pienenä annoksena se oli mukavaa.

Jätin kameran kotiin ja kuvat on otettu puhelimella. Pahoittelen laatua. 

Perjantaina päivällä kävimme piipahtamassa Tukholmassa. Sää suosi ja oli mukava kävellä lenkki. Emme edes kruunuja vaihtaneet ja piipahdimme vain muutamassa kaupassa. Kohdalle osui mikä lie design -kauppa, jossa oli oikein mukavan oloinen rahi. Hintalapussakaan ei ollut kuin 10 000 kruunua. Ei ollut juuri meille sopiva rahi sittenkään. Muistakaan paikoista ei mitään tarttunut mukaan, keskityimme ihailemaan vanhoja rakennuksia, hyvää säätä ja näyteikkunoita. Yksi ostos jäi tosin harmittamaan.

Piipahdimme Flugger färg -nimisessä tapettikaupassa. Tuo näyteikkunan tapetti (vasemman puoleinen) sykähdytti. Naureskelin, että pikkuinen heräteostos voisi olla pari rullaa tapettia, ei niin tyypillinen risteilytulijainen. Jälkeen päin oikeasti harmitti, etten ostanut rullaa tai kahta. Sille olisi paikkakin jo mietittynä. Mieskin ihastui tapettiin ja tänään sitä jo netistä metsästettiin. Yritän muistaa, että ensi kerralla tuollainen "rakkautta ensi silmäyksellä" -kohde lähtee heti mukaan. Kaksi ihastuttavaa lamppuakin näyteikkunoista löysin, mutta niihin en sentään näin ihastunut.

Risteilyltä lauantaiaamuna palatessani vaihdoin vain kotona kassin ja lähdin saman tein viettämään äiti-tytär- leiriä kaikkien kolmen tyttären kanssa. Tuo leiri on meille jo perinne ja nautimme joka kerta yhtä paljon. Kotityöt jää kotiin, tietokoneet, telkkarit ja muut härpäkkeet ei häiritse, ruoka tulee valmiina pöytään ja mikä parasta: aikaa ja rauhaa yhdessä ololle on riittävästi. Lapset eivät olisi kotiin halunneet. Leiri on niin mieluista. Ensi vuonna olemme ehdottomasti jälleen mukana. 


Leirillä teimme mm. kutistemuovitöitä. Olen nähnyt näitä aiemminkin, mutta itse pääsin kokeilemaan nyt 
ensimmäistä kertaa. Nyt on pakko saada itselle muovia. Aivan ihanaa puuhaa!


Työt olisi helpompi kuvata ikkunaa vasten, jotta ne paremmin tulisi oikeuksiinsa. Koska näin myöhällä olen hoitamassa asiaa, ei ikkunasta juuri valoa kantaudu. Värit kuvassa siis muuttuu ja epätasaisuuden korostuvat, mutta kun tämä bloggaus on aloitettu huonolaatuisilla kuvilla, mennään samalla teemalla loppuun asti...


Tytär teki ison nuottiavaimen ja pupun. Itse tein pienen pöllön ja ristin värityskuvaa apuna käyttäen ja violetit työt omasta päästä tehden. Ideoita töihin olisi ollut vaikka kuinka. Aika loppui näiden osalta kesken. Kotiin siis muovia on hankittava.

Viime postauksesta jäi laittamatta yksi pipo, kämmekkäät ja tumput. Keskimmäinen halusi myös tuollaisen Wurm- tyyppisen pipon, mutta puna-mustana. Punaisen talvitakin kanssa tuo yhdistelmä sopii loistavasti. Lankana on Vuorelman Veto. Samoilla langoilla tein kämmekkäät maatuska-aiheella. Kuvio on Niina Mannbergin mallista. Tyttären toiveesta lapasen kärki jätettiin auki. Hyvin toimii noinkin. Veto on ohuempaa kuin ohjeen suosittelema 7veljestä, joten silmukoiden määrää sovelsin.

Tyttöjen pikkuserkun 11v juhlat olivat viime viikonloppuna. Lahjaksi neuloin em. ohjeella lapaset. Itse sairastin juhlien ajan ja lapasten päättely jäi kesken. Lapaset lähti vasta juhlien jälkeen postissa. Toivottavasti ovat jo perillä ja lämmittämässä käsiä. Lanka on myös näissä Vetoa.

Rentoutuneen viikonlopun jälkeen hymy on herkässä ja varmaankin jaksan hymyillä aurinkoisesti aamulla myös remonttimiehille. Tällaisia pitäisi olla säännöllisesti! Kyllä nyt jaksaa. Neulerintamalla edistyy hitaasti, mutta varmasti(?) pitsihuivi ja yllätys, yllätys: pipo. Niitä joutunee vielä tekemään sukkien ja lapasten kanssa useammat. Se on se aika vuodesta nyt.

-Unna