Pitsikukkia

Viime postauksessa mainitsinkin, että haluisin oppia nypläämään. Se ei kuitenkaan ole pikkutarkkuuden vuoksi mahdollista. Äitini nyplää ja työt ovatkin ihania. Keksin niille kyllä aina kaikenlaista käyttöä.

Kesällä kysyin, nypläisikö äiti minulle pieniä kukkia. Ajatus oli liimata kukat sormuspohjiin.

Kukkia tuli useampia. Ihania kaikki. Osa oli haastava liimata pohjaan, kun liima yritti tulla kukan läpi. Niistä tuli kauniita ja käytössäkin ovat jo olleet.

- Unna

Liebster Award

Sain Satumaisia silmukoita -blogista haasteen tovi sitten. Kiitos! Olen huono ottamaan haasteita vastaan (vaikka yllytyshullu olenkin). Tällä kertaa päätin ryhdistäytyä. Liebster Awardin tarkoituksena on löytää pieniä blogeja, joilla ei ole vielä paljon lukijoita. 


Ohjeet haasteeseen:

• Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä blogeille.

1. Mikä innosti sinut aloittamaan bloggaamisen?

Minulla oli tuttuja blogin pitäjiä. Heidän kertomansa jutut pisti kutkuttamaan ajatusta omasta blogista. Blogi kiinnosti lähinnä muistikirjaksi itselle omista töistä. Pukkilan Puikkopäivillä kuusi vuotta sitten minua innostettiin, mutta hauduttelu vei aikansa.


2. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle ja minkä ikäisenä aloitit käsityöharrastuksen?

Käsityöt ovat rentoutumista, itsensä ilmaisua, omien rajojen kokeilua, harrastus ja oma sosiaalinen piirinsä neulepiirin myötä. Välillä käsityöt ovat myös mahdollisuus ilahduttaa muita lahjoilla (annan mieluummin itse tehtyä kuin ostettua). Lapsena olen tehnyt jotain hyvin pientä ja harvoin. Koulussa käsityön opettajan sanat "sinä et saa koskaan käsilläsi mitään aikaiseksi" ovat jääneet mieleen. Esikoista odottaessa päätin, että ompelu ei voi olla muuta kuin vähän insinöörimäistä ajattelua. Siitä se sitten lähti. Neulominen tuli mukaan myöhemmin.


3. Teetkö käsitöitä yleensä ohjeen mukaan vai keksitkö mallit itse?

Aloitan usein miten mallin mukaan. Sitten unohdan lukea ohjetta ja sovellus tulee vahingossa. Harvemmin keksin täysin omasta päästä mallia. Maailmassa on niin paljon valmiita hyviä ohjeita.


4. Teetkö yleensä lahjoiksi/perheelle vai myös tilaustöitä?

Yllä tulikin jo vastattua osittain tähän. Lapset vievät kavereille lahjoiksi itse tehtyä, samoin annan muillekin mahdollisuuksien mukaan itse tehtyä. Joskus joku pyytää tekemään jotain ja teen, jos on mahdollista. Joskus esimerkiksi laukkuja on kysytty myyntiin. En tee varsinaisesti myyntiin, mutta myyn, jos joku haluaa ostaa (kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa, ilmoitan verottajalla kaiken). Perheelle pyrin tekemään itse villapaidat ja sukat. Kuopus ja minä saamme lisäksi housuja, paitoja ja tunikoita omasta "tehtaasta".


5. Lempipaikkasi käsitöiden tekemiseen?

Neuloessa sohvan nurkka tai keinutuoli, ja tietenkin meidän Hurjat nurjat -neulepiiri. Ommellessa oma pieni ompelukoppi. Se ei liene lempipaikka, mutta olosuhteiden pakosta siihen on tyydyttävä.


6. Minkä taidon haluaisit vielä opetella? Miksi?

Virkkaaminen siihen pisteeseen, että voisi sanoa osaavansa ja että siitä tulisi mielekästä. Nyplääminen, koska lapsetkin osaavat. Ja ihan oikeasti langan valmistaminen alusta loppuun on haaveena. Lampaasta vaatteeksi kaikkine vaiheineen. Kaikki perinteinen kiinnostaa.


7. Oletko luontoihminen, onko sinulla lemmikkejä?

Luontoihminen olen. Harrastan myös partiota, jossa ulkoilemme paljon. Nautin ulkona olosta ja luonnon kanssa pärjäämisestä. Luontoon liittynee myös viljelyinnostus ja halu saada omasta pihasta ruokaa. Eläimiä meidän allergiaperheessa ei ole, mutta nautin naapurista kantautuneista lampaan äänistä ja kanojen kaakatuksesta. Ympärillämme on lisäksi 10 koiraa, joten eläimiä on ympärillä riittävästi.


8. Mikä on isoin projekti, jonka olet toteuttanut?

Nyt olikin hankala kysymys. En ole kyllä tehnyt mitään isoa. Käsitän, että tässä kysytään työmäärää, ei fyysistä kokoa. Pitkäikäinen oli kyllä Lehmus-huivi, jonka hiljattain sain valmiiksi. Yhdenlainen ikuisuus-projekti.


9. Onko sinulla paljon keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä?

On.
Pitääkö tähän muutakin vastata :) Yksi ikuisuusprojektiksi tarkoitettu peitto on kesken. Esikoisen neulepaidan hihat on tekemättä. Sukka on aloitettu juuri eilen ja Hitofuden se yksi ja ainoa langan pätkä on päättelemättä ja takki höyryttämättä. Nyt töitä on itseasiassa todella vähän. Yleensä sukkia saattaa olla 2-3 kesken, takkeja tai paitoja 1-2 ja sitten vielä paljon muita. Ihailen tässä asiassa anoppiani. Hän tekee aina yhden asian valmiiksi eikä aloita mitään muuta ennen. Minäkin haluaisin, mutta se ei vain sovi minulle. Pitää olla helppo juttelun lomassa tehtävä työ, yksi autoiluun sopiva, yksi haastavampi... Ompeluksissa on aina vain yksi työ kerrallaan. Tai korkeintaan sarjatyöskentelynä useammat palat leikattuna ja sarjatyönä ompelen useampaa kerrallaan.


10. Mikä on mieluisin/mieleenpainuvin käsityö-juttu, jonka olet toteuttanut? Miksi juuri se?

Sain mummoltani pitsejä, joita hän oli saanut tädiltään(?). Mummon pitsien ompelu johonkin työhön tuo aina muistoja ja ajatukset leijuu milloin milläkin vuosikymmenellä. Ne työt jää mieleen.


11. Tunnustatko olevasi hamsteri käsityötarvikkeiden suhteen?

Tunnustan. Vaikken haluaisi.

Haastan mukaan samoilla kysymyksillä seuraavat blogit:

1. Ei mitään puolivillaista

2. Retuperällään

3. Vihreä lanka

4. Mumintalo

5. Punaisen Mökin Kammari

6. Ihan Kaikki Kotona

7. Sudrana

8. Lankatarha

9. Siskoneule

10. Katjun kannoilla

11. Villasukat matkalaukussa

Syksyisen sateisena päivänä sukkakudin kutsuu

- Unna

Puikkopäiviä ja Sukkakirjaa

Lauantai-päivä kului Pukkilassa jo perinteeksi muodostuneissa Pukkilan Puikkopäivissä. Minulle käynti oli neljäs tai viides. Puikkopäivät on tapahtuma, jossa on aina aurinkoinen sää, lämmin ulkona ja sisällä. Tunnelma on rento ja mukava. Ohjelmassa on aina omia käsitöitä, nimestäkin päätellen useimmilla neule, mutta mukana on myös kehrääjiä ja virkkaajia. Omien käsitöiden lisäksi tapahtumassa on järjestettyä ohjelmaa. Joka vuosi olen oppinut jotain uutta ja olen saanut uusia ideoita. 

Tapahtuman takana on Handun Ilu. Aivan mahtava tapahtuma. 

Aina olen yhtä fiiliksissä.

Tänä vuonna Tiina Kaarela alias Puikkomaisteri oli esittelemässä uunituoretta Sukkakirjaa.  Viime vuonna Tiina oli myös paikalla. Tuolloin esillä oli jo yksi kirjaankin päässyt sukka.

Kirja on mahtava. Se on upea. Siinä on väriä. Siinä on tyyliä. Mulle toi -juttuja on kannesta kanteen. To do -lista kasvoi välittömästi todella pitkäksi. Itseasiassa lista oli kasvanut jo ennen kirjan saamista, koska jo kannen sukka oli sellainen aivan pakko tehdä -sukka. Sukkakirja on mahdollisesti ensimmäinen neulekirja, jonka luin kannesta kanteen ennen ensimmäistäkään silmukkaa.

Ilun langat ovat täydellisiä Puikkomaisterin sukkiin. Tapahtumassa oli Ilun langat myös kaupan. Onneksi. Paikalla oli myös monta muuta käsityö-yrittäjää tuotteineen.

Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan! 

Puikkomaisterin lisäksi paikalla oli puhumassa Lentävän Lapasen Tarja suunnitelmistaan ylös alas-neuleiden tiimoilta. Lupaavaa teosta on tiedossa. Odotan innolla, vaikka useimpia ylhäältä aloitettuja takkeja ja paitoja olenkin jo tehnyt.

Anu Välitalo oli kertomassa meille väreistä. Oli lohdullista kuunnella ja ihmetellä kuinka värit muuttuvat ja kuinka me värit näemme. Kerran jos toisenkin värit ovat käyttäytyneet ei-halutulla tavalla. En aina ole edes ymmärtänyt miksi. Ehkä nyt ymmärrän vähän enemmän, vaikka vain todella vähän. Kiitos Anu! Aihe oli todella mielenkiintoinen.

Kiitos myös seurasta arvon neulojat ja kehrääjä. Kiitos myös Ilu!

Itselläni mukana oli Hitofude. Viimeisiä kerroksia viedään. Tuskin maltan odottaa valmistumista.

- Unna