Lapasviikko

Lapasia. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Näissä ei järin paljoa esiteltävää ole. 

Ystävä kysyi, voisinko neuloa hänelle lapaset. Tein ensimmäiset. Ei näyttäneet hänelle. Tein toiset, näytti jo vähän häneltä. Kolmannet. Tiesin, että osuu ja uppoaa. Herkkusuu tuntee toisen herkkusuun. Kettukarkit lähtivät lämmittämään ystävän käsiä. Toivottavasti ovat käteen sopivat. Ja siis ystävä näki tumput vasta, kun kaikki kolme paria oli valmiina. Valinta osui kuitenkin juuri niin, kuin olin kuvitellutkin.

Kettukarkkitumppuja ja -sukkia on netti pullollaan. Nämä on tehty omana ajatuksen juoksuna ilman suurempia suunnitelmia. 

Maatuska -lapaset ovat Niina Mannbergin mallin mukaiset niin kuin aiemmassa postauksessa tuli esille. Malli on todella mukava neuloa ja maatuskat ovat vain niin sympaattisia. En vieläkään kyllästynyt tähän malliin.

Kolmannet lapaset jakoi perheessämme mielipiteet täysin. Mies ei voinut sietää silmissään keltaisen ja harmaan yhdistämistä. Itseäni niissä joku miellytti. Koko malli oli vain ajatuksenvirtaa ilman kunnollista ajatusta. Aivottomana keinutuolissa kiikkumista ja neulomista. Keskimmäinen lapsi nappasi tumput itselleen. Oli siis ilmeisesti hänen mieleen.

Lankana kaikissa tumpuissa oli 7veljestä. En ole pitkään aikaan neulonut ko. langasta mitään. Lanka tuntui paksulta narulta, kun on tottunut ohuempaan lankaan. Materiaali tuntui myös ikävän muoviselta. Villa on minun makuun, keinokuidut ei. Vaikkakin niiden hyvätkin puolet tiedän. Itse tekemisessä on niin tärkeää se fiilis, mikä neulomisesta tulee. Kyllä kunnon materiaaliin ja välineisiin on mukava panostaa. Silloin sen työn arvo on jo siinä tekemisen riemussa.

Pakkasta on ollut jo useampana päivänä ja lapset ovat ensimmäiset lumihevoset tehneet. 

Tumpuille on siis käyttöä heti. 

- Unna