tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kesä vastaanotettu

Kevät, vai pitäisikö sanoa kesä, on saapunut. Elämä on siirretty ulos. On hämmästyttävää huomata, että ompelukone ja kutimet ovat saaneet olla rauhassa. Ne voimat jotka ovat käytössä, on käytetty pihahommiin. Viikonloppuna laitoimme suihkulähteen pulputtamaan, leikkimökki on jälleen asutettu, leikkasimme ryteikköjä, siirtelimme puskia, suunnittelimme kesäprojekteja, grillasimme ja nautimme auringosta. Käsittämätöntä, että perinteiset vappusäät tulevat sittenkin sateineen ja kylmine ilmoineen. Yöpakkasten loppumista on odotettu kuumeisesti. Taimien siirtely edestakaisin on rasittavaa. 











Luonnon seuraaminen on ihanaa. Lieneekö tämä keski-ikäistymisen oireita. On ihanaa huomata, että linnut palaavat takaisin meitä ilahduttamaan. Punarinta, leppälintu, peippo ja ilmeisesti myös tänä vuonna pajulintu on asuttautunut pihapiiriimme. Västäräkkejä on mahdottoman paljon ja ne pelottomasti tepastelevat pihallamme vaikka lapset juoksevat ja huutavat. Kesäkelit ovat jo menossa, mutta yhtään pääskysiä ei meillä ole vielä ollut. 


Valkovuokot aukesivat viikonloppuna. Kevätkukkia ei pihallamme juuri muuten ole. Muutama hassu krookus siellä täällä ja joku sininen levinnyt kukka pitkin nurmikkoa. Ehkä olen jo ennen kertonutkin, että pihamme oli edellisten asukkaiden aikana pelkkä koira-aitaus. Tontin saaminen pihaksi, jopa puutarhaksi on vienyt nyt kaksi vuotta ja vie vielä pitkään. 2000m2 täytettävää tilaa. Mies ja lapset haluavat pitää suuren nurmikentän peleille. Minä haluaisin mielenkiintoisen ja kodikkaan puutarhan. Ehkä kymmenen vuoden päästä olemme edes vähän lähempänä tavoitetta.












Kasvihuone on yksi minun unelmani, mutta se ei tule vielä toteutumaan. Taimia on kyllä vaikka kuinka paljon... kolmea eri tomaattia, paprikaa, chiliä, yrttejä, parsakaalia, maissia jne. Taimet alkavat olla jo kookkaita. Taimien tueksi pääsivät työttömät pitkät puikot. Niihin on hyvä maissien nojata.


















Eilinen aurinkoinen päivä kului heinäseipäitä tervatessa. Seipäät ovat miehen mummolasta. Olemme jo kaksi muuttoa niitä kuljettaneet mukana. Yhdessä kodissa seipäistä oli tehty yksi seinä sisälle ja ulos myrskylyhtykuja. Edellisessä paikassa niistä oli pation seinämä. Nyt seipäistä osa pääsee taas kannattelemaan myrskylyhtyjä pihatielle. Toivoisin, että seipäät kestäisi vielä (kymmeniä) vuosia. Tervan toivon auttavan tässä. 

Meillä on ongelmana läpikulku pihatiellämme. Koiranulkoiluttajat ja lapset käyttävät pihaamme oikaisuun. Olemme etsineet rintamiestaloon sopivaa porttia, mutta haluttua ei ole löytynyt. Olisin valmis seipäistä tekemään veräjän portiksi. Mies ei ole ihan samalla kannalla. Veräjästä tulee mieleen mummolan mökki, johon tie kulki maatalon pihapiirin läpi ja veräjät oli aina aukaistava ja suljettava.


Sekä sisällä että ulkona kaipaan sisustusta, joka on mielenkiintoista ja yllättävää sekä mielellään kierrätettyä. On ihanaa, että katseen saa yksityiskohtiin ja ilahduttamaan hilpeydellään. Jokin aika sitten löysin kirpputorilta koon 22 saappaita. Kaikki olivat alle euron hintaan. Tonttimme rajalla kulkee naapurin pitkä aita. Kaunis punamultainen aita, mutta jotain se kaipasi seurakseen. Pyysin luvan ruuvien ja kukkien laittamiseen. Nyt orvokit ovat sympaattisissa minisaappaissa. Saappaisiin porasin reikiä pohjaan, että liika vesi pääsee pois. Aita on pitkä, joten muutama pari voisi hyvinkin tulla lisää.











Yksi neule on valmiina, mutta pingottaminen on ollut muka työlästä. Ehkä saan sen kuvattua seuraavaan päivitykseen. -Ainakin, jos säät huononevat.


- Unna

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

paitojen viikko

Pääsiäisen viettoon on tänä vuonna kuulunut paljon ulkoilua, lammaspatoja, ompelua, pitkäperjantain Via Crucis Porvoossa ja lauantain pääsiäisvalkeat Keski-Suomessa unohtamatta tietenkään pääsiäismunia. Sopivassa suhteessa itse pääsiäisen tarkoitusta ja maallista iloittelua. Via Crucis oli hienosti toteutettu ja sai miettimään parin tuhannen vuoden takaista yhtä lailla kuin tapahtumia nykymaailmassa. Saimme esikoisen kanssa hienoja keskusteluja aiheesta kotimatkalle. Todella kunnioitan 10veen valintaa lähteä äidin kanssa katsomaan Ristin tietä, kun vaihtoehtona oli kotona katsoa Voice of Finlandin finaalia. 



Pääsiäisen ompelukset alkoivat jo viikolla, kun esikoinen ilmoitti haluavansa tehdä itselleen paidan. Kaavojen piirtämisestä emme lähteneet nyt liikkeelle vaan mallia otettiin lempipaidasta. Suullisia ohjeita annoin vierellä, mutta tytär itse leikkasi kankaat, saumuroi ja ompeli. Tulokseen hän oli tyytyväinen ja oli syytäkin. Itse olen kaikkein onnellisin siitä, että into käsitöihin on palannut. Intoa oli kahdeksan vuotiaaksi asti. Into loppui siihen, kun koulussa alkoi käsityöt. Todella surullista. Tekemisen riemu päättyi lopputuloksen tuijottamiseen ja suorituksen arviointiin. Tekemisen riemu jäi kokonaan pois. Uuden opettajan ansiosta into on tekemisessä ja hyvä lopputulos on plussaa. En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen tästä olen. Oma opettajani sai aikanaan käsityöt tuntumaan tylsältä ja hän lukuisia kertoja toisteli, etten tule koskaan saamaan mitään käsilläni aikaiseksi. Kauan siihen menikin, että päätin uskoa muuta.







Kakkonen (9v) halusi tehdä oman paitansa pitkäperjantain aamuna. Nuppineulojen asettelu oli välillä pitkäpiimäistä hommaa ja paininjalan päällä jalka oli toisinaan raskas. Tyttö totesi vain, ettei voi muutakaan, kun kummisetä ajaa rallia. Perimä on siis kummilta tullut kaasupolkimelta kummitytön paininjalan painamiseen. Molemmat tytöt suunnittelivat itse paitansa täysin. Tyylitietoisia. Onnistumisen riemu oli sanoin kuvaamatonta.












Facebookin jostain ompeluaiheisesta ryhmästä poimin idean rakennusmuovin käyttämisestä kaavapaperina. Paperin sain nyt käytettyä loppuun ja kävin rautakaupassa ostoksilla. Plussaa oli, että nyt "kaavapaperin" sai omasta kylästä. Hinta oli melko sama kuin paperilla (koska halvinta ei ollut hyllyssä). Erityinen plussa on se, että kirkkaasta muovista näkee hyvin läpi kaikki kaavamerkit. Permanent tussilla kaavoihin sai merkit hyvin tehtyä ja muovi oli helppoa leikata. Hyvät kaavat säilyvät nyt paremmin ja pidempään kuin paperiset. Miinus on se, että muovi on leveää, jolloin sen käsiteltävyys vaatii tilaa ja kikkailua. Itse pidin tätä melko pienenä miinuksena. Lattialla kaavat ennenkin olen piirtänyt. Nyt ensi kokemuksella saatan jäädä rautakauppa-asiakkaaksi tässä suhteessa. Muovia kokeillessa innostuin piirtämään useammat kaavat jo valmiiksi, vaikken kaavoja yleensä tykkää piirtääkään. Tämä alkuinnostus varmasti laskee pian.







Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille! 

-Unna



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Aurinkomekko



Tuulen askeleet näki päivän valon tasan vuosi sitten. Aika on mennyt vauhdilla. Tänä aikana on blogissa ollut 50 postausta, monta ihanaa kommenttia teiltä ja niin monta kannustavaa sanaa. Kiitos ihan joka ikisestä! Ne lämmittää aina yhtä paljon!


Tietokoneruudun tällä puolella tämä vuosi on ollut ylä- ja alamäkeä. Koko vuosi on ollut sairauslomaa, kivisiä polkuja, hermosärkyjä, toistuvasti rikkoutuneita puisia puikkoja voimansäätelyn ongelman vuoksi, kylmiä sormia, tippuneita tavaroita, väliin parempia päiviä, onnistumisen hetkiä. 

Vuosi sitten lääkäri totesi, että olen kömpelö. Se oli aivan varmasti kuvaavin kommentti siinä tilanteessa. Se oli minulle kuitenkin liikaa. Käsityöt ovat olleet henkireikä jo kymmenen vuoden ajan. En suostunut olemaan kömpelö. 

Blogi sai alkunsa oikeastaan siksi, että halusin todistaa itselleni, että kykenen ja pystyn. Jos aina ei onnistu, onnistumisia tulee kuitenkin väliin. Kiitän nyt itseäni. Hienomotoriikka on mennyt eteenpäin kovasti. Tavarat pysyvät käsissäni jo useammin ja kykenen tekemään jo pidempiä aikoja käsitöitä, ja myös kotitöitä. Tavoitteeni on, että 2v synttäreillä voin jo niiden lisäksi tehdä töitä ja ettei joka viikko tarvitsisi olla sängyn pohjalla.




Vuosi sitten oli korkeat hanget vielä ilonamme. Nyt malttamattomana odotan kesää. Ulkona on pilvistä ja harmaata. Omassa mielessä kesä alkaa olla jo ovella. Taimet kasvavat ikkunalla ja suunnitelmia on kesää varten koko ajan enemmän.


Ompeluksiinkin kesä hiipii jo kovaa vauhtia. Perjantaina olimme lastenmessuilla. Metsolan musta-valkoista kangasta leveällä raidalla on ollut ostoslistalla jo tovin, mutta sitä ei ollut saatavana. Metsolan palloja ja sahalaitaa tuli mukaan sen puolesta. 10€/m oli oikein kohtuullinen hinta kankaasta. 


Ekasta palasta syntyi aurinkoinen mekko omilla kaavoilla kuopukselle. Lierihattu on Metsolalta ostettu pari vuotta sitten.









Meillä sisällä ainakin paistaa nyt aurinko!



Viikolla olin Lentävässä Lapasessa pitsineuleiden kimpussa. Kurssilta positiivisin asia oli se, että tartuin kohta vuoden levänneeseen keskeneräiseen pitsihuiviin. Lisäksi kurssilla aloitin tietenkin uutta pitsineulehuivia, jottei liian varmaksi vanhan valmistuminen tule.


Aurinkoa teillekin!

-Unna