sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Lahjaksi rahaa, mutta ei seteliä kortin välissä

Olen todennut, että rippilapsille ja vastavalmistuneille on vaikea ostaa lahjaa. Tuntuu, että raha on ainoa varmasti oikeaan osuva. Seteliä kortin välissä on vain niin tylsä antaa. 





Tänä vuonna rippilapset ovat olleet poikia. Heille tein sarjatuotantona yksinkertaiset kortit, jossa kortista roikkui seteli. Setelin ympärille tein rusetin haarukalla. Netistä ohjeita löytyy pilvin pimein hakusanoilla "haarukka rusetti". Todella näppärä ja helppo tapa saada aikaan kaunis pieni rusetti!






Vastavalmistuneelle nuorelle veimme rahapuun kasvamaan. Rahapuuhun on helppo ripustaa sopiva määrä seteleitä tai kolikoita. Lahjasta saa juuri sen arvoisen kun itse haluaa. Jos on isompikin porukka lahjaa antamassa, voi lahjaa kasvattaa samaan tahtiin.


Tätä ideaa olen käyttänyt usein. Joskus ei kukkakaupassa rahapuuta ole ollut saatavilla. Peikonoksaan olen myös rahoja siinä tapauksessa ripustellut.





Viime vuoden lahjoja on aikaisemmassa postauksessa esitettynä ja linkattuna.


- Unna

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kierrättämällä roskakatokseksi Herra Roskiksen mökki

Olemme asuneet kotiamme reilun neljä vuotta. Koko tämän ajan roskis on nököttänyt pihan perällä betonilaatan päällä. Laatan on aikaisempi asukas tupsauttanut pihaan, niin kuin monen monta muutakin esinettä. Laatta on vinossa joka suuntaan, mutta tukeva. Neljä vuotta olemme roskakatosta tuolle laatalle suunnitelleet. Roskiskatokset ei vain ole minun makuuni lainkaan. Persoonattomia hassuja tönöjä. 



Pinterestiä selailtua ja mielikuvituksen laukkaan päästyä meillekin hahmottui "roskakatos". Haimme pari (vai jopa kolme) vuotta sitten läheiseltä tehtaalta kuormalavoja ja muuta jätepuuta. Otimme kaiken, josta tuntui, että jotain saisi aikaiseksi. Puut ovat lojuneet luvattoman kauan läjänä pihassa. 






Viikonloppuna miehen innostuttua aloimme käydä puupinoa läpi ja suunnittelimme maahan laudoista mökkiä. Muutama käyttämätön puu oli jäänyt seinänrakennusprojektista jäljelle ja ne sai käyttöä myös. Ja siitä se sitten lähti. Vai lähtiköhän kaikki siitä, että ostin ensin miehelleni viime talvena kompuran ja naulaimen. Jokaisen vaimon järkihankinta. Siitä hyötyy sekä mies että vaimo.




  



 Kolmen päivän nikkaroinnin jälkeen pihan perällä nököttää Herra Roskiksen oma pieni mökki. Mökki on harmaantuneena hyvä jatkumo heinäseiväsrivistölle, joka kulkee koko pihatien matkan.






Takakautta pihaan ajettaessa on mökin sivu vastassa. Mökkiin kului rahaa noin 50€ ja siinä on mukana jo kukatkin. Käytännössä nauloja, kulmarautoja, haka, ovenkahva ja saranat olivat ostoslistalla. Jälkikäteen huomasimme, että osa niistäkin olisi kotoa löytynyt valmiina. Kaikki muu olikin kotoa löytynyttä tavaraa.







Katto ja savupiippu on tervattu. Ikkuna on talon alkuperäinen ikkuna, mutta nyt tosin ilman lasia. Puut on lähes kaikki kuormalavoista. Harjapelti on talon vanhaa ränniä.









Naapurille näkyy pelkästään mökin takaseinä, mutta kyllä minulle tuollainen kelpaisi.






Nyt pihan peräkin alkaa olemaan inhimillisen näköinen. Teen joskus postauksen erikseen pihasta. Kuinka se oli koira-aitaus edellisten asukkaiden jäljiltä. 


Pihaamme pystyy ajamaan sekä taka- että etukautta. Takaa tullessa vastassa oli hyvin rähjäinen näky. Nyt portilta alkaa kivetetty oja ja havut. Seuraavana Herra Roskiksen mökki ja siitä havujen ja muutaman muun puskan ja kiven kautta nurmikko päärynä- ja kirsikkapuineen ja marjapensaineen. Sora-aluetta ja nurmea rajaavat pitkät betonipalkit (noin 3-4 metrisiä) löytyi myös muutettaessa ojastamme. Täältä on siis löytynyt ihan melkein kaikkea.






Ja kyllä. Siellä se Herra Roskis asuu.





- Unna

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Villasukat veteraaneille

Ihan ensiksi pahoittelut. Tämä postaus on tehty kännykkäkuvilla, kun kamera jäi kotiin reissun ajaksi. Sukkia on neulottu niin Päijänteen kuin pikku järvienkin rannoilla.






Facebookin yhden käsityö-ryhmän kautta löysin haasteen veteraaneille neulottavista sukista. Suomen 100v kunniaksi on tarkoitus lahjoittaa sukat kaikille veteraaneille. Sukkapareja tarvitaan paljon. 


Ryhmän kautta löytyi ohjeet sukkiin ja langan merkkeihin ja laatuihin. Ohje ei ollut ammattilaisen tekemä (ainakin vaikutti siltä). Vaikka itseltä sukan teko sujuu, nyppi pienet häiritsevät virheet. Ja ohje on oleellinen, jos samanlaisia sukkia toivotaan. Noh, luulin ainakin tekeväni ohjeen mukaisesti. Ja onhan tuo ihan perussukka. Suuria taitoja ei vaadita. Luulen myös, että käyttäjilleen kyllä kelpaa.






Vähän aikaa nikottelin 7veljeksen kanssa, mutta annoin ajatusteni jäädä taustalle. Ymmärrän miksi tällaisessa kampanjassa ko. lanka on valikoitunut käyttöön. Ja hämmästys, en ole kutissut langasta niin paljoa kuin ennen. Jotain on tapahtunut.


Kaksi paria on nyt neulottuna. Oma tavoitteeni on neljä paria. Haastan tässä kaikki mukaan neulomaan sukkia. Iso suuri kiitos veteraaneille.






Jos joku tuttu tarttuu puikkoihin, pyytäkää minulta sinistä ja valkoista lankaa. Niitä jää paljon eikä minulla ole niille käyttöä näiden sukkien jälkeen. Erityisesti haastan mukaan Retun, Satun, äidin ja anopin.


Ohjeet sukkiin löytyy Facebook-ryhmästä "Villasukat veteraaneille - Suomi 100 vuotta" tai sähköpostitse villasukat.100vuotta@gmail.com Ja yllätys yllätys. Minullakin on ohje.





- Unna