Ruista ranteeseen

Syksyyn valmistautuminen on alkanut vauhdilla. Piha on täysin vielä kesän jäljillä, mutta villaa on ollut puikoilla ja jo käytössäkin lämmittämässä lapsia ja itseäni.

Aloitin omahyväisesti tänä vuonna itsestäni. Olin hetken ihaillut, katsellut ja silitellyt Handun vyyhtiä. Merinovilla, kashmir, polyamidi oli niin pehmeää ja lämpöistä. Vilukissana halusin itselle rennon mukavan pipon ja kämmekkäät. Käsiäni palelee nykyisin aina, sisälläkin. Kämmekkäät tuli siis todella tarpeeseen. Pipotilanne ei paljon parempi ole ollut sekään. 100gramman vyyhdistä sain tehtyä juuri sopivasti molemmat. (ja viime aikaisiin postauksiin viitaten, tämä viikko on ollut todella loistava langankulutusviikko)

Ruista ranteeseen -kämmekkäiden ohjeen olin bongannut jo kesällä Stockmannin lankaosastolta mukaan tarttuneesta Eiran langat -lehdestä. Nyt ohje oli uudelleen Eilen tein -blogissa. Kämmekkäät ovat mukavan yksinkertaiset. Vähän ylipitkät varret lämmittävät ranteita mukavasti. Mitä sitä hyvää ohjetta muuttamaan. Kämmekkäät jäivät sen verran "kesken", etten omiini tehnyt tamppia ja nappia, jolla varret pysyisi kasassa. Lanka toimi hyvin sekä pipossa että kämmekkäässä, mutta kapeassa tampissa raidoista tuli tylsän paksut. Ajattelin odottaa sopivan langan löytymistä ja tehdä tampit myöhemmin, mutta kämmekkäät vedettiin heti puikolta parempiin käsiin. Tytöt ovat ulkoiluttaneet sekä pipoa että kämmekkäitä koulumatkoillaan päivittäin. Hyvä ajatus itsekkäästä puvustamisesta ei aivan onnistunut.

Pipo on mahdollisesti paljon neulottu Wurm. Ainakin hyvin samanlainen. En ohjetta kaivanut netistä, joten en pysty suoraan sanomaan kuinka lähellä alkuperäistä ohjetta liikutaan, mutta melkoisen perinteinenhän tuo malli on muutenkin. Kaksinkertainen reuna lämmittää ihanasti korvia ollen kuitenkin sopivan löysä, ettei pipo kiristä. Hiuspehko mahtuu löysässä pipossa olemaan kiharapilvessä aivan rauhassa. Keskimmäinen lapsi omi setin itselleen ja pääsi kuvauksiinkin niitä esittelemään. Toivon saavani nämä vielä itseleni, kunhan saan hänen omansa valmiiksi.

Kuvista voi oikeasti jo päätellä, että erityisesti kämmekkäät ovat olleet kovassa käytössä tämän lyhyen ajan. Ensimmäiseen pesuun jo joutaisivat.

Alkuun yritin itsepintaisesti pitää kiinni omista vaatteistani. Esikoinen valikoi siltä istumalta itselleen vyyhdin, josta tilasi samanlaisen setin. Lanka oli niinikään Handun merino-kashmir-polyamidia. Onnea on, että koko perhe on ihastunut näihin lankoihin. Tämä tarkoittaa aivan selkeästi sitä, että äiti saa ostaa lisää lankoja. Jopa mies tilasi itselleen pipon. Joudan siis Pukkilaan ostoksille!

Esikoisen kämmekkäitä muutin sen verran, että leveydestä otin muutaman silmukan pois ja vartta jätin 

lyhyemmäksi. Pipomitta meillä on sama, joten samoilla mitoilla mentiin. Lankaa jäi pieni nöttönen johonkin jämälankaprojektiin odottamaan.

Ihanaa syksyn tunelmaa on ulkona. Sisällä... hmmm. Käsitöitä on tullut tehtyä työmiehiä vahtiessa. Meidän wc-/suihkutila näytti muutama päivä sitten tältä.

Suuri ja syvä huokaus! Remontti ei alkanut omasta toiveesta ja motivaatio on ollut toisinaan hukassa. Onneksi ammattimiehet ovat hoitamassa remonttia, mutta ei se ole ihan täysin meitäkään säästänyt. Purkuvaihe kesti viikon ja nyt odotellaan seuraavaa vaihetta. Hyvää odotellessa. Ehkä tämä vähän kuitenkin on käsitöiden ja pihahommien hidasteenakin. Purkutyön jälkeen olin sairaana sängyn omana useamman päivän. Nyt on uusi nousu. 

Viimeisiä viime viikon käsitöitä en voi vielä paljastaa, ettei lahjan saaja pääse kurkkimaan liian aikaisin. Loput siis säästyy ensi viikolle. Tälle viikolle on vielä luvassa ihanaa ja rentouttavaa ohjelmaa, paljon neulontaa, lepoa, syömistä, hyvästä seurasta nauttimista. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

-Unna