Barbin kansallispuku

Viikkoon on mahtunut paljon. Aika ja voimat ovat pääasiassa kuluneet aamulla alkavaan remonttiin valmistautumisessa. Kuinka paljon tavaraa voikaan olla kodinhoitohuoneessa. Lisäksi tehtävä mahdoton: pese kaikki perheen pyykit pois. Uutta tulee samaa vauhtia, kun entisistä pääsee. Remonttistressin lisäksi lisää harmaita hiuksia on kertynyt lääkäreistä ja kelasta. Onneksi kaiken tämän vastapainoksi viikonloppuna on saatu juhlia ja tavata ihania ihmisiä. 

Kävimme ensin Keski-Suomessa juhlimassa ihanaista 2v neitoa, joka ei tällä kertaa saanut mitään itsetehtyä. Teollisilla legoilla ja Me&I-vaatteella lahjottiin ja lapsi oli niihin vallan tyytyväinen. Hän ei vielä ymmärrä kuinka paljon hän voi vielä saada pehmeitä paketteja tulevaisuudessa. 

Tänään saimme olla läsnä ihan pienen pienen tyllerön ristiäisissä. Tälle ihanaiselle veimme lahjuksia jo heti sairaalaan ja ristiäispäivänä hän sai ensimmäisen barbiensa. Kyllä joka tytöllä pitää barbi olla! Sairaalaan veimme lahjat paperikassissa, joka toimi samalla korttina. Kuopus piirsi vauvan, äidin ja isän sekä kesäisiä kukkia, lintuja jne. Minun osuus oli valmiiden taideteosten leikkaus ja liimaus. Tällä systeemillä olemme monet kortit toteuttaneet ja aina ne on yhtä ihania.

Sairaalaan meni vaatteita, vaippoja, talkkia ja rasvoja. Tylsiä, mutta käytännöllisiä lahjoja. Ristiäislahja onkin sitten puolestaan pidemmälle kestävä ja lapselle ihan itselleen iloa tuova. En voi ottaa lahjan parhaasta osasta mainetta itselleni, mutta haluan jakaa tämän ystävän ylpeydellä ja ilolla. 

Taitava ystäväni tekee barbin vaatteita. Hän halusi kokeilla kansallispuvun tekoa mukaillen barbille. Tänään kastetun tytön vanhempiin liittyy vahvasti kansallispuvut, joten tilasin heti ystävältäni heille tärkeän Hollolan puvun. Puku tehtiin jo keväällä, joten toivoimme tietenkin tyttöä syntyväksi. Puku herätti ihastusta kovasti ja pianhan pienokainenkin pääsee leikkimään sillä. Oma kuopukseni olisi hyvin mielellään voinut pitää barbin itsellään. Sopuratkaisuun pääsimme, kun kuopus sai itselleen barbin päällä olleet muovikorun, kengät ja kesähepeneet. Supikkaiden toteuttaminen jäi mieltä kaivertamaan. Kuinkakohan ne saisi tehtyä... Pinkit muovikengät jäi kuitenkin asusta kuopuksen käyttöön. 

Keski-Suomessa pyörähtäessä sain kuskin puhuttua ympäri ja poikkesimme Titityyhyn puikko-ostoksille. Pidän kovasti KnitPron puikoista. Puikkoja on jo kokoelma, mutta lyhytpäisiä ei yhtään. Tämän hetkisiin neuleisiin ne ovat oiva helpotus. 

Toivolan vanhalla pihalla olikin juuri tänä viikonloppuna Hansapiha. Mukava yllätys. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut viettää enemmänkin aikaa paikalla, mutta syntymäpäivien odotus oli lapsille liikaa ja vierailu jäi tällä kertaa hyvin pikaisesti. Ehkä seuraava Titityy retki on ilman lapsia tai ainakin ilman kiirettä. 

Toivolan vanhalla pihalla tunnelma on aina niin ihana. Katse pitää pitää melko alhaalla, jotta rumat talot pysyvät piilossa vanhojen kauniiden rakennusten takana. Itse Titityy on myös niin tunnelmallinen ja ihana paikka, että voisin olla siellä ihan vain fiilistelemässä, istua tuolissa ja katsella paikkoja. Runotuoli on toinen suosikkini ko. paikassa. Voi jospa meilläkin joskus olisi sieltä tuoli.

Käsityöviikko on kulunut enemmän neuloen. Niistä raporttia seuraavalla kerralla. Mutta älkää pelätkö, en minä täysin ilman pusseja ole ollut. Ihan vain pienenä kuvana yksi aikaan saannos. Tytär lähti kaverinsa synttäreille ja halusi ehdottomasti viedä lahjaksi äidin tekemän pussin. Välillä pohdin lopettaako kaverit kutsumasta lapsiani synttäreilleen, kun aina tulee pehmeitä paketteja; pusseja, kämmekkäitä, huiveja ja muita. Toistaiseksi lapseni ovat päässeet kavereidensa juhliin. Toivottavasti lahjat ovat olleet mieluisia.

Ensi viikolla jälleen luvassa neuleita. Syksy saapuu ja siihen olemme kovasti valmistautumassa. Saa nähdä kuinka pölyssä olemme remontin keskellä, mutta luulen, että neuleet edistyy vähintään stressin purkuna. Tällä kertaa meillä on hommissa ammattilaiset. Näin ei juurikaan ole aiemmin ollut. Toisaalta odotan tulevaa avoimena, koska ei tarvitse itse tehdä "mitään" (joopa joo, en todellakaan luule, ettei mitään tarvitsisi tehdä). Toisaalta taas stressaan, kun en tiedä millaista jälkeä tekevät, kuinka paljon sotkevat, kuinka voin luottaa heihin jne. Jahka ensin purkutyöt on tehty, niin sitten on aika pohtia paremmin sitä, mitä heidän tulisi rakentaa.

-Unna