sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kotimme vierailulla toisessa blogissa


Marras- joulukuun aikana on ollut useita ihania tapahtumia, joissa olen käynyt ihailemassa, saamassa inspiraatiota ja virittäytymässä jouluun. Marraskuun puolivälissä oli ehdottomaksi vakiokohteeksi muodostuneet Tampereen kädentaito -messut, jossa olin tänäkin vuonna äidin kanssa. 




Tänä vuonna viihdyimme messuilla ensimmäistä kertaa kaksi päivää. Perjantaina kiertelimme koko messualueen läpi. Yö vietettiin mukavassa Hotelli Villessä ja lauantaina kävimme läpi vielä parhaimmat palat messuista. Ostoksia kertyi jonkin verran, mutta ehdottomasti kohtuudessa pysyen. 





Ostin itselleni joululahjan. Olin päättänyt tämän lahjan jo viime jouluna. Taina Ekilän olkipukit ovat ehdottoman aitoja ja oikeita. Viime vuonna ostin yhden lahjaksi ja surkuttelin sitä, etten itselleni ostanut. Tänä vuonna korjasin tilanteen. Pukki ilahduttaa meitä olohuoneen nurkassa rukin vieressä.




Muuta itselleni ostettua oli kalenteri ensi vuodelle Ideristä. Aivan mahtavia tuotteita! Todellisia hyvän tuulen kuvia. Kalenterin kannessa teksti "varo, onni vaanii nurkan takana" kiteyttää asian.


Työhuoneen seinälle hankin muutaman kuvan itseni ja työkavereiden iloksi sekä yhteen takkiin langat. Tuleviin projekteihin hankin myös testiin Kaupunki -lankaa. Muutaman kerroksen neulottua on positiivinen mieli langasta. Mitään luksuslankaa se ei kuitenkaan ole. Peruskäyttösukkalankaa. Kädet ei kutise samalla tavoin kuin 7veikassa. Kulutuksen kesto on aikanaan kiva nähdä. 






Joulukuun alussa kävin pikaisesti Kellokoskella ruukilla joulumarkkinoilla. Olin ensin viikonlopun tytön kanssa äiti-lapsi -leirillä tehden jouluaskarteluja ja nauttien yhteisestä ajasta. Mukavasta viikonlopusta huolimatta leiriväsymys iski lapsoseen. Markkinoilla väsynyt lapsi oli hienoinen hidaste ja haaste. Ostokset jäi tekemättä, mutta tunnelma oli mukava. Jos jollain on käymättä tutustumassa Kinuskilla -nimiseen ravintolaan ruukin alueella, suosittelen ehdottomasti käymään! Markkinoiden aikaan sisään ei mahtunut. Paikan tunnelma, sisustus ja ruoka on mitä parhain.




Kellokosken lisäksi kävin Porvoon taidetehtaan joulumessuilla. Sieltä pukinkonttiin lähti mukaan kutoja Heli Kuosan tuotteita. Tänäkin vuonna yritän lahjoissa keskittyä käsityöhön, paikalliseen ja edes hivenen itse tehtyyn. Itse tehdyt jää kyllä aivan liian vähäiseksi. Aika on loppunut kesken toivottoman pahasti.




Marraskuussa kotonamme kävi Villa Kotirannan Satu kuvaamassa. Joulukuun 18. päivään asti on Mäntsälässä La Filiassa ja Mäntsälän Kukassa äänestys kolmen eri kukka-asetelman kesken. Yksi niistä on meidän. Hauskaa oli nähdä oma koti kaupan ikkunassa. Kotiamme on esillä myös Sadun blogissa laajemmin. Kuvien oton jälkeen on seinille tullut jo uutta maalia. Lisäksi odotamme takkaa. Takka on tehtaalta tullut, mutta asentajaa odotamme. Odottavan aika tuntuu jälleen pitkältä.

- Unna -

lauantai 12. marraskuuta 2016

Takki TeeTeen Aarnista

Joskus käy niin, että kesken projektin suunnitelma muuttuu täysin. Näin kävi taas. Aloin neulomaan itselleni jotain ponchoa tai huivin ja paidan välimuotoa ilman selkeää ideaaa. Tovin tehneenä huomasin, ettei lanka tule riittämään millään työhön. Tulin kokeilleeksi tekelettä kuopuksen päälle ja se oli juuri sopiva takin alku. Myös kuopus näki siinä takin. Tuossa vaiheessa olin sujuvasti kainaloissa, kun kohdehenkilö muuttui aika monta kokoa pienemmäksi. 






Kuopunen teki tarkat suunnitelmat jatkoon. Helmineuletta määrättyihin paikkoihin, iso huppu ja vetoketju eteen. Lankaa oli kotona puoli kiloa ja huppu veikin lankaa sitten himpun enemmän. Onneksi samaa lankaa ja väriä oli edelleen saatavana.


Valmista mallia ei siis ollut. Sovittelin aika ajoin tytölle takkia päälle ja suunnitelmia tein sitä mukaan. Takki tuli neulottua yhtenä kappaleena helmasta huppuun.






Lankana oli TeeTeen Aarni, puikot 7mm ja kaikkiaan lankaa kului 580g. Takin koko on noin 140cm.






Takin valmistuttua sitä ei kerinnyt höyryttämään, kun piti heti saada päälle. Ja takkia pidettiiin niin kauan, että päädyin piilottamaan sen. Langasta lähtee toivoton määrä höytyvää ja karvaa. Auton penkki näytti siltä, että autossa olisi ollut kissoja. Samoin kaikki muut vaatteet, sohva jne. on karvassa. Toivon, että karvanlähtö loppuu tai takista ei taida jäädä jäljelle mitään.


Kotoa löytyy vielä Aarnia sinisenä puoli kiloa. Nyt en tiedä mitä siitä tekisi. Mikä on sellainen, ettei irtoavat karvat ja höytyvät haittaisi...


Myös kuvat ovat kuopusen suunnittelemia. Tarkkoja ohjeita noudattaen toimin neulojana, sitten kuvaajana ja takin piilottajana.




- Unna

lauantai 1. lokakuuta 2016

Ihan itte karstasin ja kehräsin

Sain jo ennen kesälomaa työkaveriltani villoja. Tarkoitus oli kesälomalla pihalla villat puhdistaa ja karstata. Kesä tuli ja meni. En kerinnyt lomalla ajatustakaan villoille antaa.






Koulujen alettua on meillä sairastettu syysflunssaa enemmän kuin koskaan. Itse olen ollut sairaana tämän 1,5kk aikana kaksi tai kolme kertaa. En tiedä mikä on mikäkin tauti ja paraninko oikeastaan välissä lainkaan. Nyt olen 1,5vkoa ollut kuumeessa eikä loppua näy. Mikä sen parempaa puuhaa kuin nyppiä villoja. Ehkä vielä suurempana motivaattorina aloitukselle oli osallistuminen Taito Uusimaan järjestämälle kehruukurssille paikallisessa käsityökeskuksessa.






Kuumeisena istuin saunan lattialla teekupposen kanssa ja nypin villoja. Kurssille sai ottaa vain pestyjä villoja kehrättäväksi. Niinpä etsin netistä tietoa ja mielipiteitä villan pesuun. Lopulta päädyin puhdistamisen jälkeen laittamaan villat pesupusseihin ja likoamaan kädenlämpöiseen veteen. Ensimmäinen vesi oli todella ruskeaa, kolmas vesi kirkasta. Näin päädyin kolmeen kertaan liottamaan villat. Kussakin astiassa villa oli 20-30min. Pelkäsin tietenkin huopumista ja sitä, että villasta lähtee liikaa rasvaa pois. Kumpaakaan ei tapahtunut.


Villat kuivasin kuivaustelineiden päällä saunassa välillä pöyhien. Telineen päällä oli ohut pyyhe, ettei villat tippuneet. Pyyhe keräsi itseensä kosteutta ja pitkitti kuivumista. Opettaja vinkkasi hyttysverkon käytöstä ja sitä todella jatkossa käytän.






Kurssilla oli rukkeja jos jonkinlaisia. Itselleni oli selkeästi suosikki kanadalainen Lendrum, pystyrukki kahdella polkimella. Kakkosena tuli takana oleva Ashfordin Traveller. Lendrumin eduksi oli se, että rulla on suoraan edessä mikä mielestäni toi ergonomisemman asennon ja lisäksi polkeminen oli kevyempää.






Aluksi kurssilla kehrättiin harjoituksena opettajan tuomia erilaisia kuituja. Iltapäivällä karstasin käsin itse tuomia villoja ja kehräsin niitä. Ja voi että kuinka ihanaa se olikaan. Kehrääminen on todella mieltä lepuuttavaa. Ihana tasainen polkeminen jäi lihasmuistiin ja vielä illalla tuntui, että jalat polkisivat tasaisesti. Ja ihan niin kuin jo aiemmin tiesinkin. Kurssin jälkeen tuli pakottava tarve saada rukki. 






Kurssi jäi minun osalta lyhyeksi, kun kuume nousi uudestaan. Kerkesin kehräämään 50g lankaa. Ja melkoista taidelankaahan tuo on. Kun on tarkka, voi löytää tasaisen kauniita kohtia, jossa kierre on kohdallaan. Vaan lanka pysyi kasassa, se muistuttaa lankaa ja sitä pystyi neulomaan. Vaalea on opettajan tuomista eri kuiduista kehrättyä ja tumma on työkaverini lampaasta.






Nyt ne lämmittää käsiäni.






Kiitos Kari villoista ja lampaiden kuvista! 
Tuskin maltan odottaa, että saan loput mustat sekä vaaleat ja ruskeat villat käsiteltyä.

- Unna

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Aikaan saamattomuutta

Samaan tahtiin kun töissä päivät ovat venyneet pitkiksi, on neulominen jäänyt taka-alalle. Jopa mies tokaisi eilen "oho, pitkästä aikaa syntyy jotain", kun neule oli ekaa kertaa viikkoon käsissä. Neulomisessa on ollut oikeastaan kaksi vaihetta. Olen aloittanut ja purkanut. Neuloin tumpun Puikkomaisterin kirjasta todetakseni sen liian isoksi. Aloitin harmaata yksinkertaista neuletta todetakseni sen liian harmaaksi ja yksinkertaiseksi. Aloitin pitsineuletta todetakseni etten jaksa keskittyä ohjeen seuraamiseen. Eilen oli harmaan purkamisen vuoro ja sen uudelleen aloittaminen. Odotukset eivät ole korkealla.



Samaan aikaan kuvaamatta on neule, joka on tammikuussa valmistunut, ommeltu mekko, joka valmistui heinäkuussa jne. Kuvaajan, oikean paikan löytäminen ja itsensä kuvattavaksi saaminen on nyt työlään oloista.


********


Kun itse ei saa aikaiseksi, on ollut hyvä saada inspiraatiota muilta. 

Keravalla on virkattu talo. Tai siis talo, joka on päällystetty virkatuilla neliöillä. Käsittämättömän upea ilmestys! Moni lehti on aiheesta kirjoittanut, muun muassa Helsingin Sanomat.






Mieheni kanssa saimme liput Habitareen. En ole vuosiin käynyt. Muistikuva viimeisimmästä käynnistä oli liian moderni ja väritön. En siis paljoa odottanut käynniltä. Vartin messuilun jälkeen olin jo myyty. Esillä oli paljon puuta ja muita luonnon materiaaleja. Modernia ei juuri silmiin osunut, vaan perinteisiä menetelmiä ja vanhaan taloon sopivaa. Ja värejä. Maitokahvinvärisiä koteja ei esillä ollut. Mutta esimerkiksi keltaisia sohvia oli usealla osastolla. Juuri sitä oikeaa keltaista sohvaa olemme neljä vuotta etsineet. Kaksi melkein hyvää olemme löytäneet ja niillä menneet tämän ajan. Tosin nyt messuilla alkoi jo mietityttämään, onko seuraava sohva sininen. Saa nähdä. 






Messuilta olisi löytynyt sauna, eteisen lattia, ulkosauna, ulkorakennus ja vaikka mitä. Niitä ei todellisuudessa hankita. Takka tosin jo melkein hankittiin. Vielä viimeiset tuumailut ja tilausta menemään.









Ehkä parasta messuilla oli keittiö. Keittiö, jonka nähdessäni lähes itkin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Täydellinen. Täysin vanhan näköinen, mutta uusi tekniikka. Meillä kotona on väännetty mielipiteitä miehen kanssa vanhan keittiön ihanuudesta ja kamaluudesta. Molemmat haluaisi vanhan keittiön. Mies ei ole kuitenkaan valmis tinkimään laatikoista, jotka ovat liukukiskoilla ja menevät pehmeästi kiinni eikä itsestään sulkeutuvista kaapeista. Minä voisin kaiken tuon jättää, jos saisin puiset vanhat kaapit.

Tämä Jalokalusteen keittiö oli upea. En muuttaisi siitä mitään. Olin sen edessä sanaton. Vain pankkitilin saldo oli eri mieltä.









Käsitöitä ei ole valmiiksi tullut, mutta satoa ja puuhaa on piha tarjonnut. Kesäkurpitsaa on tullut 50-60kg. Lisäksi yrttejä, porkkanoita, sipuleita, tomaattia, kurkkua, marjoja, lehtikaalia jne. Kasvihuoneesta on tomaattia tullut viitisen kiloa. Vielä pari kolme kiloa odottaa kypsymistä. Sekä pihaa että kotia on hiljalleen laitettu syyskuntoon. Sanaa "hiljalleen" pitää kyllä painottaa. Kaikki tuntuu etenevän hitaasti, mutta stressiä en suostu näistä hommista ottamaan.








- Unna

tiistai 23. elokuuta 2016

Meillä kaikilla oli niin mukavaa...Puikkopäivät 2016

Lauantaina 20.8.2016 auton nokka kääntyi kohti Pukkilaa. Ties kuinka monetta kertaa Handun Ilun Pukkilan Puikkopäivät odotti neulojiaan. Tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti Kohisevan yläkerrassa. Tilaa riitti useammalle neulojalle, mutta tunnelma oli silti lämmin (Puikkopäivillä on aina hyvä sää ja lämmin!) ellei jopa kuuma.  






Itse jouduin päällekkäisyyksien vuoksi lähtemään aikaisin paikalta. Esiintyjistä kerkesin näkemään Lentävän Lapasen Tainan aamujumpan, jossa korkkarijuoksuun jopa valmistauduttiin Ilun laulaessa. Lisäksi kerkesin kuuntelemaan Tiina Kaarelaa alias Puikkomaisteria hänen kertoessaan uudesta kirjasta.


Lapaskirja oli ostoslistallani jo valmiiksi. Siitä huolimatta, että se ei yhtä korkealta ja kovaa kolahtanut kuin sukkakirja. Lieneekö itsesuojeluvaisto jostain esiin tullut. En tiedä mistä johtuu, mutta joudun mutustelemaan ja maistelemaan kirjaa tovin. Tiedän jo mitkä mallit aion kirjasta toteuttaa. Sieltä löytyi selkeästi lempparit ja sitten ne mutusteltavat. Yhtään yök, en tykkää -lapasta ei löytynyt kuitenkaan kirjasta.


Tuliko mutustelun tarve siitä, että sukkakirja oli niin yliveto, just mulle tehty. Tai no ainakin minun makuuni tehty. Vai siitä, että lapaskirjan mallit ovat graafisempia sukkiin verrattuna. En oikein edes tiedä. Kirja on kuitenkin laadukas, taidolla tehty, oma itsensä kopioimatta mitään, uutta tuova, inspiroiva ja neulehimoa kohottava. Ja se tulee tarpeeseen. En ole nimittäin puikkoihin juuri koskenut.






Puikkopäivillä mukana oli harmaatakin harmaampi neule, jossa pelkkää sileää oikeaa paahdoin eteenpäin. Just sitä mitä en koskaan jaksa yhtään. Nyt helppous, harmaus ja yksinkertaisuus onkin ollut pelastus. Työpäivien jälkeen en yksinkertaisesti ole jaksanut neuloa. Saa nähdä tuleeko koskaan valmista.






Kauppiaita oli tänäkin vuonna mukana, mutta omat ostokset jäivät kirjaan. Koska en lankoja kuluta, ei uutta tarvitse. Pysyin tiukkana ja yllätin itsenikin.








Mikä ihana tunnelma. Mikä ihana paikka. Todella toivon, että syksyn aikana saamme porukkamme neulepiirissä kokoon ja itse saan ryhtiliikkeen neulomiseen. Ja totta kai toivon, että ensi elokuussa olen jälleen Puikkopäivillä. Ja suosittelen olemaan mukana!




- Unna

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Lahjaksi rahaa, mutta ei seteliä kortin välissä

Olen todennut, että rippilapsille ja vastavalmistuneille on vaikea ostaa lahjaa. Tuntuu, että raha on ainoa varmasti oikeaan osuva. Seteliä kortin välissä on vain niin tylsä antaa. 





Tänä vuonna rippilapset ovat olleet poikia. Heille tein sarjatuotantona yksinkertaiset kortit, jossa kortista roikkui seteli. Setelin ympärille tein rusetin haarukalla. Netistä ohjeita löytyy pilvin pimein hakusanoilla "haarukka rusetti". Todella näppärä ja helppo tapa saada aikaan kaunis pieni rusetti!






Vastavalmistuneelle nuorelle veimme rahapuun kasvamaan. Rahapuuhun on helppo ripustaa sopiva määrä seteleitä tai kolikoita. Lahjasta saa juuri sen arvoisen kun itse haluaa. Jos on isompikin porukka lahjaa antamassa, voi lahjaa kasvattaa samaan tahtiin.


Tätä ideaa olen käyttänyt usein. Joskus ei kukkakaupassa rahapuuta ole ollut saatavilla. Peikonoksaan olen myös rahoja siinä tapauksessa ripustellut.





Viime vuoden lahjoja on aikaisemmassa postauksessa esitettynä ja linkattuna.


- Unna

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kierrättämällä roskakatokseksi Herra Roskiksen mökki

Olemme asuneet kotiamme reilun neljä vuotta. Koko tämän ajan roskis on nököttänyt pihan perällä betonilaatan päällä. Laatan on aikaisempi asukas tupsauttanut pihaan, niin kuin monen monta muutakin esinettä. Laatta on vinossa joka suuntaan, mutta tukeva. Neljä vuotta olemme roskakatosta tuolle laatalle suunnitelleet. Roskiskatokset ei vain ole minun makuuni lainkaan. Persoonattomia hassuja tönöjä. 



Pinterestiä selailtua ja mielikuvituksen laukkaan päästyä meillekin hahmottui "roskakatos". Haimme pari (vai jopa kolme) vuotta sitten läheiseltä tehtaalta kuormalavoja ja muuta jätepuuta. Otimme kaiken, josta tuntui, että jotain saisi aikaiseksi. Puut ovat lojuneet luvattoman kauan läjänä pihassa. 






Viikonloppuna miehen innostuttua aloimme käydä puupinoa läpi ja suunnittelimme maahan laudoista mökkiä. Muutama käyttämätön puu oli jäänyt seinänrakennusprojektista jäljelle ja ne sai käyttöä myös. Ja siitä se sitten lähti. Vai lähtiköhän kaikki siitä, että ostin ensin miehelleni viime talvena kompuran ja naulaimen. Jokaisen vaimon järkihankinta. Siitä hyötyy sekä mies että vaimo.




  



 Kolmen päivän nikkaroinnin jälkeen pihan perällä nököttää Herra Roskiksen oma pieni mökki. Mökki on harmaantuneena hyvä jatkumo heinäseiväsrivistölle, joka kulkee koko pihatien matkan.






Takakautta pihaan ajettaessa on mökin sivu vastassa. Mökkiin kului rahaa noin 50€ ja siinä on mukana jo kukatkin. Käytännössä nauloja, kulmarautoja, haka, ovenkahva ja saranat olivat ostoslistalla. Jälkikäteen huomasimme, että osa niistäkin olisi kotoa löytynyt valmiina. Kaikki muu olikin kotoa löytynyttä tavaraa.







Katto ja savupiippu on tervattu. Ikkuna on talon alkuperäinen ikkuna, mutta nyt tosin ilman lasia. Puut on lähes kaikki kuormalavoista. Harjapelti on talon vanhaa ränniä.









Naapurille näkyy pelkästään mökin takaseinä, mutta kyllä minulle tuollainen kelpaisi.






Nyt pihan peräkin alkaa olemaan inhimillisen näköinen. Teen joskus postauksen erikseen pihasta. Kuinka se oli koira-aitaus edellisten asukkaiden jäljiltä. 


Pihaamme pystyy ajamaan sekä taka- että etukautta. Takaa tullessa vastassa oli hyvin rähjäinen näky. Nyt portilta alkaa kivetetty oja ja havut. Seuraavana Herra Roskiksen mökki ja siitä havujen ja muutaman muun puskan ja kiven kautta nurmikko päärynä- ja kirsikkapuineen ja marjapensaineen. Sora-aluetta ja nurmea rajaavat pitkät betonipalkit (noin 3-4 metrisiä) löytyi myös muutettaessa ojastamme. Täältä on siis löytynyt ihan melkein kaikkea.






Ja kyllä. Siellä se Herra Roskis asuu.





- Unna

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Villasukat veteraaneille

Ihan ensiksi pahoittelut. Tämä postaus on tehty kännykkäkuvilla, kun kamera jäi kotiin reissun ajaksi. Sukkia on neulottu niin Päijänteen kuin pikku järvienkin rannoilla.






Facebookin yhden käsityö-ryhmän kautta löysin haasteen veteraaneille neulottavista sukista. Suomen 100v kunniaksi on tarkoitus lahjoittaa sukat kaikille veteraaneille. Sukkapareja tarvitaan paljon. 


Ryhmän kautta löytyi ohjeet sukkiin ja langan merkkeihin ja laatuihin. Ohje ei ollut ammattilaisen tekemä (ainakin vaikutti siltä). Vaikka itseltä sukan teko sujuu, nyppi pienet häiritsevät virheet. Ja ohje on oleellinen, jos samanlaisia sukkia toivotaan. Noh, luulin ainakin tekeväni ohjeen mukaisesti. Ja onhan tuo ihan perussukka. Suuria taitoja ei vaadita. Luulen myös, että käyttäjilleen kyllä kelpaa.






Vähän aikaa nikottelin 7veljeksen kanssa, mutta annoin ajatusteni jäädä taustalle. Ymmärrän miksi tällaisessa kampanjassa ko. lanka on valikoitunut käyttöön. Ja hämmästys, en ole kutissut langasta niin paljoa kuin ennen. Jotain on tapahtunut.


Kaksi paria on nyt neulottuna. Oma tavoitteeni on neljä paria. Haastan tässä kaikki mukaan neulomaan sukkia. Iso suuri kiitos veteraaneille.






Jos joku tuttu tarttuu puikkoihin, pyytäkää minulta sinistä ja valkoista lankaa. Niitä jää paljon eikä minulla ole niille käyttöä näiden sukkien jälkeen. Erityisesti haastan mukaan Retun, Satun, äidin ja anopin.


Ohjeet sukkiin löytyy Facebook-ryhmästä "Villasukat veteraaneille - Suomi 100 vuotta" tai sähköpostitse villasukat.100vuotta@gmail.com Ja yllätys yllätys. Minullakin on ohje.





- Unna

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Vauvalahjoiksi pieniä paitoja ja housuja Noshin kaavoilla

 Töistä on vähentynyt väkeä lähiaikoina, kun mammalomat ovat kutsuneet. Paketteihin ompelin 68cm vaatteita. Olettaisin, että kesävauvoilla vaatteiden käyttö on rajallista ja pienimmät koot saattavat olla jo hankittuina valmiiksi. 


Käytin Noshin kaavoja (SK 5-6/15) jälleen, mutta pienin muutoksin. Toistan itseäni ja olen käyttänyt kaavoja monia kertoja. Kaava muokkautuu kuitenkin pikku hiljaa jokaisessa käytössä.






Aiemmin olen blogannut samoilla kaavoilla tehtyjä vaatteita ainakin täällä ja täällä. Paidan kangas on Verson Puodin Ahman taika. Todella suloista. Harmittaa ettei kangasta ole enempää varastossani. Housuihin löytyi kankaat varastosta muiden projektien jäljiltä.










Paapiin Juhlat-kankaasta tuli toinen paita. Housujen etukappaleen leikkasin PaaPiin Hertta-kankaasta, mutta kuvion aplikoin Juhlasta.








- Unna