perjantai 13. lokakuuta 2017

Ihan oma alppiruusupuisto

Pihan eri nurkissa on myllätty tänä kesänä. Yksi asia johti toiseen. Piharakennuksen viereen tuli pation pohja. Siitä tuli maa-ainesta kaivettua kymmeniä kottikärryllisiä pois ja johonkin piti saada maat kipattua. 



Seuraavaksi katse osui hiekkalaatikkoon, jossa ei enää leikkijöitä eikä hiekkaa ollut pariin kesään. Purin laatikon pois ja jotainhan oli sillekin paikalle tehtävä. 



Laatikon kohdalla ei oikein mitkään kasvit viihdy vanhan omenapuun ja kuusiaidan varjostaessa. Yksi harvoista pihassamme kauan kasvaneista kasveista on alppiruusu, josta pidän koko ajan enemmän. Omenapuun seutu on muutoinkin ollut ihana paikka. Puu kestää lasten kiipeilyn. Se on rujon kaunis ja siihen saa ripustettua kolme riippukeinua. Lisäksi se kantaa viime kesänä miehen tuunaaman pyörän vanteen kukkineen. Halusin ottaa kaiken irti tuosta pihan kohdasta. 






Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin tuli hiekkalaatikon paikalle kolme alppiruusua syyskesän alennusmyynnistä. Alppiruusut olivat 5€/kpl. Yksinäisiltä nuo vaikuttivat. Kavereita oli saatava ja kävin kaupassa uudestaan.






Aidan alle tontin rajalle aloin kuskata kärry kärryn jälkeen maata, jota tuli pation perustamisesta. Mieskin loppu vaiheessa tuli avuksi. Kirppispalstan kautta sain harkkoja haettua kierrätysperiaatteella. Niistä tein reunan korotetulle penkille. Korotetulle penkereelle tuli viisi alppiruusua lisää. Voin vain kuvitella sen näyn, kun kaikki yhdeksän (tai itseasiassa kymmenen, kun vielä noidenkin jälkeen yksi puska kotiutui) kukkisivat. Nyt ainoastaan toivon, että puskat talvehtisivat. Onneksi hinta oli alhainen ja tarvittaessa kuolleet uusin keväällä.






Kirppispalstan kautta sain myös haketta, jota ilmaiseksi tarjottiin aivan läheltämme. Monen monta jätesäkillistä siirrettiin haketta pihaamme ja peitettiin alppiruusujen alusta.






Ja vielä vähän säätöä ja pihaan tulleesta sepelikuormasta ja ympäri pihaa löytyneistä laatoista ja kivistä tein polun alppipuutarhaamme. Haaveilen ensi kesänä saavani portin puutarhaan. Tuon kuvitellun portin molemmilla puolilla on alppiruusut. Toisella puolella se vanha ja toisella nuorempi, mutta valmiiksi jo reilun kokoinen.















Polun varrella on kivien seassa aurinkokennovalot. Iltaisin polku on valaistunut. Nyt ne valaisevat enemmän omenapuusta pudonneita lehtiä ja omenoita. Kun sain puiston valmiiksi, tuli syksy. Mutta nyt on mitä odottaa. Keväällä toivottavasti näen ihanan puiston, jossa alppiruusut kukkivat.






Alppiruusupuiston reunus rajautuu Villa Karamellin pihaan, jossa on nyt myös syksy. Etupihan pajuaita oli jo tien päässä. Ehkäpä istutan havuista aidan mökin eteen. Sivulla on lauta-aita. Ja mökin oikealla puolella on projekti, joka odottaa ensi kesää.




- Unna

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

La grasse matinéen uusi hyvin marinoitu muoto

Arviolta puolitoista vuotta sitten, ehkä jopa kaksi, aloittelin neulomaan La grasse matinée -ohjetta soveltaen. Ensin ajatus oli takissa. Purin. Ajatus raidoista alusta loppuun. Purin. Ja lopulta neuloin lopullisen muodon, mutta pitkään ja hartaasti, välillä marinoiden, kahteen kertaa lankaa lisää ostaen. Kyllä kiittelin Lentävän Lapasen Tarjaa ja Tainaa, kun yhä sain samaa värierää kuin pari vuotta sitten. Kiitettävää palvelua. Tällaiset hitaammatkin neulojat kerkeää työnsä loppuun.






Lankana oli SandnesGarnin MiniAlpaka. Neuloessa mukava soljuva lanka. Parin vuoden ajan kassin pohjalla, neulekopassa lojuilun ja kaapin perällä olon on lanka kestänyt hyvin. On siis todettava, että varmasti käytössäkin kestävä lanka.






Neule on kaula-aukosta raitojen alkuun ohjeen mukaan tehty, ainakin melkein. Sitten hukkui ohje ja loppu olikin omasta päästä tehtyä. Ehkä joskus yritän vielä yksivärisenä ohjeen mukaan neuloa paidan. Ja se takkimallinen jäi kaivertamaan mieltä. Sitä minulla ei vieläkään ole. Langat olisi kyllä. Nekin vasta vuoden odotelleet puikoille pääsyä.






Kuvat puolijuoksussa otettu sateiden välillä ja johan se uusi sade taas löysi meidät. Olkoon sade tai paiste. Mä tiedän mitä huomenna laitan töihin päälle.





Monta hitaasti valmistunutta projektia on edistynyt ja valmistunut ja nyt on taas mitä bloggailla. Ensi viikolla tuleekin pihamme yhdestä nurkasta päivitys. 

- Unna

perjantai 1. syyskuuta 2017

Pienen pojan puvun housut ja liivi


Kavereillamme oli kesällä häät. Keväällä sain pyynnön liittyen häävaatteisiin.



Hääpari oli ostanut sulhaselle puvun rapakon takaa ja lisäksi yhdet samanlaiset, mutta huomattavan isot puvun housut. Sulhasen liivistä tuli pyyntö kaventaa se sopivaksi ja noista ylisuurista housuista tuli vaatteet hääparin pojalle koossa 92cm. Tarkoitus oli saada poika mahdollisimman samanlaisiin vaatteisiin isin kanssa.






Aivan ensimmäiseksi menin kirpputorille ja ostin puvun housut, joista tein harjoitusversiot. Ne todettiin hyviksi ja uskaltauduin (ehkä hieman vapisevin käsin) leikkaamaan jenkeistä tuotuja housuja. Housujen purkamiseen meni hyvä tovi, jotta sain siististi työn tehtyä ja kaikki mahdolliset osat käyttöön lopullisiin housuihin.



Kaavoja yhdistelin useista kaavoista ja vielä pyrin niitä eteenpäin muokkaamaan alkuperäisiä vastaaviksi. 



Vyötärönauhan lyhensin takaa keskeltä sopivan pituiseksi. Puntin leikkasin sivutaskun kohdalta niin, että sain taskun käyttöön, tosin pienempänä. 






Sisään laitoin kujan ja kuminauhan, jotta pienelle pojalle housut olisivat mahdollisimman istuvat ja mukavat sekä sopisi mahdollisimman pitkään päälle. Vyötäröä nostin ylemmäs kuin missään mallissa, jotta oli vaippavaraa eikä ollut pelkoa housujen tippumisesta/valumisesta.



Sisään laitoin takaisin kiinni kaikki alkuperäiset laput. Koko on ehkä vähän väärä nyt. 













Liivimalleja muokkasin myös useista kaavoista, sovelsin omaa ja lopulta harjoituskappaleen jälkeen tein vielä muokkauksia. Takakappaleen kangasta en saanut aivan samassa sävyssä, mutta onneksi ei suurta eroa ollut. Satiini löytyi Eurokankaasta.






Pieni liivi oli lopulta helppo homma. Miehen liivin kavennus osoittautuikin puolestaan yllättäväksi haasteeksi. Liivi oli koottu niin, että jouduin purkamaan useita saumoja. Lisäksi saumanvarat olivat onnettomat ja kangas oli rispaantunut niin, että saumat alkoivat irvistelemään niistä kohti, joita en ollut pienentänyt. Jouduin lopulta ompelemaan koko liivin vahvistetuilla saumoilla, jotta liivi pysyi koossa koko hääjuhlan ajan.






Lopulta liivit olivat melko samanlaiset ja pysyivät koossa.






Hetkeä ennen häitä totesimme pienen miehen ottaneen kasvuspurtin. Lisäsin sivuihin kaistaleen lisätilaa antamaan. 





Onnea tälle ihanalle perheelle!

- Unna

lauantai 26. elokuuta 2017

Loviisan Wanhat Talot


Sain viettää tämän upean lauantain Loviisan Wanhojen Talojen -päivässä.


Kävimme Loviisassa jo kesällä avoimien puutarhojen päivässä. Nyt oli ilo päästä myös kurkkaamaan taloihin sisälle. Päivän aikana satoi ja paistoi, mutta mieleen jäi vain aurinko. Talojen kätkemät upeat lattiat, seinät ja katot, pönttöuunit, sisustus ja mahtavat oivallukset toi auringon ihan väkisin esiin.






Meillä kotona on menossa verannan remontti ja tietenkin oli ilo katsella kesähuoneita ja verantoja jo ihan inspiraationa ja idean metsästyksenä. Meidän veranta on pieni ja eri vuosikymmeneltä (tai jopa -sadalta), mutta ihanuuksia oli vaikka kuinka! Alla oleva huone on Wanha Kauppa -nimisestä tilasta.









Yhdessä kesähuoneessa joimme kahvit. Kyllä maistui kahvikin täydelliseltä tuossa miljöössä Kuninkaanlammella. Kuninkaanlammen isäntä kertoi meille kesällä paikallishistoriasta ja heidän tilasta. Ihana vastaanotto paikassa!






Monilla ikkunoilla oli saviruukuissa kasveja. Nää on näitä "pakko saada" -juttuja.

Kunpa ne kasvit vielä itsellä kasvaisi samalla tavoin kun muilla.







Useissa kohteissa oli historiaa ja remontteja esiteltynä tauluin ja valokuvin. Käsittämätöntä, että jossain talossa on vuosisatojen aikana ollut vain kuusi omistajaa. Tämä taulu taisi löytyä Itäiseltä Tullikadulta Wanhan kaupan seinältä.







Ihan parasta oli vinot katot ja viettävät lattiat. Osa kohteista oli tästä huolimatta hyvin siitejä ja laitettuja, kuten tämä Kuninkaanlampi. Osa oli hyvin kulunutta ja elämää nähnyttä. Tämä siisteys ja vaaleus miellyttää jollain tavalla, mutta taidan kuitenkin itse aina rakastua enemmän siihen romuun, kierrätykseen ja värikkyyteen.







Aivan supermahtava oli mm. tämä seinä, jossa esille oli jätetty vanhat pinnat.






Tapetteja löytyi vaikka kuinka. Miten saisin lisää huoneita, että voisi kaiken ihanuuden saada omaan kotiinkin! Tätä Huset vid ån -talon kalatapettia en olisi ikinä ostanut kaupassa rullalta. Seinässä nähtynä tämä oli upea!






Mutta kuinka yllättävää, tämä Villa Aaltosen lintutapetti oli suosikkini. Vielä en löytänyt tietoa, mistä tapetista on kyse. Meillä kotona löytyy jo lintu- ja kukkatapetteja useita. Tämä sopisi hyvin joukkoon.


(muoks: Googlen kuvahaku on ihmeellinen. Tapetti löytyi täältä )














Keittiöissä oli useita, jotka kunnioittivat vanhaa, mutta vaikuttivat hyvin toimivilta ratkaisuilta. Tämänkin keittiön voisin meille...


Erityisesti katselin pesutiloja. Tiloja, joita talojen rakennusaikoina ei ollut lainkaan sisällä. Niiden moderni tai vanhaa kunnioittava sisustus on mielestäni haastava juttu. Monta hyvää ratkaisua löytyi. 






Yksittäisistä ideoista oli ihan huikea tämä putkien oleminen puretussa aukossa seinässä ja niiden käyttäminen kynttilänjalkoina.






Päivän kruunasi ruoka Loviisan Kappelissa kristallikruunujen alla.










Nämä sanat voisin kirjoittaa omallekin seinälle. Mies ystävällisesti teki remonttia sillä aikaa kun minä unelmoin ja ihailin. Kohentaminen jatkukoon.

- Unna

perjantai 18. elokuuta 2017

Pihasaunasta kahvimökiksi



Aiemmin postasin pihasaunastamme, mikä ei ole enää sauna. Rakennusta nimitämme "mörskäksi". Muuttaessamme taloon, sauna oli täynnä rojua. Edellisten asukkaiden remontin aikaan saunassa oli remonttimiehet käyneet suihkussa. Seinään oli laitettu muovimattoa ja suihkuviritelmä. Näky oli järkyttävä.



Kun saunasta tyhjensi useamman jätesäkillisen tavaraa, löytyi nurkasta kiuas ja vierestä vesipata. Vesipadan alla oli vielä tuhkat ja kiukaassa kivet. Tuhkat otin pois, muu sai jäädä muistuttamaan mikä tuo tila on ollut aiemmin.



Seinät olivat tummuneet nokiseksi. Pesin saunan, maalasin katon valkoiseksi ja laitoin seiniin venelakan, ettei noki tarttuisi. Seinissä näkyi selkeästi värierona kohta, jossa lauteet ovat sijainneet. Alaosa ei ollut läheskään niin hieno. Seinien alaosaan laitoin kierrätettyjä levyjä ja tapetoin levyt. Tapetit ei kylmässä pihasaunassa varmastikaan pysyisi kauaa tippumatta. Laitoin tapetteja nitojalla kiinni levyihin. Niin ovat pysyneet nyt jo vuosia hyvin paikoillaan. Tapetti on liukaspintaista. Sopii tähän projektiin hyvin. Hinta taisi aikanaan olla 1€/rll.






Rakennuksessa on toisessa päässä puuvaja. Vajan lattian alta löytyi kattolamppu. Valaisimessa on posliininen pistoke ja kangaspäällysteinen johto. Missään nimessä lamppu ei enää toimi (tai en ainakaan uskalla kokeilla). Valaisin on kuitenkin valeessa katossa.



Vesipadan tulipesästä löytyi vesipadan päällä oleva kukkaruukku. Fiskarsin antiikkimarkkinoilla näin samanlaisen. Maksoi useita kymppejä (muistankohan väärin, että olisi ollut 60€). Kiva löytö tuhkien seasta. Paljon muutakin on saunamökistä löytynyt ja elättelen toivetta, että vielä löytyisi lisääkin aarteita.






Ikkunoihin piti tietenkin saada verhot. Mummon vanhat lakanat toimii asiassa hyvin. Rispaantuneet ja reikäiset osat sain leikattua hyvin pois ja ehjät kohdat jäi verhoiksi.






Saunassa on papan seinältä saatu Mäntsälän kirkon kuva kipsilautasena. Pieni pöytä ja tätini tuolit, joissa kahvitella. Lauteiden paikalla on levitettävä puusohva, jossa lukea sisustuslehtiä. Lattialla kerros räsymattoja. Sohvalla on poppana päiväpeitto, jonka tätini on minulle kutonut, kun olin pieni. Vasemmalla seinällä on lautashylly, jossa on joitain muistoesineitä ja vanhoja astioita.






Saunalle on mahdollisesti tulossa muutoksia. Ne ovat tosin pääasiassa vasta ajatuksissa. Nähtäväksi jää, toteutuvatko haaveet täysmittaisena joskus. Ensimmäisiä töitä on kuitenkin jo tehty asian eteen. Tuonne ikkunan ulkopuolelle olen kaivanut kuoppaa. Sateen jälkeen kuoppa näyttää enemmän uima-altaalta. Jotain muuta on kyllä ajateltu.


- Unna


perjantai 11. elokuuta 2017

Saunan takana on tilaa



Pihassamme on 1947 rakennettu sauna. Sauna siellä on vieläkin, mutta ei sauna käytössä. Sauna on oikeastaan keskellä pihaa, ei millään tontin rajalla. Kolmella sivulla on ikkunoita ja ovia, mutta takaseinä on pelkkää lautaverhoilua. Vain auton lämmityspistoke ja lamppu rikkoo tuon seinän. Pihaamme pääsee ajamaan kahta kautta. Takaa tullessa vastassa on tämä tylsä seinä.






Laudoitus on uusittu pari kesää sitten ja valitettavasti "saunan takana on tilaa" sanonta pitää paikkansa ja rojut on saunan takana. Saunan takana säilötään polttopuita, puutavaraa rakennusprojekteihin, peräkärryä, puiden jänisverkkoja, kaiken maailman kaatopaikkatavaraa ja tulevien projektien tavaroita. 


Olemme yrittäneet siistiä myös tuota osiota, mutta aina yksi asia johtaa toiseen ja projektien eteneminen on hidasta. Seinää päädyin jo kaunistamaan itse asiassa viime kesänä. Jos se antaisi armoa siivouksen hitaudelle.






Seinän päätyyn laitoin maahan kuormalavan. Sepeliä kaivoin ensin pois niin, että kuormalava jäi piiloon. Kuormalavan päälle tuli purkutiiliä. Siinä sitten nököttää kukkia ja heinäseipäistä tehty portti. 






Viereen laitoimme vanhat ikkunat valeeseen. 


Ikkunoihin laitettiin ensin sisäpuolelle isot kakkupaperit taitettuna suojaamaan "verhon kohtaa". Kiinnitin paperin sprayliimalla. 


Ikkunat maalattiin sisäpuolelta mustaksi spray-maaleilla. 


Maalin kuivuttua poistin kakkupaperit ja sprayasin vielä läpinäkyvän osan valkoiseksi. Ei haitannut vaikka valkoista maalia meni mustan päälle. Sehän ei näy läpi.









Ikkunat kiinnitettiin kulmaraudoilla seinään. Ympärille laitettiin valkoiseksi maalatut ikkunan puitteet ja alle ikkunalauta. Helppo, halpa ja nopea projekti ja taas saatiin vähän tavaraa vähemmäksi saunan takaa kasasta. Ikkunanpuitteet ja lauta on läheiseltä tehtaalta haettua "roskapuuta" erilaisista lavoista ja irtotavarana. Näistä puista päivitinkin jo viime kesänä Herra Roskiksen mökin, mikä tehtiin samasta puutavarasta. Kulmaraudat ja ikkunalaudan metalliset tuet löytyivät kotoa käytettynä.



Seinä ei ole niin tylsä ja tyhjennysprojekti voi jatkua. Tyhjennyksen jälkeen pääsemme mm. puuvajan rakennukseen.


- Unna

perjantai 4. elokuuta 2017

Päiväkahvilla virkattujen päiväpeittojen katveessa



Loma loppui. 4,5 viikon loma meni aivan liian nopeasti. Nautin joka hetkestä. Säät eivät haitanneet. Mitä siitä jos sataa. Lomaa se on silti. Teimme vajaan viikon Baltian-matkan Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Kaksi viikkoa meillä oli ystäviä perheineen ja viimeinen viikko meni remontissa ja pihatöissä. Mitkä tietenkin jatkuu yhä. Olen myllännyt pihaa ja tehnyt mitä sää antaa ja mikä innostaa. Mitään ei ole ollut pakko tehdä ja mitään pakollista ei ole jäänyt tekemättä. Olen nukkunut ihanaisia kellon ympäri yöunia ja nukuimpa kauniina aurinkoisena päivänä päiväunetkin viltillä nurmikolla.



 Kerkesin tunnin olemaan töissä ensimmäisenä päivänä, kun sairastuin. Sinnittelin kolme päivää ja jouduin taipumaan. Sateisena sairauslomapäivänä tulin koneen ääreen. Blogi on ollut kyllä toisinaan mielessä, mutta ei ole ollut halua tehdä päivityksiä. En ole kiinnostunut tietokoneen ääressä istumisesta vapaalla. Jos olisi kannettava ja ulkona voisi hoitaa asian, saattaisin useammin istahtaa koneelle. Mutta on oikeastaan onni, että kone on keittiön nurkassa eikä sieltä liiku.



Luin koko blogin historian läpi. Huhtikuussa 2014 blogi täytti vuoden ja kerroin mikä sai minut aloittamaan blogin. Lukeminen jäsensi itselle miten paljon on muuttunut asioita kolmessa vuodessa. Olen ollut viimeisen 1,5 vuotta kokopäivätyössä. Olen parantunut. Käsityöt ovat jääneet luonnostaan vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Paljon olen tehnyt remontteja, paljon ommellut ja neulonut. Valtava määrä löytyi kuvia koneelta tehdyistä töistä, joita en ole vain lisännyt blogiin. Ja on kyllä rima noussut itsellä. "Viitsinkö nyt tuollaista blogata." ,"No eihän tuo ole mitään." , "No en mä enää tota viitsi julkaista"...



Katsotaan kuinka käy. Saatan jatkaa blogia. Tai sitten en. En aio stressata. Ei tämä sentään sen arvoista ole. Nyt löytyi uusi into, mutta katsotaan. Ja onko täällä lukijoitakaan enää. Ei ihme, vaikka ei kurkkimassa jaksaisikaan käydä blogia, jossa sama päivitys on kuukaudesta toiseen :)






Ostin keväällä nettikirppikseltä paviljongin rungon. Hyvä kuntoinen, mutta ei kangasta. Idea oli heti selvä. Meillä, niin kuin usealla sukulaisella, on miehen mummin virkkaamia päiväpeittoja. Ani harvalla taitaa olla peitot tai verhot käytössä kuitenkaan. Itse halusin saada virkkaukset käyttöön. Hilkka-mummi on nähnyt uskomattoman määrän työtä tehdessään jokaiselle lapselleen ja lapsenlapselle peitot. 


Asettelin peittoja maahan. Kaksi päiväpeittoa ja kaksi kaitaletta. Mittailin ja testailin. Kalalangalla virkkasin ja ompelin yhteen.





Käsittämättömän painavan peittokuorman laitoin rungon päälle katoksi. Sieltä täältä laitoin peiton kuvioista läpi kanttinauhan pätkiä ja ruseteilla kiinnitin katon putkiin. Reunoilta peittoa jäi yli ja rullasin sivujen putkiin kiinni Jyskistä löytyneisiin suihkuverhonipsuihin (edulliset ja tyylikkäät metalliset!). Päälle laitoin rakennusmuovin, jonka läpi neulalla laitoin kalalankaa ja kiinnitin paviljongin putkiin solmuilla. Katos on kestänyt tuulen ja sateen. Muovissa oli valmiiksi viiltoreikä. Siitäkään ei ole tullut vettä läpi, mutta ensi vuonna uusi muovi käyttöön.









Yhteen nurkkaan laitoin sivuverhot roikkumaan. Mietin lisäilenkö kevyitä valkoisia verhoja lisääkin. Katosta roikkuu monta kesää palvelleet ruusukkeet ja Clas Ohlsonilta tänä kesänä ostetut aurinkokennolla toimivat lamput. 






Iltaisin on ihanan tunnelmallista, kun hämärä laskeutuu. Paviljongissa onkin vietetty ystävien kanssa jo useita iltoja. On syöty grilliruokaa ja vietetty kahdet syntymäpäivät.




Kiitos Riitta ja Minna, että saimme teiltäkin mummin töitä. Tervetuloa paviljonkiin!



Lisäys 5.8.2017:
Sain Facebookin yhdessä käsityö-ryhmässä valtavan määrän palautetta katoksesta ja hirmuisesti tykkäyksiä. Aivan hämmennyin. Yksi kommentti oli "Mummi suojelee". 
Mieleeni tuli runo, joka on ollut minulle tärkeä pitkään ja huomaan, että paviljongista tuli vielä entistäkin tärkeämpi sen myötä.



Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja ne humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä. 
-Eeva Kilpi-

Meillä mummi tuli katokseksi kesän auringon paisteeseen. 



Kiitos kaikille teille, jotka olette tulleet vierailulle blogiin. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette Tuulen askeleiden Facebook-sivulla käyneet.

- Unna