perjantai 18. elokuuta 2017

Pihasaunasta kahvimökiksi



Aiemmin postasin pihasaunastamme, mikä ei ole enää sauna. Rakennusta nimitämme "mörskäksi". Muuttaessamme taloon, sauna oli täynnä rojua. Edellisten asukkaiden remontin aikaan saunassa oli remonttimiehet käyneet suihkussa. Seinään oli laitettu muovimattoa ja suihkuviritelmä. Näky oli järkyttävä.



Kun saunasta tyhjensi useamman jätesäkillisen tavaraa, löytyi nurkasta kiuas ja vierestä vesipata. Vesipadan alla oli vielä tuhkat ja kiukaassa kivet. Tuhkat otin pois, muu sai jäädä muistuttamaan mikä tuo tila on ollut aiemmin.



Seinät olivat tummuneet nokiseksi. Pesin saunan, maalasin katon valkoiseksi ja laitoin seiniin venelakan, ettei noki tarttuisi. Seinissä näkyi selkeästi värierona kohta, jossa lauteet ovat sijainneet. Alaosa ei ollut läheskään niin hieno. Seinien alaosaan laitoin kierrätettyjä levyjä ja tapetoin levyt. Tapetit ei kylmässä pihasaunassa varmastikaan pysyisi kauaa tippumatta. Laitoin tapetteja nitojalla kiinni levyihin. Niin ovat pysyneet nyt jo vuosia hyvin paikoillaan. Tapetti on liukaspintaista. Sopii tähän projektiin hyvin. Hinta taisi aikanaan olla 1€/rll.






Rakennuksessa on toisessa päässä puuvaja. Vajan lattian alta löytyi kattolamppu. Valaisimessa on posliininen pistoke ja kangaspäällysteinen johto. Missään nimessä lamppu ei enää toimi (tai en ainakaan uskalla kokeilla). Valaisin on kuitenkin valeessa katossa.



Vesipadan tulipesästä löytyi vesipadan päällä oleva kukkaruukku. Fiskarsin antiikkimarkkinoilla näin samanlaisen. Maksoi useita kymppejä (muistankohan väärin, että olisi ollut 60€). Kiva löytö tuhkien seasta. Paljon muutakin on saunamökistä löytynyt ja elättelen toivetta, että vielä löytyisi lisääkin aarteita.






Ikkunoihin piti tietenkin saada verhot. Mummon vanhat lakanat toimii asiassa hyvin. Rispaantuneet ja reikäiset osat sain leikattua hyvin pois ja ehjät kohdat jäi verhoiksi.






Saunassa on papan seinältä saatu Mäntsälän kirkon kuva kipsilautasena. Pieni pöytä ja tätini tuolit, joissa kahvitella. Lauteiden paikalla on levitettävä puusohva, jossa lukea sisustuslehtiä. Lattialla kerros räsymattoja. Sohvalla on poppana päiväpeitto, jonka tätini on minulle kutonut, kun olin pieni. Vasemmalla seinällä on lautashylly, jossa on joitain muistoesineitä ja vanhoja astioita.






Saunalle on mahdollisesti tulossa muutoksia. Ne ovat tosin pääasiassa vasta ajatuksissa. Nähtäväksi jää, toteutuvatko haaveet täysmittaisena joskus. Ensimmäisiä töitä on kuitenkin jo tehty asian eteen. Tuonne ikkunan ulkopuolelle olen kaivanut kuoppaa. Sateen jälkeen kuoppa näyttää enemmän uima-altaalta. Jotain muuta on kyllä ajateltu.


- Unna


perjantai 11. elokuuta 2017

Saunan takana on tilaa



Pihassamme on 1947 rakennettu sauna. Sauna siellä on vieläkin, mutta ei sauna käytössä. Sauna on oikeastaan keskellä pihaa, ei millään tontin rajalla. Kolmella sivulla on ikkunoita ja ovia, mutta takaseinä on pelkkää lautaverhoilua. Vain auton lämmityspistoke ja lamppu rikkoo tuon seinän. Pihaamme pääsee ajamaan kahta kautta. Takaa tullessa vastassa on tämä tylsä seinä.






Laudoitus on uusittu pari kesää sitten ja valitettavasti "saunan takana on tilaa" sanonta pitää paikkansa ja rojut on saunan takana. Saunan takana säilötään polttopuita, puutavaraa rakennusprojekteihin, peräkärryä, puiden jänisverkkoja, kaiken maailman kaatopaikkatavaraa ja tulevien projektien tavaroita. 


Olemme yrittäneet siistiä myös tuota osiota, mutta aina yksi asia johtaa toiseen ja projektien eteneminen on hidasta. Seinää päädyin jo kaunistamaan itse asiassa viime kesänä. Jos se antaisi armoa siivouksen hitaudelle.






Seinän päätyyn laitoin maahan kuormalavan. Sepeliä kaivoin ensin pois niin, että kuormalava jäi piiloon. Kuormalavan päälle tuli purkutiiliä. Siinä sitten nököttää kukkia ja heinäseipäistä tehty portti. 






Viereen laitoimme vanhat ikkunat valeeseen. 


Ikkunoihin laitettiin ensin sisäpuolelle isot kakkupaperit taitettuna suojaamaan "verhon kohtaa". Kiinnitin paperin sprayliimalla. 


Ikkunat maalattiin sisäpuolelta mustaksi spray-maaleilla. 


Maalin kuivuttua poistin kakkupaperit ja sprayasin vielä läpinäkyvän osan valkoiseksi. Ei haitannut vaikka valkoista maalia meni mustan päälle. Sehän ei näy läpi.









Ikkunat kiinnitettiin kulmaraudoilla seinään. Ympärille laitettiin valkoiseksi maalatut ikkunan puitteet ja alle ikkunalauta. Helppo, halpa ja nopea projekti ja taas saatiin vähän tavaraa vähemmäksi saunan takaa kasasta. Ikkunanpuitteet ja lauta on läheiseltä tehtaalta haettua "roskapuuta" erilaisista lavoista ja irtotavarana. Näistä puista päivitinkin jo viime kesänä Herra Roskiksen mökin, mikä tehtiin samasta puutavarasta. Kulmaraudat ja ikkunalaudan metalliset tuet löytyivät kotoa käytettynä.



Seinä ei ole niin tylsä ja tyhjennysprojekti voi jatkua. Tyhjennyksen jälkeen pääsemme mm. puuvajan rakennukseen.


- Unna

perjantai 4. elokuuta 2017

Päiväkahvilla virkattujen päiväpeittojen katveessa



Loma loppui. 4,5 viikon loma meni aivan liian nopeasti. Nautin joka hetkestä. Säät eivät haitanneet. Mitä siitä jos sataa. Lomaa se on silti. Teimme vajaan viikon Baltian-matkan Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Kaksi viikkoa meillä oli ystäviä perheineen ja viimeinen viikko meni remontissa ja pihatöissä. Mitkä tietenkin jatkuu yhä. Olen myllännyt pihaa ja tehnyt mitä sää antaa ja mikä innostaa. Mitään ei ole ollut pakko tehdä ja mitään pakollista ei ole jäänyt tekemättä. Olen nukkunut ihanaisia kellon ympäri yöunia ja nukuimpa kauniina aurinkoisena päivänä päiväunetkin viltillä nurmikolla.



 Kerkesin tunnin olemaan töissä ensimmäisenä päivänä, kun sairastuin. Sinnittelin kolme päivää ja jouduin taipumaan. Sateisena sairauslomapäivänä tulin koneen ääreen. Blogi on ollut kyllä toisinaan mielessä, mutta ei ole ollut halua tehdä päivityksiä. En ole kiinnostunut tietokoneen ääressä istumisesta vapaalla. Jos olisi kannettava ja ulkona voisi hoitaa asian, saattaisin useammin istahtaa koneelle. Mutta on oikeastaan onni, että kone on keittiön nurkassa eikä sieltä liiku.



Luin koko blogin historian läpi. Huhtikuussa 2014 blogi täytti vuoden ja kerroin mikä sai minut aloittamaan blogin. Lukeminen jäsensi itselle miten paljon on muuttunut asioita kolmessa vuodessa. Olen ollut viimeisen 1,5 vuotta kokopäivätyössä. Olen parantunut. Käsityöt ovat jääneet luonnostaan vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Paljon olen tehnyt remontteja, paljon ommellut ja neulonut. Valtava määrä löytyi kuvia koneelta tehdyistä töistä, joita en ole vain lisännyt blogiin. Ja on kyllä rima noussut itsellä. "Viitsinkö nyt tuollaista blogata." ,"No eihän tuo ole mitään." , "No en mä enää tota viitsi julkaista"...



Katsotaan kuinka käy. Saatan jatkaa blogia. Tai sitten en. En aio stressata. Ei tämä sentään sen arvoista ole. Nyt löytyi uusi into, mutta katsotaan. Ja onko täällä lukijoitakaan enää. Ei ihme, vaikka ei kurkkimassa jaksaisikaan käydä blogia, jossa sama päivitys on kuukaudesta toiseen :)






Ostin keväällä nettikirppikseltä paviljongin rungon. Hyvä kuntoinen, mutta ei kangasta. Idea oli heti selvä. Meillä, niin kuin usealla sukulaisella, on miehen mummin virkkaamia päiväpeittoja. Ani harvalla taitaa olla peitot tai verhot käytössä kuitenkaan. Itse halusin saada virkkaukset käyttöön. Hilkka-mummi on nähnyt uskomattoman määrän työtä tehdessään jokaiselle lapselleen ja lapsenlapselle peitot. 


Asettelin peittoja maahan. Kaksi päiväpeittoa ja kaksi kaitaletta. Mittailin ja testailin. Kalalangalla virkkasin ja ompelin yhteen.





Käsittämättömän painavan peittokuorman laitoin rungon päälle katoksi. Sieltä täältä laitoin peiton kuvioista läpi kanttinauhan pätkiä ja ruseteilla kiinnitin katon putkiin. Reunoilta peittoa jäi yli ja rullasin sivujen putkiin kiinni Jyskistä löytyneisiin suihkuverhonipsuihin (edulliset ja tyylikkäät metalliset!). Päälle laitoin rakennusmuovin, jonka läpi neulalla laitoin kalalankaa ja kiinnitin paviljongin putkiin solmuilla. Katos on kestänyt tuulen ja sateen. Muovissa oli valmiiksi viiltoreikä. Siitäkään ei ole tullut vettä läpi, mutta ensi vuonna uusi muovi käyttöön.









Yhteen nurkkaan laitoin sivuverhot roikkumaan. Mietin lisäilenkö kevyitä valkoisia verhoja lisääkin. Katosta roikkuu monta kesää palvelleet ruusukkeet ja Clas Ohlsonilta tänä kesänä ostetut aurinkokennolla toimivat lamput. 






Iltaisin on ihanan tunnelmallista, kun hämärä laskeutuu. Paviljongissa onkin vietetty ystävien kanssa jo useita iltoja. On syöty grilliruokaa ja vietetty kahdet syntymäpäivät.




Kiitos Riitta ja Minna, että saimme teiltäkin mummin töitä. Tervetuloa paviljonkiin!



Lisäys 5.8.2017:
Sain Facebookin yhdessä käsityö-ryhmässä valtavan määrän palautetta katoksesta ja hirmuisesti tykkäyksiä. Aivan hämmennyin. Yksi kommentti oli "Mummi suojelee". 
Mieleeni tuli runo, joka on ollut minulle tärkeä pitkään ja huomaan, että paviljongista tuli vielä entistäkin tärkeämpi sen myötä.



Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja ne humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä. 
-Eeva Kilpi-

Meillä mummi tuli katokseksi kesän auringon paisteeseen. 



Kiitos kaikille teille, jotka olette tulleet vierailulle blogiin. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette Tuulen askeleiden Facebook-sivulla käyneet.

- Unna

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Raitatunika

 Torvien pärinää ja suurta juhlan tuntua. 


Kaikilla asioilla ei ole kiire. Vuosien 2015 ja 2016 vaihteessa sain valmiiksi neuleen. Ihan jopa päättelin sen. Ja sitten se jäi odottamaan mustaa nauhaa. Kerran tai kaksi vedin sen jopa päälleni tässä odotellessani. Vihdoin kävin kangaskaupassa ja muistin ostaa nauhan. Ja siinä se on. Joskus kaikki on vain niin pienestä kiinni.







Lanka on Roosa nauha -lankaa. Vieläpä muistan ostaneeni sen syksyllä 2015 Kädentaito-messuilta Tampereelta ja kuvasta voi luntata, että muisti toimii. Tunika on neulottu yksi värisellä mustalla ja kirjavalla (2krs/2krs). Mallia ei varsinaisesti ollut. Tein ylhäältä alas välillä sovittaen. Muistin syövereissä toki on aiemmin tehdyt ylhäältä alas neuleet ja niistä on mallia itselle muotoutunut. Yksi näistä on mm. Pinaatti-tunika. 


Puikoilla on taas (voiko niin edes sanoa) raitaneule. Katsotaan kauanko se marinoituu. Lanka loppuu juuri ja vielä on ainakin 5cm neulottavaa. Taivon, että Lentävä Lapanen pelastaa minut eikä tarvitse odottaa 1,5 vuotta valmistumiseen.




- Unna

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevät

 Pääsiäisestä on vain rippeet jäljellä, mutta onneksi kevät on edessä. Tänä vuonna meillä ei ole ikkunalaudoilla taimia kasvamassa. Aion ostaa taimet valmiina ja näin päästää itseni vähällä. Ehkä saatan lipsahtaa vielä kesäkurpitsan osalta. Ja mahdollisesti joidenkin yrttien.


Sen verran vihreää on ikkunoilla, että ystävältä sain muutaman taimen ja kellarista toin talvehtineet kasvit ylös. Neilikka näyttää vahvasti talvehtineelta. Muiden olemus on vielä melkoisen heikko.







Väriä olen tänäkin keväänä kaivannut ympärilleni. Josko meillä ei koskaan kovin vaaleaa olekaan. Meillä taitaa käydä niin, että keväällä väriä lisätään aina hieman. Talvella ei mitään lähde pois, vaan taas seuraavana keväänä tuntuu pliisulta ja taas lisätään väriä. -Ja taas teini reklamoi.


Kevättalvella meinasin kirpputorille viedä kaksi valkoista kynttilänjalkaa. Ne ei meiltä löytäneet paikkaansa. Kirpputorin sijaan ostinkin maalia ja Neiti Kakkosen kanssa maalattiin kynttilanjalat. Heti löytyi paikka. Punainen kynttilänjalka on neitokaisen itse tekemä. Aiemmin maalaaminen minulta ehdottomasti kiellettiin, mutta nyt sen sai muiden mukana maalata. Tarkoitus oli maalata se pinkiksi, mutta väri on vahvasti punajuuri.






Olohuoneeseen pääsi violetin karvalankamaton tilalle räsymatto vaaleanpunaisine raitoineen ja ruskean viltin tilalle tuli pinkkiä ja violettia. Kovin kaipaisin vielä keväisiä tyynyjä. Oma kangasvarasto huuti tyhjyyttään ja Pentikillä ei päästy miehen kanssa yhteisymmärrykseen.  




- Unna

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kekkonen puikolta pois

Mies lähti lasten kanssa hiihtolomaa viettämään Keski-Suomeen. Itse jäin kotiin. Saan vietellä ensin pari vapaata ihan itsekseni kotona ennen töihin paluuta. En edes osannut miettiä mitä tekisin yksin kotona ollessa. Ainoat selkeät ajatukset oli -en pese pyykkiä ja -en siivoa. Siihen ne ajatukset jäikin eikä parempia ajatuksia ole tullut vaikka huomenna menen jo töihin. Perheen lähdettyä ikävöin heitä jo ennen kuin he olivat perilläkään. Niin outoa olla yksin. Talo on niin hiljainen vaikka samalla tämä hiljaisuus on ihanaa.


Talon tyhjennettyä kannoin sohvalle keskeneräiset neuleet. Hämmästyin keskeneräisten vähäistä määrää. Omat tumput, junasukat ja vauvan tumput, miehen tumput, ikuisuusprojekti jämälangoista takiksi, raitaneule ja ikuisuusprojekti tilkkupeitto. Kuusi, vain kuusi. Ja niistäkin takinraakele etenee sitä mukaan kuin jämälankoja tulee lisää (eli tällä neulomistahdilla äärimmäisen hitaasti).




Istuin takan edessä sohvalla ja neuloin. Ja välillä istuin katsellen sisustusohjelmia ja neuloin. Niin ne päivät saa kulumaan. Puikoilta tipahti pois ensimmäisenä miehen tumput. Hän pyysi lämpimiä tumppuja rukkasten alle pahimmille pakkasille. Pakkaset menivät jo, mutta nyt ovat valmiina ensi talveksi. Kirjoneule oli ainoa vaihtoehto, että sai riittävän lämpimät. Langoiksi valikoitui kaapista Debbie Blissin baby cashmerino (merinovilla, akryyli, kashmir) petroolin sinisenä ja ainoa valkoinen sopivan paksuinen lanka oli nalle. Siitä sitten tuli kaveri. 




Silmukoita oli tumpuissa 52, puikot 4. Kuvion löysin Pinterestistä hakusanalla ´Kekkonen´. Yhteensä lankoja kului 75g. Lankojen paksuus oli merinossa 125m/50g ja nallessa 260m/100g.




Tumppujen jälkeen sain tehtyä junasukat ja vauvan tumput loppuun. Omat tumput purin kerälle, kun olivat vähän isot ja seuraavaksi jatkan raitaneuletta. Helma kaipaa vielä noin 10cm pituutta ja hihat puuttuvat. Kun keskeneräisten määrä vähenee, on mielessä vähintään kymmenen uutta projektia. Keskeneräisten määrä tuntuu olevan vakiona suuri.

- Unna

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lapsen huoneeseen laskeutui kiurujen yö

Käsityörintamalla on kovin hiljaista. Kaipaan jo neuletapaamisiin, mihin en ole oikeastaan koko syksyn enkä talven aikaan joutanut. Lentävä Lapanenkin muutti, mutta en ole uudessa puodissa käynyt. En vaikka joka viikko sitä suunnittelen.


Tämäkin viikko vierähti ollen vuoroin migreenissä ja vuoroin kuopusen huonetta remontoiden. Kuopunen päätti lokakuussa haluta Kiurujen yö -tapetin seinilleen. Olin onnessani siitä, koska isommilla lapsilla on niin tylsät valko-harmaat huoneet. Ilo muuttui pitkäksi odotukseksi. Saimme lokakuussa tilatut tapetit vasta viikko sitten.




Onneksi lapsi osasi itse valita tapettinsa. Tapettitalo on niin mahtava paikka, etten sieltä kykenisi itse valikoimaan tapettia. Monta vallan mahtavaa ehdokasta oli kyllä. 




Kiurujen yö on väriltään harmaa (vaikka onkin sininen). Sitä on nyt kahdella seinällä. Kahteen seinään tuli lautatapettia ja kaksi seinää on valkoisella tapetilla. 


Postilaatikosta tuli paikka aina kateissa oleville latureille.


Huoneessa on pieni syvennys, johon nyt tuli leikki-/lukunurkkaus. Ennen siinä oli sänky. Ovat tainneet lapset äitiinsä tulla. Kalusteet vaihtaa paikkaa minkä kerkeää. Minun mielikuvitus tosin loppuu kesken ennen Neiti Kakkosen mielikuvitusta. Järjestys hänen huoneessaan on varmaankin kolmaskymmenes. Harvoin on viikkoa ettei mikään kääntyisi ja siirtyisi toiseen paikkaan. Tänä viikonloppuna hällä on ollut kolme eri järjestystä.




Kuopusella onneksi pysyy vielä kalusteet paikoillaan, koska ne ei vielä siirry lapsen toimesta.

Sängyllä köllöttelee mamman tekemä "Tonttu", joka on ollut kuopusen matkassa aina keskoskaapista saakka joka öisenä ystävänä. Kovin on kärsinyt, kulunut ja lika pinttynyt. Pesukaan ei enää puhdista. Tontun kaveri on "Piepu". Ihme ettei kuvanottohetkellä ollut Tontun vieressä. Piepu on ollut myös sieltä keskoskaapista saakka ystävänä.




Onnettoman pienellä käsityörintamalla on lähinnä tullut junasukkia ja niiden pariksi tumppuja. Niissä ei paljoa näytettävää ole.




Talvipäivistä ja auringon pilkahduksista olemme nauttineet järven jäällä. Luisteltuja kilometrejä on jo useita.



- Unna

lauantai 28. tammikuuta 2017

Talven ihmemaa

Ah tätä talven ihanuutta! Kaikesta huolimatta, vaikka tänä talvena onkin ollut vuoroin plussaa ja pakkasta, vuoroin kauniin lumista ja vuoroin loskaa. Olen niin talvi-ihminen. Toisinaan käy häivähdys ikävää kesästä. Kesästä opin nauttimaan kasvimaan myötä.




Kiersin pihaa kameran kanssa, Miten harvoin tulee talvella kiinnitettyä huomiota kohtiin, jota kesällä ihailee paljon enemmän. Järven jäällä luistellessa, hiihtoladulla ja tiellä kävellessä kyllä huomio kiinnittyy kauniiseen talviluontoon.




Pikku hiljaa on alkanut kevät kiipiä mieleen, vaikka on vasta tammikuu. Väläyksinä käy mielessä kasvit, joita kesällä kasvattaisin ja mihin ne istuttaisin.




Kesässä tietenkin eniten välkkyy mielessä loma. Viime vuonna lomaa oli vähäisesti. Nyt sitä on tiedossa enemmän. Lomaa odotan siksi, että saan olla kotona, nauttia omasta pihasta, omasta kodista, viettää kiireetöntä aikaa ja antaa aikani perheelle.




Kesää haikaillessa kipuilen samalla luopumista joulusta. En millään malttaisi luopua viimeisistä koristeista. Ja samalla olen pohtinut, että mitä sitten vaikka kuistin verhoissa lukee jouluinen teksti. Tai mitä sitten vaikka pöydällä on tähti. Onhan tähtiä muinakin vuoden aikoina kuin jouluna.




Kuistin pienistä kuusista otin kyllä jo pallot pois. Kuuset saavat jäädä kyllä kevääseen asti. Niillä ei ole minkäänlaista kiirettä pois.




Ensi kesänä toivon, että meille vihdoin tehdään kuisti. Edellisten asukkaiden kamala kottero on tiensä päässä. Katto ei kanna lumikuormaa enää kovinkaan vahvana. Pihavarastossa on odottamassa talon alkuperäiset ikkunat kunnostettuna. Ne pääsevät kuistille. Kattopellit on ostettava ja lattiaa laitettava. Rapuilla kulkijan tueksi on kaiteet odottamassa. Paikallisen purkutalon vanhat kaiteet odottaa uutta palvelustaan.




Talvella on yksinkertaista kauneutta.




Katse osuu yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin, värittömyyteen ja kontrasteihin.




Talvi <3 


Mökki tuli meille 2013. Tuolloin bloggasin siitä muutoksineen.



- Unna

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Joulun jälkeisiin lahjoihin Lemmy-sukkia


 Joulu oli ja meni ja tuli seuraavakin vuosi. Jouluna sain 1,5 viikkoa lomailla ja nautin tuosta ajasta täysin siemauksin. Suuremmin ei liikuttu missään. Ah sitä autuutta, kun sai neuloa sohvan nurkassa takan edessä. Välillä, ettei ihan yks´toikkosta ollut, vaihdoin paikkaa nojatuoliin ja taas jatkui.


Tarkoitukseni oli antaa miehelleni ja kaverillemme Lemmy-sukat joululahjaksi. Sukkaa neuloin salassa miesten saunoessa ja ollessani leireilemässä lasten kanssa. Varren jälkeen olin aivan varma, että sukka menee purkuun. Varsi oli iso. Vaikka kuinka vertasin vanhoihin sukkiin, en saanut Lemmyn vartta tuntumaan hyvältä. Päädyin lopettamaan neulomisen kesken ja annoin joululahjaksi sukan varren. 





Mies oli kuitenkin sukan kokoon tyytyväinen ja joulupäivänä ja tapanina tikutin sukat valmiiksi. Samalta istumalta loin uusiin sukkiin silmukat. Lahjasukat oli hankalammat kuin oman miehen tutut jalat. Ensin jouduin arvioimaan jalan kokoa, kun en viitsinyt paljastaa ideaa ja kysyä asiaa suoraan. Arvioin kooksi 46. Lisäksi pohdin, ettei valmiin ohjeen varsi ja nilkka olisi riittävän joustavat kyseisiin jalkoihin. Ohjeessahan on vain koko 42.





Päädyin neulomaan 72 silmukalla (lisäysten jälkeen 80s). Resorin jälkeen jatkoin koko matkan nilkkaan asti joustinta takana 10 silmukalla ja nilkassa mustan osuuden ajan tein sekä sisä- että ulkosyrjään joustinta 8 silmukalla kiilakavennusten yläpuolella (puikojen 2 alussa ja 3 lopussa). Tekstin ja pataässän neuloin kirjoneuleena, Lemmyn ja ristit jäljittelin silmukoita. Sukista tuli joustavat ja kommenteista ja näkemäni kuvan perusteella sopivat jalkaankin juuri hyvin. 


Kaikki meni siis putkeen. Ainoa yllätys oli, että silmukoiden jäljitteleminen oli aivan tuhottaman työlästä ja hidasta. Kirjoneule on moninkertaisesti nopeampaa. Onneksi sukan saajan syntymäpäivät oli tammikuussa, joten vaikkei sukat jouluksi menneetkään pakettiin, tuli lahja aivan loistavasti synttäreiden muodossa ja yllätti täysin saajan.




Mies pohtii voiko sukkia käyttää. Kuvattavana ne olivat äänieristelevyssä (vaimitätoinytonkaan), mutta ihan ovat käyttöön tarkoitetut. Saahan teriä uusia, jos puhki kuluvat.


Lankana on testiajossa Kaupunki-lanka. Mielenkiinnolla odotan käyttökokemuksia. Neuletuntuma oli hyvä. Vaikkakin toki paksuus oli outo, kun ohuisiin lankoihin olen tottunut.




Lankahelvetin sivuilta löysin loistavan kaavion sukan kokoon. Siinä tarvittavan terän pituuden sai kaavalla 

kengän koko x 2 : 3 - 1,5 = terän mitta

Eli kokoon 46 terän mitaksi tuli 29,2cm (46x2:3-1,5=29,166).



*************



Meille tuli hiljattain viimeinen joulukortti. 200km matkaa se oli tehnyt kuukauden. Voinen edelleen postata joulukorttiasiaa, aivan kuin postikin. Olen muutamana jouluna tehnyt lahjaksi joulukortteja henkilöille, jotka arvostavat itse tehtyjä kortteja, mutta eivät itse askartele. Vuosi sitten anoppi sai minulta 25kpl kortteja ja kuoria, jotka hän nyt jouluna lähetti ystävilleen. Meille kortti tuli tammikuun puolivälissä. Toivottavasti muut sai ajoissa.






Hienoin kortti, joka meille tuli tänä vuonna oli kummitädin lähettämä suodatinpussista tehty kortti, jonka sisällä oli runo. Kerta kaikkisen ihana ja muista erottuva!



- Unna