maanantai 20. helmikuuta 2017

Kekkonen puikolta pois

Mies lähti lasten kanssa hiihtolomaa viettämään Keski-Suomeen. Itse jäin kotiin. Saan vietellä ensin pari vapaata ihan itsekseni kotona ennen töihin paluuta. En edes osannut miettiä mitä tekisin yksin kotona ollessa. Ainoat selkeät ajatukset oli -en pese pyykkiä ja -en siivoa. Siihen ne ajatukset jäikin eikä parempia ajatuksia ole tullut vaikka huomenna menen jo töihin. Perheen lähdettyä ikävöin heitä jo ennen kuin he olivat perilläkään. Niin outoa olla yksin. Talo on niin hiljainen vaikka samalla tämä hiljaisuus on ihanaa.


Talon tyhjennettyä kannoin sohvalle keskeneräiset neuleet. Hämmästyin keskeneräisten vähäistä määrää. Omat tumput, junasukat ja vauvan tumput, miehen tumput, ikuisuusprojekti jämälangoista takiksi, raitaneule ja ikuisuusprojekti tilkkupeitto. Kuusi, vain kuusi. Ja niistäkin takinraakele etenee sitä mukaan kuin jämälankoja tulee lisää (eli tällä neulomistahdilla äärimmäisen hitaasti).




Istuin takan edessä sohvalla ja neuloin. Ja välillä istuin katsellen sisustusohjelmia ja neuloin. Niin ne päivät saa kulumaan. Puikoilta tipahti pois ensimmäisenä miehen tumput. Hän pyysi lämpimiä tumppuja rukkasten alle pahimmille pakkasille. Pakkaset menivät jo, mutta nyt ovat valmiina ensi talveksi. Kirjoneule oli ainoa vaihtoehto, että sai riittävän lämpimät. Langoiksi valikoitui kaapista Debbie Blissin baby cashmerino (merinovilla, akryyli, kashmir) petroolin sinisenä ja ainoa valkoinen sopivan paksuinen lanka oli nalle. Siitä sitten tuli kaveri. 




Silmukoita oli tumpuissa 52, puikot 4. Kuvion löysin Pinterestistä hakusanalla ´Kekkonen´. Yhteensä lankoja kului 75g. Lankojen paksuus oli merinossa 125m/50g ja nallessa 260m/100g.




Tumppujen jälkeen sain tehtyä junasukat ja vauvan tumput loppuun. Omat tumput purin kerälle, kun olivat vähän isot ja seuraavaksi jatkan raitaneuletta. Helma kaipaa vielä noin 10cm pituutta ja hihat puuttuvat. Kun keskeneräisten määrä vähenee, on mielessä vähintään kymmenen uutta projektia. Keskeneräisten määrä tuntuu olevan vakiona suuri.

- Unna

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lapsen huoneeseen laskeutui kiurujen yö

Käsityörintamalla on kovin hiljaista. Kaipaan jo neuletapaamisiin, mihin en ole oikeastaan koko syksyn enkä talven aikaan joutanut. Lentävä Lapanenkin muutti, mutta en ole uudessa puodissa käynyt. En vaikka joka viikko sitä suunnittelen.


Tämäkin viikko vierähti ollen vuoroin migreenissä ja vuoroin kuopusen huonetta remontoiden. Kuopunen päätti lokakuussa haluta Kiurujen yö -tapetin seinilleen. Olin onnessani siitä, koska isommilla lapsilla on niin tylsät valko-harmaat huoneet. Ilo muuttui pitkäksi odotukseksi. Saimme lokakuussa tilatut tapetit vasta viikko sitten.




Onneksi lapsi osasi itse valita tapettinsa. Tapettitalo on niin mahtava paikka, etten sieltä kykenisi itse valikoimaan tapettia. Monta vallan mahtavaa ehdokasta oli kyllä. 




Kiurujen yö on väriltään harmaa (vaikka onkin sininen). Sitä on nyt kahdella seinällä. Kahteen seinään tuli lautatapettia ja kaksi seinää on valkoisella tapetilla. 


Postilaatikosta tuli paikka aina kateissa oleville latureille.


Huoneessa on pieni syvennys, johon nyt tuli leikki-/lukunurkkaus. Ennen siinä oli sänky. Ovat tainneet lapset äitiinsä tulla. Kalusteet vaihtaa paikkaa minkä kerkeää. Minun mielikuvitus tosin loppuu kesken ennen Neiti Kakkosen mielikuvitusta. Järjestys hänen huoneessaan on varmaankin kolmaskymmenes. Harvoin on viikkoa ettei mikään kääntyisi ja siirtyisi toiseen paikkaan. Tänä viikonloppuna hällä on ollut kolme eri järjestystä.




Kuopusella onneksi pysyy vielä kalusteet paikoillaan, koska ne ei vielä siirry lapsen toimesta.

Sängyllä köllöttelee mamman tekemä "Tonttu", joka on ollut kuopusen matkassa aina keskoskaapista saakka joka öisenä ystävänä. Kovin on kärsinyt, kulunut ja lika pinttynyt. Pesukaan ei enää puhdista. Tontun kaveri on "Piepu". Ihme ettei kuvanottohetkellä ollut Tontun vieressä. Piepu on ollut myös sieltä keskoskaapista saakka ystävänä.




Onnettoman pienellä käsityörintamalla on lähinnä tullut junasukkia ja niiden pariksi tumppuja. Niissä ei paljoa näytettävää ole.




Talvipäivistä ja auringon pilkahduksista olemme nauttineet järven jäällä. Luisteltuja kilometrejä on jo useita.



- Unna