lauantai 28. tammikuuta 2017

Talven ihmemaa

Ah tätä talven ihanuutta! Kaikesta huolimatta, vaikka tänä talvena onkin ollut vuoroin plussaa ja pakkasta, vuoroin kauniin lumista ja vuoroin loskaa. Olen niin talvi-ihminen. Toisinaan käy häivähdys ikävää kesästä. Kesästä opin nauttimaan kasvimaan myötä.




Kiersin pihaa kameran kanssa, Miten harvoin tulee talvella kiinnitettyä huomiota kohtiin, jota kesällä ihailee paljon enemmän. Järven jäällä luistellessa, hiihtoladulla ja tiellä kävellessä kyllä huomio kiinnittyy kauniiseen talviluontoon.




Pikku hiljaa on alkanut kevät kiipiä mieleen, vaikka on vasta tammikuu. Väläyksinä käy mielessä kasvit, joita kesällä kasvattaisin ja mihin ne istuttaisin.




Kesässä tietenkin eniten välkkyy mielessä loma. Viime vuonna lomaa oli vähäisesti. Nyt sitä on tiedossa enemmän. Lomaa odotan siksi, että saan olla kotona, nauttia omasta pihasta, omasta kodista, viettää kiireetöntä aikaa ja antaa aikani perheelle.




Kesää haikaillessa kipuilen samalla luopumista joulusta. En millään malttaisi luopua viimeisistä koristeista. Ja samalla olen pohtinut, että mitä sitten vaikka kuistin verhoissa lukee jouluinen teksti. Tai mitä sitten vaikka pöydällä on tähti. Onhan tähtiä muinakin vuoden aikoina kuin jouluna.




Kuistin pienistä kuusista otin kyllä jo pallot pois. Kuuset saavat jäädä kyllä kevääseen asti. Niillä ei ole minkäänlaista kiirettä pois.




Ensi kesänä toivon, että meille vihdoin tehdään kuisti. Edellisten asukkaiden kamala kottero on tiensä päässä. Katto ei kanna lumikuormaa enää kovinkaan vahvana. Pihavarastossa on odottamassa talon alkuperäiset ikkunat kunnostettuna. Ne pääsevät kuistille. Kattopellit on ostettava ja lattiaa laitettava. Rapuilla kulkijan tueksi on kaiteet odottamassa. Paikallisen purkutalon vanhat kaiteet odottaa uutta palvelustaan.




Talvella on yksinkertaista kauneutta.




Katse osuu yksityiskohtiin, luonnon omiin taideteoksiin, värittömyyteen ja kontrasteihin.




Talvi <3 


Mökki tuli meille 2013. Tuolloin bloggasin siitä muutoksineen.



- Unna

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Joulun jälkeisiin lahjoihin Lemmy-sukkia


 Joulu oli ja meni ja tuli seuraavakin vuosi. Jouluna sain 1,5 viikkoa lomailla ja nautin tuosta ajasta täysin siemauksin. Suuremmin ei liikuttu missään. Ah sitä autuutta, kun sai neuloa sohvan nurkassa takan edessä. Välillä, ettei ihan yks´toikkosta ollut, vaihdoin paikkaa nojatuoliin ja taas jatkui.


Tarkoitukseni oli antaa miehelleni ja kaverillemme Lemmy-sukat joululahjaksi. Sukkaa neuloin salassa miesten saunoessa ja ollessani leireilemässä lasten kanssa. Varren jälkeen olin aivan varma, että sukka menee purkuun. Varsi oli iso. Vaikka kuinka vertasin vanhoihin sukkiin, en saanut Lemmyn vartta tuntumaan hyvältä. Päädyin lopettamaan neulomisen kesken ja annoin joululahjaksi sukan varren. 





Mies oli kuitenkin sukan kokoon tyytyväinen ja joulupäivänä ja tapanina tikutin sukat valmiiksi. Samalta istumalta loin uusiin sukkiin silmukat. Lahjasukat oli hankalammat kuin oman miehen tutut jalat. Ensin jouduin arvioimaan jalan kokoa, kun en viitsinyt paljastaa ideaa ja kysyä asiaa suoraan. Arvioin kooksi 46. Lisäksi pohdin, ettei valmiin ohjeen varsi ja nilkka olisi riittävän joustavat kyseisiin jalkoihin. Ohjeessahan on vain koko 42.





Päädyin neulomaan 72 silmukalla (lisäysten jälkeen 80s). Resorin jälkeen jatkoin koko matkan nilkkaan asti joustinta takana 10 silmukalla ja nilkassa mustan osuuden ajan tein sekä sisä- että ulkosyrjään joustinta 8 silmukalla kiilakavennusten yläpuolella (puikojen 2 alussa ja 3 lopussa). Tekstin ja pataässän neuloin kirjoneuleena, Lemmyn ja ristit jäljittelin silmukoita. Sukista tuli joustavat ja kommenteista ja näkemäni kuvan perusteella sopivat jalkaankin juuri hyvin. 


Kaikki meni siis putkeen. Ainoa yllätys oli, että silmukoiden jäljitteleminen oli aivan tuhottaman työlästä ja hidasta. Kirjoneule on moninkertaisesti nopeampaa. Onneksi sukan saajan syntymäpäivät oli tammikuussa, joten vaikkei sukat jouluksi menneetkään pakettiin, tuli lahja aivan loistavasti synttäreiden muodossa ja yllätti täysin saajan.




Mies pohtii voiko sukkia käyttää. Kuvattavana ne olivat äänieristelevyssä (vaimitätoinytonkaan), mutta ihan ovat käyttöön tarkoitetut. Saahan teriä uusia, jos puhki kuluvat.


Lankana on testiajossa Kaupunki-lanka. Mielenkiinnolla odotan käyttökokemuksia. Neuletuntuma oli hyvä. Vaikkakin toki paksuus oli outo, kun ohuisiin lankoihin olen tottunut.




Lankahelvetin sivuilta löysin loistavan kaavion sukan kokoon. Siinä tarvittavan terän pituuden sai kaavalla 

kengän koko x 2 : 3 - 1,5 = terän mitta

Eli kokoon 46 terän mitaksi tuli 29,2cm (46x2:3-1,5=29,166).



*************



Meille tuli hiljattain viimeinen joulukortti. 200km matkaa se oli tehnyt kuukauden. Voinen edelleen postata joulukorttiasiaa, aivan kuin postikin. Olen muutamana jouluna tehnyt lahjaksi joulukortteja henkilöille, jotka arvostavat itse tehtyjä kortteja, mutta eivät itse askartele. Vuosi sitten anoppi sai minulta 25kpl kortteja ja kuoria, jotka hän nyt jouluna lähetti ystävilleen. Meille kortti tuli tammikuun puolivälissä. Toivottavasti muut sai ajoissa.






Hienoin kortti, joka meille tuli tänä vuonna oli kummitädin lähettämä suodatinpussista tehty kortti, jonka sisällä oli runo. Kerta kaikkisen ihana ja muista erottuva!



- Unna