Luksustähti joulukuusen latvassa

Meillä on vähintäänkin maailman hienoin tähti kuusessa! 

Äitini nypläsi ensin tähden itselleen. Kirjoitin tontuille, että joulupukki toisi meille samanlaisen. Sainkin nyt jo eilen tähden ja se omalla paikallaan kuusen latvassa tuo meille joulua.

Luksusta. Edellinen oli kovinkin rihkamaa. Tätä kelpaa katsella vuodesta toiseen.

Joulutunnelma on vesisateen myötä lähes kadonnut. Onneksi viikonlopun piparkakkujen leivonta, koristelu ja joululaulut toivat tunnelmaa hieman jo takaisin. Kun lapsilla alkaa joululoma, pääsemme varmasti taas takaisin tunnelmaan.

Rauhallista jouluun valmistautumista!

- Unna

Sukkavaraston täydennys Loistavilla niityillä

 Kyllähän ihmisellä vaihtosukkia pitää olla!

Aiemmin olen neulonut Puikkomaisterin, Tiina Kaarelan, Sukkakirjasta Signora Linat. Sukat on paljon pidetyt. Voisin pitää vaikka joka päivä, jos voisin. Vaihtosukat oli pakko tehdä.

Heti Signora Linojen tipahdettua puikoilta, lähti Loistavat niityt teon alle. Nämä oli aivan yhtä koukuttavat neuloa, kuin aiemmatkin sukat. ”Pakko tehdä vielä tämä kuvio” –efekti toistui muutamaankin kertaan. Vain ohdake-kuvio on hieman haastavampi. Kuvio on suurempaa ja toistoja tulee vähemmän. Haastavuus ei ole neuloa vaan seurata kuviota oikein.

Signora Linoja suunnittelin jämälangoista tehtäväksi. Ostin kuitenkin langat varta vasten sukkiin. Aiemmasta postauksesta voit lukea mitä tapahtui. Mutta ei hätää. Sain tehtyä nyt Loistavat niityt näppärästi jämälangoista.

Violetti, harmaa, tähkän keltainen ja terän sinivihreä on 

ihan parasta Handun merinosukkista.

Varren yläosassa keltainen on Handun blingbling –lankaa, 

tupakki ja sininen Handun merinoa.

Pinkki on mahdollisesti myös Handun lankaa. 

Oletan ainakin, että se olisi aiemmin blogatusta Titaniumista jäänyttä.

Tumman punainen on puolestaan Regiaa. 

Regian liukuvärjätty lanka sopikin vallan mainiosti pidempään raitaan antaen elävyyttä.

Valkoista en osaa sanoa mitä on. Joku vuosi(kymmeniä) vanha lanka.

Tein kahta sukkaa kerrallaan, mutta sukkapuikoilla erikseen, jotten sotkeutuisi pyöröpuikkoon ja lukuisiin lankoihin. 

Jämälankoja otin fiiliksen mukaan purkista. 

Muutamia lankanöttösiä sain aivan loppuun asti kulutettua, mutta tietenkin joistain jäi uusia nöttösiä. 

Lankaa kului sukkiin 200g. Sukat ovat olleet valmiina jo pidemmän aikaa ja ovat paljon käytetyt. Kyllä näiden kanssa kelpaa.

Vaan kyllähän ihminen vaihtosukkia tarvitsee! Uudet lähtee puikoille joulun jälkeen. Mutta kuinka monet sukat ihminen tarvitsee?

- Unna

Jokeri -paita koossa vauva

Ystäväni tarvitsi Jokereiden pelipaitaa pojalleen. Koska paidan koko oli vasta 68-74cm, ei oikeaa pelipaitaa vielä löytynyt kaupasta. Valmista paitaa matkien tein pienillä taiteellisilla vapauksilla paidan minikoossa.

Kaavana oli Nosh-kaava, joka on julkaistu Suuri Käsityö -lehdessä 5-6/15. Samaa kaavaa olen käyttänyt kahdesti aiemminkin. Nyt otin paidan pituudesta reippaasti pois. Aiemmissa postauksissa on ollut tähti-paita ja Siiri keinuu -paita.

Ommellun paidan selkämys sai painossa nimen ja pelaajanumeron. Nyt on hyvä olla katsomossa kannustamassa.

Valkoinen trikoo ja foe-nauhat on Kangastukusta. Päädyin käyttämään nauhaa hihoissa ja pääntiellä helppouden, oikeiden värien ja käytännöllisyyden vuoksi. Nauhoilla sai siistit raidat. 

Sekä paidassa että pipoissa käytin Jokereiden hihamerkkejä. Juuri sopivan kokoisia pienten vaatteisiin.

Pipon kaavan olen muokannut ja soveltanut useasta netistä löytyvästä pipokaavasta. Ensimmäisestä tuli niin suuri, että päädyin tekemään toisen pienemmän. Onpa kasvaessa seuraava pipo odottamassa. Paidassakin on kasvunvaraa niin, että ensin hihat saa olla käännettynä ja myöhemmin suorana.

- Unna

Juhlat juhlittu pöytäliina mekkona

Perjantaina meillä oli ilo osallistua mahtaviin juhliin. Ja mites muutenkaan. Perinteisesti ei mitään päälle pantavaa. 

Perjantaiaamuna en vielä tiennyt mitä pukea, mutta ajatus oli syntynyt JO torstaina. Naisten joulumessuilla Helsingin wanhassa satamassa oli myynnissä Kiss kiss -taidesukkahousuja. Jos ei olisi mitään päälle laitettavaa, on minulla ainakin hienot sukkahousut.

Perjantaiaamuna lasten kouluun laittamisen ja labra-käynnin jälkeen otin esille Mekkotehtaan Aino-kaavat, jotka ovat odottaneet kesäkuusta asti ompelua. Tietenkin kannattaa ottaa esille uudet kaavat ennen kuin on pakko onnistua ja on kiire! Ei mitään jännitystä ottaa jo valmiiksi testattuja ja hyväksi todettuja. En antanut pahojen ajatusten saada valtaa.

Ensimmäinen ongelma syntyi, kun kangasvarastosta ei löytynyt mustaa riittävästi. Vain trikoota ja sitä en pidä riittävän juhlavana. Ongelman ratkaisi pöytäliinakaappi. Musta pöytäliina palasiksi. Vuoreksi riitti miehen mummon jäämistöstä saatu satiini. 

Pitsiliinoja löytyi vaikka kuinka, mutta oikeaa sävyä ei. Päädyin kahteen eri väriseen liinaan, jolloin sukkahousujen eri väriset pitsit ei niin häirinneet. Vetoketjua ei löytynyt riittävän pitkänä, mutta onneksi sain itseni pujoteltua mekkoon ilman pahoja ongelmia.

Ja näin. Perjantaina olimme juhlissa ajoissa. Päälläni kolme pöytäliinaa ja hienot sukkahousut. Olin päivällä varoittanut jo miestäni, että vaimosi lähtee illalla pöytäliinassa juhliin. Hän ei edes hämmentynyt. Työkavereissa oli ilmeisesti saanut aikaan ihmetystä.

Muokkasin kaavoja jonkin verran. Hihojen pituutta lisäsin noin 5cm, helmaa 10-15cm ja pujotin helmaan kuminauhan.

Olen jo iskenyt silmäni yhteen verhoon kaapissa. Siitä seuraava mekko. Laitanko seuraavaksi kangasvarastot liinavaatekaappiin, jos ne sieltä kelpaisi paremmin?

- Unna

Balettipuku

Neiti kakkonen harrastaa balettia. Edelliset puvut olivat jääneet pieniksi ja uusien osto oli syksyllä edessä. Pukujen hinnat hirvittivät. Vaikka kyseessä on halpa harrastus, ei ompeleva äiti halua maksaa pienestä vaatekappaleesta 30-50 euroa. Eikä oikein mieleistä edes löytynyt.

Ostin Kangastukusta lycraa 11€/m ja metristä sain kaksi pukua. Joustosifonki maksoi 8€/m ja siitä sain irtohelman. Juuri sopivan värinen foe-nauha maksoi 0,90€/m. Melkoinen säästö siis tuli.

Balettiopettaja toivoi irtohelmaa kiinteän sijaan, jotta opettaminen ja oppilaiden havainnointi olisi helpompaa. Helman palat leikkasin vapaalla kädellä kankaasta. Helmaan tein rullapäärmeen ja nauhan ompelin yläreunaan. Paljoa ei vaate voi helpommaksi tulla.

Itse puvun kaavoittaminen tarvitsi kyllä jonkin verran säätöä, kun en mieleistä valmista kaavaa löytänyt. Mallina toimi uimapuku ja vanha balettipuku. Neiti on hyvin vaativa vaatteiden sopivuudesta, mutta kaikki työ kannatti. Puku on kuulemma niin hyvä, että pitää tehdä iso kasa uusia, samanlaisia.

Erityistä kiitosta sain kaksinkertaisesta yläetuosasta. Puku on napakka, ei näy läpi eikä tarvitse liivejä käyttää alla. Kasvavalla nuorella on mukava olo olla tanssimassa.

- Unna

Vuotuinen Tampereen matka

Perjantai 13. ei ollut lainkaan epäonninen, päin vastoin. Tampereen kädentaitomessut starttasivat ja olin ensimmäisten joukossa aamulla sisällä. Viime ja toissa vuoden käynneistä mieleen on jäänyt pääasiassa mahtavat messut, joissa on vaikea nähdä kaikkea yhden päivän aikana. Nyt heti aamu tuimaan lähti messuilu käyntiin ja kierros päättyi 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa.

Esillä oli valtavasti ihanuuksia. Nyt kolmantena vuotena osasin jo arvioida messuosastoja, joihin halusin mennä vierailemaan. Osan ohi kävelin surutta. Yhden päivän aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin osastoihin.

Mielestäni suurin anti messuilla on uutuudet. Suomen kädentaidot uutuustuotteeksi oli raati valinnut kymmenen parasta uutuustuotetta. Lentävän Lapasen Tainan suunnittelemat Aino´s lapaset oli yhtenä kymmenestä. Huikea saavutus. Onnea! 

Raati oli valinnut näistä parhaaksi mustikka-puolukka -pyyhkeen (Taito). Nämä vanhojen opetustaulujen kaltaiset pyyhkeet ja pöytäliinat ovat kyllä yksi minunkin suosikeista.

Messuilla oli paljon erilaisia materiaaleja tarjolla. Aiempaa vähemmän oli kuitenkin mielestäni neulemalleja esillä ja myynnissä. Vai sokeuduinko vain? En erityisesti etsinyt mitään ja to do -lista on riittävän pitkä ilman uusia mallejakin. Niitä jäin silti kaipaamaan.

Ostokseni olisivat voineet olla hurjasti suuremmatkin, mutta maltoin mieleni. Kotiin tullessa olin varma, että repussa on värikylläistä ilottelua. Muistikuvassa oli keltaista, punaista ja oranssia. Hölmistyin reppuun katsoessa. Harmaata, valkoista, mustaa. Yksi oranssi vyyhti. En käsitä. Messuilla oli niin valtavasti väriä ja silittelin niin monia vyyhtejä, etten enää muistanut mitä lopulta olin ostanut. Käykö kenellekään muulle näin?

- Unna

Yöneulontaa

Perjantaina vietin jo perinteistä neuleiden yötä Lentävässä Lapasessa yhdessä neuleystävieni kanssa. Tapahtuma on samalla nyt kolmevuotiaan neulekahvilan syntymäpäivä. 


Tapahtuma on käsittämättömän lämmin sekä tunnelmaltaan että sisäilmaltaan, ihmiset ovat hyväntuulisia ja tunnelma on katossa, ympärillä on ihania lankoja ja osallistujia on aina juuri niin paljon kuin tupaan mahtuu. Retkituolit ja lattiatyynyt ovat vakiovarusteena osallistujilla. 


Vuoteeni mahtuu kaksi näin mahtavaa neuletilaisuutta, Lentävän Lapasen neuleiden yö ja Pukkilan Puikkopäivät. Niiden tunnelmassa on paljon samaa. Aiemmissa postauksissa on molemmista tapahtumista kerrottu enemmän -myös kuvin. Nyt kamera pysyi kassissa ja neuleet käsissä. Tästä pääset tutustumaan Puikkopäiviin ja tästä Lentävään Lapaseen.


Kovin mielelläni tutustuisin muihinkin vastaavanlaisiin tapahtumiin. Onko sinulla suositteluita?

- Unna 

Kassimarkkinat

 Ompeluksissa on ollut luova hiljaisuus. Ompelukone sai olla yksinään useamman viikon. Nyt kasseja ja pussukoita on tullutkin ommeltua taas yli tarpeen. Osa on ollut valmiina kyllä tovin, mutta kuvaamatta ja blogaamatta. Osa valmistui viikonloppuna.

Kassit suljetaan vain napilla. Haluan kuitenkin, että avaimille ja lompakolle on turvallinen paikka. Jokaisen kassin sisällä on klipsillä kiinni irroitettava vetoketjullinen pussukka. Aarteet säilyy siellä turvassa.

Kasseja oli entuudestaankin jo olemassa. Aikaisemmat tuotokset on esitelty täällä. Etummaisen laukun myin pois. Kaikkia en vain tarvitse ja lahjoiksikaan eivät kaikki ole menossa.

Kaverilta sain vanhoja farkkuja kassillisen. Yhden pussin tein jo lahjaksi ja toisen kuopukselle. Kolmas odottaa kohdettaan ja lisää varmasti tulee. Sen verran lahkeita on vielä jäljellä.

Olen myynyt laukkuja ja kasseja, jos joku on ollut kiinnostunut. Koskaan en missään myyjäisissä ole ollut. Kaikista vähäisistäkin myynneistäni olen tehnyt verottajalle ilmoituksen. Ja niin aion jatkossakin tehdä.

- Unna

Vikaan mennyt nimetön huivi

Perjantaina pohdimme esikoisen kanssa, että mitä hän veisi maanantaina kaverilleen syntymäpäivälahjaksi. Yhteisymmärryksessä valitsimme tuubihuivin ja päädyimme niinkin iloisen kirjaviin väreihin kuin musta, valkoinen ja harmaa. Kuudesluokkalaisille tuntuvat olevan aika yleiset värit. Aikaa neulomiselle oli kolme päivää, joten mitään haastavaa mallia ei voinut kuvitellakaan. Mieleeni tuli huivi, jonka olin nähnyt Lentävässä Lapasessa. En tiedä onko heillä mallihuivi tehty omasta päästä vai onko se ohje esimerkiksi myynnissä. Mallin nimeä en tiedä enkä kerinnyt alkaa kyselemäänkään. Google ei vastausta suonut.



Kun ulkomuistista huivia tikuttelin, ei tietenkään ihan samanlaista tullut esikuvan kanssa eikä se ollut tarkoituskaan. Mahdollisesti tämä nyt on mauton kopio jostain mallista, mutta en tiedä mistä. Saa vinkata, jos joku tunnistaa tai Lapasen naiset lukevat tämän (huivi on kassan edessä lattialla korissa :) ).

 Tikuttelin viikonlopun ahkerasti huivia. Sunnuntaina esikoinen katsahti huiviin ja totesi kylmän viileästi: "Ei siitä tommosta pitänyt tulla!". Jaa. Näin kävi. Ei voinut lahjaksi viedä. Onneksi kotoa löytyi kaksi, jotka iloiten ottivat huivin käyttöönsä. Hetken piti hengittää syvään, etten vajonnut teini-ikäisen tasolle totaalisesti. Se olisi ollut niin helppoa juuri sillä hetkellä. Hitaasti kymmeneen laskeminen ei meinannut  riittää tunteiden tasaamiseen. Esikoinen hankki itse lahjansa ja tämä "lapsellinen" huivi meni pikkusiskoille. Lapselliseksi tekee tämä malli, joka on kapea ja korkea. Teinit käyttävät pitkää huivia, joka kieputellaan kaulan ympäri useamman kerran. Nih. Nyt tiedän.

3,5mm puikoilla sain huiviin kulumaan 99g TeeTeen Helmi -lankaa.

Mikä olikaan kauheinta tässä vikatikissä. Nämä kaikki tunnit olivat pois minun Loistavista niityistä, jotka on puikoilla. :) Itse neulominen ei tietenkään koskaan ole vikatikki.

- Unna

Handuiset Signora Linat

Tiina Kaarelan/ Puikkomaisterin Loistavat niityt ovat olleet tehtävien neuleiden listalla jo ennen Tiinan Sukkakirjan julkaisua. Kaunis ajatus oli, että teen sukat jämälankaprojektina. Juuri niitä oikeita lankoja ei tuntunut olevan kuitenkaan riittävästi jämälangoissa (en ymmärrä miten tämä on mahdollista!). Sukat odotuttivat itseään ja odotuttavat yhä. Tosin nyt jo puikoilla.

Sukkakirjan ilmestyttyä kolahti täysillä Signora Lina -nimiset sukat. Aivan tolkuttoman ihanat. Oli pakko saada kirja heti julkkareista ja samalla Handun langat. Sukkakirja on ihanuudessaan koukuttava ja to do -lista kasvaa välittömästi kirjaa selatessa. Handun langat ovat samaan kategoriaan meneviä. Pakko neuloa niiden pehmeyden, laadukkuuden, helpon neulottavuuden ja käsittämättömän ihanien värien vuoksi. Sukkakirja ja Handun langat ovat ehdoton pari!

Omissa sukissani en paljoa halunnut muuttaa värimaailmaa Tiinan suunnittelemista sukista, koska ne olivat omaan makuuni sopivat ja täydelliset kaikilla tavoin. Saatan kuitenkin tehdä vielä toiset sukat joskus eri tavoin väritettynä.

Sukat olivat puikoilla noin viikon verran. Neulominen oli nopeaa ja koukuttavaa. Lankoja meni sukkiin yhteensä 200g. Kun lankoja ostin neljä sadan gramman vyyhtiä, jäi nyt Loistaviin niittyihin tietenkin jämälankoja. Miten oivallista! Loistaviin niittyihin tulee myös muita jämälankoja.

- Unna

Mistä on pienet pojat tehty

Maailmaan on saapunut uuden uutukaisia ihania söpöläisiä. "Taisto" ja "Kunto" vaativat asianmukaiset lahjansa. Kunto odottelee vielä nimeään, mutta sai vauvalahjana hienoisella kasvunvaralla olevat paidan, housut ja lippapipon.

Paita ja housut ovat Suuri käsityö -lehden toukokuun 2015 numerosta olevat Nosh-kaavat. Housuihin on julkaistu korjaus (klik), kun alkuperäisessä kaavassa mitat eivät täsmänneet. Kaavat ovat mukavat, mutta erityisesti paita vaikuttaa reilulta. Paidan pituudesta otin melko reippaasti pois. Tein 56cm kaavoilla. Meiltä ei pieniä vaatteita löytynyt, joten vertaamaan en päässyt. Luulisin vaatteiden olevan kyllä ennemmin 60cm kokoisia. Tai sitten on hämärtynyt muistikuva vauvoista. Sekin on mahdollista!

Pipo on Noshin verkkosivuilta tulostettava kaava (klik). Vauvan koon olen tehnyt kokeilemalla S-koosta hyvinkin reilusti pienentämällä. Kankaat on jämiä muista projekteista. En edes muista mistä ovat peräisin. Ihanaa, kun vauvojen vaatteisiin saa kulutettua pienetkin palat.

Taisto sai tänään nimensä. Onnea V-V:lle! Ristiäislahjaksi neuloin TeeTeen Helmistä liivin Dropsin ohjeella. Liivin kaveriksi tuli flat cap -tyyppinen lippis. 

Löysin netistä ohjeen aikuisten lippikseen (klik taas). Ohjeen lippis on 58cm päälle. Arvioin ristiäisissä olevan vauvan pään koon noin 40cm kokoiseksi, joten laskin prosentuaalisen osuuden, jotta saisin sopivan lakin (69%). Pienensin näyttöä sen verran, että sain viiden cm janasta 3,5cm janan näytölle. Kaavat piirsin näytöltä paperin läpi. Tässä vaiheessa aloin epäilemään pärjäänkö tämän hurjaksi matemaattiseksi ompelukseksi muodostuneen pulman kanssa. Vaan kah. Lakki tuli vauvan päähän. 

Kaavaa muutin koeversion jälkeen hieman. Sivukappaleen korkeutta lisäsin taakse ja laitoin lyhyehkon kuminauhan taakse, jotta pieni jousto tulee hattuun. Kangas on Wexleriltä.

Eihän tämä nyt mikään käytännöllinen vaate ole, mutta hauska sitä oli tehdä ja söpöhän tuo päässäkin oli.

Ristiäisissä sankarilla oli asiaankuuluvat vaatteet jo valmiiksi päällä. Lätsä sopi päähän ja tyyliin hyvin. Ihana mies!

 - Unna

Ukulele selkään

Meillä on torstait tohinaa täynnä. Ilta muodostuu kuopuksen skidienkusta, keskimmäisen baletista ja esikoisen ukulelesta. 

Ja mitä tämä tarkoittaa äidille. Ompeluhuoneessa on ollut balettivaatteiden ja ukulelepussin ompelutalkoot. Balettivaaatteet on vielä osittain vaiheessa (onneksi on tullut jotain päälle pantavaakin), mutta ukulele sai pussinsa jo. 

Esikoisen kommentti oli: "Ihan kiva, mutta mä kyllä ajattelin, että ihan sellainen tavallinen musta." Tämä äiti ei tavallista mustaa osaa tehdä. Kelpaa onneksi kuulemma tämäkin -vähän aikaa.

Tein repusta sen verran ison, että soittimen lisäksi reppuun mahtuu A4-kokoiset nuotit. Kankaat on kotona pitkään lojunneita kankaita. Pehmusteeksi laitoin karvakangasta, josta olisi pitänyt tulla keppihevonen.

- Unna

Clipper teeseinä

Aiemmin olen blogannut makuuhuoneemme. Talomme on rintamamiestalo, jonka edelliset omistajat remontoivat täysin 2000-luvun tyyliin. Talo oli meille juuri oikealla sijainnilla, joten tästä edellisten vääryydestä huolimatta tartuimme taloon. Remontointimme on ollut pintaremonttia vähällä rahalla, mutta täydellä tunteella ja mielikuvituksella. 

Keittiö on ollut ehkä pahin painajaiseni tässä talossa. No okei. Vesivahinko oli pahin. Tyylillisesti kuitenkin keittiö vie voiton. Keittiö oli varmasti mieleinen edellisille asukkaille, mutta me emme yhdistä sitä rintamamiestaloon. Suureen remonttiin ei kuitenkaan ole ollut varaa eikä 2006 remontoitua keittiötä ole oikein osannut purkaakaan. Pienissä paloissa olemme fiksanneet pikku hiljaa omaa mieltä lämmittämään.

Kuvissa on yllä edellisten asukkaiden mallilla keittiö, alla nykyinen tilanne. Rosteriset kalusteet eivät olleet lainkaan meidän näköiset. "Onneksi" kaikki koneet hajosivat, joten pääsimme vaihtamaan valkoisiin. Liesituuletin on edelleen vanha (ja rikki). Tovi on jo mietitty, millaista haluamme tilalle.

Ensimmäisenä kesänä irrotin, pesin ja spray-maalasin kaikki vetimet. Hyvin on maali pysynyt. Parissa kahvassa on kulumaa, mutta ne ei meitä haittaa.

Kaapistojen listat otimme heti pois. Avohyllyt korvattiin vanhan kaapin ylöosalla. Koiran syömä iso saareke purettiin. Kaapit laitettiin ikkunan alle ja mummoni ja pappani vanha ruokapöytä päätyi keittiöön.

Ruokailutilan puolelle tuli Kiurujen yö -tapetit heti muuttaessa. Tapetit oli valittu ennen talon löytymistä. Lattia oli tumma laminaatti. Sekin sai lähteä. Lautalattia olisi ainoa oikea, mutta jouduimme tekemään ison kompromissin ja laittamaan valkoisen puukuvioidun laminaatin. Katto ja lattia ovatkin vaikeimmat haasteet. Ikuinen toive on saada molemmat uusiksi. 

Viimeisin muutos keittiössä on seinä. Clipperin teet ovat ihania. Ihania niin maultaan, tuoksultaan kuin pakettien ulkonäöltäänkin. Pitkään on ollut jo haave, että saisin tapetoitua seinän purkeilla. Projekti viipyi vain siksi, että "tapetin" hankinta oli hidas ja teentäyteinen prosessi. Onneksi tutut auttoivat ja sain paketteja myös muilta, sillä pakettien ulkonäköä muutettiin yllättäen.

Seinä on niin ihana. Tykkään siitä kaikissa väreissään ja kuvissaan.

Avasin paketit suoriksi ja poistin teipit ja tarrat. Vedin seinälle apuviivat ja liisteröin tavallisella seinään laitettavalla liisterillä pienen matkan kerrallaan. Liisteriä sai olla paljon. Sen jälkeen laitoin paketin seinään ja painoin hetken. Yritin katsoa niin, että keltaiset paketit tulevat suhteellisen tasaisesti ympäriinsä, koska sitruuna-inkivääri -paketteja oli eniten. Siitä voi päätellä mikä on suosikkimakuni. Muutoin ei sijoittelua tarvinnut pohtia. Kaikki värit sopivat toisiinsa erinomaisesti eikä mikään riidellyt keskenään. 

Seinä on ollut valmiina jo hyvän tovin. Olen aina vain ihastunut siihen enemmän ja enemmän.

Jos ei tämä ihan käsityötä ollut niin yhdenlaista askartelua kyllä.

- Unna