keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ukulele selkään

Meillä on torstait tohinaa täynnä. Ilta muodostuu kuopuksen skidienkusta, keskimmäisen baletista ja esikoisen ukulelesta. 






Ja mitä tämä tarkoittaa äidille. Ompeluhuoneessa on ollut balettivaatteiden ja ukulelepussin ompelutalkoot. Balettivaaatteet on vielä osittain vaiheessa (onneksi on tullut jotain päälle pantavaakin), mutta ukulele sai pussinsa jo. 


Esikoisen kommentti oli: "Ihan kiva, mutta mä kyllä ajattelin, että ihan sellainen tavallinen musta." Tämä äiti ei tavallista mustaa osaa tehdä. Kelpaa onneksi kuulemma tämäkin -vähän aikaa.


Tein repusta sen verran ison, että soittimen lisäksi reppuun mahtuu A4-kokoiset nuotit. Kankaat on kotona pitkään lojunneita kankaita. Pehmusteeksi laitoin karvakangasta, josta olisi pitänyt tulla keppihevonen.





- Unna

maanantai 21. syyskuuta 2015

Clipper teeseinä

Aiemmin olen blogannut makuuhuoneemme. Talomme on rintamamiestalo, jonka edelliset omistajat remontoivat täysin 2000-luvun tyyliin. Talo oli meille juuri oikealla sijainnilla, joten tästä edellisten vääryydestä huolimatta tartuimme taloon. Remontointimme on ollut pintaremonttia vähällä rahalla, mutta täydellä tunteella ja mielikuvituksella. 



Keittiö on ollut ehkä pahin painajaiseni tässä talossa. No okei. Vesivahinko oli pahin. Tyylillisesti kuitenkin keittiö vie voiton. Keittiö oli varmasti mieleinen edellisille asukkaille, mutta me emme yhdistä sitä rintamamiestaloon. Suureen remonttiin ei kuitenkaan ole ollut varaa eikä 2006 remontoitua keittiötä ole oikein osannut purkaakaan. Pienissä paloissa olemme fiksanneet pikku hiljaa omaa mieltä lämmittämään.




Kuvissa on yllä edellisten asukkaiden mallilla keittiö, alla nykyinen tilanne. Rosteriset kalusteet eivät olleet lainkaan meidän näköiset. "Onneksi" kaikki koneet hajosivat, joten pääsimme vaihtamaan valkoisiin. Liesituuletin on edelleen vanha (ja rikki). Tovi on jo mietitty, millaista haluamme tilalle.



Ensimmäisenä kesänä irrotin, pesin ja spray-maalasin kaikki vetimet. Hyvin on maali pysynyt. Parissa kahvassa on kulumaa, mutta ne ei meitä haittaa.





Kaapistojen listat otimme heti pois. Avohyllyt korvattiin vanhan kaapin ylöosalla. Koiran syömä iso saareke purettiin. Kaapit laitettiin ikkunan alle ja mummoni ja pappani vanha ruokapöytä päätyi keittiöön.




Ruokailutilan puolelle tuli Kiurujen yö -tapetit heti muuttaessa. Tapetit oli valittu ennen talon löytymistä. Lattia oli tumma laminaatti. Sekin sai lähteä. Lautalattia olisi ainoa oikea, mutta jouduimme tekemään ison kompromissin ja laittamaan valkoisen puukuvioidun laminaatin. Katto ja lattia ovatkin vaikeimmat haasteet. Ikuinen toive on saada molemmat uusiksi. 






Viimeisin muutos keittiössä on seinä. Clipperin teet ovat ihania. Ihania niin maultaan, tuoksultaan kuin pakettien ulkonäöltäänkin. Pitkään on ollut jo haave, että saisin tapetoitua seinän purkeilla. Projekti viipyi vain siksi, että "tapetin" hankinta oli hidas ja teentäyteinen prosessi. Onneksi tutut auttoivat ja sain paketteja myös muilta, sillä pakettien ulkonäköä muutettiin yllättäen.



Seinä on niin ihana. Tykkään siitä kaikissa väreissään ja kuvissaan.







Avasin paketit suoriksi ja poistin teipit ja tarrat. Vedin seinälle apuviivat ja liisteröin tavallisella seinään laitettavalla liisterillä pienen matkan kerrallaan. Liisteriä sai olla paljon. Sen jälkeen laitoin paketin seinään ja painoin hetken. Yritin katsoa niin, että keltaiset paketit tulevat suhteellisen tasaisesti ympäriinsä, koska sitruuna-inkivääri -paketteja oli eniten. Siitä voi päätellä mikä on suosikkimakuni. Muutoin ei sijoittelua tarvinnut pohtia. Kaikki värit sopivat toisiinsa erinomaisesti eikä mikään riidellyt keskenään. 






Seinä on ollut valmiina jo hyvän tovin. Olen aina vain ihastunut siihen enemmän ja enemmän.






Jos ei tämä ihan käsityötä ollut niin yhdenlaista askartelua kyllä.

- Unna

lauantai 12. syyskuuta 2015

Hitofude Cardigan



Ostin Madelinetoshin Tosh Merino Light -langat (Jade) Hitofude Cardigan mielessäni kauan aikaa sitten. Sekä langat että ohje marinoituivat kaapissa. Olin innoissani mallista ja halusin takin itselle, mutta jostain sain päähän pinttymän, etten osaa. Liian vaikea minulle. Sitten näin Facebookin neulontaryhmissä useamman henkilön kuvia ko. takista. Päätin osata. 



Alkuun ohje tuntui vaikealta. Tai oikeastaan sellaiselta -voiko tää mennä näin- tunteelta. Päätin vain noudattaa ohjetta ja vihdoin tuli ahaa-elämys. Näin tää menee. Neulonta aloitettiin kahdella virkatulla ketjulla. Ohje on todella nerokas. Pääteltäväksi jää tasan yksi lanka.






Ohje oli hyvin tehty, ehkä hieman monimutkainen kaikkien auki kirjoitettujen itsestään selvyyksien vuoksi. Kaavio oli helppo ja sen oppi heti ulkoa.






Lanka on unelmaa. Kuvissa väri ei toistu luonnollisena. Luonnossa väri on tummempi ja kirjavampi. Neuloessa tuli loppua kohden tunne, etten halua neuleen loppuvan. Haluaisin sen jatkuvan ja jatkuvan. Ehdottomasti tulen tekemään toisen takin eri värisenä. Ehdottomasti valitsen saman langan. Nämä kuuluvat yhteen! 






Malli on pientä kokoa. Yleensä teen S-koon itselleni, mutta nyt tein M- kokoisena. Pituutta lisäsin yhden mallikerran. Lankaa tähän kului 259 grammaa. Seuraavan teen koko kolmesta vyyhdistä, mutta niin, että etukappaleissa lisäykset tulevat vain joka toisessa mallikerrassa. Seuraava takki lienee tumman harmaa.






Tänään takki oli ensimmäisellä ulkoilullaan Lentävässä Lapasessa, jossa Janina Kallio oli esittelemässä omia huivimallejaan. Kiitos Janina, Lapasen naiset ja kanssaneulojat. Huivifiilis tarttui. Kunhan puikoilta tippuu edelliset pois, pääsen huiveilemaan.





- Unna

maanantai 7. syyskuuta 2015

Lötköttely neule

Esikoiselle on pidemmän aikaa ollut jo neulepaita tekeillä. Tiedä sitten onko vika neulojassa vai kriittisyys neuleen pitäjässä, mutta yhteisymmärrystä on ollut vaikea saavuttaa. Nyt päästiin jo lähelle. Vaan vielä on parantamisen varaa kuulemma.  






Malli haluttuun neuleeseen löytyi Novitan syksy 2013 lehdestä (malli 9). Malli oli aikuisen (pienin koko XS/S), mutta haluttu koko noin 150cm. Ohjeen 5mm puikkojen sijasta otin 4,5mm puikot ja toivoin parasta. Hihojen pituuden yms. tietenkin sovittamalla mitoitin. Koosta tuli hyvä (vaikka ainahan pitää pieni valittamisen mahdollisuus olla). 






Kiva, että tuli Novitankin lehteä käytettyä. En ole pitkään aikaan saanut lehdistä malleja käyttöön enkä oikein mitään ideoitakaan. Lehtiä on kuitenkin iso pino. Mallit eivät ole ollut makuuni, mutta eniten harmittaa, että paidat ja takit tehdään paloista. Niin tämäkin piti ohjeen mukaan tehdä. Tein kuitenkin pyörönä soveltaen.






Lankana TeeTeen Helmi ja lankaa kului 200g. Kerkesin jo ostamaan lisää lankaa, kun luulin sen loppuvan. Iloitsin, että sain samaa värierää. Vajaa kaksi metriä lankaa kuitenkin jäi. Onneksi uudelle kerälle on käyttöä jonossa.






Kuvaamista odottaa Hitofude, mutta itsensä kuvaaminen on hankalaa tai sää on kurja tai muuten ei ole fiilistä. Mutta kyllä sekin on sieltä tulossa. 

- Unna