lauantai 1. lokakuuta 2016

Ihan itte karstasin ja kehräsin

Sain jo ennen kesälomaa työkaveriltani villoja. Tarkoitus oli kesälomalla pihalla villat puhdistaa ja karstata. Kesä tuli ja meni. En kerinnyt lomalla ajatustakaan villoille antaa.






Koulujen alettua on meillä sairastettu syysflunssaa enemmän kuin koskaan. Itse olen ollut sairaana tämän 1,5kk aikana kaksi tai kolme kertaa. En tiedä mikä on mikäkin tauti ja paraninko oikeastaan välissä lainkaan. Nyt olen 1,5vkoa ollut kuumeessa eikä loppua näy. Mikä sen parempaa puuhaa kuin nyppiä villoja. Ehkä vielä suurempana motivaattorina aloitukselle oli osallistuminen Taito Uusimaan järjestämälle kehruukurssille paikallisessa käsityökeskuksessa.






Kuumeisena istuin saunan lattialla teekupposen kanssa ja nypin villoja. Kurssille sai ottaa vain pestyjä villoja kehrättäväksi. Niinpä etsin netistä tietoa ja mielipiteitä villan pesuun. Lopulta päädyin puhdistamisen jälkeen laittamaan villat pesupusseihin ja likoamaan kädenlämpöiseen veteen. Ensimmäinen vesi oli todella ruskeaa, kolmas vesi kirkasta. Näin päädyin kolmeen kertaan liottamaan villat. Kussakin astiassa villa oli 20-30min. Pelkäsin tietenkin huopumista ja sitä, että villasta lähtee liikaa rasvaa pois. Kumpaakaan ei tapahtunut.


Villat kuivasin kuivaustelineiden päällä saunassa välillä pöyhien. Telineen päällä oli ohut pyyhe, ettei villat tippuneet. Pyyhe keräsi itseensä kosteutta ja pitkitti kuivumista. Opettaja vinkkasi hyttysverkon käytöstä ja sitä todella jatkossa käytän.






Kurssilla oli rukkeja jos jonkinlaisia. Itselleni oli selkeästi suosikki kanadalainen Lendrum, pystyrukki kahdella polkimella. Kakkosena tuli takana oleva Ashfordin Traveller. Lendrumin eduksi oli se, että rulla on suoraan edessä mikä mielestäni toi ergonomisemman asennon ja lisäksi polkeminen oli kevyempää.






Aluksi kurssilla kehrättiin harjoituksena opettajan tuomia erilaisia kuituja. Iltapäivällä karstasin käsin itse tuomia villoja ja kehräsin niitä. Ja voi että kuinka ihanaa se olikaan. Kehrääminen on todella mieltä lepuuttavaa. Ihana tasainen polkeminen jäi lihasmuistiin ja vielä illalla tuntui, että jalat polkisivat tasaisesti. Ja ihan niin kuin jo aiemmin tiesinkin. Kurssin jälkeen tuli pakottava tarve saada rukki. 






Kurssi jäi minun osalta lyhyeksi, kun kuume nousi uudestaan. Kerkesin kehräämään 50g lankaa. Ja melkoista taidelankaahan tuo on. Kun on tarkka, voi löytää tasaisen kauniita kohtia, jossa kierre on kohdallaan. Vaan lanka pysyi kasassa, se muistuttaa lankaa ja sitä pystyi neulomaan. Vaalea on opettajan tuomista eri kuiduista kehrättyä ja tumma on työkaverini lampaasta.






Nyt ne lämmittää käsiäni.






Kiitos Kari villoista ja lampaiden kuvista! 
Tuskin maltan odottaa, että saan loput mustat sekä vaaleat ja ruskeat villat käsiteltyä.

- Unna

4 kommenttia:

  1. Kateellisena luin postaustasi (niitä tauteja en kadehdi, pikaista toipumista kaikille!), varmasti hieno kokemus oppia uusi taito! Mummolassani oli lampaita ja muista pikkutyttönä kuunnelleeni mummon rukin hyrinää, lähelle ei saanut mennä, etteivät pienet sormet vahingossa joutuisi pinnojen väliin. Millä nimellä teillä päin kutsutaan noita karstattuja "pötkylöitä"?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa aivan kamalalta sairastaa noin pitkään, toivottavasti pian paranette kaikki.
    Näyttää aivan ihanalta tekemiseltä. Itse tehdyt villat ovat varmasti kiva tehdä käyttöesineeksi ja mikä tuoksu niissä on, ihana!

    VastaaPoista
  3. No nyt tiedän keneltä kysellä neuvoja, kun taas innostun haaveilemaan tuosta kehräämisestä! :)

    P.s. Blogissani on sinulle haaste! ;)

    VastaaPoista
  4. Kiitokset teille. Nyt jo melkein terveenä ja kohti uusia seikkailuja käsityömaailmassa. Satu: Nyt hommaamaan rukki sinullekin ja yhdessä hurruuttelemaan!

    VastaaPoista

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!