maanantai 29. huhtikuuta 2013

Väriä elämään

Pakko saada lisää väriä, joka paikkaan. Ulkona tuntuu harmaus jatkuvan. Lasten asettelemat serpentiinit ja ilmapallotkaan eivät riitä. Väriä, väriä, väriä. 

Jostain lehdestä bongasin idean kukasta maalatussa lyhdyssä. Sinällään idea on vanha, mutta se kolahti taas uudelleen. Kevään värikaipuussa toteutin oman version. Kirppispalstalta ostin parin euron lyhdyn, josta poistin lasit. Keltaisen spraymaalin myötä värinälkä sai silmänruokaa. Tuntuu, että voisin spraymaalilla värittää vähän joka paikkaa. 

Vaikeampi tehtävä oli löytää keltainen kevätesikko lyhtyyn asustamaan. Tehtävä todettiin mahdottomaksi tässä pikkuisessa kyläpahasessa. Lyhtyyn muutti keltainen orvokki. Se olkoot riittävän hyvä. Lyhtykin olisi saanut olla hivenen isompi.








Lyhdyn kuivumista odotellessa oli aivan pakko vaihtaa verhot. Talven valkoiset verhot lähti odottamaan seuraavaa lunta. Talviverhoihin olen ruokailutilan Kiurujen yö -tapetista napannut yhden kiurun kuvansiirtomenetelmällä. Viime kesänä tein Anttilan ale-kankaasta värikkäät verhot. Unelmoin omaan pihaan ihanaa lasista kasvihuonetta, jossa voisin myös juoda päiväkahveja ihanista tuoksuista nauttien. Unelmointia voin jatkaa verhoja katsellen. Luulenpa, että moisesta kasvihuoneesta voin vain unelmoida.





























Värikästä vappua!





- Unna

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Leskenlehtikori

Ostin Helsingin wanhasta satamasta kädentaitomessuilta Kauhavan Kangasaitan Esteri-ontelokudetta ja laukun sangat. Messuosastolla oli ihana virkattu Esteri-laukku ja oli pakko saada saman tyyppinen itselle. Ajattelin hoitaa virkauksen vasta kesällä, mutta sitten aivan yllättäen tuli pakko tehdä -fiilis. Ulkona on niin likaista ja mieli on ollut synkkä surullisista uutisista. Keltainen kude oli piristys. Se toimi aivan samalla tavalla kuin keväällä ensimmäisen leskenlehden näkeminen. 

Ajatus on jumiutunut siihen, ettei kevät tule. Lapsetkin kerkesi pohtimaan, mitä tapahtuu, jos kesän telttaleireillä on lunta. Viikonlopun aikana tuli kevät. On ihana poimia kevään merkkejä. Leskenlehtiä on näkynyt jo tovin. Eilen tuli pihaan krookukset ja västäräkki piipahti vierellämme. Myös ensimmäinen perhonen oli eilen pihamökin seinustalla. Kesä tulee sittenkin. Mieli on vuoroin keväinen, vuoroin musta. Puikoilla on nyt musta huivi ja ulkoillessa käytän keltaista kassia. Onneksi aurinko jaksaa pilkistää pilven takaa.

Kangasaitan Esteri-ohje oli hyvinkin yksinkertainen, mutta jätin ohjeen sikseen. Tein omasta päästä laukun. Kudekartiosta olisi saanut kaksi Esteriä, mutta itse halusin yhden suuremman. Sain kuteen niinkin tarkalle, että lopuista kuteista sain juuri tehtyä koriin taskun ja kudetta jäi noin 50cm jäljelle. Mielestäni tämä on ennemminkin kori kuin laukku. Kyllä kelpaa kesällä lähteä torilta ostamaan herneitä, mansikoita ja kirsikoita. Ja kyllä. Olen päättänyt, että kesä tulee.

Virkkaus ei ole minun lajini. Sinnikkäästi harjoittelen, mutta priimaa ei tunnu tulevan. Sankojen kiinnitys jäi tökerön näköiseksi. Saa nähdä alkaako asia joskus vaivaamaan niin paljon, että yritän korjata moiset muotovirheet.





-Unna

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Makuuhuone

Kootut murut -blogissa oli avoin haaste näyttää ennen ja jälkeen -kuvia remonteista. Kotiamme suunnittelin muutenkin avata, mutta nyt tämä vastaa myös haasteeseen.

Muutimme kotiimme vuosi sitten. Etsimme tietyltä alueelta vanhaa taloa. Koska olimme yhtä taloa jo suuresti remontoineet, emme halunneet/ jaksaneet alkaa suuriin remontteihin. Pieni rajattu alue, vanha talo, hyvä kuntoinen, kohtuu hintainen... kriteerit olivat melko epärealistiset. Löysimme kuitenkin talon melko nopeasti, mutta itse kaupat kestivät myyjien vuoksi kohtuuttoman kauan. Oli onni päästä kotiin kaikkien haasteiden ja jännitysnäytelmien jälkeen. Ja kyllä, saavuimme kotiin. Tämä on tuntunut niin omalta alusta asti. 

Kohtuuttomien kriteereiden hinta oli se, että edelliset omistajat olivat remonteineet talon 2000-luvulle. Tuntuu suunnattomalta häpäisyltä, että rintamamiestalo isketään täysin 2000-luvun tyyliin laminaatteineen päivineen. Vuoden projekti onkin ollut muuttaa taloa jälleen siihen tunnelmaan, jota vanhassa talossa tulee olla kunnioittaen edesmenneitä vuosikymmeniä. Onneksi pihaan on jätetty vanha saunamökki, joten ikkunasta katsellessa muistaa olevansa vanhassa talossa. Kiitämme edellisiä asukkaita siitä, että kaikkien seinien ja lattioiden sisustat on tarkastettu, tarvittavat korjaukset on tehty, sähköt ja putket on uusittu, kunnallistekniikkaan liitytty, katto korjattu, märkätilat nykyaikaistettu jne. Pintaratkaisuista itkenkin krokotiilin kyyneleitä. 

Pintaremonttia olemme vuoden tehneet kaikissa huoneissa jo jonkin verran. Viime aikainen suurempi "askartelu" on ollut makuuhuoneemme. Jo ennen talon löytymistä tiesin, että haluan kahta tapettia: Borås Tapeterin Falsterbo -mallistosta mustaa sireeniä ja Birger Kaipiaisen Kiurujen yö keltaisena. Kiurut pääsi heti muuton tiimellyksessä ruokailutilaan. Nyt makuuhuoneeseen pääsi sireenit. Musta-valkoinen on niin silmiä hivelevää. Alkupiste oli tämä. Huoh.





Laminaatti ja lastulevykaapit lähti saman tein pois. Laminaatin alla oli valu, jossa on lattialämmitys. Maalasimme vain valun valkoiseksi. Betonilattia ei ole kovan tuntuinen eikä kylmä. Olen tähän päähänpistoon oikein tyytyväinen. Maalaamiseen olisi pitänyt uhrata enemmän aikaa ja voimavaroja. -jälkiviisas on hyvä olla. Seinät sai alkuun mustan maalin ja mieheni teki komerot. Ovet löysin ihanaisen ystävän kautta. Sattumaa oli, että talomme vanhoja kuvia katsoessa, ovet ovat aivan samanlaisia kuin vanhat keittiönkomerot. Ovet tulee valkoisiksi, mutta jahka kesä ja maalauskelit tulevat. Tapettia laittaessa toivon kipinä heräsi. Ehkä meillä vielä tulee vanhan talon tunnelmaa huokuva huone. Ikuisuusprojektiksi jäi jalkalistat. Ne odottavat puuvalmiina sahaajaa ja maalaajaa. Ehkä kesä tuo jalkalistatkin meille. 

Katto vielä itkettää, mutta sitä ei pystynyt helposti korjaamaan. Vanhat asukkaat ovat jättäneet lautakaton levyjen alle, mutta ilmastoinnit ja sähköt kulkevat nykyisen ja vanhan katon välissä. Tähän kuitenkin päästiin:





Lamppu on ostettu Pioni&Piirongista. Verhoiksi valikoitui mummon vanhat lakanat. Helmoihin laitoin pitsejä, jotka mummo on aikanaan saanut itse. Osa pitseistä on ostettu Käsiten loppuunmyynnistä. Vanhat pitsilakanat viehättävät minua valtavasti. Ne vaan on niin valloittavia! Verhojen lisäksi lakanoista muotoutui tyynyjä. Toiseen tyynyyn laitoin vanhan kirjekuoren kuvan. Kirje on mieheni mummin saama kirje tulevalta mieheltään. Kuoressa on leimat "säästä", "kenttäposti" ja leima siitä, että kirje on tarkastettu. Ihana muisto.



Maton virkkasin Kangasaitan Juhannusruusu-ohjeella soveltaen, jotta sain riittävän suuren. Ontelokude on Porvoon TeeTeeShopista. Kudetta meni noin 4kg.

Takka on ollut meillä kynttiläkäytössä. Lasipurkeissa on eri kokoisia valkoisia kynttilöitä. Ihanaa tunnelmaa! Makuuhuoneesta tuli ihana. Pidän! Jahka vielä viimeistelyt saa tehtyä kesän tultua. Fiilistelen jo nyt täysillä. Nojatuolissa on ihana tehdä mielikuvitusmatkoja ja neuloa. Tuoli on yksi tulevia projekteja, jotka on hautumassa tulevien tehtävien listalla.


 -Unna






















maanantai 15. huhtikuuta 2013

Mutturalla







Ihanassa Mutturalla (ent. Ruttu-Nuttu) blogissa on arvonta ja ilman arvontaakin silmäniloa riittämiin.

Tuo on kyllä ehdottomasti yksi ihanimmista blogeista, joita tasaisin väliajoin ihailen.

Pikkuveli

On turvallisen oloista vielä täällä pimennossa bloggailla, harjoitella ja pohtia tätä ihmeellistä blogien maailmaa. Tuudittauduin ajatukseen, että olen suuren kuusen takana piilossa harjoittelemassa. Melkein kauhistuin, kun huomasin, että blogia oli luettu ympäri maailmaa heti ensimmäisinä päivinä. Samaan aikaan pelottavaa, hienoa ja imartelevaa! Nojatuolissani neuleeseen uppoutuneena havahduin pohtimaan blogiani. Aivan kuin olisin neulojana nyt jotain ´hienompaa´. Olenhan nyt bloggaava neuloja, en pelkkä neuloja. Pohdinta hykerrytti. 2,5 vuoden pelottava blogi-kummitus on nyt ystäväni ja olen ylittänyt omat pelkoni.

Monen monta ihmeellistä ja kummallista asiaa on blogissa. Toivon, että te konkarit kommentoitte ja vinkkaatte, jos huomaatte, että teen jonkun asian aivan kummallisesti. 



Ensimmäisessä bloggauksessa mainitsin Suvi Simolan Pikkuveli-takin. Takki on ihastuttanut minua kauan, heti sen julkaisusta. Nyt oli aika meille Pikkuveli neuloa. Takki on kuopukselle. Se on käytössä jo nyt tarpeen mukaan, mutta varsinaisesti se on tarkoitettu ensi talveksi. Mittaa siis hihoille varasin x-määrän. Takki on neulottu seiska veikasta, koska sen on pakko kestää kulutusta ja pesua runsaasti. Muuten olisin valinnut varmastikin jotkut muut langat. Viisvee valitsi itse värit ja on tyytyväinen tulokseen. Hyvä niin! Malli oli aivan ihana ja minusta tuntuu, että meille saattaa tulla useampiakin Pikkuveljiä vielä myöhemmin. Ohjeet koot ei riitä isommille lapsille, mutta eiköhän tuo taivu omilla puikoilla tarvittaviin mittoihin. Minusta takeissa/ paidoissa on aivan ehdotonta, että saa neulottua yhtenä kappaleena koko työn. Saumojen ompelu tuntuu nykyisin takkuavan tosissaan. Jos työn tekee paloista, on vaara, että työ jää ikuisuusprojektien listalle. Yhtenä kappaleena tehtävät työt yleensä myös valmistuvat.

Viisvee oli takistaan niin onnellinen, että innostui poseeraamaan oikein todenteolla. Kuvia piti ottaa kymmeniä. Aina kuvaus ei ole niin helppoa, mutta nyt nautittiin hienosta takista ja kevätauringosta silmät sirrallaan. Me&I pususammakko pipo hankittiin kevätpipoksi ja se sopi mitä parhaiten takin kanssa yhteen.





-Unna


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Aika blogille

Yli kahden vuoden mietinnän jälkeen aloitan blogin. Pukkilan Puikkopäivillä (olikohan vuosi 2010?) aloitin miettimisen. Toivotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Blogissa tulee näkymään neuleita, ehkä vähän virkkausta, ompeluksia ainakin... saatan lipsahtaa remontin puolelle hetkeksi ja mikä ettei joskus joku kakkukin voi vilahtaa. Käsillähän sekin on tehty. Siis kokonaisuudessaan päättämätön blogi tiedossa. 


Tällä hetkellä käsityöinnostusta rajoittaa terveys. Petollinen tila. On aikaa miettiä, suunnitella, ihailla. Samaan aikaan omat kädet ei toimi halutulla tavalla. Jokaisen hyvän hetken ´uhraan´ käsitöille. Sen voin terapeuttisella vaikutuksella todistella itselleni tarpeelliseksi.


Tänä talvena olen saanut töitä valmiiksi yllättävän paljon, vaikka tahti tuntuu verkkaiselta. Lieneekö vaikutusta sillä, että olen saanut viimeisteltyä monta ikuisuusprojektia. Keskeneräisiä töitä on aina, hmm... liikaa. 


Talven aikana tein kuopukselle 3/4 -hihaisen pöllötakin. Kokonaisuus on omasta päästä neuleen edetessä tullutta ideointia, mutta taustalla vaikutteena oli Suvi Simolan Pikkuveli -takki, joka minullakin oli seuraavana puikoilla. Lankana pöllötakissa Austermann Microlana Fine, omia tuliaisia Karnaluksista. Pöllön virkkasin oman tunikan jämälangoista.


Tervetuloa!
-Unna