sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Hyvinvointia ja kädentaitoja

Viikonloppu on ollut todellinen irtiotto arjesta. Neljä päivää pois remontin ja kotitöiden keskeltä on ollut todellinen loma. Viikonloppu on ollut täynnä mitä erilaisempia asioita auringonpaisteen keskellä. Viikonlopun teemana on ollut äitien ja tyttärien laatuaika ja kädentaidot.


Kaikki alkoi torstaina, kun äitini kanssa lähdimme hyvinvointi- ja kädentaitoristeilylle. Herätti paljon ajatuksia kunnella luentoja Anu Harkilta luovasta arjesta ja Tiina Erkkilä-Wahteran hyvää oloa neulomalla. Paikalla oli myös useita muita puhujia, mutta henkilökohtaisesti edellä mainitut kolahti eniten. Asia ei ollut mitään sellaista, mitä en ennalta tietäisi. Ainoastaan se, että joku muu sanoo sen ääneen, riittää toisinaan kolauttamaan. Luentojen paras anti lienee se, että voin todeta olevani täysin normaali lankaholismin kanssa. Lankoja ei voi olla koskaan liikaa ja neuloosi on arjessa meditointiin verrattavaa. Siinähän sitä asiaa onkin runsain mitoin.


Laivalle oli koottu Eurokankaan "minikauppa" pakkoineen ja palalaareineen. Itselle mukaan tarttui kaksi pientä palaa kangasta, pitsiä ja nauhoja. Novitan osasto oli pieni. En ole ystävystynyt Novitan lankojen kanssa, mutta odotin heiltä jotain uutta kuitenkin. Ehkä jotain uutta tekniikkaa, en niinkään lankaa. Lankojen osalta itse ihailin eniten Noroja. Niissä on todella sitä jotain. Lisäksi matkalla oli Virkkukoukkunen, ompelukoneita, saumureita, peitetikkikoneita, Martat kantapäiden kanssa jne. Positiivisin yllättäjä oli ehdottomasti Juju-kerho. Tietenkin esillä oli kirjat, mutta heidän osastollaan sai kokeilla erilaisia tekniikoita. Me olimme käpyilemässä (ilman käpyä) kuteella. Solmut takkuilivat, mutta kyllä aikaankin saatiin. Käpyilyn lisäksi kokeilimme varrasvirkkausta. Virkkaus ei ole minun juttu, mutta uutena kokeiluna ja pienenä annoksena se oli mukavaa.






Jätin kameran kotiin ja kuvat on otettu puhelimella. Pahoittelen laatua. 


Perjantaina päivällä kävimme piipahtamassa Tukholmassa. Sää suosi ja oli mukava kävellä lenkki. Emme edes kruunuja vaihtaneet ja piipahdimme vain muutamassa kaupassa. Kohdalle osui mikä lie design -kauppa, jossa oli oikein mukavan oloinen rahi. Hintalapussakaan ei ollut kuin 10 000 kruunua. Ei ollut juuri meille sopiva rahi sittenkään. Muistakaan paikoista ei mitään tarttunut mukaan, keskityimme ihailemaan vanhoja rakennuksia, hyvää säätä ja näyteikkunoita. Yksi ostos jäi tosin harmittamaan.


Piipahdimme Flugger färg -nimisessä tapettikaupassa. Tuo näyteikkunan tapetti (vasemman puoleinen) sykähdytti. Naureskelin, että pikkuinen heräteostos voisi olla pari rullaa tapettia, ei niin tyypillinen risteilytulijainen. Jälkeen päin oikeasti harmitti, etten ostanut rullaa tai kahta. Sille olisi paikkakin jo mietittynä. Mieskin ihastui tapettiin ja tänään sitä jo netistä metsästettiin. Yritän muistaa, että ensi kerralla tuollainen "rakkautta ensi silmäyksellä" -kohde lähtee heti mukaan. Kaksi ihastuttavaa lamppuakin näyteikkunoista löysin, mutta niihin en sentään näin ihastunut.








Risteilyltä lauantaiaamuna palatessani vaihdoin vain kotona kassin ja lähdin saman tein viettämään äiti-tytär- leiriä kaikkien kolmen tyttären kanssa. Tuo leiri on meille jo perinne ja nautimme joka kerta yhtä paljon. Kotityöt jää kotiin, tietokoneet, telkkarit ja muut härpäkkeet ei häiritse, ruoka tulee valmiina pöytään ja mikä parasta: aikaa ja rauhaa yhdessä ololle on riittävästi. Lapset eivät olisi kotiin halunneet. Leiri on niin mieluista. Ensi vuonna olemme ehdottomasti jälleen mukana. 


Leirillä teimme mm. kutistemuovitöitä. Olen nähnyt näitä aiemminkin, mutta itse pääsin kokeilemaan nyt 
ensimmäistä kertaa. Nyt on pakko saada itselle muovia. Aivan ihanaa puuhaa!


Työt olisi helpompi kuvata ikkunaa vasten, jotta ne paremmin tulisi oikeuksiinsa. Koska näin myöhällä olen hoitamassa asiaa, ei ikkunasta juuri valoa kantaudu. Värit kuvassa siis muuttuu ja epätasaisuuden korostuvat, mutta kun tämä bloggaus on aloitettu huonolaatuisilla kuvilla, mennään samalla teemalla loppuun asti...


Tytär teki ison nuottiavaimen ja pupun. Itse tein pienen pöllön ja ristin värityskuvaa apuna käyttäen ja violetit työt omasta päästä tehden. Ideoita töihin olisi ollut vaikka kuinka. Aika loppui näiden osalta kesken. Kotiin siis muovia on hankittava.










Viime postauksesta jäi laittamatta yksi pipo, kämmekkäät ja tumput. Keskimmäinen halusi myös tuollaisen Wurm- tyyppisen pipon, mutta puna-mustana. Punaisen talvitakin kanssa tuo yhdistelmä sopii loistavasti. Lankana on Vuorelman Veto. Samoilla langoilla tein kämmekkäät maatuska-aiheella. Kuvio on Niina Mannbergin mallista. Tyttären toiveesta lapasen kärki jätettiin auki. Hyvin toimii noinkin. Veto on ohuempaa kuin ohjeen suosittelema 7veljestä, joten silmukoiden määrää sovelsin.










Tyttöjen pikkuserkun 11v juhlat olivat viime viikonloppuna. Lahjaksi neuloin em. ohjeella lapaset. Itse sairastin juhlien ajan ja lapasten päättely jäi kesken. Lapaset lähti vasta juhlien jälkeen postissa. Toivottavasti ovat jo perillä ja lämmittämässä käsiä. Lanka on myös näissä Vetoa.













Rentoutuneen viikonlopun jälkeen hymy on herkässä ja varmaankin jaksan hymyillä aurinkoisesti aamulla myös remonttimiehille. Tällaisia pitäisi olla säännöllisesti! Kyllä nyt jaksaa. Neulerintamalla edistyy hitaasti, mutta varmasti(?) pitsihuivi ja yllätys, yllätys: pipo. Niitä joutunee vielä tekemään sukkien ja lapasten kanssa useammat. Se on se aika vuodesta nyt.


-Unna

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ruista ranteeseen

Syksyyn valmistautuminen on alkanut vauhdilla. Piha on täysin vielä kesän jäljillä, mutta villaa on ollut puikoilla ja jo käytössäkin lämmittämässä lapsia ja itseäni.



Aloitin omahyväisesti tänä vuonna itsestäni. Olin hetken ihaillut, katsellut ja silitellyt Handun vyyhtiä. Merinovilla, kashmir, polyamidi oli niin pehmeää ja lämpöistä. Vilukissana halusin itselle rennon mukavan pipon ja kämmekkäät. Käsiäni palelee nykyisin aina, sisälläkin. Kämmekkäät tuli siis todella tarpeeseen. Pipotilanne ei paljon parempi ole ollut sekään. 100gramman vyyhdistä sain tehtyä juuri sopivasti molemmat. (ja viime aikaisiin postauksiin viitaten, tämä viikko on ollut todella loistava langankulutusviikko)


Ruista ranteeseen -kämmekkäiden ohjeen olin bongannut jo kesällä Stockmannin lankaosastolta mukaan tarttuneesta Eiran langat -lehdestä. Nyt ohje oli uudelleen Eilen tein -blogissa. Kämmekkäät ovat mukavan yksinkertaiset. Vähän ylipitkät varret lämmittävät ranteita mukavasti. Mitä sitä hyvää ohjetta muuttamaan. Kämmekkäät jäivät sen verran "kesken", etten omiini tehnyt tamppia ja nappia, jolla varret pysyisi kasassa. Lanka toimi hyvin sekä pipossa että kämmekkäässä, mutta kapeassa tampissa raidoista tuli tylsän paksut. Ajattelin odottaa sopivan langan löytymistä ja tehdä tampit myöhemmin, mutta kämmekkäät vedettiin heti puikolta parempiin käsiin. Tytöt ovat ulkoiluttaneet sekä pipoa että kämmekkäitä koulumatkoillaan päivittäin. Hyvä ajatus itsekkäästä puvustamisesta ei aivan onnistunut.


Pipo on mahdollisesti paljon neulottu Wurm. Ainakin hyvin samanlainen. En ohjetta kaivanut netistä, joten en pysty suoraan sanomaan kuinka lähellä alkuperäistä ohjetta liikutaan, mutta melkoisen perinteinenhän tuo malli on muutenkin. Kaksinkertainen reuna lämmittää ihanasti korvia ollen kuitenkin sopivan löysä, ettei pipo kiristä. Hiuspehko mahtuu löysässä pipossa olemaan kiharapilvessä aivan rauhassa. Keskimmäinen lapsi omi setin itselleen ja pääsi kuvauksiinkin niitä esittelemään. Toivon saavani nämä vielä itseleni, kunhan saan hänen omansa valmiiksi.








Kuvista voi oikeasti jo päätellä, että erityisesti kämmekkäät ovat olleet kovassa käytössä tämän lyhyen ajan. Ensimmäiseen pesuun jo joutaisivat.







Alkuun yritin itsepintaisesti pitää kiinni omista vaatteistani. Esikoinen valikoi siltä istumalta itselleen vyyhdin, josta tilasi samanlaisen setin. Lanka oli niinikään Handun merino-kashmir-polyamidia. Onnea on, että koko perhe on ihastunut näihin lankoihin. Tämä tarkoittaa aivan selkeästi sitä, että äiti saa ostaa lisää lankoja. Jopa mies tilasi itselleen pipon. Joudan siis Pukkilaan ostoksille!


Esikoisen kämmekkäitä muutin sen verran, että leveydestä otin muutaman silmukan pois ja vartta jätin 
lyhyemmäksi. Pipomitta meillä on sama, joten samoilla mitoilla mentiin. Lankaa jäi pieni nöttönen johonkin jämälankaprojektiin odottamaan.















Ihanaa syksyn tunelmaa on ulkona. Sisällä... hmmm. Käsitöitä on tullut tehtyä työmiehiä vahtiessa. Meidän wc-/suihkutila näytti muutama päivä sitten tältä.





Suuri ja syvä huokaus! Remontti ei alkanut omasta toiveesta ja motivaatio on ollut toisinaan hukassa. Onneksi ammattimiehet ovat hoitamassa remonttia, mutta ei se ole ihan täysin meitäkään säästänyt. Purkuvaihe kesti viikon ja nyt odotellaan seuraavaa vaihetta. Hyvää odotellessa. Ehkä tämä vähän kuitenkin on käsitöiden ja pihahommien hidasteenakin. Purkutyön jälkeen olin sairaana sängyn omana useamman päivän. Nyt on uusi nousu. 

Viimeisiä viime viikon käsitöitä en voi vielä paljastaa, ettei lahjan saaja pääse kurkkimaan liian aikaisin. Loput siis säästyy ensi viikolle. Tälle viikolle on vielä luvassa ihanaa ja rentouttavaa ohjelmaa, paljon neulontaa, lepoa, syömistä, hyvästä seurasta nauttimista. 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

-Unna

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Barbin kansallispuku

Viikkoon on mahtunut paljon. Aika ja voimat ovat pääasiassa kuluneet aamulla alkavaan remonttiin valmistautumisessa. Kuinka paljon tavaraa voikaan olla kodinhoitohuoneessa. Lisäksi tehtävä mahdoton: pese kaikki perheen pyykit pois. Uutta tulee samaa vauhtia, kun entisistä pääsee. Remonttistressin lisäksi lisää harmaita hiuksia on kertynyt lääkäreistä ja kelasta. Onneksi kaiken tämän vastapainoksi viikonloppuna on saatu juhlia ja tavata ihania ihmisiä. 

Kävimme ensin Keski-Suomessa juhlimassa ihanaista 2v neitoa, joka ei tällä kertaa saanut mitään itsetehtyä. Teollisilla legoilla ja Me&I-vaatteella lahjottiin ja lapsi oli niihin vallan tyytyväinen. Hän ei vielä ymmärrä kuinka paljon hän voi vielä saada pehmeitä paketteja tulevaisuudessa. 

Tänään saimme olla läsnä ihan pienen pienen tyllerön ristiäisissä. Tälle ihanaiselle veimme lahjuksia jo heti sairaalaan ja ristiäispäivänä hän sai ensimmäisen barbiensa. Kyllä joka tytöllä pitää barbi olla! Sairaalaan veimme lahjat paperikassissa, joka toimi samalla korttina. Kuopus piirsi vauvan, äidin ja isän sekä kesäisiä kukkia, lintuja jne. Minun osuus oli valmiiden taideteosten leikkaus ja liimaus. Tällä systeemillä olemme monet kortit toteuttaneet ja aina ne on yhtä ihania.







Sairaalaan meni vaatteita, vaippoja, talkkia ja rasvoja. Tylsiä, mutta käytännöllisiä lahjoja. Ristiäislahja onkin sitten puolestaan pidemmälle kestävä ja lapselle ihan itselleen iloa tuova. En voi ottaa lahjan parhaasta osasta mainetta itselleni, mutta haluan jakaa tämän ystävän ylpeydellä ja ilolla. 

Taitava ystäväni tekee barbin vaatteita. Hän halusi kokeilla kansallispuvun tekoa mukaillen barbille. Tänään kastetun tytön vanhempiin liittyy vahvasti kansallispuvut, joten tilasin heti ystävältäni heille tärkeän Hollolan puvun. Puku tehtiin jo keväällä, joten toivoimme tietenkin tyttöä syntyväksi. Puku herätti ihastusta kovasti ja pianhan pienokainenkin pääsee leikkimään sillä. Oma kuopukseni olisi hyvin mielellään voinut pitää barbin itsellään. Sopuratkaisuun pääsimme, kun kuopus sai itselleen barbin päällä olleet muovikorun, kengät ja kesähepeneet. Supikkaiden toteuttaminen jäi mieltä kaivertamaan. Kuinkakohan ne saisi tehtyä... Pinkit muovikengät jäi kuitenkin asusta kuopuksen käyttöön. 








Keski-Suomessa pyörähtäessä sain kuskin puhuttua ympäri ja poikkesimme Titityyhyn puikko-ostoksille. Pidän kovasti KnitPron puikoista. Puikkoja on jo kokoelma, mutta lyhytpäisiä ei yhtään. Tämän hetkisiin neuleisiin ne ovat oiva helpotus. 

Toivolan vanhalla pihalla olikin juuri tänä viikonloppuna Hansapiha. Mukava yllätys. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin voinut viettää enemmänkin aikaa paikalla, mutta syntymäpäivien odotus oli lapsille liikaa ja vierailu jäi tällä kertaa hyvin pikaisesti. Ehkä seuraava Titityy retki on ilman lapsia tai ainakin ilman kiirettä. 

Toivolan vanhalla pihalla tunnelma on aina niin ihana. Katse pitää pitää melko alhaalla, jotta rumat talot pysyvät piilossa vanhojen kauniiden rakennusten takana. Itse Titityy on myös niin tunnelmallinen ja ihana paikka, että voisin olla siellä ihan vain fiilistelemässä, istua tuolissa ja katsella paikkoja. Runotuoli on toinen suosikkini ko. paikassa. Voi jospa meilläkin joskus olisi sieltä tuoli.










Käsityöviikko on kulunut enemmän neuloen. Niistä raporttia seuraavalla kerralla. Mutta älkää pelätkö, en minä täysin ilman pusseja ole ollut. Ihan vain pienenä kuvana yksi aikaan saannos. Tytär lähti kaverinsa synttäreille ja halusi ehdottomasti viedä lahjaksi äidin tekemän pussin. Välillä pohdin lopettaako kaverit kutsumasta lapsiani synttäreilleen, kun aina tulee pehmeitä paketteja; pusseja, kämmekkäitä, huiveja ja muita. Toistaiseksi lapseni ovat päässeet kavereidensa juhliin. Toivottavasti lahjat ovat olleet mieluisia.






Ensi viikolla jälleen luvassa neuleita. Syksy saapuu ja siihen olemme kovasti valmistautumassa. Saa nähdä kuinka pölyssä olemme remontin keskellä, mutta luulen, että neuleet edistyy vähintään stressin purkuna. Tällä kertaa meillä on hommissa ammattilaiset. Näin ei juurikaan ole aiemmin ollut. Toisaalta odotan tulevaa avoimena, koska ei tarvitse itse tehdä "mitään" (joopa joo, en todellakaan luule, ettei mitään tarvitsisi tehdä). Toisaalta taas stressaan, kun en tiedä millaista jälkeä tekevät, kuinka paljon sotkevat, kuinka voin luottaa heihin jne. Jahka ensin purkutyöt on tehty, niin sitten on aika pohtia paremmin sitä, mitä heidän tulisi rakentaa.

-Unna

lauantai 7. syyskuuta 2013

hihatin/huivi

Kun blogin aloitin, luulin, että täällä olisi pääasiassa neuleita. Toisin on käynyt, mutta nyt on esitellä neule. Tattadaa!


Hihattimen piti lämmittää elokuisissa häissä, mutta koska dead line meni sivu suun ei neuleella ollutkaan enää kiirettä valmistua. Puikoilta neule lähti viikko häiden jälkeen. 

Ennen häitä nappasin ensimmäisen sopivan tuntuisen ohjeen ja se sattui olemaan tämä Suuri Käsityö 7/2010 -lehdestä oleva mohairhuivi/hihatin. Ennen aloittamista en tietenkään ohjetta lukenut läpi. Hyvin pian oli kuitenkin katsottava tarkemmin mitä tekemän piti. Ohjeessa ei turhaan oltu käytetty rivivälejä tai välilyöntejä. Asioiden kronologinen järjestyskään ei ollut käytössä, puhumattakaan, että ohjeessa kerrottaisi kuinka monta kerrosta jotain tehdään. Esim. ensimmäiseen hihaan kerrottiin tee 1o 1n -joustinta. Rivimääristä ei ollut puhetta. Toisessa hihassa joustinta käskettiin tehdä 5cm. Koska olen ihminen, joka ei lue ohjeita -tai jos lukee, lukee pätkän kerrallaan-, tuli hihattimesta siis oma versio. Mallineule oli kuitenkin mukava ja nopea neuloa. Ja lopputulos luokitellaan "ihan jees"-tasoiseksi. Pääsee mahdollisesti käyttöönkin.












Eniten neuleen käyttöön pääsyä hidastaa helmet. Ohjeessa helmiä laitettiin ja koska kotona oli jämäpurkki, laitoin niitä. Häähairahdus viissiin päässä. En ole ollenkaan helmi-ihmisiä. Mutta nyt ne siinä on. Puolivälissä neuletta aloin helmien olemassa oloa epäröidä, mutta se oli myöhäistä.










Ompelin saumoja kiinni noin 15cm matkalta hihansuista. Enemmän tämä siis on hihattimen oloinen, mutta hyvin huivimainen. Olalla neule pysyy hyvin ja on päällä miellyttävä ja lämmin. Yritän unohtaa helmet ja pidän sisukkaasti päällä. Valokuvissa väri on puhtaamman sininen mitä luonnossa. Lanka on petroolin sinistä Austermann Kid Silkkiä, siis samaa kuin tyttöjen hihattimissa.






Tein uutena vuotena itselleni lupauksen, että lankaa en osta enempää kuin käytän. Alkupääomaa en lähde punnitsemaan, mutta enemmän on käytettävä kuin hankittava. Tilanne on melko kriittinen, kun otetaan huomioon vuoden ollessa jo loppupuolella. Nämä höttöneuleet eivät auta tilannetta yhtään. Tämäkin onneton painaa helmineen 56g. Onneksi puikoilla on ohuen huivin lisäksi painavampaa vaikka pientä neulottavaa. Itseäni voin yrittää huijata sillä, että jos keskeneräiset työt punnitaan pääsen +-0 tilanteeseen. Joulun jälkeen mietin tarviiko huijata itseä vai ei. Onneksi on aikaa. Itsekuria tämä tällainen lupaus ei ole pätkääkään lisännyt. 

Nyt siis nauttimaan syksystä ja mahdollisimman painavia neuleita puikoille :) Se on epäilemättä loogistakin kesän muuttuessa syksyksi. Jollain tavalla ikävöin kesää, vaikka olen talvi-ihminen. Kesän kukat ja kasvimaatouhut ovat niin ihania. Nyt viimeiseksi saamme onneksi vielä nauttia auringonkukista pihassa. Mahtavin kukka on reilusti yli 3metriä korkea ja kukan halkaisija on 35cm.

-Unna


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Pussihulluus

Häävaatteiden ompelun päättyminen sai ompeluhimon vasta valloilleen. Tarvitsin jotain aivotonta puuhaa, värien ilottelua ja nopeasti valmiiksi tulevaa. Samalla sain purettua alkavasta remontista aiheutuvaa stressiä. Jonkinlainen pussihulluus tästä kai on diagnosoitava. 

Katselin kankaita hyllyssä. Se mikä eniten kiehtoi, otin käteeni ja pilkoin paloiksi. Vallilan kamerakangas pääsi ensimmäisten joukossa paloiksi. Ostin muutama viikko sitten palan Anttilasta poistohinnalla. Nyt pilkkomisen jälkeen huomasin haluavani lisää kangasta. Onneksi eilen olin Helsingissä ja pääsin ostamaan edelleen alennuksessa olevaa kangasta lisää.

Pusseihin ompelin etupuolen kamerasta ja taakse+ vuoreksi tuli musta pellavasekoite. Sininen kamera oli sen verran pieni, että ompelin kameran pohjakankaalle. Sininen kamerapussi oli alun perin ajateltu miehelle tabletin pussiksi. Aiemmin tekemäni pussit ovat olleet hänen mukaansa "liian tyttömäisiä". Ymmärrän. Kamerapussi kelpasi, mutta oli reilun kokoinen. Mies saakoon vielä uuden pussin ja esikoinen samaan hetkeen omi pussin itselleen. Tilaukseksi tuli nauhan ompelu, että saa pidettyä mukana pienenä kassina puhelimelle, avaimille ja muille tavaroille.







70cm kangaspalasta sain pussien lisäksi tehtyä kassin. Kamerakankaan kanssa on yhdistettynä tässäkin samaa pellavasekoitetta, jota olen marinoinut vuosia hyllyssä. Kamerakangas on kerrassaan pirteää. Tykkään.














Häävaatteiden ehdottoman dead linen vuoksi tämä kassi viipyi hetken. Saimme marjoja äitini työkaverilta. Kyseinen henkilö pitää sinisestä, joten jotain sinistä kiitoskassiin piti saada. Eurokankaan palalaarissa oli kukkakangas, joka vaikutti sopivalta saajalleen ja myös sopivalta kassiin. Kassin toteutin ilman pitkää sankaa, lähinnä kauppakassi tyyliseksi. Ja jos Jaana luet tätä, kiitos tuhannesti marjoista!














Pussien ompelu on vain jatkunut ja jatkunut. Helpotusta hulluuteen ei ole ollut näkyvissä. Viikon edetessä olen kyllä havainnut, että pusseja on jo yli omien tarpeiden, samoin kasseja. Silti pussiholismi ei ole helpottanut. 

Eurokankaan palalaarissa oli paljon ihania kankaita pusseihin ja kasseihin. Ja niitähän on nyt tuhottu. Onneksi vapaaehtoisia pussien vastaanottajia on ilmaantunut, etten huku näihin. Väistämättä ompelusten myötä on tapahtunut tuotekehittelyä. Alkuun tein kassit ja pussit ohjeen mukaisesti. Nyt olen kehittänyt itselleni sopivammat tavat toimia. Esim. vuoren ompelu käsin ei ole minun juttu, vaan teen koneella kaikki alusta loppuun nykysin.
















Äitini pyysi pientä pussia, johon voi laittaa rahoja, avaimia tai muuta pientä tarpeellista isompaan kassiin, niin ettei tavarat tipahtele ja huku. Kokeilin uudenlaista (minulle uudenlaista) mallia. Hetken jouduin kääntelemään ja vääntelemään, että ymmärsin kuinka saan ommeltua niin, että kaikki saumat ovat sisällä, mutta nyt ne siellä ovat piilossa. Pussiin laitoin klipsin, jolla pussin saa kassin sisälle esimerkiksi vetoketjuun kiinni. Pussin päälikangas on Eurokankaasta pakalta ja vuori samaisen kaupan palalaarista.













Lauantaina oli Narikkatorilla Käsityökortteli. Kaikkea houkutinta oli esillä. Oli mukava nähdä tuttuja ja vähintään yhtä mukavaa katsella ihanuuksia ja löytää itselleen kotiin viemisiä. Handun lankoja kotiutui neljä vyyhtiä. Vyyhdit köllöttelee olohuoneen lipaston päällä ja hetken fiilistelen niitä ennen kerimistä. Värit ovat aivan jotain muuta mitä meillä on ennen totuttu näkemään. Pipo ja sukkia on toiveena saada aikaan.



Niin kovin syksyistä jo, mutta mieli liikkuu välillä kesässä, välillä joulussa. Mutta sitä kai syksy parhaimmillaan onkin. Tiedän, että pusseja ja kasseja on edelleen tulossa, mutta mietin armahdanko jo teitä seuraavilta tuotoksilta.


-Unna