tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kaapin uusi elämä

Olemme joskus saaneet vanhan Askon kaapin, josta jalka halkesi ja poistettiin käytöstä. Jalaton kaappi on ollut vauvan vaatteiden  käytössä vuosia. Nyt kuopus on niin iso jo, ettei vaatteet mahtuneet mitenkään päin tähän kaappiin. Neitokainen sai uudet kaapit ja kaappivanhus raahattiin olohuoneen nurkkaan. Kaapin tuunausidea syttyi vallan nopeasti, ja toteutuskin ihmeen nopeasti.











Pip Studion Early Bird -tapetti on vain niin ihanaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kaapin jatkoelämää pohtiessani, sain oivan idean käyttää ko. tapettia oviin. Helsingin Virkkukoukkuselta sai ostaa tapettia metritavarana. Kaapin ovien tarpeen lisäksi ostin tosin myös kokonaisen rullan, joka odottaa pääsyä eteisen seinälle. Kaappiprojektin lähestyessä menimme maalikauppaan tapettipalan kanssa ja maalin väri valittiin tarkoin kuvioista. 


Eilen aamulla hioin kaapin ja maalasin kahteen kertaan. Maalia vielä lopuksi hioin nurkista ja reunoista vanhaa ilmettä saadakseni. Ulkona oli mitä parhain sää tähän kaikkeen. Illalla sain kaapin vielä takaisin sisällekin. Kaappi seisoi hetken edelleen jalattomana. Katselimme kaappia miehen kanssa tyytyväisinä, mutta jotain se vielä kaipasi. Se jokin oli korkeus. Kävin hakemassa kaapin korjatut jalat kellarista ja avasin uudelleen maalipurkin. Ja siinä se oli. 

Ihailen kaappia aina ohikulkiessani. Toisinaan kaikki osuu nappiin. Pidän tästä kovasti. Valokuviin en millään saanut sitä oikeaa väriä ja tunnelmaa. 





















Ja mitä siellä kaapissa sitten on... no tietenkin lankoja... Kaappiin ei koko varasto mahdu, mutta se käsivarasto kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu, ettei varasto edes hupene. Pihalla on niin paljon hommia, että iltaisin en jaksa neuloa kuin pienen hetken. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti.






Kaapin päälle pääsi kuvat isovanhemmista. Vuoden sisään olemme menettäneet monta läheistä. Tyttöjen kanssa askarreltiin iso(iso)vanhemmille kuvakollaasit. Tytöt saivat miettiä mitä asioita heille tulee mieleen ko. henkilöistä. Isomummu sai kuvansa ympärille pitsiä verhoistaan ja Fazerin sekalaisia karkkeja. Papan kehykseen tuli pinkki pantteri ja tulossa on vielä Pandan laku. Isoisomummun ja -papan kuvaan kuivatettiin valkovuokko. Kukka, mitä mummolassa oli paljon ja mitä tytöt kävi saunalta poimimassa mummolle. Lisäksi kehyksessä on mummolan talo ja pikkusauna. Kehyksiin on tulossa vielä muitakin muistoja. Toivon, että konkreeteilla asioilla tytöt saavat kantaa muistoja pidempään mukanaan.







- Unna


torstai 20. kesäkuuta 2013

Villa Karamelli


Etsimme leikkimökkiä jo tovin netistä. Kauhistelimme hintoja ja mietimme kuljetuksia. Niin kuin usein, asiat ratkeavat omalla painollaan. Hyvällä onnella meidän mökki löytyi kahden talon takaa. Saimme edullisen mökin ja kuljetuskustannuksiin kertyi kengän pohjien ja kottikärryn renkaan kulumista sadan metrin matkaa suhaten. Mahdoimme olla melkoinen näky, kun kannoimme parhaillaan 1/3 mökkiä yhtenä palasena, lattiaa yhtenä palana ja katto tuotiin viimeisenä. Nöyrin kiitos isovanhemmille kaikesta tästä!

Mökki oli pienempi kuin haaveissani. Nii-in... siis minä haaveilin leikkimökistä. Mökki on lapsillemme leikkiin hankittu, mutta kyllä minäkin siitä unelmoin ja suunnittelin. Netti on pullollaan mitä ihanampia mökkejä, jotka jo toimivat ihanana unelmointi ja päiväunipaikkana. Minulla on tosin pihassa jo oma "leikkimökki" vanhassa saunamökissä, joten olen luovuttanut nyt tämän uuden mökin lapsille. Mökin sisustaminen oli kyllä viedä minut mukanaan. Mies kiltisti kuljetti meitä kirpputorilta toiseen, kun etsimme kuopuksen kanssa sopivaa tavaraa. Mökki on sisustettu kotoa löytyneillä tavaroilla ja kirppislöydöillä. Vain muutamia tavaroita on kaupasta uutena hankittu, mutta nekin ale-hyllystä.


Mökki tuli meille punaisena, elämää nähneenä ja jatkoaikaa anovana mökkinä. Sisäpintoja ei oltu käsitelty mitenkään. Mökki oli entisellä paikallaan vinossa, joten vaateriin laitettu perustus ei ollutkaan mökille oikea. Meidän pihassa huvikumpu -tunnelma on oiva ratkaisu eikä haittaa lainkaan, jos mökkikin on vähän vinossa. Kuopus ei mökin tultua enää kyennyt muuta tekemään kuin olemaan mökissä. Mökin ollessa pystyssä yhtenä palasena, olisi yötkin pitänyt nukkua siellä. Vaatteetkin on kuopuksen itsensä valitseman aamutuimaan, että pääsi mökille heti aamulla :)





Maalia kului mökkiin useampi litra. Maalien hinta olikin suurempi kuin itse mökin, mutta ihmeitä se maali tekee. Lapset urakoivat vanhaa maalia raapien ja uutta sutien. Kuopus huuteli vain "Tää on helppoa kuin heinän teko!" ja teräsharja heilui. Maalikaupassa kuopus valitsi sisälattian väriksi kauniin vanhan siniharmaan. Hän on tyylitietoinen. Minä äiti-ihminen kysyin kauniisti, anoin ja toivoin, että eikö meille voisi pinkkiä mökin lattiaa maalata. Hetken suostuttelun jälkeen sain tahtoni periksi ja kaikki kolme tyttöä ja mies oli saatu pinkin puolelle. Lattiamaalin nimi oli Karamelli. Siitä sai mökki nimensäkin. Punaisena rähjäisenä mökin nimi oli Villa Punarinta. Kuopus antoi nimen pihallamme olleen punarinnan mukaan. Lattian maalaamisen jälkeen nimi olikin Villa Karamelli. Ja nimensä veroinen siitä sitten tehtiinkin.






Kuopuksen ollessa mummilassa ja isompien lasten leirin aikaan askartelin ja maalasin. Mitä sitä äiti muutakaan lasten poissa ollessa. Ovi vaatii vielä maalia, samoin mökki toisen kerroksen. Näillä maaleilla menemme kuitenkin tämän kesän. Ensi keväänä maalataan toinen kerros. Ulkorappuset ovat vielä väliaikaiset. Terassi ja raput tulee myös uusia, mutta ne tulevat omalla ajallaan.






Äitini varastosta löytyi vanha yöpöytä, joka jatkoi elämäänsä hellana. Laitoin päälle kontaktimuovin, josta oli leikattu levyjen kokoiset reijät ja maalasin spray -maalilla levyt ja poistin muovin. Vedin vaihdettiin uuteen. Tämä on uudempaa tekniikka, jossa kylmäkoneet voi olla yhdessä lieden ja uunin kanssa. Alaosaan on tulossa joskus aikanaan uunin luukku, mutta nyt siellä on hyvä paikka kuopuksen askartelemalle mikrolle.







Hyllyä on tulossa vielä lisää, ehkä reunakangasta tai pitsiä. Nyt haetaan tuntumaa käytännön toimivuuteen. Mökki on kovassa käytössä koko ajan. Luulin, että mökki palvelisi viisveetä, mutta siellä on kaikki omat ja naapurien lapset pienistä isoihin. Isot tuntuvat olevan toisinaan kaikkein tarkimpia mökin suhteen.






Meillä ei ole saanut heittää edes jäätelötikkuja pois hetkeen. Pakastimeen askarreltiin huovista puffetteja, eskimoita ja kaikenlaisia vadelma- ja mansikkajäätelöitä. Jäätelörasioita päällystin kontaktimuovilla, jotta ne kestäisi kesän leikit.






Pöytälevy on vanhasta kirjahyllystä, lavuaari vanha emalikulho, johon liimasin ainoastaan pohjaan ylijäämä siivilän. Hana on vielä hakusessa. Anoppilan ulkovarasto on jo pengottu. Se on yleensä pettämätön aarreaitta. Kierrätyskeskukset ovat seuraavana kohteena.







Halpahallin ale-kukkakori pääsi limukoriksi ja lattiamaalilla maalasin tekstin. 






Mökki on koti, toisinaan kioski. Jäätelöiden lisäksi piti tietenkin olla muutakin herkkua ja myytävää. Muffineja, suklaakeksejä, pipareita ja leivoksia tein eripaksuisista huovista. Tähän hommaan jäi kiinni. Lapset esittivät toivomuksia ja minä askartelin. Aivan mahtavaa hommaa ja tuotekehittelykin eteni joka tuotteen jälkeen. Kyllä muutama muffini vielä pitää tehdä. Viimeinen oli jo kelpo suorituksen näköinen. Ensimmäisestä todella huomaa, että se oli ensimmäinen.












Kioskilla myyjät myyvät tehokkaasti ja ostajat valitsevat tarkasti listasta ostokset. Ihana katsoa kuinka mökki on käytössä jatkuvasti.






Mutta josko kuitenkin vielä muutaman leivoksen tekisin... ehkä muffinin... Jäätelöpalloja voisin huovuttaa. Tiskipöytään verho, matto vaatii kyllä liukuesteen..... kukahan siellä mökissä eniten on :)


-Unna





tiistai 18. kesäkuuta 2013

Jo joutui armas aika

Kylläpä kesä kuluu kovaa vauhtia. Kesäkuu alkoi juuri ja nyt se uhkaa jo lopullaan. Hyvät säät pakottivat olemaan ulkona. Kädessä oli lapio tai maalisuti. Pienempää ja isompaa pihajuttua on luvassa postauksiin jahka viimeistelyt saadaan hoidettua. Aurinkoisten päivien jälkeen tulivat sateet, jotka kuluivat sairastaen, työpaikalla käväisten ja erinäisissä pienissä reissuissa pyörähtäen. Käsityöt eivät ole kerinneet käsille juuri yhtään eikä kuvien siirto ole koneelle ollut yhtään joutuisampaa. 

Tänään vietimme päivän Särkänniemessä. Päivä oli matkoineen pitkä, mutta lienee valoenergiaa niin paljon tullut, ettei uni ole saavuttanut väsymyksestä huolimatta.




Toukokuun lopussa jäi postaamatta tämä pieni askare. Olen saanut vanhoja kankaita ystävältä kauan aikaa sitten. Äidilleni nimipäivälahjaksi painoin ja ompelin toukokuun lopun teemaan sopien "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen" -kassin. Idean painatukseen sain jostain blogista, mitä en kyllä nyt muista tähän hätään. Tämä joku oli painanut jonkun muun kesäisen laulun sanat pidemmästi ympyrän muotoon. Kukkakankaaseen sanat sopivat juuri tuossa pituudessa. Tämä vanha verhokangas oli niin heikkoa, ettei se yksinään olisi kassissa kestänyt, joten laitoin lakanakankaasta vuorin. Mikä voisikaan enempää tuoda kesää mieleen, kuin Suvivirsi.

















-Unna




sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kansallispuku

Kansantanssi valloitti ja vangitsi esikoisen uudestaan viiden vuoden tauon jälkeen. Edellinen ura päättyi viiden vuoden iässä. Ensimmäinen esiintyminen tällä haavaa on tulossa viikon kuluttua Sepänsoitossa.

Meiltä löytyi omista jemmoista mummoni tekemä Orimattilan kansallispuvun hame. Paita on ajan saatossa  kadonnut, mutta tädilläni on tallessa pukuun kuuluva peltikoru. Oli itsestään selvää, että hame lähtee nyt tanssimaan kaikkien kaapissa vietettyjen vuosikymmenten jälkeen. 60-70 -vuotias hame on menonsa ansainnut. 

Pääsin vertailemaan hamettamme tarkistettuun versioon Vuorelmalla. Harakanvarvaskirjailut kulkivat nykyisessä hameessa toiseen suuntaan ja ympyräkuvioinnit olivat pienemmät ja tummemmat. Meille tämä hame on kuitenkin tärkeä ja oikea juuri tällaisena. Mummoni poseerasi puvussaan koivun edessä kauan aikaa sitten. Tietenkin meidänkin kuvat otettiin juuri koivun luona juuri siitä syystä. Ehkä tyttö vielä joskus poseeraa korun kanssa samoissa maisemissa missä mummo oli kuvassaan nuorena.







Hame vaati sivusuunnassa pienennystä melkoisesti, mutta pituuteen ei tarvinnut puuttua. En halunnut kangasta leikata kasvuvaran vuoksi. Sivut jouduin kokonaan aukaisemaan sekä ylä- että alaosasta, jotta sain siistin lopputuloksen. Silti sivut jäi paksuiksi ja hameesta erottaa, että se on pienennetty. Joutunee kasvattamaan ruoka-annoksia lapselle, että saa kohta uudelleen avata saumat. 







Vuorelmalla käydessä ostin puolipellavaista paitakangasta, päänauhat (esikoisen sanastossa "hikinauhat") ja sukat. Hetken mietin teenkö naisten paidan, mutta kokotaulukkoa katsellessa tyttöjen paita vei voiton.  Alun perin olin ajatellut tekeväni paidan ilman valmiita kaavoja. Laiskuuttani ostin Vuorelmalta valmiit kaavat. Palvelu Vuorelmalla oli äärimmäisen ystävällistä ja perusteellista. Feresin kaavat ja ohjeet oli rautalangasta väännetyn selkeät ja pitkät. Jokseenkin yllätyin, että paidan ohjeet olikin lyhyet ja pari kohtaa oli selitetty melko heikosti. Mielestäni esimerkiksi hihojen suut oli nurjalta siistimmät. Onneksi tajusin tämän ajoissa ja käänsin nurjan puolen päälle. Kankaasta ei sitä onneksi huomaa. Toinen kummallisuus oli se, että paita vaikuttaa napapaidalta. Tein reilun koon, jotta kutistumisvaraa kankaalle jää riittävästi. Silti paita on todella lyhyt.














Hametta pienentäessä pohdimme esikoisen kanssa, pystyikö mummo kuvittelemaan että aikanaan hänen tyttärentytär ompelee saman hameen saumoja tyttärentyttärentyttärelle. Mitähän mummo ajatteli, kun hametta ompeli?
















Hameen ikä näkyy. Kangas on sieltä täältä puhkeamaisillaan, onneksi suurimmaksi osaksi kangas on hyvinkin vahvaa. Sain ostaa Vuorelmalta hameen vihreää lankaa puolan jämän, jotta pääsen parsimaan kankaan kuntoon. On käsittämätöntä, että 60-70 -vuotiaaseen kankaaseen löytyy vielä täysin samaa väriä.









Vuorelmalta ostetut Veto-langat ovat alkutekijöissään. Näillä keleillä on puikot ja langat pysyneet tiiviisti korissaan. Pihalla on ollut askaretta jos jonkinlaista. On tehty suihkulähdettä ja leikkimökkiä. Aivan ehdoton suosikkini on aamulla ajoissa herääminen ja aamukahvin juominen ulkorappusilla. Mikä ihana lintujen kuoro! Pihassamme asuu tai ainakin usein piipahtaa punarinta ja leppälintu sekä heidän lisäkseen paljon muita. En ole aiemmin pitänyt linnuista yhtään. Viimeisen vuoden aikana meille on sisälle "eksynyt" lintuaiheista tavaraa jos jonkinlaista. Ja yht´äkkiä huomaan pitäväni ihan oikeistakin linnuista. Ihanaa.


- Unna