Teini on ollut ilman mattoa jo vuoden ellei kaksi. Mikään ei ole kelvannut. Nyt hän aktivoitui mattoasiassa ja löysikin maton netistä. Hinta 190€ oli liikaa sekä hänelle että minulle. Köyhyys on luovuuden lähde edelleen. En ole tosin ihan vieläkään käsittänyt, että teinille sain markkinoitua ajatukseni.
Kellarissa on lojunut rullalla matto vuosia. Olen itse maton kutonut noin kymmenen vuotta sitten trikoo- ja pörrökuteesta. Matto ei ole nykyisessä kodissa päässyt käyttöön pituutensa vuoksi. Nyt surutta leikkasimme maton kahtia ja solmimme teinin kanssa yhdessä hapsut.
Vinoruutu on nyt selkeästi muotijuttu ja samalla muodilla mentiin meilläkin. Viivottimella ja maalarinteipillä teimme kuvion mattoon. Katselimme ja muokkailimme kunnes tulos oli tyydyttävä.
Teipin rajoja pitkin piirsin kangastussilla kuvion.
Kankaanpainovärillä ja pensselillä vahvistin viivat kieli keskellä suuta. Trikookuteelle maalaaminen oli helppoa. Pörrökude antoi vähän vastusta, mutta oli oikeastaan hyvä, ettei viivoista tullut tarkkareunaisia. Kauempaa tulos näyttää kudotulta, ei maalatulta.
Maalatun ja kuivuneen maton silitin kuumalla raudalla kankaan läpi.
Jokaisessa vaiheessa olin varma, että matto päätyy kuopusen huoneeseen. Mutta ei. Siellä se on teinin huoneessa ja hän on esitellyt tuunauksen myös kavereilleen. Meillä on saavutettu se ikä, että äidin tekeleet alkavat taas kelpaamaan. Välissä oli vaihe "ihan kiva, mutta ei mulle".
Jos maalaus alkaa joskus harmittamaan, voi mattoa käyttää toisin päin, joka säilyi valkoisena. Jos matolle ei enää anna kymmenen vuoden jälkeen hintaa, tuli tämän maton hinnaksi noin 7€.
- Unna
