perjantai 8. joulukuuta 2017

Tuunattu kassi

Lapsi tarvitsi laukkua, jonka ottaa mukaan kisamatkoille. Olisi kelvannut Adidas ja Nike, tietenkin. Tavaraa tuntuu olevan niin paljon, että kaikki kaapit ja komerot ovat pullollaan. En suostunut kauppaan uutta ostamaan vaan edellisenä iltana ennen kisoja otin käyttöön Tupperwaren mainoskassin. Laps oli ihmeissään eikä uskonut, että isosta rotiskosta pinkillä tekstillä tulisi mitään käyttökelpoista. 






Leikkasin laukun pohjan pois ja pätkän pois korkeudesta. Sen jälkeen ompelin takaisin pohjan takaisin paikoilleen. Laukusta tuli oikein sopivan kokoinen tehtäväänsä. Tekstin päälle laitoin mustan satiininauhan.


Meiltä löytyy vielä toinen samanlainen kassi ja se pääsee samaan käsittelyyn, että toinenkin kisamatkalainen saa tavaransa pakattua.




- Unna

maanantai 4. joulukuuta 2017

Matto maalaamalla uuteen muotiin

Teini on ollut ilman mattoa jo vuoden ellei kaksi. Mikään ei ole kelvannut. Nyt hän aktivoitui mattoasiassa ja löysikin maton netistä. Hinta 190€ oli liikaa sekä hänelle että minulle. Köyhyys on luovuuden lähde edelleen. En ole tosin ihan vieläkään käsittänyt, että teinille sain markkinoitua ajatukseni. 






Kellarissa on lojunut rullalla matto vuosia. Olen itse maton kutonut noin kymmenen vuotta sitten trikoo- ja pörrökuteesta. Matto ei ole nykyisessä kodissa päässyt käyttöön pituutensa vuoksi. Nyt surutta leikkasimme maton kahtia ja solmimme teinin kanssa yhdessä hapsut. 






Vinoruutu on nyt selkeästi muotijuttu ja samalla muodilla mentiin meilläkin. Viivottimella ja maalarinteipillä teimme kuvion mattoon. Katselimme ja muokkailimme kunnes tulos oli tyydyttävä.






Teipin rajoja pitkin piirsin kangastussilla kuvion.









Kankaanpainovärillä ja pensselillä vahvistin viivat kieli keskellä suuta. Trikookuteelle maalaaminen oli helppoa. Pörrökude antoi vähän vastusta, mutta oli oikeastaan hyvä, ettei viivoista tullut tarkkareunaisia. Kauempaa tulos näyttää kudotulta, ei maalatulta.






Maalatun ja kuivuneen maton silitin kuumalla raudalla kankaan läpi. 


Jokaisessa vaiheessa olin varma, että matto päätyy kuopusen huoneeseen. Mutta ei. Siellä se on teinin huoneessa ja hän on esitellyt tuunauksen myös kavereilleen. Meillä on saavutettu se ikä, että äidin tekeleet alkavat taas kelpaamaan. Välissä oli vaihe "ihan kiva, mutta ei mulle".


Jos maalaus alkaa joskus harmittamaan, voi mattoa käyttää toisin päin, joka säilyi valkoisena. Jos matolle ei enää anna kymmenen vuoden jälkeen hintaa, tuli tämän maton hinnaksi noin 7€.




- Unna

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuistista veranta

Tämän kesän suurin projekti on meillä ollut verannan teko. Edellisiltä asukkailta periytyi todellinen "ite tein" -kyhäelmä. Seiniin ei voinut koskea, koska ne heiluivat ja katto vuoti. Joka talvi pelkäsimme katon romahtavan lumen painosta. Viisi vuotta projektia hauduteltiin ja aina siirrettiin seuraavaan kesään. Nyt vihdoin kesäloman lopulla aloimme purkuhommiin. 


Viikon tai kaksi teimme aktiivisemmin hommia ja sitten töiden lomassa vähän kerrallaan eteenpäin. Vieläkin on töitä jäljellä. Ikkunanpuitteet ja maalaus menee ulkopuolelta ensi kesään. Rännikin rötköttää maassa. Taitaa olla ensi kesän juttuja sekin.





Tässä kuvassa siis purkamaan aloitettu veranta. 


Olisin halunnut tehdä kaiken uusiksi. Se olisi nostanut työmäärää ja budjettia. Tarkoituksena oli kuitenkin kohtuullisella rahalla saada tehtyä veranta. Vanhat seinäpanelit saivat siis jäädä, vaikka siskonpaneli oli minun toiveeni. Tikkuisen ulkovuorauspanelin hioin, että se näyttäisi enemmän sisälle tarkoitetulta. Hiominen onnistui yllättävän sukkelasti ja pinnasta tuli siisti.






Luulimme, että peneleissa oli ennestään valkoinen maali. Kun maalasin seinät valkoiseksi, todellisuus paljastui. Edellinen ei ollut siis lähelläkään valkoista. Valkoinen väri toi huoneen tuntua ja valoisuutta mielettömän paljon.






Piha oli loman ajan melkoinen työleiri. Haalittuja materiaaleja, maalaustelineitä ja vaikka mitä tuntui olevan joka nurkalla.






Mutta lopputulos (tai siis tämän hetken tulos) oli kaiken tämän arvoista. Lumi pysyy ulkona, samoin vesisade. 


Projektin lähtökohtana oli ajatus tehdä verannan oloinen kylmä huone. Edellinen kun oli ollut enemmän kuisti, vaikka siinä olikin seinät ja katto. Toisena lähtökohtana oli talomme alkuperäiset ikkunat, jotka odottivat entisöitynä pihamökissä. Ikkunat ovat kaikki vähän eri kokoisia, joten teimme rungon ikkunoiden perusteella. Ulos tuli pystylaudoitus, sisälle vaaka. Vanhat pystypaneloinnit istuvat oikeastaan oikein hyvin uuteen vaakalaudoitukseen. 






Säästimme niin paljon vanhaa kuin pystyimme. Lattialaudat purimme pois, käänsimme ja laitoimme tiiviimmin kuin aiemmin. Lattia maalattiin Betoluxilla kahdesti tumman harmaalla. Mielessä kävi jopa musta. Kuraisilla kengillä harmaa on kuitenkin armollisempi, joten harmaa voitti. Seiniin ja kattoon meni noin 6 litraa valkoista maalia. Vaakalaudoitus, kattolaudat ja katon rimoitus on uusista materiaaleista. Pystypalkkeja jouduimme myös lisäämään. Lisäksi uutta on kattopellit ja aluskate.



 Jätimme pätkän panelin alta löytynyttä ulkoseinän rappausta sisälle. Se saa ainakin toistaiseksi olla ruskea. Pohdin kalkkimaalausta tämän talven ajan. Vielä pienillä yöpakkasilla verannalla viihtyy kukat, vaikkei ovea ole paikoillaan. Toivottavasti koko talven tuo iloa ruukussa oleva kuusi. Kunnon ovea ei koskaan ole tulossakaan verannalle. Ajatus on laittaa talon vanha ovi, joka lumen tuloa estäisi talvella. 









Kirpputorilta löysin vanerilaatikon, jossa on vilttejä kylmeneviin iltoihin. Sekä viltit että räsymatot on kirpputoreilta. Kalusteeksi pääsi keittiön vanhat tuolit, jotka ovat olleet jo ulkokäytössä sekä keittiöstä poistettu kaappi. Ne kelpaavat ensi kesään. Siihen asti pohdimme mitä verannalle haluamme. Kaiken maailman pihakengät ja läpyttimet on korissa verannalla vaikka muut kengät säilytämmekin talvella sisällä.






Pimenevissä illoissa veranta on ihanan tunnelmallinen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen laittamaan joulusisustuksen.




- Unna

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kuusista kukkanen

Syyskuussa oli tarve viedä syntymäpäivämuistaminen. Kukkakaupasta haettu ei tuntunut hyvältä. Tälle metsämiehelle halusin tehdä itse jotain ja mieluummin pidempään säilyvää.



Oman pihan rajalta otin kuusen taimen. Vähän hassunkurinen ja epäsymmetrinen, mutta niin söpö ja sopiva. Omasta pihasta löytyi myös multa ja kivet. Kaupasta hain pienet kanervat, koristekivet sekä korin. 






Asetelmasta tuli mielestäni todella syksyinen ja kaunis.






Omalle verannalle halusin viherkasvin. Kylmällä verannalla ei kuitenkaan pärjää mikään kasvi talvea. Ruukutin kuusentaimen. Kasvakoon siinä, kunnes on tarve päästä maahan. Ehkäpä sitten taas aidan alta löytyy ruukkuun kasvamaan uusi taimi.





Veranta on siinä kunnossa, että se saa talven yli odottaa kevättä ja remontin loppuun saattamista. Nyt on hyvä talven tulla, kun lumi pysyy ulkona.


- Unna

perjantai 13. lokakuuta 2017

Ihan oma alppiruusupuisto

Pihan eri nurkissa on myllätty tänä kesänä. Yksi asia johti toiseen. Piharakennuksen viereen tuli pation pohja. Siitä tuli maa-ainesta kaivettua kymmeniä kottikärryllisiä pois ja johonkin piti saada maat kipattua. 



Seuraavaksi katse osui hiekkalaatikkoon, jossa ei enää leikkijöitä eikä hiekkaa ollut pariin kesään. Purin laatikon pois ja jotainhan oli sillekin paikalle tehtävä. 



Laatikon kohdalla ei oikein mitkään kasvit viihdy vanhan omenapuun ja kuusiaidan varjostaessa. Yksi harvoista pihassamme kauan kasvaneista kasveista on alppiruusu, josta pidän koko ajan enemmän. Omenapuun seutu on muutoinkin ollut ihana paikka. Puu kestää lasten kiipeilyn. Se on rujon kaunis ja siihen saa ripustettua kolme riippukeinua. Lisäksi se kantaa viime kesänä miehen tuunaaman pyörän vanteen kukkineen. Halusin ottaa kaiken irti tuosta pihan kohdasta. 






Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin tuli hiekkalaatikon paikalle kolme alppiruusua syyskesän alennusmyynnistä. Alppiruusut olivat 5€/kpl. Yksinäisiltä nuo vaikuttivat. Kavereita oli saatava ja kävin kaupassa uudestaan.






Aidan alle tontin rajalle aloin kuskata kärry kärryn jälkeen maata, jota tuli pation perustamisesta. Mieskin loppu vaiheessa tuli avuksi. Kirppispalstan kautta sain harkkoja haettua kierrätysperiaatteella. Niistä tein reunan korotetulle penkille. Korotetulle penkereelle tuli viisi alppiruusua lisää. Voin vain kuvitella sen näyn, kun kaikki yhdeksän (tai itseasiassa kymmenen, kun vielä noidenkin jälkeen yksi puska kotiutui) kukkisivat. Nyt ainoastaan toivon, että puskat talvehtisivat. Onneksi hinta oli alhainen ja tarvittaessa kuolleet uusin keväällä.






Kirppispalstan kautta sain myös haketta, jota ilmaiseksi tarjottiin aivan läheltämme. Monen monta jätesäkillistä siirrettiin haketta pihaamme ja peitettiin alppiruusujen alusta.






Ja vielä vähän säätöä ja pihaan tulleesta sepelikuormasta ja ympäri pihaa löytyneistä laatoista ja kivistä tein polun alppipuutarhaamme. Haaveilen ensi kesänä saavani portin puutarhaan. Tuon kuvitellun portin molemmilla puolilla on alppiruusut. Toisella puolella se vanha ja toisella nuorempi, mutta valmiiksi jo reilun kokoinen.















Polun varrella on kivien seassa aurinkokennovalot. Iltaisin polku on valaistunut. Nyt ne valaisevat enemmän omenapuusta pudonneita lehtiä ja omenoita. Kun sain puiston valmiiksi, tuli syksy. Mutta nyt on mitä odottaa. Keväällä toivottavasti näen ihanan puiston, jossa alppiruusut kukkivat.






Alppiruusupuiston reunus rajautuu Villa Karamellin pihaan, jossa on nyt myös syksy. Etupihan pajuaita oli jo tien päässä. Ehkäpä istutan havuista aidan mökin eteen. Sivulla on lauta-aita. Ja mökin oikealla puolella on projekti, joka odottaa ensi kesää.




- Unna

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

La grasse matinéen uusi hyvin marinoitu muoto

Arviolta puolitoista vuotta sitten, ehkä jopa kaksi, aloittelin neulomaan La grasse matinée -ohjetta soveltaen. Ensin ajatus oli takissa. Purin. Ajatus raidoista alusta loppuun. Purin. Ja lopulta neuloin lopullisen muodon, mutta pitkään ja hartaasti, välillä marinoiden, kahteen kertaa lankaa lisää ostaen. Kyllä kiittelin Lentävän Lapasen Tarjaa ja Tainaa, kun yhä sain samaa värierää kuin pari vuotta sitten. Kiitettävää palvelua. Tällaiset hitaammatkin neulojat kerkeää työnsä loppuun.






Lankana oli SandnesGarnin MiniAlpaka. Neuloessa mukava soljuva lanka. Parin vuoden ajan kassin pohjalla, neulekopassa lojuilun ja kaapin perällä olon on lanka kestänyt hyvin. On siis todettava, että varmasti käytössäkin kestävä lanka.






Neule on kaula-aukosta raitojen alkuun ohjeen mukaan tehty, ainakin melkein. Sitten hukkui ohje ja loppu olikin omasta päästä tehtyä. Ehkä joskus yritän vielä yksivärisenä ohjeen mukaan neuloa paidan. Ja se takkimallinen jäi kaivertamaan mieltä. Sitä minulla ei vieläkään ole. Langat olisi kyllä. Nekin vasta vuoden odotelleet puikoille pääsyä.






Kuvat puolijuoksussa otettu sateiden välillä ja johan se uusi sade taas löysi meidät. Olkoon sade tai paiste. Mä tiedän mitä huomenna laitan töihin päälle.





Monta hitaasti valmistunutta projektia on edistynyt ja valmistunut ja nyt on taas mitä bloggailla. Ensi viikolla tuleekin pihamme yhdestä nurkasta päivitys. 

- Unna

perjantai 1. syyskuuta 2017

Pienen pojan puvun housut ja liivi


Kavereillamme oli kesällä häät. Keväällä sain pyynnön liittyen häävaatteisiin.



Hääpari oli ostanut sulhaselle puvun rapakon takaa ja lisäksi yhdet samanlaiset, mutta huomattavan isot puvun housut. Sulhasen liivistä tuli pyyntö kaventaa se sopivaksi ja noista ylisuurista housuista tuli vaatteet hääparin pojalle koossa 92cm. Tarkoitus oli saada poika mahdollisimman samanlaisiin vaatteisiin isin kanssa.






Aivan ensimmäiseksi menin kirpputorille ja ostin puvun housut, joista tein harjoitusversiot. Ne todettiin hyviksi ja uskaltauduin (ehkä hieman vapisevin käsin) leikkaamaan jenkeistä tuotuja housuja. Housujen purkamiseen meni hyvä tovi, jotta sain siististi työn tehtyä ja kaikki mahdolliset osat käyttöön lopullisiin housuihin.



Kaavoja yhdistelin useista kaavoista ja vielä pyrin niitä eteenpäin muokkaamaan alkuperäisiä vastaaviksi. 



Vyötärönauhan lyhensin takaa keskeltä sopivan pituiseksi. Puntin leikkasin sivutaskun kohdalta niin, että sain taskun käyttöön, tosin pienempänä. 






Sisään laitoin kujan ja kuminauhan, jotta pienelle pojalle housut olisivat mahdollisimman istuvat ja mukavat sekä sopisi mahdollisimman pitkään päälle. Vyötäröä nostin ylemmäs kuin missään mallissa, jotta oli vaippavaraa eikä ollut pelkoa housujen tippumisesta/valumisesta.



Sisään laitoin takaisin kiinni kaikki alkuperäiset laput. Koko on ehkä vähän väärä nyt. 













Liivimalleja muokkasin myös useista kaavoista, sovelsin omaa ja lopulta harjoituskappaleen jälkeen tein vielä muokkauksia. Takakappaleen kangasta en saanut aivan samassa sävyssä, mutta onneksi ei suurta eroa ollut. Satiini löytyi Eurokankaasta.






Pieni liivi oli lopulta helppo homma. Miehen liivin kavennus osoittautuikin puolestaan yllättäväksi haasteeksi. Liivi oli koottu niin, että jouduin purkamaan useita saumoja. Lisäksi saumanvarat olivat onnettomat ja kangas oli rispaantunut niin, että saumat alkoivat irvistelemään niistä kohti, joita en ollut pienentänyt. Jouduin lopulta ompelemaan koko liivin vahvistetuilla saumoilla, jotta liivi pysyi koossa koko hääjuhlan ajan.






Lopulta liivit olivat melko samanlaiset ja pysyivät koossa.






Hetkeä ennen häitä totesimme pienen miehen ottaneen kasvuspurtin. Lisäsin sivuihin kaistaleen lisätilaa antamaan. 





Onnea tälle ihanalle perheelle!

- Unna