Pieniä palasia

Päivittely siitä, kun mikään ei valmistu. 

Rapsutan sieltä, kuopsutan täältä, silmukka ja kerros 

silloin tällöin.

Ajatuksia paljon, voimia vähän, positiivista mieltä kuitenkin ja iloa kesästä.

Kastelukannu sai kestävät pisarat helmiaskarteluista ja puutarhalta köynöksen valuakseen.

Lapset viettävät päivänsä ulkona. Pihalle oli saatava pelejä, leikkejä ja jotain uutta. Kekkilä myy katteena kiviä. Ruukkuun ne eivät päätyneet. Maalilla pisteitä ja domino valmis.

Ristinolla on tämän hetken suosikki. Tasaiselle kivelle maalilla ruudukko sekä tummat ja vaaleat kivet.

Saimme keinun naapurista pari vuotta sitten. Ikää taitaa olla melkoisen paljon. Ruostetta, haalistunutta maalia ja rikkinäiset keinut talven jäljiltä. Ei ole paikkaa, mitä spray-maali ei pelasta. 

Mattamusta maali ja pinkit keinut oli hyvä yhdistelmä. Kunhan vielä mustat narut saisi.

Puutarhalta tuli mukaan lumikello 

vanhaan pyörän istuimeen lyhtyyn.

Omenapuu kukkii taivaallisella tavalla. Voin vain ihailla. En välitä niinkään omenoista. Voisin vaihtaa ne koko kesän kestävään kukintaan.

Puu on muutenkin niin kaunis. Antaa lasten kiipeillä puussa, kantaa riippukeinun ja -tuolin. Kantaisi kolmannenkin jos olisi. Riippukeinussa mieli lepää. Jalat kohti taivasta ja ajatukset kukkakaton alla.

Rantaelämä on aloitettu. Silmukoita syntyy eniten rannalla. Neuleen väri on sattumalta kovin teemaan sopiva.

Meillä on ongelmana pihan läpi kulkevat ihmiset. Väittäävät, että piha näyttää kävelytieltä. Koiran ulkoiluttajat, nuoret, keski-ikäiset, lenkkeilijät... luulevat ilmeisesti, että vapaaehtoisesti kitken kunnan ojien reunustoja. Ystävälliset kehoitukset ja pyynnöt eivät tehoa. Rintamamiestaloon sopivaa porttia on etsitty jo kaksi vuotta. Sopivaa ei ole tullut vastaan. Edes naapurin haukkuvat koirat ja aitaa vasten seisomaan nouseva saksanpaimenkoira ei oikaisijoita vähennä. Portti voisi vähentää.

Tervatut heinäseipäät on saatu pihatien reunustoille. Samalla tavalla kuin aikaisemmassa kodissa. Nyt mielessä on ihana tervan tuoksu, mutta voin jo nähdä mielessäni kauniit valkoiset hanget ja myrskylyhdyistä tulevan valon. 

Yksi seiväs päätyi pihan puolelle. Naapuri antoi päreitä. Tervasin nekin ja maalilla kirjoitin kyltit. Ei tontti niin suuri ole, etteikö löytäisi perille. Kuitenkin Villa Karamelli, Plantaasi ja Mörskä saivat viittansa. Ihan varmuuden vuoksi.

Kasvihuone on pystyssä. Siihen meni 1,5 päivää. Positiivista on, että seuraavan kerran Ikean kalusteita kasatessa tuntuu homma todella helpolta. Tämä oli todellinen palapeli. Sisällä on nyt tomaatit, paprikat, chilit, yrtit ym. odottamassa multakuormaa. Kasvihuone on ruma. Pidin kuitenkin pienempänä pahana rumaa kasvihuonetta, jonka sain nyt ja halvalla verrattuna monen vuoden projektiin sellaisesta haavekasvihuoneesta. Elättelen toiveita, että haaveiden kasvihuone tulee kuitenkin sitten aikanaan.

Nyt haaveilen viilenevistä säistä, lasten kesälomista, valmistuvista käsitöistä, kesän aikana tehtävästä kuisti- ja eteisremontista ja huomisesta esikoisen kanssa tehtävästä Tallinna-päivästä ihan kahdestaan.

- Unna

Kesä tuli housujen myötä

Äitini työkaveri on jäämässä eläkkeelle. Lahjaksi eläkkeelle jäävä sai lahjakortin Lentävään lapaseen. Minulta pyydettiin lahjaan sopiva kortti. Lentävästä lapasesta kertovasta lehtijutusta ja heidän mainoksestaan sain oivia lisiä. Sitten vain leikkaamaan ja liimaamaan... ja neulomaan. 

Kortin taakse tein taskun, johon lahjakortti (ehkä) mahtui. Enpä muistanut kysyä mahtuiko. Myös nimet oli tarkoitus kerätä taustaan.

Maanantai aamuna huomasimme kuopuksen päiväkotiin lähtiessä, ettei sopivia ohuita ulkohousuja ole. Niitä ei ollut, koska ne oli vielä kangaspakkana. Maanantaina askartelin ohuesta softshellistä housut. Alkuun ajattelin olla laiska ja jättää saumat saumaamatta. Seuraavaksi myönnyin saumaamaan polvet ja sivusaumat. Lopulta housut on saumattu kokonaan. Saapahan tyttö lätäköissä loiskia.

Teippaamisen kanssa en ole todellakaan sujut. Lopulta otin pyykkipojat apuun. Saumurin kenkkuilun ja teipin kanssa kikkailun kanssa oli hermot mennä, mutta kelpo housuthan niistä kuitenkin tuli (vaikken vyötäröön olekaan tyytyväinen). Kaavat otin Ottobren useammista housuista yhdistelemällä ja loput itse muokaten.

Housujen kangas on Kangastukusta. Polviin tein vahvistuksen ja takin kankaasta otin lintusia pöksyihin. Pituutta on yllin kyllin, koska nämä nyt pääasiassa syksyyn ovat. Ja niinhän kävi, että kaksi päivää nämä oli jalassa ja tuli kesä.  Housuihin on ostettuna jo valmiiksi urheilufleeceä, josta teen vuoren. Kylmänä aamuna voi pukea housut yhdessä vuoren kanssa päälle ja päivän lämmetessä voi vuoren riisua, tai olla pelkillä fleecehousuilla.

Takin olen meidän kakkoselle tehnyt muutamia vuosia sitten. Kaava on oma, ei täysin onnistunut, mutta paljon pidetty. Lintukankaan löysin tuolloin Eurokankaasta. Vuoren pilkullisen kankaan ostopaikkaa en muista enää. 

Viikossa sää on muuttunut käsittämättömän määrän. Elämä on ulkoistettu täysin ja käsityöt on nurkassa. Viikonloppu meni kasvihuoneen kokoomisessa. Se se oli kyllä urakka. Huh.

- Unna

Lintutauluja

             

Hyvää äitienpäivän iltaa! 

Minulla on ollut äitienpäiväjuhlallisuuksia perjantaista asti. Keskimmäinen lähti viikon matkalle Ahvenanmaalle ja antoi korttinsa ja lahjansa ennen lähtöään. Lauantain vietimme jo perinteiseksi muodostuneella kylpyläreissulla kolmen polven naisten kanssa. Illalla pidimme kisastudiota kotona Euroviisujen merkeissä. Tänä aamuna lapsetkin mielellään nukkuivat myöhään, joten myös äiti sai nukkua.

Pyysin itse, ettei aamupalaa tuotaisi sänkyyn. Miksi minä herkuttelisin yksin, kun muut katsovat ja odottavat. Tai no. Lapsien myötä on kyllä kattaukseen laitettu aina katsojillekin armopalat. Tänä aamuna aamiainen oli runsas ja se oli katettu pöytään. Rauhallinen yhteinen aamiainen oli minulle mieluisampi. Laulut, halaukset ja lahjat tulivat kyllä sänkyyn. 

                      

Kylällämme ei ole kuin kaksi sisustusliikettä. Molempien tarjonta on itselleni mieluisia, toisen vielä mieluisampi. Mies oli käynyt shoppailemassa tässä mieluisammassa. Ompelurasia tulee erittäin hyvään käyttöön, Karkit lupasin yrittää pitää purkissa, koska se on niin kaunis. Mutta tuo tyyny. Se oli kyllä nappijuttu, ihan koko perheelle. Ehkä äitienpäivässä liikuttavinta on kuitenkin nuo lasten lahjat. Tällä kertaa kännykkäpussi, nilkkakoru, kaulakoru ja avaimenperä olivat aidon liikuttavia.

Viime kesänä otin pihamme linnuista kuvia omilla vaatimattomilla taidoilla. Intoa on taitojen edestä. Idea tauluista oli jo vuosi sitten olemassa, joten motivaatio kuviin oli siksikin iso. Tänä keväänä kokosin kuopuksen kanssa koneella taulut ja ostin yksinkertaiset (ja halvat) kehykset niihin. Taulut tulevat eteiseen sitten joskus, kun se on siinä kunnossa, että tauluja voi laittaa. Taulut ovat erityisesti mukavia, mutta myös lintutapetin kanssa yhteensopivia. Ei tietenkään haittaa yhtään, jos samalla lapset vahingossa oppivat lintuja nimeämään ja kuulemaan niiden ääniä. Lintujen "repliikit" otin Lasse J. Laineen Lintuoppaasta. Se on omaan mieleen oleva lintukirja.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Kesän tulon "ennustavat" linnut piti aivan ehdottomasti saada tauluihin. Ja niitä kaikkia on täällä nähty. Peipon pesä on naapurin mahtavassa kuusessa. 

Edit: kone/ohjelma heittää kuvat iloiseen sekamelskaan, mutta nyt saa iloisuutta olla mun puolesta. 

Omassa pihapiirissä aikaa viettävät linnut oli mielestäni ihana saada tauluihin, kun niistä parhaimmat kuvat oli olemassa ja siksi, että lapsetkin tunnistavat pihalla linnut. Kun olemme lasten kanssa yhdessä kuvanneet lintuja ja opetelleet ääniä, on kiinnostus lisääntynyt, mutta myös kunnioitus. Leikkimökin takana asuvaa leppälintua kunnioitetaan eikä häiritä. Oma suosikkini on punarinta. Se on vain käsittämättömän sympaattinen. Käpytikka taas tietää koska on viikonloppu. Makuuhuoneen ikkunan kohdalla on sopiva pylväs, jossa on pelti, jota hakata. 

Kuhankeittäjä ei todellakaan asu pihapiirissämme, mutta se on kuopuksen lempilintu. Tokihan kuhankeittäjä otetaan meidän eteiseen asumaan. Koska kuhankeittäjä ei ole meillä käynyt poseeraamassa, kuva on otettu lainaan täältä. Kirjosiepot toivottavasti poseeraa tänä kesänä enemmän, että voin vaihtaa kuvan lähempää otettuun ja tarkempaan.

Linnut ovat mainioita. Vielä muutama vuosi sitten inhosin lintuja. Enkä ihan vähän siksi, että kerran kiireessä olimme lähdössä juhliin. Unohdin jotain kotiin, jolloin vielä uudelleen juoksin sitä jotain sisältä noutamaan. Lintu selvästi huomasi tilaisuuden koittaneen ja p*****si päälleni. Jos "mulla ei mitään päälle pantavaa" on tuttujuttu, niin mitä silloin, kun linnun peet on rintamuksilla ja perhe odottaa autossa ja todennäköisesti olimme jo myöhässä. Olen antanut linnulle anteeksi. Inhimillistähän se sihtausvaikeus on.

Jos linnut on minua koetelleet, niin sain minäkin yhden tintin vähän vähemmän laittautuneena kuvaan.

- Unna

Tupakkahuivi

Olin taannoin pitsi-illassa Lentävässä lapasessa. Viime kesänä aloitettu pitsihuivi on puolitiessään, mutta tavoilleni uskollisena aloitin illan aikana toisen huivin. Ja aivan kuten itse jo arvasin, myöhemmin aloitettu on aiemmin valmis. Tosin tämä huivi oli kyllä yksinkertaisempi, helpompi, pienempi ja kaikkea muuta.

Pitsin malli on Sarah Hattonin Eerie:stä. Toimii vallan mainiosti myös huiviin. Lanka on Handun merinoa, nimeltään tupakka. Äärimmäisen pitkäpiimäistä tehdä suoraa huivia yksinkertaisella kuviolla, mutta sain valmiiksi ja mittaa huiville tuli pari metriä. Yksinkertaisuudessaan tykkään kovasti. Varmasti tulee pidettyä. Luulin, että huivi joutuu odottamaan syksyyn, mutta näillä raekuuroilla ja sateilla tulee käyttöön jo nyt.

Tavoitteena on saada aiempaakin huivia nyt edes hivenen eteenpäin. 

- Unna

Kesä vastaanotettu

Kevät, vai pitäisikö sanoa kesä, on saapunut. Elämä on siirretty ulos. On hämmästyttävää huomata, että ompelukone ja kutimet ovat saaneet olla rauhassa. Ne voimat jotka ovat käytössä, on käytetty pihahommiin. Viikonloppuna laitoimme suihkulähteen pulputtamaan, leikkimökki on jälleen asutettu, leikkasimme ryteikköjä, siirtelimme puskia, suunnittelimme kesäprojekteja, grillasimme ja nautimme auringosta. Käsittämätöntä, että perinteiset vappusäät tulevat sittenkin sateineen ja kylmine ilmoineen. Yöpakkasten loppumista on odotettu kuumeisesti. Taimien siirtely edestakaisin on rasittavaa. 

Luonnon seuraaminen on ihanaa. Lieneekö tämä keski-ikäistymisen oireita. On ihanaa huomata, että linnut palaavat takaisin meitä ilahduttamaan. Punarinta, leppälintu, peippo ja ilmeisesti myös tänä vuonna pajulintu on asuttautunut pihapiiriimme. Västäräkkejä on mahdottoman paljon ja ne pelottomasti tepastelevat pihallamme vaikka lapset juoksevat ja huutavat. Kesäkelit ovat jo menossa, mutta yhtään pääskysiä ei meillä ole vielä ollut. 

Valkovuokot aukesivat viikonloppuna. Kevätkukkia ei pihallamme juuri muuten ole. Muutama hassu krookus siellä täällä ja joku sininen levinnyt kukka pitkin nurmikkoa. Ehkä olen jo ennen kertonutkin, että pihamme oli edellisten asukkaiden aikana pelkkä koira-aitaus. Tontin saaminen pihaksi, jopa puutarhaksi on vienyt nyt kaksi vuotta ja vie vielä pitkään. 2000m2 täytettävää tilaa. Mies ja lapset haluavat pitää suuren nurmikentän peleille. Minä haluaisin mielenkiintoisen ja kodikkaan puutarhan. Ehkä kymmenen vuoden päästä olemme edes vähän lähempänä tavoitetta.

Kasvihuone on yksi minun unelmani, mutta se ei tule vielä toteutumaan. Taimia on kyllä vaikka kuinka paljon... kolmea eri tomaattia, paprikaa, chiliä, yrttejä, parsakaalia, maissia jne. Taimet alkavat olla jo kookkaita. Taimien tueksi pääsivät työttömät pitkät puikot. Niihin on hyvä maissien nojata.

Eilinen aurinkoinen päivä kului heinäseipäitä tervatessa. Seipäät ovat miehen mummolasta. Olemme jo kaksi muuttoa niitä kuljettaneet mukana. Yhdessä kodissa seipäistä oli tehty yksi seinä sisälle ja ulos myrskylyhtykuja. Edellisessä paikassa niistä oli pation seinämä. Nyt seipäistä osa pääsee taas kannattelemaan myrskylyhtyjä pihatielle. Toivoisin, että seipäät kestäisi vielä (kymmeniä) vuosia. Tervan toivon auttavan tässä. 

Meillä on ongelmana läpikulku pihatiellämme. Koiranulkoiluttajat ja lapset käyttävät pihaamme oikaisuun. Olemme etsineet rintamiestaloon sopivaa porttia, mutta haluttua ei ole löytynyt. Olisin valmis seipäistä tekemään veräjän portiksi. Mies ei ole ihan samalla kannalla. Veräjästä tulee mieleen mummolan mökki, johon tie kulki maatalon pihapiirin läpi ja veräjät oli aina aukaistava ja suljettava.

Sekä sisällä että ulkona kaipaan sisustusta, joka on mielenkiintoista ja yllättävää sekä mielellään kierrätettyä. On ihanaa, että katseen saa yksityiskohtiin ja ilahduttamaan hilpeydellään. Jokin aika sitten löysin kirpputorilta koon 22 saappaita. Kaikki olivat alle euron hintaan. Tonttimme rajalla kulkee naapurin pitkä aita. Kaunis punamultainen aita, mutta jotain se kaipasi seurakseen. Pyysin luvan ruuvien ja kukkien laittamiseen. Nyt orvokit ovat sympaattisissa minisaappaissa. Saappaisiin porasin reikiä pohjaan, että liika vesi pääsee pois. Aita on pitkä, joten muutama pari voisi hyvinkin tulla lisää.

Yksi neule on valmiina, mutta pingottaminen on ollut muka työlästä. Ehkä saan sen kuvattua seuraavaan päivitykseen. -Ainakin, jos säät huononevat.

- Unna

paitojen viikko

Pääsiäisen viettoon on tänä vuonna kuulunut paljon ulkoilua, lammaspatoja, ompelua, pitkäperjantain Via Crucis Porvoossa ja lauantain pääsiäisvalkeat Keski-Suomessa unohtamatta tietenkään pääsiäismunia. Sopivassa suhteessa itse pääsiäisen tarkoitusta ja maallista iloittelua. Via Crucis oli hienosti toteutettu ja sai miettimään parin tuhannen vuoden takaista yhtä lailla kuin tapahtumia nykymaailmassa. Saimme esikoisen kanssa hienoja keskusteluja aiheesta kotimatkalle. Todella kunnioitan 10veen valintaa lähteä äidin kanssa katsomaan Ristin tietä, kun vaihtoehtona oli kotona katsoa Voice of Finlandin finaalia. 

Pääsiäisen ompelukset alkoivat jo viikolla, kun esikoinen ilmoitti haluavansa tehdä itselleen paidan. Kaavojen piirtämisestä emme lähteneet nyt liikkeelle vaan mallia otettiin lempipaidasta. Suullisia ohjeita annoin vierellä, mutta tytär itse leikkasi kankaat, saumuroi ja ompeli. Tulokseen hän oli tyytyväinen ja oli syytäkin. Itse olen kaikkein onnellisin siitä, että into käsitöihin on palannut. Intoa oli kahdeksan vuotiaaksi asti. Into loppui siihen, kun koulussa alkoi käsityöt. Todella surullista. Tekemisen riemu päättyi lopputuloksen tuijottamiseen ja suorituksen arviointiin. Tekemisen riemu jäi kokonaan pois. Uuden opettajan ansiosta into on tekemisessä ja hyvä lopputulos on plussaa. En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen tästä olen. Oma opettajani sai aikanaan käsityöt tuntumaan tylsältä ja hän lukuisia kertoja toisteli, etten tule koskaan saamaan mitään käsilläni aikaiseksi. Kauan siihen menikin, että päätin uskoa muuta.

Kakkonen (9v) halusi tehdä oman paitansa pitkäperjantain aamuna. Nuppineulojen asettelu oli välillä pitkäpiimäistä hommaa ja paininjalan päällä jalka oli toisinaan raskas. Tyttö totesi vain, ettei voi muutakaan, kun kummisetä ajaa rallia. Perimä on siis kummilta tullut kaasupolkimelta kummitytön paininjalan painamiseen. Molemmat tytöt suunnittelivat itse paitansa täysin. Tyylitietoisia. Onnistumisen riemu oli sanoin kuvaamatonta.

Facebookin jostain ompeluaiheisesta ryhmästä poimin idean rakennusmuovin käyttämisestä kaavapaperina. Paperin sain nyt käytettyä loppuun ja kävin rautakaupassa ostoksilla. Plussaa oli, että nyt "kaavapaperin" sai omasta kylästä. Hinta oli melko sama kuin paperilla (koska halvinta ei ollut hyllyssä). Erityinen plussa on se, että kirkkaasta muovista näkee hyvin läpi kaikki kaavamerkit. Permanent tussilla kaavoihin sai merkit hyvin tehtyä ja muovi oli helppoa leikata. Hyvät kaavat säilyvät nyt paremmin ja pidempään kuin paperiset. Miinus on se, että muovi on leveää, jolloin sen käsiteltävyys vaatii tilaa ja kikkailua. Itse pidin tätä melko pienenä miinuksena. Lattialla kaavat ennenkin olen piirtänyt. Nyt ensi kokemuksella saatan jäädä rautakauppa-asiakkaaksi tässä suhteessa. Muovia kokeillessa innostuin piirtämään useammat kaavat jo valmiiksi, vaikken kaavoja yleensä tykkää piirtääkään. Tämä alkuinnostus varmasti laskee pian.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille! 

-Unna

Aurinkomekko

Tuulen askeleet näki päivän valon tasan vuosi sitten. Aika on mennyt vauhdilla. Tänä aikana on blogissa ollut 50 postausta, monta ihanaa kommenttia teiltä ja niin monta kannustavaa sanaa. Kiitos ihan joka ikisestä! Ne lämmittää aina yhtä paljon!


Tietokoneruudun tällä puolella tämä vuosi on ollut ylä- ja alamäkeä. Koko vuosi on ollut sairauslomaa, kivisiä polkuja, hermosärkyjä, toistuvasti rikkoutuneita puisia puikkoja voimansäätelyn ongelman vuoksi, kylmiä sormia, tippuneita tavaroita, väliin parempia päiviä, onnistumisen hetkiä. 

Vuosi sitten lääkäri totesi, että olen kömpelö. Se oli aivan varmasti kuvaavin kommentti siinä tilanteessa. Se oli minulle kuitenkin liikaa. Käsityöt ovat olleet henkireikä jo kymmenen vuoden ajan. En suostunut olemaan kömpelö. 

Blogi sai alkunsa oikeastaan siksi, että halusin todistaa itselleni, että kykenen ja pystyn. Jos aina ei onnistu, onnistumisia tulee kuitenkin väliin. Kiitän nyt itseäni. Hienomotoriikka on mennyt eteenpäin kovasti. Tavarat pysyvät käsissäni jo useammin ja kykenen tekemään jo pidempiä aikoja käsitöitä, ja myös kotitöitä. Tavoitteeni on, että 2v synttäreillä voin jo niiden lisäksi tehdä töitä ja ettei joka viikko tarvitsisi olla sängyn pohjalla.




Vuosi sitten oli korkeat hanget vielä ilonamme. Nyt malttamattomana odotan kesää. Ulkona on pilvistä ja harmaata. Omassa mielessä kesä alkaa olla jo ovella. Taimet kasvavat ikkunalla ja suunnitelmia on kesää varten koko ajan enemmän.


Ompeluksiinkin kesä hiipii jo kovaa vauhtia. Perjantaina olimme lastenmessuilla. Metsolan musta-valkoista kangasta leveällä raidalla on ollut ostoslistalla jo tovin, mutta sitä ei ollut saatavana. Metsolan palloja ja sahalaitaa tuli mukaan sen puolesta. 10€/m oli oikein kohtuullinen hinta kankaasta. 


Ekasta palasta syntyi aurinkoinen mekko omilla kaavoilla kuopukselle. Lierihattu on Metsolalta ostettu pari vuotta sitten.

Meillä sisällä ainakin paistaa nyt aurinko!

Viikolla olin Lentävässä Lapasessa pitsineuleiden kimpussa. Kurssilta positiivisin asia oli se, että tartuin kohta vuoden levänneeseen keskeneräiseen pitsihuiviin. Lisäksi kurssilla aloitin tietenkin uutta pitsineulehuivia, jottei liian varmaksi vanhan valmistuminen tule.

Aurinkoa teillekin!

-Unna