Tuulen askeleet näki päivän valon tasan vuosi sitten. Aika on mennyt vauhdilla. Tänä aikana on blogissa ollut 50 postausta, monta ihanaa kommenttia teiltä ja niin monta kannustavaa sanaa. Kiitos ihan joka ikisestä! Ne lämmittää aina yhtä paljon!
Tietokoneruudun tällä puolella tämä vuosi on ollut ylä- ja alamäkeä. Koko vuosi on ollut sairauslomaa, kivisiä polkuja, hermosärkyjä, toistuvasti rikkoutuneita puisia puikkoja voimansäätelyn ongelman vuoksi, kylmiä sormia, tippuneita tavaroita, väliin parempia päiviä, onnistumisen hetkiä.
Vuosi sitten lääkäri totesi, että olen kömpelö. Se oli aivan varmasti kuvaavin kommentti siinä tilanteessa. Se oli minulle kuitenkin liikaa. Käsityöt ovat olleet henkireikä jo kymmenen vuoden ajan. En suostunut olemaan kömpelö.
Blogi sai alkunsa oikeastaan siksi, että halusin todistaa itselleni, että kykenen ja pystyn. Jos aina ei onnistu, onnistumisia tulee kuitenkin väliin. Kiitän nyt itseäni. Hienomotoriikka on mennyt eteenpäin kovasti. Tavarat pysyvät käsissäni jo useammin ja kykenen tekemään jo pidempiä aikoja käsitöitä, ja myös kotitöitä. Tavoitteeni on, että 2v synttäreillä voin jo niiden lisäksi tehdä töitä ja ettei joka viikko tarvitsisi olla sängyn pohjalla.
Vuosi sitten oli korkeat hanget vielä ilonamme. Nyt malttamattomana odotan kesää. Ulkona on pilvistä ja harmaata. Omassa mielessä kesä alkaa olla jo ovella. Taimet kasvavat ikkunalla ja suunnitelmia on kesää varten koko ajan enemmän.
Ompeluksiinkin kesä hiipii jo kovaa vauhtia. Perjantaina olimme lastenmessuilla. Metsolan musta-valkoista kangasta leveällä raidalla on ollut ostoslistalla jo tovin, mutta sitä ei ollut saatavana. Metsolan palloja ja sahalaitaa tuli mukaan sen puolesta. 10€/m oli oikein kohtuullinen hinta kankaasta.
Ekasta palasta syntyi aurinkoinen mekko omilla kaavoilla kuopukselle. Lierihattu on Metsolalta ostettu pari vuotta sitten.
Meillä sisällä ainakin paistaa nyt aurinko!
Viikolla olin Lentävässä Lapasessa pitsineuleiden kimpussa. Kurssilta positiivisin asia oli se, että tartuin kohta vuoden levänneeseen keskeneräiseen pitsihuiviin. Lisäksi kurssilla aloitin tietenkin uutta pitsineulehuivia, jottei liian varmaksi vanhan valmistuminen tule.
Aurinkoa teillekin!
-Unna
Ihana aurinkomekko! Ja onnea vuoden täyttäneelle blogille, minä vasta aloittelen bloggaajan uraani.
VastaaPoistaps. minulla olisi blogissani pieni haaste sulle, olisi kiva, jos kävisit sinne kommentteihin kirjoittamassa (tai tekisit blogiisi ihan oman postauksen) teemalla "suosikkeja omasta lapsuudesta".
Kiitos Heli! Hyppäsin taikasaappaisiin ja otan haasteen vastaan. Tätä joutuu ihan mutustelemaan ja fiilistelemään ennen kuin saa kootuksi asian.
VastaaPoistaKuvia kun katsoo, tulee vääjämättä kesä ja aurinko mieleen olet hyvin onnistunut tunnelman niihin luoman, kaunis kesämekko! Onnittelut 1-vuotiaalle blogille:)
VastaaPoistaKiitos Tilkkureppu! Tänään onneksi jo ulkonakin välillä aurinko pilkahti, sateen lomassa.
VastaaPoistaOot sä kyllä aika mimmi, täytyy sanoa. Hatunnosto sinulle. Olen aina arvostanut ihmisiä jotka eivät luovuta haasteiden edessä vaan katsovat eteenpäin. Mitä ihmettä sinä saisit aikaseksi ilman vaivoja, kun olet niin hitsin tuottoisa nytkin :) Mukavaa kevättä ja vetreitä käsiä!
VastaaPoistaKiitos Retu! Kun tälläkin viikolla on ollut täysin toimintakyvytön yhden päivän ja toisen hiippaillut haamuna, niin tänään jo näki auringon ja kyllä nautin! -Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja kaiken kukkuraksi västäräkki ja peippo olivat pihalla, joten olisiko se puoli kuuta vai vähäsen kesään :)
VastaaPoista