paitojen viikko

Pääsiäisen viettoon on tänä vuonna kuulunut paljon ulkoilua, lammaspatoja, ompelua, pitkäperjantain Via Crucis Porvoossa ja lauantain pääsiäisvalkeat Keski-Suomessa unohtamatta tietenkään pääsiäismunia. Sopivassa suhteessa itse pääsiäisen tarkoitusta ja maallista iloittelua. Via Crucis oli hienosti toteutettu ja sai miettimään parin tuhannen vuoden takaista yhtä lailla kuin tapahtumia nykymaailmassa. Saimme esikoisen kanssa hienoja keskusteluja aiheesta kotimatkalle. Todella kunnioitan 10veen valintaa lähteä äidin kanssa katsomaan Ristin tietä, kun vaihtoehtona oli kotona katsoa Voice of Finlandin finaalia. 

Pääsiäisen ompelukset alkoivat jo viikolla, kun esikoinen ilmoitti haluavansa tehdä itselleen paidan. Kaavojen piirtämisestä emme lähteneet nyt liikkeelle vaan mallia otettiin lempipaidasta. Suullisia ohjeita annoin vierellä, mutta tytär itse leikkasi kankaat, saumuroi ja ompeli. Tulokseen hän oli tyytyväinen ja oli syytäkin. Itse olen kaikkein onnellisin siitä, että into käsitöihin on palannut. Intoa oli kahdeksan vuotiaaksi asti. Into loppui siihen, kun koulussa alkoi käsityöt. Todella surullista. Tekemisen riemu päättyi lopputuloksen tuijottamiseen ja suorituksen arviointiin. Tekemisen riemu jäi kokonaan pois. Uuden opettajan ansiosta into on tekemisessä ja hyvä lopputulos on plussaa. En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen tästä olen. Oma opettajani sai aikanaan käsityöt tuntumaan tylsältä ja hän lukuisia kertoja toisteli, etten tule koskaan saamaan mitään käsilläni aikaiseksi. Kauan siihen menikin, että päätin uskoa muuta.

Kakkonen (9v) halusi tehdä oman paitansa pitkäperjantain aamuna. Nuppineulojen asettelu oli välillä pitkäpiimäistä hommaa ja paininjalan päällä jalka oli toisinaan raskas. Tyttö totesi vain, ettei voi muutakaan, kun kummisetä ajaa rallia. Perimä on siis kummilta tullut kaasupolkimelta kummitytön paininjalan painamiseen. Molemmat tytöt suunnittelivat itse paitansa täysin. Tyylitietoisia. Onnistumisen riemu oli sanoin kuvaamatonta.

Facebookin jostain ompeluaiheisesta ryhmästä poimin idean rakennusmuovin käyttämisestä kaavapaperina. Paperin sain nyt käytettyä loppuun ja kävin rautakaupassa ostoksilla. Plussaa oli, että nyt "kaavapaperin" sai omasta kylästä. Hinta oli melko sama kuin paperilla (koska halvinta ei ollut hyllyssä). Erityinen plussa on se, että kirkkaasta muovista näkee hyvin läpi kaikki kaavamerkit. Permanent tussilla kaavoihin sai merkit hyvin tehtyä ja muovi oli helppoa leikata. Hyvät kaavat säilyvät nyt paremmin ja pidempään kuin paperiset. Miinus on se, että muovi on leveää, jolloin sen käsiteltävyys vaatii tilaa ja kikkailua. Itse pidin tätä melko pienenä miinuksena. Lattialla kaavat ennenkin olen piirtänyt. Nyt ensi kokemuksella saatan jäädä rautakauppa-asiakkaaksi tässä suhteessa. Muovia kokeillessa innostuin piirtämään useammat kaavat jo valmiiksi, vaikken kaavoja yleensä tykkää piirtääkään. Tämä alkuinnostus varmasti laskee pian.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille! 

-Unna