Pieniä palasia

Päivittely siitä, kun mikään ei valmistu. 

Rapsutan sieltä, kuopsutan täältä, silmukka ja kerros 

silloin tällöin.

Ajatuksia paljon, voimia vähän, positiivista mieltä kuitenkin ja iloa kesästä.

Kastelukannu sai kestävät pisarat helmiaskarteluista ja puutarhalta köynöksen valuakseen.

Lapset viettävät päivänsä ulkona. Pihalle oli saatava pelejä, leikkejä ja jotain uutta. Kekkilä myy katteena kiviä. Ruukkuun ne eivät päätyneet. Maalilla pisteitä ja domino valmis.

Ristinolla on tämän hetken suosikki. Tasaiselle kivelle maalilla ruudukko sekä tummat ja vaaleat kivet.

Saimme keinun naapurista pari vuotta sitten. Ikää taitaa olla melkoisen paljon. Ruostetta, haalistunutta maalia ja rikkinäiset keinut talven jäljiltä. Ei ole paikkaa, mitä spray-maali ei pelasta. 

Mattamusta maali ja pinkit keinut oli hyvä yhdistelmä. Kunhan vielä mustat narut saisi.

Puutarhalta tuli mukaan lumikello 

vanhaan pyörän istuimeen lyhtyyn.

Omenapuu kukkii taivaallisella tavalla. Voin vain ihailla. En välitä niinkään omenoista. Voisin vaihtaa ne koko kesän kestävään kukintaan.

Puu on muutenkin niin kaunis. Antaa lasten kiipeillä puussa, kantaa riippukeinun ja -tuolin. Kantaisi kolmannenkin jos olisi. Riippukeinussa mieli lepää. Jalat kohti taivasta ja ajatukset kukkakaton alla.

Rantaelämä on aloitettu. Silmukoita syntyy eniten rannalla. Neuleen väri on sattumalta kovin teemaan sopiva.

Meillä on ongelmana pihan läpi kulkevat ihmiset. Väittäävät, että piha näyttää kävelytieltä. Koiran ulkoiluttajat, nuoret, keski-ikäiset, lenkkeilijät... luulevat ilmeisesti, että vapaaehtoisesti kitken kunnan ojien reunustoja. Ystävälliset kehoitukset ja pyynnöt eivät tehoa. Rintamamiestaloon sopivaa porttia on etsitty jo kaksi vuotta. Sopivaa ei ole tullut vastaan. Edes naapurin haukkuvat koirat ja aitaa vasten seisomaan nouseva saksanpaimenkoira ei oikaisijoita vähennä. Portti voisi vähentää.

Tervatut heinäseipäät on saatu pihatien reunustoille. Samalla tavalla kuin aikaisemmassa kodissa. Nyt mielessä on ihana tervan tuoksu, mutta voin jo nähdä mielessäni kauniit valkoiset hanget ja myrskylyhdyistä tulevan valon. 

Yksi seiväs päätyi pihan puolelle. Naapuri antoi päreitä. Tervasin nekin ja maalilla kirjoitin kyltit. Ei tontti niin suuri ole, etteikö löytäisi perille. Kuitenkin Villa Karamelli, Plantaasi ja Mörskä saivat viittansa. Ihan varmuuden vuoksi.

Kasvihuone on pystyssä. Siihen meni 1,5 päivää. Positiivista on, että seuraavan kerran Ikean kalusteita kasatessa tuntuu homma todella helpolta. Tämä oli todellinen palapeli. Sisällä on nyt tomaatit, paprikat, chilit, yrtit ym. odottamassa multakuormaa. Kasvihuone on ruma. Pidin kuitenkin pienempänä pahana rumaa kasvihuonetta, jonka sain nyt ja halvalla verrattuna monen vuoden projektiin sellaisesta haavekasvihuoneesta. Elättelen toiveita, että haaveiden kasvihuone tulee kuitenkin sitten aikanaan.

Nyt haaveilen viilenevistä säistä, lasten kesälomista, valmistuvista käsitöistä, kesän aikana tehtävästä kuisti- ja eteisremontista ja huomisesta esikoisen kanssa tehtävästä Tallinna-päivästä ihan kahdestaan.

- Unna