Kesä vastaanotettu

Kevät, vai pitäisikö sanoa kesä, on saapunut. Elämä on siirretty ulos. On hämmästyttävää huomata, että ompelukone ja kutimet ovat saaneet olla rauhassa. Ne voimat jotka ovat käytössä, on käytetty pihahommiin. Viikonloppuna laitoimme suihkulähteen pulputtamaan, leikkimökki on jälleen asutettu, leikkasimme ryteikköjä, siirtelimme puskia, suunnittelimme kesäprojekteja, grillasimme ja nautimme auringosta. Käsittämätöntä, että perinteiset vappusäät tulevat sittenkin sateineen ja kylmine ilmoineen. Yöpakkasten loppumista on odotettu kuumeisesti. Taimien siirtely edestakaisin on rasittavaa. 

Luonnon seuraaminen on ihanaa. Lieneekö tämä keski-ikäistymisen oireita. On ihanaa huomata, että linnut palaavat takaisin meitä ilahduttamaan. Punarinta, leppälintu, peippo ja ilmeisesti myös tänä vuonna pajulintu on asuttautunut pihapiiriimme. Västäräkkejä on mahdottoman paljon ja ne pelottomasti tepastelevat pihallamme vaikka lapset juoksevat ja huutavat. Kesäkelit ovat jo menossa, mutta yhtään pääskysiä ei meillä ole vielä ollut. 

Valkovuokot aukesivat viikonloppuna. Kevätkukkia ei pihallamme juuri muuten ole. Muutama hassu krookus siellä täällä ja joku sininen levinnyt kukka pitkin nurmikkoa. Ehkä olen jo ennen kertonutkin, että pihamme oli edellisten asukkaiden aikana pelkkä koira-aitaus. Tontin saaminen pihaksi, jopa puutarhaksi on vienyt nyt kaksi vuotta ja vie vielä pitkään. 2000m2 täytettävää tilaa. Mies ja lapset haluavat pitää suuren nurmikentän peleille. Minä haluaisin mielenkiintoisen ja kodikkaan puutarhan. Ehkä kymmenen vuoden päästä olemme edes vähän lähempänä tavoitetta.

Kasvihuone on yksi minun unelmani, mutta se ei tule vielä toteutumaan. Taimia on kyllä vaikka kuinka paljon... kolmea eri tomaattia, paprikaa, chiliä, yrttejä, parsakaalia, maissia jne. Taimet alkavat olla jo kookkaita. Taimien tueksi pääsivät työttömät pitkät puikot. Niihin on hyvä maissien nojata.

Eilinen aurinkoinen päivä kului heinäseipäitä tervatessa. Seipäät ovat miehen mummolasta. Olemme jo kaksi muuttoa niitä kuljettaneet mukana. Yhdessä kodissa seipäistä oli tehty yksi seinä sisälle ja ulos myrskylyhtykuja. Edellisessä paikassa niistä oli pation seinämä. Nyt seipäistä osa pääsee taas kannattelemaan myrskylyhtyjä pihatielle. Toivoisin, että seipäät kestäisi vielä (kymmeniä) vuosia. Tervan toivon auttavan tässä. 

Meillä on ongelmana läpikulku pihatiellämme. Koiranulkoiluttajat ja lapset käyttävät pihaamme oikaisuun. Olemme etsineet rintamiestaloon sopivaa porttia, mutta haluttua ei ole löytynyt. Olisin valmis seipäistä tekemään veräjän portiksi. Mies ei ole ihan samalla kannalla. Veräjästä tulee mieleen mummolan mökki, johon tie kulki maatalon pihapiirin läpi ja veräjät oli aina aukaistava ja suljettava.

Sekä sisällä että ulkona kaipaan sisustusta, joka on mielenkiintoista ja yllättävää sekä mielellään kierrätettyä. On ihanaa, että katseen saa yksityiskohtiin ja ilahduttamaan hilpeydellään. Jokin aika sitten löysin kirpputorilta koon 22 saappaita. Kaikki olivat alle euron hintaan. Tonttimme rajalla kulkee naapurin pitkä aita. Kaunis punamultainen aita, mutta jotain se kaipasi seurakseen. Pyysin luvan ruuvien ja kukkien laittamiseen. Nyt orvokit ovat sympaattisissa minisaappaissa. Saappaisiin porasin reikiä pohjaan, että liika vesi pääsee pois. Aita on pitkä, joten muutama pari voisi hyvinkin tulla lisää.

Yksi neule on valmiina, mutta pingottaminen on ollut muka työlästä. Ehkä saan sen kuvattua seuraavaan päivitykseen. -Ainakin, jos säät huononevat.

- Unna