Pettymystä kankaista ja vihdoin #tulppaanitorstai

Tunikoita on vuoden aikaan tullut tehtyä useita. Viimeisin lienee tämä PaaPiin luomujersey Sato-kankaasta ommeltu. Siinä okran väri on -tai itseasiassa oli- ihan loistava. PaaPiin kankaat ovat kuosiltaan ihania. Viime aikoina on alkanut suunnattomasti harmittamaan värien haalistuminen kaikista pesuohjeiden noudattamisista huolimatta. Kankaat ovat kuluneen näköisiä nopeasti. Siirit ja Myyryt ovat tainneet kestää parhaiten PaaPiin kankaista. Noshin kankaista olen kuullut hyvää. Pitänee seuraavaksi pohtia niiden testiajoa. Harmi, ettei nykyisessä valikoimassa kuosit oikein iske. Ehkä seuraavat.

Kaava tunikaan on lähtökohtaisin Ehta, mutta jo moneen kertaan muuttunut ja muokattu. 

********

Sukat on jo ainakin vuoden takaa, mutta laitettakoot nekin nyt esille. Kitaran kaavio on otettu jostain mallista, jota en muuten lähtenyt toteuttamaan. Nyt en enää löydä mallia. Lisään mallin, kun löydän. Ja kyllä. Sukat on eriparia. Aina ei onnistu laskeminen edes kahteen.

Sain helmikuussa ennen nettiyhteyden poikki menemistä #tulppaanitorstai -haasteen Villa Kotirannan Sadulta. Myönnettäköön, että olen huono haasteissa, mutta netin toimimattomuus oli ihan oikeasti syynä tähän viivytykseen. Kuvat on nimittäin otettu jo helmikuussa.

Pidän tulppaaneista. Huomaan, että kuitenkin valitsen jotain kestävämpiä kukkia kotiin mieluummin. Ehkä myös siksi, että mikäli ostan tulppaaneita, niitä on ostettava paljon. Pidän tulppaaneista ehdottomasti eniten isoina kimppuina. Suosikkini on tässä juuttikankaisessa metallilankakorissa 20-30 tulppaania kerrallaan.

Arjen luksusta on kukat wc:ssä. Meillä on lyhty, jossa välillä on led-kynttilä lasiastiassa ja välillä kukkia. Muista kotiin ostetuista kimpuista nappaan kukan tai pari vessaan.

Tulppaanit tuovat joka tapauksessa aina kevään.

- Unna

Oodi Anu Harkille ja keväisille langoille

Meillä oli kuukauden nettiyhteydet poikki ja syytä etsittiin pitkään. Vihdoin yhteys toimii ja blogihiljaisuus päättyy. Netitön ja televisioton aika ei minua haitannut minkään muun kuin blogien vuoksi. Perheessä oli kuitenkin sellaisiakin, joita yhteyden puuttuminen häiritsi. Liittymät on minun nimissäni ja lopulta otin asiakseni hoputtaa palveluntarjoajaa hommiin hieman päättäväisemmällä asenteella. 

Edellisen kerran, kun televisiosta emme saaneet kuvaa näkyviin, vierähti viisi vuotta ilman televisiota. Nytkään ei telkkari saanut meitä liikkeelle. Nettiyhteys on sen sijaan muodostunut oleellisemmaksi.

Olin reilu viikko sitten Lentävässä Lapasessa pitkästä aikaa. Työ on haitannut vapaa-aikaa ja oli jo ikävä lapasen tunnelmaa. Nyt pitkiksi venähtäneiden työpäivien jälkeen sai liikkeelle Anu Harkki. Hän kertoi langoilla maalaamisesta ja näytti omia töitään. Ilta oli todella innostava. Ei hifistelyä, ei turhan tarkkaa nipottamista, ei ohjeiden seuraamista, ei pingottamista. 

Sen sijaan ilta sisälsi luovuutta, värien ilottelua, fiilispohjalta neulomista, kateissa olleen neulomisinspiraation löytymistä, innostumista ja kaikkea mahdollista positiivisuutta. Niin oli mukavaa, että kotiin en meinannut malttaa lähteä. Pohdimme, josko sohvalle olisi saanut jäädä nukkumaan :)

Kotiin päästyäni avasin lankakaapin ovet. Keräsin lattialle pinon yksittäisiä vyyhtejä ja jämälankoja. Isot puikot (okei, otin liian pienet, mutta en malta lopettaa siltikään työtä) käteen ja fiilispohjalta ylhäältä alas neuletta neulomaan. Tein (liian) pienen tilkun ja laskin tiheyden ja päänaukon mitan perusteella tarvittavat silmukat. Siitä lähdin neulomaan raglanissa lisäillen silmukoita.

Takista on tulossa iso. Mallin piti olla jotain muuta. En pysty siltikään lopettamaan. Käsittämätöntä, että kasa lankoja sopii yhteen, laittaa ne mihin järjestykseen vain. Työssä kulkee koko ajan kaksi lankaa. Toinen vaihdetaan kerrallaan ja värit liukenee toisiinsa. Syntyy uusia värejä. Yksittäiset vyyhdit ja jämät pääsivät todelliseen käyttöön. En löydä sanoja innostukselle. Jopa mohairit pääsi käyttöön. Se on jo ihme.

Kiitos Anu tästä ilosta ja inspiraatiosta! Alkuvuoden puikoilla ollut harmaa-musta neule sai aikaan neuleplääh-fiiliksen. Nyt mokoma  tekele jäi takan reunalle odottamaan parempaa hetkeä vain viisi kerrosta ennen päättelyä. Nyt on vain pakko saada väriä. Kevät. Todellakin.

Tuulen askeleet pääsi myös facebookkiin.

- Unna

Unelman pehmeä collegepaita

Taisi olla marras- tai joulukuu, kun kotiutin unelman pehmeää collegekangasta Kangastukusta. Ajatuksena oli tehdä isommille tytöille paidat. Piirsin heti tuolloin kaavat noin 150cm paitaan. Kaavoihin yhdistelin tyttöjen toiveista pidempää kaarevaa takakappaleen helmaa ja eteen lyhyempää helmaa sekä Ehta-kaavan olkapään muotoa, johon olen ihastunut omissa vaatteissa. 

Ompelu jäikin sitten jouluaskareiden alle. Taannoin pilkoin ja ompelin tummemmasta harmaasta paidan. Kaula-aukosta tuli armotta liian iso. Esikoinen omi paidan kuitenkin itselleen yöpaidaksi. Haluaisi housutkin samasta kankaasta. Itsellä on ajatus paitaa vielä käsitellä resorilla. Saa nähdä koska tulee motivaatio hommaan ja tuleeko paidasta täysi susi käsittelyn jälkeen, vai voisiko sitä jopa päivällä pitää.

Tänään pilkoin vaaleamman harmaan kankaan ja kaavaa muutin niin, että kaula-aukon sain pienemmäksi. Nyt pääsi paita ihan päiväkäyttöön. Tällä kaavalla varmasti teen jatkossakin paitoja.

Yksi joululahja, joka päätyi saajalleen vasta tammikuussa, on apinapaita. Paita on jäänyt aiemmin täällä vilauttamatta. Mustasta trikoosta ja apinasta sai mukavan yhdistelmän, jossa saa pienempiäkin paloja hyötykäytettyä. Kaava on joskus piirretty Ottobre-lehdestä. Kaavaa olen muokannut lasten kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa. Kaava on siis muuttunut ajan myötä, mutta peruspaita edelleen.

- Unna

Kiiltomustasta wc-/suihkutilasta johonkin romanttisempaan

Pahoittelen käsitöiden väliin tupsahtavaa sisustuspläjäystä jälleen.

Mutta Iisakin kirkko on valmis. Siltä ainakin tuntuu vaikka yksi lista ja yksi pistorasia edelleen puuttuvat. Saa ehkä jäädä puuttumaankin. Kesällä 2014 meillä tuli vettä kellarin katosta. Hyvinkin pian paikallistimme, että yläpuolella olevassa wc-/suihkutilassa on jotain hämminkiä. Siinä vaiheessa ei arvattu kuinka iso sotku asiasta tulisi vaikka kaikki kauhukuvat kävikin mielessä (tai niin luultiin).

Asiaa selviteltyämme jouduimme selvittelemään asiaa talon myyjän kanssa. Talo on vanha, mutta edellisten asukkaiden toimesta peruskorjattu 2006. Kukaan ei tietenkään halua korvata vanhoista asumuksistaan kuluja seuraaville. Kädenväännön jälkeen talon myyjän oli luovutettava ja maksettava remontti. Virhe selvisi melko graaviksi. Putket eivät kohdanneet toisiaan lattian sisällä. 

Vanhassa wc:ssä silmää häiritsi kamalan paljon siniset mosaiikkikaakelit mustan seassa. Vaikka tuo silmään pisti pahasti joka kerralla, en ihan näin isoon remonttiin olisi halunnut vapaaehtoisesti.

Kun remontti alkoi, "räjäytettiin" kaikki katuporalla. Tilasta lähti kaikki ja kuivaus vei aikansa. Sillä välillä kerkesimme pohtimaan monen monta suunnitelmaa tilalle. Suihkua emme ko. tilaan tarvinneet. Wc:n kyllä. Villeinä suunnitelmina oli raput kellarikerrokseen jne. Vanha asukas maksoi viulut ja päätti remontoijan. Hän otti kaverinsa ja valitettavasti minkäänlaista yhteistyötä ei ollut. Ylimääräiset suunnitelmat hautautuivat siinä yhteydessä.

Remonttifirman omistaja uskalsi minulle väittää muun muassa, ettei poikittain voi paneloida. Monta muutakin hyvin viisasta lausahdusta jäi häneltä jälkeen. "Onneksi" olin sairauslomalla kotona koko tämän projektin ja sain seurailla heidän tekemisiään ja minulla oli aikaa vääntää rautalangasta.

2014 jouluna alkoi olla valmista. Sähkömiehen (itseasiassa -naisen) käynnistä valmistuminen jäikin roikkumaan vuodeksi. Sähkäri lupasi tulla tammikuussa (oletimme, että vuonna 2015). Koskaan häntä ei tullut. Ja kun remontti muutoin oli valmis, uuvuin hommaan täysin. Ilman sähköä ko. kopissa pärjäsimme ja uuden sähkärin tilaus jäi aina vain pidemmälle. Lopulta serkkuni laittoi sähköt kuntoon ja kyllä, on luksus olo. Valot ja kaikki. *Kiitos!*

Allaspöydäksi löytyi huutonetistä ompelukoneen pöytä ja jalka. Allas, hana ja kattolamppu löytyi KodinTerrasta. Tapetti ja peilin yläpuolen lamppu K-Raudasta. Pistorasiat Renova.

Naulakko on kaverilta ostettu ja ikkunalaudalla on perintöjä ja kirppislöytöjä säilömässä korviksia, pumpulipuikkoja jne.

Kyllä voi nyt olla tyytyväinen.

- Unna

Bambi kaarroketakki Sisusta ja sisulla

Neuloin kauan aikaa sitten säärystimet/sukan verret. Tarkoitus oli tehdä teriä useammat. Varsia ei silloin tarvitsisi pestä niin usein. Teriä voisi vaihtaa ja pohjien kuluessa tehdä uusia. Hyvä ajatus. Mutta kuinka tylsää onkaan tehdä sukan teriä. Ei minun juttu lainkaan! Ei ole kovin monia tullut tehtyä. Enkä usko, että tulee syntymäänkään. SandnesGarnin Sisua oli kuitenkin paljon isoja ja pieniä nöttösiä useissa eri väreissä. Pakko oli saada jotain tehtyä. Siitä se ajatus sitten lähti, kun ajattelin saada aikaan neuletakin noin 3v koossa. 

Sisu on 50g=175m ja sille paksuudelle en meinannut löytää millään takin ohjetta. Lopulta päädyin kokeilemalla tekemään ilman ohjetta, alhaalta ylös yhtenä kappaleena takkia. Toisinaan meinasi usko loppua ja jouduin konsultoimaan mm. minkä pituiset sen ikäisillä kädet ovat. Onneksi lopputulos oli oikean kokoinen.

Lankaa kului 171 grammaa.

En ole lainkaan ohjeen kirjoittaja. Omien muistiinpanojen varassa sain tällaiset ohjeet kasaan. 

Vartalo-osa:

Luo 2,5mm puikoille 147s. Neulo muutama cm joustinta ja sen jälkeen vaihda 3

mm puikkoihin neuloen sileää raidoittaen 4krs välein. 

Kainaloiden kohdalla (noin 27cm) neulo 33s oikein, päätä 8s, 65s oikein, päätä 8s, loput 33s oikein.

Hihat:

Neulo välissä hihat pyörönä. Luo 2,5mm puikoille 52s. Neulo joustinta ensin haluamasi määrä ja jatka 3mm puikoilla sileää oikeaa. Ensimmäisellä sileällä oikealla kerroksella kavenna 6s. 5cm kuluttua lisää kerroksen vaihtumiskohdassa yksi silmukka joka 5.krs 15x. Hihan ollessa 27cm päättele tasavälein 8s, seuraavalla kerroksella päättele 8s kainalosta (4s kerroksen vaihtumiskohdan molemmilta puolilta).

Yhdistäminen:

Neulo vartalo-osan etukappaleen  33cm, hihan silmukat, takakappale, toisen hihan ja etukappale samalle pyöröpuikolle. Vaihda työhön 2,5mm puikot. Neulo 16s, aseta silmukkamerkki, neulo 21s, aseta merkki, 21s, sm, 21s, sm.... aseta merkki, neulo 16s. Työssä on 10 silmukkamerkkiä.

Neulo 5. krs silmukkamerkkien oikealta puolelta 2 silmukkaa oikein yhteen. Tee kavennus joka 4. krs vuorotellen merkin oikealta ja vasemmalta puolelta yhteensä 6x. Jatka kavennuksia joka 2.krs x8. 

Neulo 4krs aina oikein. Viimeisellä kerroksella päättele tasavälein 10s. Päättele.

Nappilistat:

Poimi etukappaleen sivusta silmukat 2,5mm puikolle. Neulo 2krs aina oikein. Tee napinläpi tarvittaviin kohtiin (2silmukkaa oikein yhteen, langankierto). Toiseen etukappaleeseen tee lista ilman napinläpiä.

Viimeistely:

Ompele kainaloista saumat kiinni. Päättele kaikki loputtomalta tuntuvat langanpäät. Suosittelen tosin päättelyä neuloessa.

Bambin kuvan otin Mekkotehdas-kirjasta. Leikkasin huovasta ja ompelin koneella.

- Unna

Siiriä, Myyryä, Veskoja ja tunikoita

Lapset kasvavat silmissä. Kuopukselle kesän korvilla tehdyt puserot ja tunikat ovat auttamattomasti pieniä. Rakkaita ovat silti. Niitä ylipieniä hihoistaan lyhyitä paitoja hän uskollisesti piti päivästä toiseen. Ennen joulua en enää kestänyt katsella ja tilasin Siiriä ja Myyryä lisää PaaPiilta. Siilit ovat lempieläimiä, joten kuosista oli Siirit löydyttävä. 

Aiemmin olen tehnyt Siirit keinussa -kankaasta tunikan. Nyt samaa kaavaa vain venytin hihoista ja helmasta (jopa liikaa, mutta onpahan kasvunvaraa). Ja onhan nuo Siiri ja Myyry sympaattisia ja kangas laadukasta. 

Keltaisen "Juhlat"-kankaan seuraksi laitoin hihat ja takakappaleen "Herttanen"-kankaasta. Hihansuut ja pääntie foe-nauhalla kantattuna. "Siesta"-kangas sai seurakseen perusmustan trikookankaan hihoihin. Nyt saa taas lapsi kasvaa. Ehkei näillä kahdella ihan pärjää, mutta helpottavat tilannetta kuitenkin.

Oma elämä sai hurjan muutoksen, kun kotivuosien jälkeen lähdin työelämään. Kaappiin paremmin katsominen ja ajatusten antaminen vaatteille toi eteen tosiasian, että vaatteeni ovat aivan hirveässä kunnossa. Ensimmäinen ajatus oli lähteä kauppaan. Seuraava ajatus oli mennä kangashyllylle. Ompelu tuntui paljon helpommalta kuin kauppaan lähteminen. En ole todellakaan shoppailija!

Ehta-kaava on ollut viime aikojen lempparini. Todella istuva malli. Pienillä muutoksilla saa aikaan erilaisia paitoja ja tunikoita. Erittäin hyvä ja hintansa väärti kaava. 

Pehmiältä tilattu "Veskat"-trikoo muuttui tunikaksi. Koska kangas ei pitkiin hihoihin olisi riittänyt, laitoin hihat mustasta trikoosta paitsi hihansuihin lisäsin veskoja...koska musta trikoo ei olisi riittänyt.

Kaavasta on muokattu pääntietä, hihoja pidennetty ja helmaa lyhennetty.

¨

Kerta kaikkisen hyvä, että kankaita tulee käytettyä sillä kangashyllyjen tilannetta ei ainakaan parantanut, että heti vuoden ensimmäisinä päivinä sinne tuli laatikollinen uusia kankaita. Vaan tiedän mitä vapaa-ajalla tehdä.

- Unna

Joululahjaksi käsitöitä, aikaa, kotimaista ja paikallista

Vuosi 2015 päättyi flunssasta huolimatta vallan mallikkaasti. Joulusta on nautittu täysin siemauksin. Rauhoituttu, rentouduttu, nautittu. Tänä vuonna tonttu keskittyi lahjoissaan aikaan, paikallisiin yrityksiin, lähituotteisiin ja itse tehtyyn. Joulunalusaika toki sitten menikin ommellessa ja neuloessa. Osan olin kylläkin jo tehnyt hyvissä ajoin. Olen blogannutkin jo tekeleitä salakavalasti kertomatta, että ovat menossa lahjaksi.

Äitini sai lahjaksi Janina Kallion Herald- ja Interlude -huiviohjeet, vyyhdin lankaa ja huivin. Alun perin aloin tekemään Malabrigosta (Piedras) Herald-huivia. Langan väri näytti kammottavalta. Ihana lanka ei vain toiminut lainkaan mallin kanssa. Olin hyvin yllättynyt kuinka lanka voi muuttua ihanasta vyyhdistä kammotukseksi. Hetken jo pelästyin, että lanka jää käyttämättä. Purin huivin ja aloitin neulomaan Interludea. Siinä kaikki napsahti kohdilleen. Lanka toimi hyvin, oli ihanaa ja laskeutuvaa. Värikin toimi. Koska kerrosten ja silmukoiden laskeminen ei ole vahvuuttani, ei huivia ole neulottu tarkasti ohjeen mukaan. Ja langan kulutin ihan viimeistä senttimetriä myöden huiviin. Äiti pääsee itse langastaan neulomaan Heraldia.

Kuopus kirjoitti joulupukille toiveenaan pipo jossa on tupsu, kaksi pehmo-oravaa ja älypuhelin. Tonttunen neuloi pipon salaa lapselta. Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla TeeTeen Sallasta ja Tundrasta. Toivottavasti on lämmin. Tupsu on Sallaa. Välipäivinä pikaisesti neuloin vielä Sallasta huivin pipon kaveriksi. Sinisellä on sileää oikeaa ja reikäkerroksia langankierroilla välissä. Tumman harmaalla ja sinisellä raitoja sekä tumman ja vaalean harmaalla raitoja. Välissä on pitkä pätkä tylsää harmaata pelkällä sileällä neuleella.

Malli kelpasi hyvin ja molemmat ovat olleet käytössä. Pipo istuu päähän erinomaisesti ja pysyy korvilla. Langasta tuli kyllä valituksia, että kutittaa. Pitänee kokeilla huuhteluaineella pehmittämistä.

Pipoon loin 45s 5,5mm puikoilla. 

Neuloin tasona aina oikealla puolella nostamalla ensimmäisen silmukan, 2 o yht., neuloin oikein kunnes toiseksi viimeisen silmukan neuloin etu- ja takareunastaan oikein, 1 o.

Nurjalla: Neuloin oikein tai nurin koko kerroksen raidoittaen pipoon sileää neuletta ja aina oikein neuletta.

Kun kappale oli riittävän pitkä, poimin aloitusreunasta silmukat puikolle ja kolmen puikon päättelyllä yhdistin aloitus- ja lopetusreunan yhteen. Kuroin toisen pään yhteen langalla ja lisäsin tupsun.

Kotimaisen käsityön lahja oli muun muassa tämä Taina Ekilän tekemä olkipukki. Minusta nämä ovat niitä oikeita olkipukkeja. Ja ovat alusta loppuun kotimaista. Tämä pukki lähti isälleni. Hetken pukkia kotona katseltuani harmittelin, etten ostanut itselleni lahjaa. Myös lapset olisivat halunneet olkipukin meille. Ja miten oivasti tämä olisi sopinut nyplätyn tähden ja kuusen alle! Ensi vuonna.

Paikallisten pienten yritysten lahjoja olivat sisutustuotteet ja mm. kahvilaan cappuccino-liput esikoiselle. Itse tehtyä edusti käsitöiden lisäksi puolukkalikööri. Aikaa joulupukki toi myös. Mies pääsee kesällä keikalle kaverinsa kanssa. Esikoinen pääsi kolmisin äidin ja isän kanssa välipäivinä Tukholmaan Abba-museoon ja kakkonen pääsee keväällä balettiin katsomaan Pientä merenneitoa.

Kuopus vei kavereilleen joulukortteina Petteri Punakuonot. Pinterestistä löytyi idea näihin. Pikaisesti viimeisenä iltana piirtelimme ihan valkoiselle piirustuspaperille näitä. Taitoimme kahtia ja laitoimme tikkarit väliin. Taustapuolella oli hyvän joulun toivotus.

Petterit toivottakoon hyvää uutta vuotta teille!

- Unna