Puikot järjestykseen ja sydämiä

Tällä viikolla ei ole hidastelemaan kerinnyt. Viikonloppu kului laivamatkaillen musiikin ja tanssin tahdissa ja sitä ennen kotona neuloen ja ommellen. 

Äitini vei päiväpeittomme pesulaan tällä viikolla ja toi minulle myös etelänaapurin tuliaisia Karnaluksista. Raha kelpaa kehnonlaisesti ja nyt siihen osasin varustautua. Äitini puheli ääneen puikkopussista jokin aika sitten, että voisi olla numerot ylälaidassa, ettei aina puikkomittaa tarvitsisi kaivaa esille. Kiitokseksi palveluksista ja tuliaisista tein hänen sukkapuikoilleen pussin. Kankaaksi valikoitui sattumalta tämä Eurokankaan ruusukangas. Ehkä se ruusupuisille puikoille on oikein sopiva. Sisälle laitoin myöskin Eurokankaan raakapuuvillaa ja väliin tukikankaan, joka toivottavasti pitää pussin ryhdissä ja puikot pussin sisällä. Päällä kiinnitys kierrätysnarulla.

Pussia ommellessa en jaksanut avata tietokonetta, että olisin mallia ottanut valmiista pusseista. Puikon mitalla hahmottelin ja ompelin. Alaosaan tein kankaan pussiksi ja välisaumoja, jotta puikot pysyisi paremmin järjestyksessä. Yläosan voi taittaa puikkojen päälle ennen kokoon käärimistä.

Ompelukoneella kirjoin puikoille kokonumerot ja foe-nauha kulkee reunasta reunaan. Nauhaa olen ostanut Hyvinkään kangastukusta.

Tytär tuli viime viikon torstaina koulusta kotiin ja kysyi voisinko neuloa hänen kahdelle ystävälle tumput. Kun heillä on kuulemma käsineet rikki. Tytöt olivat kuulemma toivoneet kelta-harmaata tai kelta-mustaa tumppuihin. Lapsen pyyntö oli niin hellyyttävä ja äidistä ylpeä, etten voinut kieltäytyä. Hetken kuitenkin mietin, kehtaanko "vieraille" lapsille neuloa. Mitähän heidän äidit ajattelevat. Pelkäsin sitä, että he ajattelevat minun ajattelevan, ettei heillä ole vaatteita lapsilleen. Totuus kun on päinvastainen. Nuo lapset kulkevat aina kauniissa vaatteissa. Lopulta päätin ajatuksen olla, neuloin toiveväreillä ja lähetin tyttären mukana kavereille tumput. Laitoin kyllä toisen tytön äidille viestiä perään.

Monessa blogissa on vastaan tullut Hearts mittens-tumput. Ja ohje löytyi täältä.  Erityisesti innostuin neulomaan, kun kanssaneuloja teki useammat sydäntumput ja kehui ohjetta. Kieltämättä tämä oli sarjassamme neuleita, jossa "mä teen vain tän yhden kuviokerran", ja taas huomasin tekeväni "vielä tämän yhden". Mallia muutin alusta ja lopusta ja vähän siltä väliltä. Kuvio on kuitenkin alkuperäinen. Ohje oli 7veikasta, mutta tein nallesta 3,5mm neliöillä puikoilla. Näin sain suoraan juniorikokoiset tumput. Ranteeseen en tehnyt joustinta vaan ensin 4krs nurjaa ja sitten pelkillä oikeilla silmukoilla raitaa. Kärkikavennuksen tein nopeammin kuin ohjeessa.

Jotta kaveruksille ei olisi ihan samanlaisia tumppuja tullut, vaihdoin värit päinvastaisiksi. Eri väritykset toivat kuvion täysin eri tavoin esille. Luonnossa ero oli suurempi kuin kuvissa. Tumput päätyivät olemaan 2014 vuoden kakkos ja kolmosneuleet. Kyllä tämä lankalaihis tästä jatkuu, vaikkakin pari kerää zoofaria on tullut kotiin.

Sähkömiestä (tai itseasiassa -naista) ei ole näkynyt eikä kuulunut, joten remontin jälkeisiä kuvia ei vieläkään tänne tullut. Tosin viisvee totesi, ettei blogiin voi laittaa vessakuvia. Muuten blogista tulisi "liian vessamainen". 

- Unna

Tiikerin tassut

Vuoden ensimmäiset päivät ovat kuluneet reissussa. Lasten kouluarkea harjoiteltiin pari päivää ja sen jälkeen olemme saaneet juhlia 2v ja 65v syntymäpäiväsankareita. Loppiaiskahvillakin kävimme, joten neulomisen saralla ei oikein ole vielä vuosi lähtenyt käyntiin. Nyt edellisen ja seuraavan reissun välissä on hyvä päivittää vuoden ainokainen työ. -siis toistaiseksi ainokainen.

Syksyllä (vai olikohan se talvea...) neulekahvila Lentävästä lapasesta ostin Regiaa. En niin tuosta zoo-aiheesta itse välitä, mutta kakkonen on kissafani, erityisesti isommat kissat viehättävät. Tiikerithän oli aivan ehdottomasti tehtävä. Vielä kun langan värikin nimessään mainitsee Vilman. Jotta sukista olisi tullut riittävän tiikerimäiset, oli pitkät sukat ainoat oikeat vaihtoehdot. Tiesin suosion, joten ostin onneksi heti neljä kerää. Nyt puikoilta odotetaan tiikerisäärystimiä. Näihin melko pitkävartisiin 34 kokoisiin sukkiin meni lankaa 72g, joten säärystimistä voi tehdä reilusti pitkät.

Tikuttelin sukat 2,5mm KnitPron uutukaisilla Karbonzeilla. En ohuita puikkoja voi puisina käyttää. Niillä on aivan liian lyhyt käyttöikä. Metalleista en pidä. Hiilikuidut oli kuin tehty minulle. Puun ja metallin hyvät puolet yksissä puikoissa. Pehmeät, ei liian liukkaat, silmukat eivät tipu, mutta lanka luistaa hyvin. Ihanat! Luulen, että voisin siirtyä hiilikuituun kokonaan. Vielä, jos hiilikuituja neliönä saisi. Sitä odottaessa.

Kuvauksellisuutta ei tiikereistä löytynyt. Kuvat piti napata vauhdissa kesken leipomisen. Jauhot ja muut koristaakin tuota meidän keittiön lattiaa. Lattiaa, jota suuresti inhoan. Keittiöremonttia ei valitettavasti ole edes luvassa. Jonossa on monen monta projektia ja rahoitettavaa kohdetta ennen sitä. Tosin ensi viikolla saatan päästä vilauttamaan remontoitua vessaamme. Sähkärin käyntiä vailla valmista, pitkän ja tuskallisen remontin läpikäynyttä koppia.

-Unna

Hyvää uutta vuotta!

Saimme jättää vuoden 2013 taakse ihanien ystävien kanssa. 2013 piti sisällään paljon sellaista mitä en viime uutena vuotena osannut edes aavistaa. Moni asia oli vaikea kohdata, osasta on vaikea olla edes jälkeenpäin kiitollinen. Vuosi piti kaikesta huolimatta myös paljon ihania rakkaita hetkiä sisällään. Lasten puolesta olen kiitollinen suuresta määrästä asioita. 

Vuoden 2014 otin avoimin mielin vastaan. En tiedä mitä tämä vuosi tuo eteen. Ja se on hyvä. Tiedän ainoastaan sen, että vuosi tuo eteen paljon muutoksia... tai ainakin toivon näin.

Vuosi sitten tein itselleni uuden vuoden lupauksen. En tällaisia lupauksia juuri tee. Nyt tein ja jopa pidin lupauksen! Lupasin, että langan kulutuksen on oltava suurempi kuin langan hankinnan. Totta puhuen, en uskonut pitäväni tätä lupausta. Vuoden punnitsin neuleeni ja ostokseni. Kiloista enkä varastosta sano mitään, mutta voin todeta, että kulutin enemmän. Minun ei tarvinnut edes huijata itseäni punnitsemalla keskeneräisiä töitä. Ne jääköön uuden vuoden puolelle valmistumisen hetkeen punnittaviksi.

Vuoden aikana valmistui kaikkiaan 47 neuletta, aimo annos ompeluksia ja lisäksi muita projekteja. Oli ilo selata muistitikulta kuvia vuoden takaa. Kaikkia töitä en edes muistanut enää. Poimin kollaaseihin niitä töitä, joita tikulta nopealla selailulla löysin.

Mukavien muistojen joukossa on ehdottomasti blogin perustaminen. Uskomatonta, että ikää kertyy blogille jo kohta vuosi. Kiitos teille ihanat lukijat ja toivotan hyvää uutta vuotta ihan teistä jokaiselle! Kiitos ihanista kommenteista. Ne ilahduttaa aina.

-Unna

Joululahjat part 2

Joulu on jatkunut rauhalliseen tahtiinsa. Aamut on nukuttu pitkään, mutta myös illat ovat venyneet. Viikon loma on saanut lapsilta päivärytmin pahemmin sekaisin kuin pitkä kesäloma. Ensi viikolla tulee olemaan karu paluu arkeen. Onneksi kuopus ja minä saamme pehmeän laskun. Loma on ollut ihanaa aikaa. Kyläilyjä, vieraita, rauhallisia hetkiä, hyvin syömistä. Eilinen ilta kului esikoisen ja kakkosen kanssa Helsingissä Viattomien lasten päivän konsertissa. Nyt alamme valmistautumaan uuteen vuoteen.

Veljeni sai lahjansa vasta joulupäivänä vaikka olimme yhdessä aaton. Niin hilkulle jäi lahjan valmistuminen. Fillaroiva veli sai Fillari-rasat. Malli on Taito Etelä-Pohjanmaan ja lanka TeeTeen Pallasta. Mallin oranssinkirjava lanka ei ollut veljeni näköinen, joten vaihdoin värin harmaaseen. Fillarin musta väri vaihtui valkoiseen, jotta kuvio erottuisi taustasta. Ohje on naisen koko. Kokeilemalla puikkojen paksuutta ja silmukoiden määrää, sain miehen käteen sopivat rasat. Käytin puikkoja 3,5 ja silmukoita 62. 

Rasoihin menee vajaa kaksi kerää pohjaväriä ja vajaa yksi kuvioväriä. En neuloessa yhtään katsonut värien vaihtumista. Melko standardeja taitaa kerät olla, kun raidat meni tismalleen samalla tavalla molemmissa rasoissa. Vain peukaloissa on ero, koska ne tein yhdestä kerästä. 

Rapatessa roiskuu. Olin tehnyt toista rasaa jo hyvän matkaa, kun tajusin tekeväni kuviovärillä pohjaa ja toisin päin. Purkuun meni. Siinä se lahjan myöhästyminen oli taattu. Hyvältä olisi kuitenkin näyttänyt valkoinen pohja ja harmaa kuvio.

Väri oli saajalleen kuin tehty ja koko sopiva. Loisto homma.

Pieni neiti Kettunen sai ensimmäisenä joulunaan meiltä moonbootsit. Kaavat on Ottobre 6/2010. Ohjetta jonkin verran muokkasin, vanut jätin pois ja lisäsin kettuapplikoinnit. Kokoa tuli sen verran reilusti, että lienee sopivat keväällä siihen aikaan, kun vanut olisivat liikaa. Päällisen velour-kankaat ovat Hyvinkäältä Kangastukusta, samoin kuminauha. Vuoren ja pohjan sydäntrikoo on ystävältä saatua. Kuvionauha on jostain, mistä lie nettipuodista.

Kummityttöni ja hänen ihanainen siskonsa, molemmat musisoivia henkilöitä, saivat nuotti- ja sydänkankaiset pussit. Vetoketjuun laitoin kutistemuovista tehdyt merkit.

Olen ollut ilmeisen kiltti, kun sain niin ihania lahjoja. Yksi niistä oli äidin tekemä tyyny. Sain ennen joulua Tyynykirjan tuliaisiksi. Sieltä löysin monta toteuttamiskelpoista mallia. Yksi niistä oli kirjetyyny. Tyyny tulikin valmiina paketista aattona. Ihana yllätys! Toinen aivan ihana lahja oli lankakassi. Lahjan langoista on ensimmäiset jo käytetty ja/tai on parhaillaan puikolla.

Kohti uutta vuotta mennään. Vuoden viimeisiä neuleita teen, jotta saan päätökseen viime vuoden uuden vuoden lupauksen langan ostosta/kulutuksesta. Hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla saan viimeiset päivät olla. Mitähän sitä ensi vuodeksi päättäisi.

-Unna 

Joulurauhaa

Joulun keskeltä tulin toivottamaan hyvää ja rauhallista joulua teillekin. Aatto ei kaikilta osin tuntunut rauhalliselta. Jännitys, ilo ja kaikki muut tunteen kirjot löytyivät lapsilta. Tänään, joulupäivänä, elo ja olo on huomattavasti lähempänä rauhallisuutta. 



Joulukortit lähtivät ajoissa postipojan matkaan toivottamaan ystäville ja sukulaisille joulurauhaa. Joulukortiksi oli aivan toisenlaiset suunnitelmat. Suunnitelmat jäivät kuitenkin ensi vuodeksi jemmaan. Tiimarin kartongilla ja tarroilla sekä messuilta ostetulla paperilla syntyivät tämän vuoden kortit.

Korttiaskartelujen ja remontin lomassa syntyivät ruoat pakkaseen odottamaan joulua. Tuuvingin ja porkkanalaatikon sain tehdä itse, mutta lanttulaatikon tekivät tytöt. Tässä päti -mitä useampi kokki, sen parempi "soppa". Laatikoista lanttulaatikko oli ehdottomasti maukkain. Remonttimiehet saivat hommansa valmiiksi juuri ennen joulua. Sähkärin käynti jäi ensi vuoteen. Remontin viivästyminen aina viikolla sai aikataulun muunkin elämän osalta koko ajan uusiksi. Jouluvalmistelut jäivät osittain viime tippaan. Joitakin asioita jätin suosiolla tekemättä. Päätin, että tänä vuonna emme esimerkiksi leiponeet pipareita lainkaan. Nyt voin todeta, että joulu on joulu kaupan pipareillakin.

Syksyn marjoista tein viime vuoden tapaan puolukkalikööriä. Muutamille pullo lähti "joulukukaksi". Viime vuonna tein puolukoiden lisäksi mustaviinimarjalikööriä. Puolukka oli meidän makuun enemmän, joten se jäi tämän vuoden tehtailuun.

Joululahjojen lomassa kettulapasia ystävän pyynnöstä syntyi kaksi paria.

Kolmas pari lähti yllätyksenä ystävälle.

Olemme joutuneet vaihtamaan kuusen tekokuuseksi allergian vuoksi. Ennen ajattelin, että jos ei oikeaa kuusta voi olla, olen ilman kuusta. Siihen en kyennyt. Taitaa olla kolmas joulu muovin kanssa. Kuusi toimii joulukuun kalenterina. Numeroidut pussit roikkuvat kuusessa. Tänä vuonna lapset saivat legoja. Jouluksi kuusi sai ylleen helminauhoja ja paperista ja tapetista tehtyjä tötteröitä, joissa on neilikoita ja harsokukkaa. Tötteröön mahtuu juuri muovisuppilo, jossa vesi on. Tötteröiden pitsi on Euronkankaasta ostettua syksyn risteilyltä. 

Aattona Joulupukki kävi meillä tuttuun tapaan. Viisvee kirjoitti ajoissa pukille kirjeen: "Olen ollut kiltti, koska haluan ison barbilinnan, jossa ei ole barbeja ja reinbow dashin." Jännittävää oli tietenkin se, tiesikö pukki mitä ne on. Pukki vierailee meillä onneksi aikaisin aattona, jo puolen päivän jälkeen. Aika tuli tapoihimme vahingossa ja olemme todenneet sen olevan oikein hyvä. Kerkeämme kokoontua aamusaunan jälkeen yhteiseen puuropöytään kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Pukin vierailu on kamala häslinki, mutta sen jälkeen lapset rauhoittuvat leikkimään ja tutkimaan lahjojaan. Pukin jälkeen kirkossa ja hautausmaalla käynti sujuu rauhallisesti. Aikuiset saavat syödä jouluruokaakin ajan kanssa, kun lapset eivät enää silloin jännitä pukin tuloa.

Viime vuoden tapaan meillä oli yhdeksän henkilöä joulun vietossa. On upeaa saada vanhemmat/isovanhemmat ja veljeni kylään. Minulle jouluun kuuluu vahvasti yhdessä olo. Yhdessä ruoan laittaminen, pitkään pöydässä istuminen, joululaulujen laulaminen ja soittaminen, lasten touhujen katselu ja kuulumisten vaihtaminen ovat tärkeitä. Ruoan suhteen ylensyönniltä emme välttyneet tänäkään vuonna. Ja sama toistettiin joulupäivänä.

Aattohartauden lisäksi olin esikoisen kanssa aattoiltana myöhään kirkossa konsertista. Pimeässä kynttilämeri on sanoin kuvaamattoman kaunis. Itselleni joulu oli ensimmäinen ilman mummoa. Väistämättä aatonaattona mietin, kuinka edellisenä aatonaattona olin tehnyt mummolla joulusiivousta. En tuolloin ajatellut sen olevan viimeinen siivous mummon luona. Saimme yhteistä aikaa vain muutamia viikkoja joulun jälkeen. Reilun vuoden aikana poisnukkuneet saivat jouluumme haikeutta. Mummon lähtö koskettaa joulussa kuitenkin eniten. Niin lukuisat joulut olen mummon luona viettänyt.

Joululahjojen suhteen pyrimme kohtuuteen tänä(kin) vuonna. Moni aikuisten lahja korvattiin toisenlaisella lahjalla. Uudelle lastensairaalalle ostimme nauloja ja sementtiä. Maailmalle lähetimme joulurauhaa ja koulupukuja. Myös lasten lahjavuorta pyrimme pitämään kohtuullisena. 

Paketit käärittiin voimapaperiin ja nauhana oli villalankaa. Äitini paketissa oli Botany Lacesta neulottu Multnomah-huivi. Pidin mallista. Ohjetta muutin vain sen verran, että sain huivista suuremman.

Kummitäti sai paketistaan pussin. Kummitädin ja -sedän luo matkasi myös sammutuspeite hieman somemmalla kuorella. Sammutuspeite meni myös äidille ja anopille. Turvallisia oloja. Pitsiliinat on kirpputoreilta löytyneitä. Itsellekin on vielä tarkoitus tehdä pussi. Luulen, että meille tulee musta pussi punaisella liinalla. Pari lahjaa jäi vielä jälkitoimitukseen. Joulun alusaika meni sairastellessa ja remontin viimeistelyssä ja siivouksessa. Otin aikalisän. En usko, että kukaan pilaa jouluaan sillä, että toimitan lahjan myöhässä. Lahjojen esittelyä tuonnempana siis lisää.

Rauhallista ja turvallista joulun jatkoa teille kaikille!

-Unna

Toinen adventti

Viime viikolla joulutunnelma hiipi sisään. Kalenterin luukkuja sai availla ja ensimmäiset koristeet tuotiin sisälle. Hirmuinen hinku valmistella joulua.


Syksyn aikana luin kirjastomme lukuisia sisustus- ja joulukirjoja. En muista enää mistä, mutta jostain kirjasta sain idean pilttipurkeista tehtyyn kalenteriin. Purkkeja keräiltiin ja pestiin ajoissa, mutta nyt vihdoin sain koottua "kalenterin". Lapsia ihmetyttää miten voi olla kalenteri, kun ei lokeroihin tule mitään. 

Tähdet ja päivien numerot olen tehnyt kutistemuovista lasten jämäpaloista. Sisälle ei tule karkkeja, leluja eikä muita yllätyksiä, vaan kalenterissa on valot.

Purkit on liimattu kuumaliimalla toisiinsa. Pitsinauha kiertää ainoastaan näön vuoksi purkkeja.

Viikko oli täynnä touhua, mutta suurin osa touhuista on sellaisia, joita tänne ei vielä toviin voi lisätä. Viisvee pohtii sitä, että äiti auttaa joulupukkia. Entäpä jos äiti saakin oma tekemät pehmeät paketit jouluna itselleen. En pahastuisi, mutta luulen, että joulupukki antaa lahjat eteenpäin toisille. Toivon, että nämä henkilöt pitävät paketeistaan yhtä paljon kuin itse pidän.


Ainoa käsityö blogattavaksi on pussukka, jonka esikoinen vei ystävälleen 10v syntymäpäivälahjaksi. Värit tuli esikoiselta toiveena/määräyksenä. Musta-valkoinen sopikin uutukaisen merkin kanssa hyvin yhteen. Pussin toinen puoli on muutoin samanlainen, mutta värit ovat toisin päin. Vuorena ihan vain valkoinen puuvilla. Sydänkankaat on joskus ostettu Helsingistä wanhasta satamasta messuilta.

Kätten töitä jollain tavoin nämäkin. Viikonloppuna juhlimme kakkosen 9v syntymäpäiviä. Kummit, mummot, tädit, sedät, serkut ja muut olivat juhlimassa. Viikonloppu menikin raivatessa ja leipoessa. Unelmien Talo&Koti -lehden reseptiliitteestä poimin ohjeet sitruuna-, puolukka appelsiini- ja lohikakkuihin. Erittäin suositeltavia reseptejä. Kakkonen oli itse poiminut Kotivinkistä idean täytekakun koristeluun. Talvinen bambikakku oli näyttävä, mutta juuri niin helppo kuin tähän tilanteeseen piti olla. Lapsemme ovat erittäin vaativia kakkujen suhteen. Menneinä vuosina on ollut varo lapsia-liikennemerkki, nukkuva prinsessa, pelkkä prinsessa, Pikku Myy, Hello Kitty jne. Toiveet kakkuihin tulevat yleensä todella hyvissä ajoin ja hyvin tarkasti määriteltyinä. Pidän leipomisesta ja kakkujen teko onkin ihanaa. Nyt kipeänä remontin keskellä ei vain jaksanut ylittää itseään.

Juhlavalmistelut alkoivat sillä, että otimme pois ulkorappusilta koko talon läpi vessaan kiertävät ruskeat pahvit, jotka ovat olleet lattian suojana remontissa. Inhoan eteisen kaakeleita, mutta nyt ne näytti niin ihanilta, kun ruskean paperin sijasta sai katsella kaakeleita.

Seuraavaksi jatkuu pehmeiden pakettien teko. Porkkanat ja lantut on myös ostettuna, joten laatikoiden teko kutsuu myös.

-Unna

Taskutakki

Tällä kertaa projekti alkoi lanka-arkussa 3-4 vuotta keskeneräisenä olleen työn kaivamisella. Aloin takavuosina tekemään takkia itselleni. Pääsin kainaloihin ja jämähdin. En itse asiassa edes muista miksi. Neule näytti ihan kivalta ja homma tuntui ihan ookoolta. Tai ehkä se oli just se, se oli vain "ihan kiva", ei riittävä. 

Käyttämättömistä langoista sain tehtyä takin vartalo-osan. Hihoihin pitikin kaivaa perintövyyhtipuut ja iki-ihana alkuperäispakkauksessaan oleva wool winder. Purkuhommia, langat vyyhdille, veteen ja kuivana kerälle. Lanka on 100% alpakkaa. 

Mallina on Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta Taskutakki. Takki sykähdytti heti sen nähtyäni. Lanka ei ollut tähän takkiin paras mahdollinen, mutta halusin käyttää varastoa pois. Ehkä teen vielä toisen takin jostain toisenlaisesta langasta. 

En tiedä luinko ohjetta hutiloiden, liikaa itse päätellen vai mistä johtui, että aina välillä tipahdin kyydistä. Toisinaan keksin 2-3 tapaa, miten ohjeen olisi voinut tulkita. Toisinaan päättelin oikein, toisinaan en. Eli ken näkee takin liikkeellä, voi tekemisen puutteen iskiessä etsiä virheitä. Niitä löytyy!

Mutta mitenpä kävikään. Sain neuleen valmiiksi, sovitin ja laskin käsistäni. Tytär tuli koulusta, tokaisi "ai, sä sait sen valmiiks" ja laittoi päälleen. Lopuksi tokaisi "kiitti äiti". Tähän on siis tultu. Tyttäret vie vaatteet itselleen. Vielä ei olla siinä iässä, että voisin tyttäriltä itse lainata vaatteita. Ehkä sekin aika koittaa. Sen verran tyttäret ovat pienempiä, että itselleni tein takin 3/4 hihoilla. Jos lanka kestää, on tämä takki malliltaan ainakin pitkäikäinen.

Neule oli todella koukuttava tehdä. Ohje oli perinteisestä takkimallista täysin poikkeava. Oli jännittävää kokeilla, että mitähän tästä tulee. Toisaalta koko ajan mietin, että tästä on tultava hyvä Samaan aikaan kuitenkin pohdin, että lanka on huovuttuvaa, joten ei muuta kuin koneeseen ja huopana uusiokäyttöön. Purkuun en enää lähde. Eikä onneksi tarvitse.

Marraskuu vaihtui joulukuuhun. Kovasti joulua odotetaan. Joulupukin kanssa jo tekstiviestit on vaihdettu, kirjeet kirjoitettu, kalenterin luukkuja avattu ja kortit tehty. Niin paljon oli suunnitelmia jouluun. Nyt tuntuu, että aika ja voimat ei riitä kaiken toteuttamiseen. Stressaamaan en ala, mutta kun niin haluaisin tehdä. Stressi nousee siitä, etten saa tehtyä, ei tekemättömistä töistä. Vaan onneksi ollaan vasta joulukuun alussa.

Amaryllis alkoi kukkimaan adventin kunniaksi. Iloista joulun odotusta!

- Unna