sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kuvan siirto oveen





Kaikki alkoi saunan allaskaapin kamalasta kunnosta. Kalusteet on edellinen asukas laittanut vuonna 2006, ei siis kovin kauaa sitten. Noh, meillä on lievästi sanottuna erilainen maku edellisen asukkaan kanssa. Hyvä kuntoistakin on mennyt tuunattavaksi vain kamalan ulkonäön vuoksi. Nyt oli kuitenkin lähtöpisteenä kaapin ovet, joiden pinta oli kosteudesta kupruillut ja näytti järkyttävältä. Taisi niissä olla edellisen asukkaan hiusväriäkin.

Nyt ei ollut listan kärjessä koko wc-kalustuksen uusiminen, joten tuunaus oli ainoa vaihtoehto, jos jotain muutosta haluttiin. Mies antoi tuunausidealleni vihreää valoa ja hioi kaapin ovet. Kaikki nuo hiotut alueet olivat lohkeilleet ja kupruilleet. Voitte kuvitella lähtötilanteen. Hiottujen ovien pintaan laitettiin matta valkoinen spray-maali. Maali ei peittänyt 2-3 kerroksella kaikkia hiottuja kohtia, mutta tässä ei sillä ollut merkitystä. Lisäkerroksilla olisi saanut hyvännäköiset ovet, jos valkoisiin olisi tyytynyt.






Kävin valokuviamme läpi. Ensin alkuun oli tarkoitus käyttää mieheni ja minun lapsuuden kuvia, jossa istumme potalla. Näitä kuvia ei löytynyt, joten muita potentiaalisia keräsin ja annoin miehen päättää käytettävän kuvan. 50-luvun perhepotretti anoppini lapsuudesta oli yhteinen valinta. Moni on tässä kohtaa kysynyt, kuinka anoppini suhtautuu siihen, että laitan hänen kuvansa vessan kaappiin. Anoppini lienee tottunut jo kaikkeen ja uskon, että tämä on hänelle enemmän kunnia kuin loukkaus. Toivottavasti näin ajattelevat myös muut kuvaan liittyvät henkilöt.






 Valokuva käännettiin peilikuvaksi ja suurennettiin kahteen A3 -paperiin. Lopullinen tuloste on laser. Olen kyllä kokeillut mustesuihkutulosteenkin siirtoa ja olen onnistunut. Musta-valkoiset kuvat kannattaa kopioida värikopiona. Tällöin saa eri sävyt paremmin toistumaan. Värit kannattaa olla myös suhteellisen voimakkaat. Haaleat kuvat jäävät epätarkoiksi.

Kuvan siirtoon käytin kotoa löytyneitä lakkoja. Kuvan liimaamiseen riitti Wennströmin lakka. Vernis Collella lakkasin lopuksi.






 Aina ei mene niin kuin Strömsössä. En ole ennen näin suurta kuvaa siirtänyt. Ensimmäisen kuvan siirsin levittämällä lakan paperille (niin kuin yleensä teen). Eli lakka sivellään tarkasti joka kohtaan kuvapuolelle. Lakkaa ei saa olla liikaa, mutta sitä on oltava joka kohdassa, jotta kuva siirtyy. Paperin koon vuoksi sitä oli vaikea asettaa oven päälle suoraan ja saada sileäksi. Näppärästi ajattelin, että toisen oven teen laittamalla lakan oveen. Paperi olikin huomattavasti helpompi laittaa paikoilleen, mutta hetken kuluttua paperi veti itsensä rypylle. Epätoivo meinasi hiipiä. Tasoittamalla rypyistä sai vain pienen osan silitettyä.

Vasemmalla siis lakka levitetty oveen, oikealla paperiin. Suosittelen siis lakan levittämistä paperiin!

Lakatessa on varottava, ettei lakkaa mene paperin taustapuolelle, koska tällöin paperin saaminen pois on lähes mahdotonta.






Lakan pitää kuivua tässä vaiheessa täysin. Hiustenkuivaajalla voi nopeuttaa, mutta annoin suosiolla kuivua seuraavaan päivään. Metallille siirrettäessä kuivaimella saa nopeasti kuivattua, koska metalli lämpiää. Olen muun muassa lusikan pesään siirtänyt kuvan, jolloin kuivuminen oli vain minuutteja.



Ja loogisesti, kun kuva on kuivunut, se kastellaan.

Kuvan siirrossa on tarkoitus siirtää väriaine kohteeseen. Paperi poistetaan työstä kokonaan. Sienen avulla kostutin kuvaa pieneltä alueelta kerrallaan. 










Kun kuva on märkä, sitä hangataan sormen päällä pienin pyörivin tai edes takaisin liikkein. Liikkeiden on oltava varovaisia, ettei kuva repeä. Vanhojen kuvien siirtämisessä on se helppous, että repeämät näyttävät siltä, kuin ne olisivat vanhassa kuvassa luonnostaan. Kasvojen tai muiden tärkeiden kohteiden kohdalle niitä ei tietenkään toivo. Itse aloitan aina kasvojen kohdasta. Olisi kamalaa tehdä suuri työ ja viimeisessä kohdassa kasvot repeisivät pilalle. 

Kuva alkaa paljastumaan nopeasti ja paperi lähtee rullina ja nukkina pois. Muista riittävä vesi, vaikka kohtuudella.






Työ näyttää valmistuvan nopeasti, mutta kuivuessa jäljelle jäänyt paperi alkaa näkymään. Itselläni meni A3 kokoisen työn ensimmäiseen kierrokseen reilu tunti aikaa, toinen käsittely meni noin 20 minuutissa. Jos työn tekee huolella, voi selvitä kahdella kierroksella. Itse teen kaksi täyttä kierrosta paperin hankaamista ja kolmannella kerralla hankaan tässä esimerkiksi miehen tummaa pukua ja kasvoja. Hieman sameutta voi työhön jäädä. Lakkaus kirkastaa värejä. Jos epäilet, riittääkö lakkaus haluttuun tulokseen, voi jotain kohtaa työstä lakata kokeeksi. Lakattua kohtaa ei tietenkään enää saa käsiteltyä enempää. 


Jos paperi peittää koko alustan, voi kuvaa paljastaa esimerkiksi vain keskeltä ja jättää paperin reunoille. Alustasta riippuen työstä voi osan jättää peittoon tai paljastaa kaiken. Alustassa kannattaa huomioida se, että alusta kuultaa työn läpi. Tumma alusta saa ihon ja kaikki muut vaaleat kohdat tummiksi. Jos kuvan siirtää puulle, puun syyt ja oksat saavat näkyä. Kannattaa huomioida kuitenkin se, että ne tulevat haluttuun kohtaan. Alustaksi sopii kaikki suhteellisen tasaiset kovat materiaalit. Olen kokeillut kuvan siirtoa lusikan pesään, lasipulloon, puuhun ja metallitarjottimeen.


Jos kuva ei peitä koko alustaa, voi kuvat reunat repiä ennen kuvan lakkaamista alustaan. Näin reunoista tulee epätasaiset ja luontevat. 






A3-kokoinen tuloste ei peittänyt koko ovea. Kopioin kolme kappaletta oikean puoleisen oven paperia ja käytin taivasosuutta yläosaan jatkeeksi. Papereiden raja jäi näkyviin enemmän kuin oletin. Karkealla sienellä hankasin väriä niin, että sain "pilviä" taivaalle. 






Lopuksi kuvan ollessa esillä halutulla tavalla ja työn kuivuttua, levitetään päälle lakka. Itse laitoin Vernis Collen, koska sitä oli kotona. Lakoissa on huomioitava peittävyys. Osa lakoista peittää. Tämä on hyvä, kun ei halua taustaa näkyviin. Päälle ei peittävää lakkaa tietenkään voi laittaa.






Lakka kirkastaa kuvan ja antaa sille suojaa. Tämä lakkaus riittää moniin töihin. Koska nämä ovet ovat allaskaapissa ja suihkun vieressä, laitoimme vielä suihkutettavan mattalakan päälle (useampi kerros). Mattalakka tasoitti ovien kiiltoa ja toivottavasti suojaa vedeltä.






Olen oviin tyytyväinen. Ne kestävät sen aikaa kuin kestävät, mutta ovat persoonallisemmat ja tyyliltään vanhemmat kuin alkuperäiset ovet. Ilolla tervehdin aina huoneeseen mennessä tätä perhettä. Kuva edustaa aikaa, jolloin talomme on rakennettu. Minulla ei ole ollut mahdollisuus tavata heitä kaikkia, mutta mielelläni olisin halunnut tuntea. Perhe näyttää niin onnelliselta. Kuva tuo mieleeni 50-luvun ja kuvan tunnelma on jotenkin kiehtova. Kuvassa tytöt ovat melko saman ikäisiä kuin nyt ovat omat tyttömme. Ehkä se jollain tavalla tuo yhteenkuuluvuutta.





- Unna


3 kommenttia:

  1. Voi vitsit, kun hienot ovet!
    Kiitos ohjeesta kuinka teet, en olisi tiennyt miten tälläisiä kuvasiirtoja tehdään, enkä ole tiennyt, että lusikan pesäänkin voi kuvan siirtää:)
    Aina oppii jotain uutta, kiva!

    VastaaPoista
  2. Kauniit ovet! Iso kiitos selvistä työohjeista.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Eila ja Tilkkureppu. Mukava jos ohjeista sai selvää. En ole tottunut ohjeita kirjoittelemaan ja välillä miettii mikä on itsestäänselvyys ja mikä on tarvittava tieto. Astioihin voi siirtää kuvia, jos se ei ole elintarvikkeiden kanssa suorassa kosketuksessa ja on valinnut lakan niin, että kestää pesun ja lämmön. Itse tein äitini vanhaan palkintolusikkaan hänen lapsuudenkuvan. Lusikka on koristeena. Lusikka ym. on hienoja, mutta myös hyviä töitä kokeilla menetelmää kokonsa vuoksi.

    VastaaPoista

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!