Pussihulluus

Häävaatteiden ompelun päättyminen sai ompeluhimon vasta valloilleen. Tarvitsin jotain aivotonta puuhaa, värien ilottelua ja nopeasti valmiiksi tulevaa. Samalla sain purettua alkavasta remontista aiheutuvaa stressiä. Jonkinlainen pussihulluus tästä kai on diagnosoitava. 

Katselin kankaita hyllyssä. Se mikä eniten kiehtoi, otin käteeni ja pilkoin paloiksi. Vallilan kamerakangas pääsi ensimmäisten joukossa paloiksi. Ostin muutama viikko sitten palan Anttilasta poistohinnalla. Nyt pilkkomisen jälkeen huomasin haluavani lisää kangasta. Onneksi eilen olin Helsingissä ja pääsin ostamaan edelleen alennuksessa olevaa kangasta lisää.

Pusseihin ompelin etupuolen kamerasta ja taakse+ vuoreksi tuli musta pellavasekoite. Sininen kamera oli sen verran pieni, että ompelin kameran pohjakankaalle. Sininen kamerapussi oli alun perin ajateltu miehelle tabletin pussiksi. Aiemmin tekemäni pussit ovat olleet hänen mukaansa "liian tyttömäisiä". Ymmärrän. Kamerapussi kelpasi, mutta oli reilun kokoinen. Mies saakoon vielä uuden pussin ja esikoinen samaan hetkeen omi pussin itselleen. Tilaukseksi tuli nauhan ompelu, että saa pidettyä mukana pienenä kassina puhelimelle, avaimille ja muille tavaroille.

70cm kangaspalasta sain pussien lisäksi tehtyä kassin. Kamerakankaan kanssa on yhdistettynä tässäkin samaa pellavasekoitetta, jota olen marinoinut vuosia hyllyssä. Kamerakangas on kerrassaan pirteää. Tykkään.

Häävaatteiden ehdottoman dead linen vuoksi tämä kassi viipyi hetken. Saimme marjoja äitini työkaverilta. Kyseinen henkilö pitää sinisestä, joten jotain sinistä kiitoskassiin piti saada. Eurokankaan palalaarissa oli kukkakangas, joka vaikutti sopivalta saajalleen ja myös sopivalta kassiin. Kassin toteutin ilman pitkää sankaa, lähinnä kauppakassi tyyliseksi. Ja jos Jaana luet tätä, kiitos tuhannesti marjoista!

Pussien ompelu on vain jatkunut ja jatkunut. Helpotusta hulluuteen ei ole ollut näkyvissä. Viikon edetessä olen kyllä havainnut, että pusseja on jo yli omien tarpeiden, samoin kasseja. Silti pussiholismi ei ole helpottanut. 

Eurokankaan palalaarissa oli paljon ihania kankaita pusseihin ja kasseihin. Ja niitähän on nyt tuhottu. Onneksi vapaaehtoisia pussien vastaanottajia on ilmaantunut, etten huku näihin. Väistämättä ompelusten myötä on tapahtunut tuotekehittelyä. Alkuun tein kassit ja pussit ohjeen mukaisesti. Nyt olen kehittänyt itselleni sopivammat tavat toimia. Esim. vuoren ompelu käsin ei ole minun juttu, vaan teen koneella kaikki alusta loppuun nykysin.

Äitini pyysi pientä pussia, johon voi laittaa rahoja, avaimia tai muuta pientä tarpeellista isompaan kassiin, niin ettei tavarat tipahtele ja huku. Kokeilin uudenlaista (minulle uudenlaista) mallia. Hetken jouduin kääntelemään ja vääntelemään, että ymmärsin kuinka saan ommeltua niin, että kaikki saumat ovat sisällä, mutta nyt ne siellä ovat piilossa. Pussiin laitoin klipsin, jolla pussin saa kassin sisälle esimerkiksi vetoketjuun kiinni. Pussin päälikangas on Eurokankaasta pakalta ja vuori samaisen kaupan palalaarista.

Lauantaina oli Narikkatorilla Käsityökortteli. Kaikkea houkutinta oli esillä. Oli mukava nähdä tuttuja ja vähintään yhtä mukavaa katsella ihanuuksia ja löytää itselleen kotiin viemisiä. Handun lankoja kotiutui neljä vyyhtiä. Vyyhdit köllöttelee olohuoneen lipaston päällä ja hetken fiilistelen niitä ennen kerimistä. Värit ovat aivan jotain muuta mitä meillä on ennen totuttu näkemään. Pipo ja sukkia on toiveena saada aikaan.

Niin kovin syksyistä jo, mutta mieli liikkuu välillä kesässä, välillä joulussa. Mutta sitä kai syksy parhaimmillaan onkin. Tiedän, että pusseja ja kasseja on edelleen tulossa, mutta mietin armahdanko jo teitä seuraavilta tuotoksilta.

-Unna