hihatin/huivi

Kun blogin aloitin, luulin, että täällä olisi pääasiassa neuleita. Toisin on käynyt, mutta nyt on esitellä neule. Tattadaa!

Hihattimen piti lämmittää elokuisissa häissä, mutta koska dead line meni sivu suun ei neuleella ollutkaan enää kiirettä valmistua. Puikoilta neule lähti viikko häiden jälkeen. 

Ennen häitä nappasin ensimmäisen sopivan tuntuisen ohjeen ja se sattui olemaan tämä Suuri Käsityö 7/2010 -lehdestä oleva mohairhuivi/hihatin. Ennen aloittamista en tietenkään ohjetta lukenut läpi. Hyvin pian oli kuitenkin katsottava tarkemmin mitä tekemän piti. Ohjeessa ei turhaan oltu käytetty rivivälejä tai välilyöntejä. Asioiden kronologinen järjestyskään ei ollut käytössä, puhumattakaan, että ohjeessa kerrottaisi kuinka monta kerrosta jotain tehdään. Esim. ensimmäiseen hihaan kerrottiin tee 1o 1n -joustinta. Rivimääristä ei ollut puhetta. Toisessa hihassa joustinta käskettiin tehdä 5cm. Koska olen ihminen, joka ei lue ohjeita -tai jos lukee, lukee pätkän kerrallaan-, tuli hihattimesta siis oma versio. Mallineule oli kuitenkin mukava ja nopea neuloa. Ja lopputulos luokitellaan "ihan jees"-tasoiseksi. Pääsee mahdollisesti käyttöönkin.

Eniten neuleen käyttöön pääsyä hidastaa helmet. Ohjeessa helmiä laitettiin ja koska kotona oli jämäpurkki, laitoin niitä. Häähairahdus viissiin päässä. En ole ollenkaan helmi-ihmisiä. Mutta nyt ne siinä on. Puolivälissä neuletta aloin helmien olemassa oloa epäröidä, mutta se oli myöhäistä.

Ompelin saumoja kiinni noin 15cm matkalta hihansuista. Enemmän tämä siis on hihattimen oloinen, mutta hyvin huivimainen. Olalla neule pysyy hyvin ja on päällä miellyttävä ja lämmin. Yritän unohtaa helmet ja pidän sisukkaasti päällä. Valokuvissa väri on puhtaamman sininen mitä luonnossa. Lanka on petroolin sinistä Austermann Kid Silkkiä, siis samaa kuin tyttöjen hihattimissa.

Tein uutena vuotena itselleni lupauksen, että lankaa en osta enempää kuin käytän. Alkupääomaa en lähde punnitsemaan, mutta enemmän on käytettävä kuin hankittava. Tilanne on melko kriittinen, kun otetaan huomioon vuoden ollessa jo loppupuolella. Nämä höttöneuleet eivät auta tilannetta yhtään. Tämäkin onneton painaa helmineen 56g. Onneksi puikoilla on ohuen huivin lisäksi painavampaa vaikka pientä neulottavaa. Itseäni voin yrittää huijata sillä, että jos keskeneräiset työt punnitaan pääsen +-0 tilanteeseen. Joulun jälkeen mietin tarviiko huijata itseä vai ei. Onneksi on aikaa. Itsekuria tämä tällainen lupaus ei ole pätkääkään lisännyt. 

Nyt siis nauttimaan syksystä ja mahdollisimman painavia neuleita puikoille :) Se on epäilemättä loogistakin kesän muuttuessa syksyksi. Jollain tavalla ikävöin kesää, vaikka olen talvi-ihminen. Kesän kukat ja kasvimaatouhut ovat niin ihania. Nyt viimeiseksi saamme onneksi vielä nauttia auringonkukista pihassa. Mahtavin kukka on reilusti yli 3metriä korkea ja kukan halkaisija on 35cm.

-Unna