Tahdon

Meillä oli eilen ilo olla mukana häissä Päijänteen rannalla. Sää suosi juhlia, morsian oli häikäisevän kaunis, sulhanen komea, ruoka hyvää, tunnelma iloinen... Päivä ja yö oli mitä mainioin. Vihkiminen tapahtui rannalla ja juhlat olivat veden läheisyydessä. Vielä majoittuminen rantamökissä piti tunnelmaa yllä koko juhlien ajan.

Kahden viikon "puvusta perheesi häihin" -maratooni onnistui lopulta melko hyvin (kuka sitä nyt aiemmin alkaisi työhön, liian helppoa). Tytöt saivat itse valita mekkojensa ideat käsityölehdistä. Vanhimmat tytöt halusivat itselleen yksiolkaimisen mekon Suuresta Käsityölehdestä 4/2012. Pienimmälle tehtiin muuten melko samanlainen mekko, mutta kahdella olkaimella. Kaavat yhdistelin useasta aiemmin tehdystä mekosta. Mekkojen ompelussa tuli yhtä ja toista säätöä matkalla. Kaikki alkoi jo kangaskaupassa. En meinannut löytää millään mieluista kangasta. Lopulta päädyin Eurokankaan lilaan taittuvaan satiiniin, jonka päälle tuli pitsi. Mistään väristä ei löytynyt riittävää määrää pitsiä, joten jouduin ottamaan kaikille tytöille oman värin. Värien valinnasta tietenkin tuli kotona tiukka keskustelu tyttöjen kesken. 

Pienin on aina onnellinen mekoistaan. Sovittaa, pyörii ja nauttii. Niin tälläkin kerralla. Isommat ovat huomattavasti kriittisempiä. Ensin kangas oli huonoa. Mekkojen ompelujen jälkeen keskimmäinen ilmoitti perinteiseen tyyliinsä "ihan kiva, mutta en mä kyllä tota pidä". Esikoisen lohduttava kommentti "ihan jees, mutta kaupasta saa parempia". Juhlissa kaikki juhlijat olivat lopulta tyytyväisiä asuihinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ilman kommelluksia ei ompeluksista selvitty. Yksiolkaimisista mekoista tein ensimmäisenä keskimmäisen tytön mekon. Tyttö käyttää toisinaan pikkusiskon 122/128 vaatteita ja ne menee leveytensä puolesta hyvin. Mekon tein 140cm koossa, mutta helman pituutta lisäsin reippaasti (noin 15cm). Lopulta jouduin ompelemaan sivusaumat niin reunasta kuin kykenin, jotta sain mekon mahtumaan lapsen päälle. Kasvunvaraa ei todellakaan ole milliäkään sivusuunnassa. Pituutta onneksi huomasin lisätä ajoissa. Mielestäni mekko ei tarvitse olla yhtään lyhyempi lapsella. Muutoinkin olen sitä mieltä, että lapsilla olkoon lasten vaatteet, teineillä teinien ja aikuisilla aikuisten.

Esikoisen mekkoa tehdessä, osasin lisätä entisestään helmaan pituutta ja kaavat jätin kokonaan sivuun. Tein pienemmän mekon perusteella isomman version omilla kaavoilla, kunhan vain malli pysyi mahdollisimman samana. Alkuperäisessä mallissa oli ruusuke, mutta se oli olkaimen päällä. Meille ruusukkeet tuli omasta päästä tehtynä ja rintapieleen. Lisäksi laitoin läpinäkyvää nauhaa, koska mekoista (varsinkin pienemmästä) tuli aivan liian paljastava. Kukka ja nauha sai kriittiset paikat pysymään piilossa. En tiedä mikä tämä huono onni olikaan, mutta nyt Suuren Käsityökerhon useammassa mallissa oli virheitä ja epäselvyyksiä vaikka kuinka paljon. Onneksi maalaisjärki koputteli ajoissa ja peruuttamattomia asioita ei tapahtunut.

Ruusukkeet ja vyöt on mekkoihin tehty satiinista, jota on pitsien alla ja vuorena. Vyöhön ja ruusukkeisiin laitoin silittämällä kiinnitettäviä blingblingejä. 

Elokuun viileyteen piti hihattimet saada tytöille. Äitini kanssa talkoilla neulottiin suorat kappaleet kahdelle pienemmälle. Hihan osuudet ommeltiin kiinni ja hihatin toimi huivin ja hihattimen välimuotona. Lanka oli ihanaa höttöistä, mutta lämmintä silkkimohairia (Austermann Kid Silk). Pienempään hihattimeen (koko 122) meni lankaa 25 grammaa ja 140 kokoiseen 29g. Huimaa langan kulutusta. En pidä juurikaan mohairista, mutta tuo oli todella ihanaa neulottavaa. Esikoinen sai kesällä kauniin huivin syntymäpäivälahjaksi ja halusi sen häihin. Tuo oli erittäin kannatettava tahto, koska aika alkoi käymään väistämättä vähiin.

Järven rannalla oli ihana kuvata lapsia auringon painuessa mailleen. Sisällä häät olivat menossa ja huomatkaa kuopuksen katkera ilme, kun pitää vain kuvata. Ei ole helppoa. Ja kaiken tämän vuoksi jäimme anopinryöstöstä paitsi. Kamala äiti!

Itselleni tein samaisesta satiinista mekon. Neljä päivää ennen häitä selasin käsityölehtiä. Haluamaani mallia ei löytynyt mistään. Miehelle totesin, että jos olisi yhtään itsesuojeluvaistoa, ei omasta päästä lähtisi kaavoittamaan tuossa vaiheessa enää mitään ilman koemekkoa. Ei ollut itsesuojeluvaistoa, mutta oli kangasta ja neljä päivää. Sakset käteen ja tytöiltä jäänyttä kangasta pilkkomaan. Hetken ajattelin, että mekosta tulee enemmän satiiniyöpaidan näköinen, mutta sain mekon onneksi istuvaksi ja pussitettu helma teki ilmavuutta ja lisää runsautta mekkoon. 

Tarkoitus oli tehdä miehelle petroolin sininen liivi ja solmio häihin. Näistä jouduin luopumaan. Sairastelu antoi merkkejä niin paljon, että ymmärsin luovuttaa ajoissa, jotta kykenin lähtemään itse juhliin. Tuosta ajatuksesta kuitenkin oli lähtöisin tuo mekon yläreunaan tullut sininen satiininauha, rusetti ja nappi. 

Neuloin itselleni hihatinta petroolin värisestä langasta, mutta jouduin jättämään neuleen kesken 2/3 kohdalla. Onneksi juhlia tulee ja se valmistunee johonkin muihin juhliin. Kaapista löytyi lähes saman värinen bolero, joten ongelmaa keskeneräisestä neuleesta ei syntynyt. Ristiäiset ovat vajaan kuukauden kuluttua, joten ehkä hihatin palvelee siellä.

Illalla helmat hulmuivat tanssin pyörteissä. Tyttöjen ehdoton vaatimus oli pyörivät helmat ja niitä pyöritettiin myöhään iltaan.

Onnea hääparille ja kiitos hienosta juhlasta!

-Unna