perjantai 13. lokakuuta 2017

Ihan oma alppiruusupuisto

Pihan eri nurkissa on myllätty tänä kesänä. Yksi asia johti toiseen. Piharakennuksen viereen tuli pation pohja. Siitä tuli maa-ainesta kaivettua kymmeniä kottikärryllisiä pois ja johonkin piti saada maat kipattua. 



Seuraavaksi katse osui hiekkalaatikkoon, jossa ei enää leikkijöitä eikä hiekkaa ollut pariin kesään. Purin laatikon pois ja jotainhan oli sillekin paikalle tehtävä. 



Laatikon kohdalla ei oikein mitkään kasvit viihdy vanhan omenapuun ja kuusiaidan varjostaessa. Yksi harvoista pihassamme kauan kasvaneista kasveista on alppiruusu, josta pidän koko ajan enemmän. Omenapuun seutu on muutoinkin ollut ihana paikka. Puu kestää lasten kiipeilyn. Se on rujon kaunis ja siihen saa ripustettua kolme riippukeinua. Lisäksi se kantaa viime kesänä miehen tuunaaman pyörän vanteen kukkineen. Halusin ottaa kaiken irti tuosta pihan kohdasta. 






Ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin tuli hiekkalaatikon paikalle kolme alppiruusua syyskesän alennusmyynnistä. Alppiruusut olivat 5€/kpl. Yksinäisiltä nuo vaikuttivat. Kavereita oli saatava ja kävin kaupassa uudestaan.






Aidan alle tontin rajalle aloin kuskata kärry kärryn jälkeen maata, jota tuli pation perustamisesta. Mieskin loppu vaiheessa tuli avuksi. Kirppispalstan kautta sain harkkoja haettua kierrätysperiaatteella. Niistä tein reunan korotetulle penkille. Korotetulle penkereelle tuli viisi alppiruusua lisää. Voin vain kuvitella sen näyn, kun kaikki yhdeksän (tai itseasiassa kymmenen, kun vielä noidenkin jälkeen yksi puska kotiutui) kukkisivat. Nyt ainoastaan toivon, että puskat talvehtisivat. Onneksi hinta oli alhainen ja tarvittaessa kuolleet uusin keväällä.






Kirppispalstan kautta sain myös haketta, jota ilmaiseksi tarjottiin aivan läheltämme. Monen monta jätesäkillistä siirrettiin haketta pihaamme ja peitettiin alppiruusujen alusta.






Ja vielä vähän säätöä ja pihaan tulleesta sepelikuormasta ja ympäri pihaa löytyneistä laatoista ja kivistä tein polun alppipuutarhaamme. Haaveilen ensi kesänä saavani portin puutarhaan. Tuon kuvitellun portin molemmilla puolilla on alppiruusut. Toisella puolella se vanha ja toisella nuorempi, mutta valmiiksi jo reilun kokoinen.















Polun varrella on kivien seassa aurinkokennovalot. Iltaisin polku on valaistunut. Nyt ne valaisevat enemmän omenapuusta pudonneita lehtiä ja omenoita. Kun sain puiston valmiiksi, tuli syksy. Mutta nyt on mitä odottaa. Keväällä toivottavasti näen ihanan puiston, jossa alppiruusut kukkivat.






Alppiruusupuiston reunus rajautuu Villa Karamellin pihaan, jossa on nyt myös syksy. Etupihan pajuaita oli jo tien päässä. Ehkäpä istutan havuista aidan mökin eteen. Sivulla on lauta-aita. Ja mökin oikealla puolella on projekti, joka odottaa ensi kesää.




- Unna

1 kommentti:

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!