perjantai 4. elokuuta 2017

Päiväkahvilla virkattujen päiväpeittojen katveessa



Loma loppui. 4,5 viikon loma meni aivan liian nopeasti. Nautin joka hetkestä. Säät eivät haitanneet. Mitä siitä jos sataa. Lomaa se on silti. Teimme vajaan viikon Baltian-matkan Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Kaksi viikkoa meillä oli ystäviä perheineen ja viimeinen viikko meni remontissa ja pihatöissä. Mitkä tietenkin jatkuu yhä. Olen myllännyt pihaa ja tehnyt mitä sää antaa ja mikä innostaa. Mitään ei ole ollut pakko tehdä ja mitään pakollista ei ole jäänyt tekemättä. Olen nukkunut ihanaisia kellon ympäri yöunia ja nukuimpa kauniina aurinkoisena päivänä päiväunetkin viltillä nurmikolla.



 Kerkesin tunnin olemaan töissä ensimmäisenä päivänä, kun sairastuin. Sinnittelin kolme päivää ja jouduin taipumaan. Sateisena sairauslomapäivänä tulin koneen ääreen. Blogi on ollut kyllä toisinaan mielessä, mutta ei ole ollut halua tehdä päivityksiä. En ole kiinnostunut tietokoneen ääressä istumisesta vapaalla. Jos olisi kannettava ja ulkona voisi hoitaa asian, saattaisin useammin istahtaa koneelle. Mutta on oikeastaan onni, että kone on keittiön nurkassa eikä sieltä liiku.



Luin koko blogin historian läpi. Huhtikuussa 2014 blogi täytti vuoden ja kerroin mikä sai minut aloittamaan blogin. Lukeminen jäsensi itselle miten paljon on muuttunut asioita kolmessa vuodessa. Olen ollut viimeisen 1,5 vuotta kokopäivätyössä. Olen parantunut. Käsityöt ovat jääneet luonnostaan vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Paljon olen tehnyt remontteja, paljon ommellut ja neulonut. Valtava määrä löytyi kuvia koneelta tehdyistä töistä, joita en ole vain lisännyt blogiin. Ja on kyllä rima noussut itsellä. "Viitsinkö nyt tuollaista blogata." ,"No eihän tuo ole mitään." , "No en mä enää tota viitsi julkaista"...



Katsotaan kuinka käy. Saatan jatkaa blogia. Tai sitten en. En aio stressata. Ei tämä sentään sen arvoista ole. Nyt löytyi uusi into, mutta katsotaan. Ja onko täällä lukijoitakaan enää. Ei ihme, vaikka ei kurkkimassa jaksaisikaan käydä blogia, jossa sama päivitys on kuukaudesta toiseen :)






Ostin keväällä nettikirppikseltä paviljongin rungon. Hyvä kuntoinen, mutta ei kangasta. Idea oli heti selvä. Meillä, niin kuin usealla sukulaisella, on miehen mummin virkkaamia päiväpeittoja. Ani harvalla taitaa olla peitot tai verhot käytössä kuitenkaan. Itse halusin saada virkkaukset käyttöön. Hilkka-mummi on nähnyt uskomattoman määrän työtä tehdessään jokaiselle lapselleen ja lapsenlapselle peitot. 


Asettelin peittoja maahan. Kaksi päiväpeittoa ja kaksi kaitaletta. Mittailin ja testailin. Kalalangalla virkkasin ja ompelin yhteen.





Käsittämättömän painavan peittokuorman laitoin rungon päälle katoksi. Sieltä täältä laitoin peiton kuvioista läpi kanttinauhan pätkiä ja ruseteilla kiinnitin katon putkiin. Reunoilta peittoa jäi yli ja rullasin sivujen putkiin kiinni Jyskistä löytyneisiin suihkuverhonipsuihin (edulliset ja tyylikkäät metalliset!). Päälle laitoin rakennusmuovin, jonka läpi neulalla laitoin kalalankaa ja kiinnitin paviljongin putkiin solmuilla. Katos on kestänyt tuulen ja sateen. Muovissa oli valmiiksi viiltoreikä. Siitäkään ei ole tullut vettä läpi, mutta ensi vuonna uusi muovi käyttöön.









Yhteen nurkkaan laitoin sivuverhot roikkumaan. Mietin lisäilenkö kevyitä valkoisia verhoja lisääkin. Katosta roikkuu monta kesää palvelleet ruusukkeet ja Clas Ohlsonilta tänä kesänä ostetut aurinkokennolla toimivat lamput. 






Iltaisin on ihanan tunnelmallista, kun hämärä laskeutuu. Paviljongissa onkin vietetty ystävien kanssa jo useita iltoja. On syöty grilliruokaa ja vietetty kahdet syntymäpäivät.




Kiitos Riitta ja Minna, että saimme teiltäkin mummin töitä. Tervetuloa paviljonkiin!



Lisäys 5.8.2017:
Sain Facebookin yhdessä käsityö-ryhmässä valtavan määrän palautetta katoksesta ja hirmuisesti tykkäyksiä. Aivan hämmennyin. Yksi kommentti oli "Mummi suojelee". 
Mieleeni tuli runo, joka on ollut minulle tärkeä pitkään ja huomaan, että paviljongista tuli vielä entistäkin tärkeämpi sen myötä.



Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää 
ja joistakin mummoista tulee puita 
ja ne humisevat lastenlastensa yllä, 
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta 
ja levittävät oksansa lumimajaksi heidän ylleen. 
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä. 
-Eeva Kilpi-

Meillä mummi tuli katokseksi kesän auringon paisteeseen. 



Kiitos kaikille teille, jotka olette tulleet vierailulle blogiin. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette Tuulen askeleiden Facebook-sivulla käyneet.

- Unna

10 kommenttia:

  1. Ihana blogi! Jatka vain jos jaksat, minä mielelläni seuraan! Tämä päiväpeittoidea ja sen toteutus ovat kerrassaan mahtavia. Ja kuvat houkuttavia. Hyvä, sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos! Nyt tuntuu, että kesän lomailun ja kotoilun jälkeen on taas uutta virtaa. Kaikki ihanat palautteet ovat piristäneet kummasti. Suuri kiitos! Seuraavilla viikoilla on tulossa päivityksiä. Tosin vähän "kovemmasta materiaalista". Mutta vanhaa sekin ja perintöjä.

      Poista
  2. Tosi hyvä idea ja toteutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos! Alkuun mietin, että tämä voi olla sellainen yhden kesän juttu. Keksitään ensi kesäksi jotain uutta taas. Nyt tuntuu, etten millään malta luopua tästä. Tämä varmasti jää myös ensi kesään. Tulos yllätti positiivisesti itsenikin.

      Poista
  3. Terveiset toiselta kiireiseltä :) Ihana kesäterassi. Hienoa kun nuo vanhat pitsit tulevat käyttöön! Olen joskus itsekin harmitellut että menee isolla työllä tehdyt pitsit (ja monesti myös tilkkutyöt) hukkaan kun meikäläisten sukupolvi ei niitä enää niin arvosta ja käytä kuin silloin mummojen aikaan oli tapana. Ehkäpä ehdimme Neuleiden yöhön 1.9.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongasin neuleiden yön aivan liian myöhään. Kävin kyllä Lapasessa perjantaina, mutta jo iltapäivällä. Voitko uskoa, että käyntini oli ensimmäinen nykyisessä paikassa! Ehkä kertoo siitä, että elämässä on nyt paljon enemmän muuta kuin neulontaa...

      Poista
  4. Huippuidea ja hieno toteutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En malttaisi nyt ottaa katosta enää pois. Vaan kai se on pakko talveksi ottaa. Ja tuleehan se kevätkin joskus.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos. Tervetuloa kahville :)

      Poista

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!