sunnuntai 3. elokuuta 2014

Alladin

 Maailmaan on tullut uusi söpöys. Postimiehen kyydissä laitoin tervehdykseksi hatun ja kortin. Lisäksi lakanan, mikä on ollut meillä lainassa 11 vuotta tämän uutukaisen isän perheeltä. 


Nyt ei erityisemmin villapipokelit ole, mutta syksy yleensä saapuu joka vuosi ja kasvunvaraa yritin tehdä. Vaan kyllä oli vaikeaa arvioida vastasyntyneen pään kokoa. Kolme lasta ja iso määrä ystävien lapsia ympärillä, mutta aina vauvan koon unohtaa. 






Ohjeen löysin (TÄÄLTÄ) Dropsin sivuilta. Malli on Alladin ja siinä erityisesti yhdistyi kaikki mitä itse olen lasten hatuilta toivonut. Ei nouse otsalta liian korkealle, korvat pysyy peitettynä, ei mene silmille ja on kivan näköinen. Jokainen tietenkin itse arvioi viimeisen osuvuuden, mutta minä pidin. Malli oli myös hauska ja nopea neuloa. Kotoa ei löytynyt sopivaa lankaa, mutta päädyin lopulta neulomaan kaksinkertaisesta Schachenmayrin Fine Wool Premiumista. Näin sain neuletiheyden kohdilleen.






Kortin tein yhdistelemällä paperia/kartonkia ja kangasta. Liimaa ei tässä ole lainkaan vaan se on ompelemalla tehty. Ja ihan pipon linjoilla jatkui, kyllä söpö tuli tästäkin.






Paljoa ei ole sisällä käsitöitä kerinnyt tekemään. Pääasiassa elämä on edelleen pihalla, vaikka minun helteenkeston äärirajoilla mennäänkin. Ukkoset sai meidät kuitenkin pysymään pois rannoilta ja omaa pihaa on saatu laitettua taas kohti jotain tuntematonta viihtyisää puutarhaa. 


Vuosien varrella taloamme on asuttanut kaivurikuski, jolle ei ihan joka kerta riittänyt pihatien leveys. Talon päädyssä on kaksi lommoa, joiden peittämistä olemme miettineet. Lopulta laastin sijaan päädyin kirpputorilta ostamaan vanhoja kehyksiä ja kukkatelineitä. Laitoin venelakkaa kehyksiin ja telineisiin useamman kerroksen. Lisäksi ristipistotaulun kankaankin tuputin pensselillä useaan kerrokseen lakkaa. Kankaasta tuli keltainen, vanhan näköinen. Talon numero peittää yhden lommon, keinuva tyttö toisen. Lommojen sijaan iloa meille ja naapureille. Kehykset saavat olla kesät talvet ja ne kestävät sen aikaa kuin kestävät. Näiden luovuttaessa pohdimme uusia kehyksiä tai uutta kivaa.






Viime kesänä kasvattelin jo mansikoita ja perunoita talon vanhoissa ovenkarmeissa. Tänä kesänä kaksi komeron ovenkarmia tuli lisäksi ja tuppeensahatusta puusta (lienee talon rakennusaikaisia) mies teki kaksi isompaa ja korkeampaa kasvilavaa. Perunoiden ja mansikoiden lisäksi nyt kasvaa salaatit, pinaatti, yrtit, nauriit, porkkanat, sipulit, kukkakaali, punajuuret ja avomaankurkut. Kasvihuoneessa on kurkku, kolmea eri tomaattia, chiliä ja paprikaa. 


Lavojen välissä on kangas estämässä rikkaruohoja. Sireeniaidan ja lavojen välissä on "katteena" vanhat pitkät tikkaat. Tikkaat on helppo nostaa ylös ja harjata lehdet pois syksyllä. Muissa väleissä on elämää nähneitä rikkinäisiä räsymattoja. Kyllä on onni oma kaivo. Kastelu on jopa mielekästä.








- Unna

3 kommenttia:

  1. On niin upean näköinen sinun kasvimaasi, tulee ihan kotoinen olo ja nuo kehykset ovat huisin kiva idea!

    VastaaPoista
  2. Ihana vihanneskuva.Tulee oikeasti himo alkaa itsekin viherpeukaloida :)

    VastaaPoista
  3. On vain niin ihanaa hipsiä pihalle hakemaan murua rinnan alle. Siinä on jotain hellyyttävää. Lisäksi ovat vielä tosi maukkaita! Tule Retu hakemaan tartunta :)

    VastaaPoista

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!