keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Munsalan sukat

Äitini toivoi pienenä tyttönä Munsalan kansallispukua monien tyttöjen tavoin. Äitini ei pukua saanut vaan oli tyytyminen Orimattilan pukuun niin kuin aiemmassa bloggasin

Taito-lehdessä oli taannoin sarjana eri kansallispuvuista varioituja sukkia. Munsalan sukat oli aivan pakko tehdä äidille syntymäpäivälahjaksi. Lahja tosin venyi aikataulussa kipeiden käsien, kiireiden, langan loppumisten ja ulkotöiden vuoksi. Sukat kuitenkin pääsi nyt perille eikä edes kuukautta myöhässä... Koska kotona oli jo Vuorelman Vetoa useammassa värissä, tein sukat niistä ja varta vasten ostetuista lisäväreistä. Vedossa on mielestäni juuri kansallispukuihin sopivat värit kartastossa. Vähän jouduin silmukoiden määrää ja puikkojen kokoa hakemaan, mutta luulisin oikean koon löytyneen.







Kirjoneule nilkassa on haasteellinen. Yritin tehdä löysällä käsialalla ja pitkillä langanjuoksuilla kuvion, mutta silti tuntuu, että sukkien vetäminen jalkaan on nihkeää. Ainakin omassa jalassa sukat tuntuvat hyviltä, mutta jalkaan vetäminen ei suju ihan vetäisemällä. 


Kaikkia värejä jäi vielä jäljelle. Ajatuksena on joskus tehdä muista kansallispuvuista omia versioita. Ainakin Orimattilan sukat tietenkin on saatava omaan perheeseen. Luulenpa, että pelkällä hamekankaan raidoituksella toteutan ne. Tumpuiksikin Orimattilan puku taipuisi helposti. Päälle voisi kirjoa ympyräkuviot.











Meillä on pihalla seurattu pesästä lähteneitä linnunpoikasia. Leppälintu, punarinta ja kirjosieppo ainakin ovat pesineet pihassamme tai rajalla. Käpytikka poikasineen on myös piipahtanut. Toisinaan leppälinnun poikanen eksyy samaan seurueeseen kirjosieppojen kanssa. Lentäminen on vielä vähän hakusessa. Yksi leppälinnun poikasista sukeltaa pusikkoon, vähän aikaa puskassa kahisee ja sieltä se uudelleen löytää tiensä ulos. On ihanaa seurata lintuja ja mahtavaa, että lapsetkin ovat innostuneet seuraamaan ääniä ja tunnistamaan eri lajeja. Esikoisellani oli mahtava biologian opettaja viime vuonna. Hänen aikaansaannostaan on pitkälti tämä innostuminen.











Tänään on suut ja sormet mustikassa. Mustikat ja mansikat ovat pakkasessa/matkalla pakastimeen. Toivottavasti vielä puolukoita, viinimarjoja ja vadelmia saisi. Niillä pärjää talven. Säilöminen keskeytyy pian juhlien valmisteluihin. Esikoinen saavuttaa kymmenen vuoden iän. Sitä on syytä juhlia.



-Unna

3 kommenttia:

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!