Kaapin uusi elämä

Olemme joskus saaneet vanhan Askon kaapin, josta jalka halkesi ja poistettiin käytöstä. Jalaton kaappi on ollut vauvan vaatteiden  käytössä vuosia. Nyt kuopus on niin iso jo, ettei vaatteet mahtuneet mitenkään päin tähän kaappiin. Neitokainen sai uudet kaapit ja kaappivanhus raahattiin olohuoneen nurkkaan. Kaapin tuunausidea syttyi vallan nopeasti, ja toteutuskin ihmeen nopeasti.

Pip Studion Early Bird -tapetti on vain niin ihanaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kaapin jatkoelämää pohtiessani, sain oivan idean käyttää ko. tapettia oviin. Helsingin Virkkukoukkuselta sai ostaa tapettia metritavarana. Kaapin ovien tarpeen lisäksi ostin tosin myös kokonaisen rullan, joka odottaa pääsyä eteisen seinälle. Kaappiprojektin lähestyessä menimme maalikauppaan tapettipalan kanssa ja maalin väri valittiin tarkoin kuvioista. 


Eilen aamulla hioin kaapin ja maalasin kahteen kertaan. Maalia vielä lopuksi hioin nurkista ja reunoista vanhaa ilmettä saadakseni. Ulkona oli mitä parhain sää tähän kaikkeen. Illalla sain kaapin vielä takaisin sisällekin. Kaappi seisoi hetken edelleen jalattomana. Katselimme kaappia miehen kanssa tyytyväisinä, mutta jotain se vielä kaipasi. Se jokin oli korkeus. Kävin hakemassa kaapin korjatut jalat kellarista ja avasin uudelleen maalipurkin. Ja siinä se oli. 

Ihailen kaappia aina ohikulkiessani. Toisinaan kaikki osuu nappiin. Pidän tästä kovasti. Valokuviin en millään saanut sitä oikeaa väriä ja tunnelmaa. 

Ja mitä siellä kaapissa sitten on... no tietenkin lankoja... Kaappiin ei koko varasto mahdu, mutta se käsivarasto kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu, ettei varasto edes hupene. Pihalla on niin paljon hommia, että iltaisin en jaksa neuloa kuin pienen hetken. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti.

Kaapin päälle pääsi kuvat isovanhemmista. Vuoden sisään olemme menettäneet monta läheistä. Tyttöjen kanssa askarreltiin iso(iso)vanhemmille kuvakollaasit. Tytöt saivat miettiä mitä asioita heille tulee mieleen ko. henkilöistä. Isomummu sai kuvansa ympärille pitsiä verhoistaan ja Fazerin sekalaisia karkkeja. Papan kehykseen tuli pinkki pantteri ja tulossa on vielä Pandan laku. Isoisomummun ja -papan kuvaan kuivatettiin valkovuokko. Kukka, mitä mummolassa oli paljon ja mitä tytöt kävi saunalta poimimassa mummolle. Lisäksi kehyksessä on mummolan talo ja pikkusauna. Kehyksiin on tulossa vielä muitakin muistoja. Toivon, että konkreeteilla asioilla tytöt saavat kantaa muistoja pidempään mukanaan.

- Unna

Villa Karamelli

Etsimme leikkimökkiä jo tovin netistä. Kauhistelimme hintoja ja mietimme kuljetuksia. Niin kuin usein, asiat ratkeavat omalla painollaan. Hyvällä onnella meidän mökki löytyi kahden talon takaa. Saimme edullisen mökin ja kuljetuskustannuksiin kertyi kengän pohjien ja kottikärryn renkaan kulumista sadan metrin matkaa suhaten. Mahdoimme olla melkoinen näky, kun kannoimme parhaillaan 1/3 mökkiä yhtenä palasena, lattiaa yhtenä palana ja katto tuotiin viimeisenä. Nöyrin kiitos isovanhemmille kaikesta tästä!

Mökki oli pienempi kuin haaveissani. Nii-in... siis minä haaveilin leikkimökistä. Mökki on lapsillemme leikkiin hankittu, mutta kyllä minäkin siitä unelmoin ja suunnittelin. Netti on pullollaan mitä ihanampia mökkejä, jotka jo toimivat ihanana unelmointi ja päiväunipaikkana. Minulla on tosin pihassa jo oma "leikkimökki" vanhassa saunamökissä, joten olen luovuttanut nyt tämän uuden mökin lapsille. Mökin sisustaminen oli kyllä viedä minut mukanaan. Mies kiltisti kuljetti meitä kirpputorilta toiseen, kun etsimme kuopuksen kanssa sopivaa tavaraa. Mökki on sisustettu kotoa löytyneillä tavaroilla ja kirppislöydöillä. Vain muutamia tavaroita on kaupasta uutena hankittu, mutta nekin ale-hyllystä.

Mökki tuli meille punaisena, elämää nähneenä ja jatkoaikaa anovana mökkinä. Sisäpintoja ei oltu käsitelty mitenkään. Mökki oli entisellä paikallaan vinossa, joten vaateriin laitettu perustus ei ollutkaan mökille oikea. Meidän pihassa huvikumpu -tunnelma on oiva ratkaisu eikä haittaa lainkaan, jos mökkikin on vähän vinossa. Kuopus ei mökin tultua enää kyennyt muuta tekemään kuin olemaan mökissä. Mökin ollessa pystyssä yhtenä palasena, olisi yötkin pitänyt nukkua siellä. Vaatteetkin on kuopuksen itsensä valitseman aamutuimaan, että pääsi mökille heti aamulla :)

Maalia kului mökkiin useampi litra. Maalien hinta olikin suurempi kuin itse mökin, mutta ihmeitä se maali tekee. Lapset urakoivat vanhaa maalia raapien ja uutta sutien. Kuopus huuteli vain "Tää on helppoa kuin heinän teko!" ja teräsharja heilui. Maalikaupassa kuopus valitsi sisälattian väriksi kauniin vanhan siniharmaan. Hän on tyylitietoinen. Minä äiti-ihminen kysyin kauniisti, anoin ja toivoin, että eikö meille voisi pinkkiä mökin lattiaa maalata. Hetken suostuttelun jälkeen sain tahtoni periksi ja kaikki kolme tyttöä ja mies oli saatu pinkin puolelle. Lattiamaalin nimi oli Karamelli. Siitä sai mökki nimensäkin. Punaisena rähjäisenä mökin nimi oli Villa Punarinta. Kuopus antoi nimen pihallamme olleen punarinnan mukaan. Lattian maalaamisen jälkeen nimi olikin Villa Karamelli. Ja nimensä veroinen siitä sitten tehtiinkin.

Kuopuksen ollessa mummilassa ja isompien lasten leirin aikaan askartelin ja maalasin. Mitä sitä äiti muutakaan lasten poissa ollessa. Ovi vaatii vielä maalia, samoin mökki toisen kerroksen. Näillä maaleilla menemme kuitenkin tämän kesän. Ensi keväänä maalataan toinen kerros. Ulkorappuset ovat vielä väliaikaiset. Terassi ja raput tulee myös uusia, mutta ne tulevat omalla ajallaan.

Äitini varastosta löytyi vanha yöpöytä, joka jatkoi elämäänsä hellana. Laitoin päälle kontaktimuovin, josta oli leikattu levyjen kokoiset reijät ja maalasin spray -maalilla levyt ja poistin muovin. Vedin vaihdettiin uuteen. Tämä on uudempaa tekniikka, jossa kylmäkoneet voi olla yhdessä lieden ja uunin kanssa. Alaosaan on tulossa joskus aikanaan uunin luukku, mutta nyt siellä on hyvä paikka kuopuksen askartelemalle mikrolle.

Hyllyä on tulossa vielä lisää, ehkä reunakangasta tai pitsiä. Nyt haetaan tuntumaa käytännön toimivuuteen. Mökki on kovassa käytössä koko ajan. Luulin, että mökki palvelisi viisveetä, mutta siellä on kaikki omat ja naapurien lapset pienistä isoihin. Isot tuntuvat olevan toisinaan kaikkein tarkimpia mökin suhteen.

Meillä ei ole saanut heittää edes jäätelötikkuja pois hetkeen. Pakastimeen askarreltiin huovista puffetteja, eskimoita ja kaikenlaisia vadelma- ja mansikkajäätelöitä. Jäätelörasioita päällystin kontaktimuovilla, jotta ne kestäisi kesän leikit.

Pöytälevy on vanhasta kirjahyllystä, lavuaari vanha emalikulho, johon liimasin ainoastaan pohjaan ylijäämä siivilän. Hana on vielä hakusessa. Anoppilan ulkovarasto on jo pengottu. Se on yleensä pettämätön aarreaitta. Kierrätyskeskukset ovat seuraavana kohteena.

Halpahallin ale-kukkakori pääsi limukoriksi ja lattiamaalilla maalasin tekstin. 

Mökki on koti, toisinaan kioski. Jäätelöiden lisäksi piti tietenkin olla muutakin herkkua ja myytävää. Muffineja, suklaakeksejä, pipareita ja leivoksia tein eripaksuisista huovista. Tähän hommaan jäi kiinni. Lapset esittivät toivomuksia ja minä askartelin. Aivan mahtavaa hommaa ja tuotekehittelykin eteni joka tuotteen jälkeen. Kyllä muutama muffini vielä pitää tehdä. Viimeinen oli jo kelpo suorituksen näköinen. Ensimmäisestä todella huomaa, että se oli ensimmäinen.

Kioskilla myyjät myyvät tehokkaasti ja ostajat valitsevat tarkasti listasta ostokset. Ihana katsoa kuinka mökki on käytössä jatkuvasti.

Mutta josko kuitenkin vielä muutaman leivoksen tekisin... ehkä muffinin... Jäätelöpalloja voisin huovuttaa. Tiskipöytään verho, matto vaatii kyllä liukuesteen..... kukahan siellä mökissä eniten on :)

-Unna

Jo joutui armas aika

Kylläpä kesä kuluu kovaa vauhtia. Kesäkuu alkoi juuri ja nyt se uhkaa jo lopullaan. Hyvät säät pakottivat olemaan ulkona. Kädessä oli lapio tai maalisuti. Pienempää ja isompaa pihajuttua on luvassa postauksiin jahka viimeistelyt saadaan hoidettua. Aurinkoisten päivien jälkeen tulivat sateet, jotka kuluivat sairastaen, työpaikalla käväisten ja erinäisissä pienissä reissuissa pyörähtäen. Käsityöt eivät ole kerinneet käsille juuri yhtään eikä kuvien siirto ole koneelle ollut yhtään joutuisampaa. 

Tänään vietimme päivän Särkänniemessä. Päivä oli matkoineen pitkä, mutta lienee valoenergiaa niin paljon tullut, ettei uni ole saavuttanut väsymyksestä huolimatta.

Toukokuun lopussa jäi postaamatta tämä pieni askare. Olen saanut vanhoja kankaita ystävältä kauan aikaa sitten. Äidilleni nimipäivälahjaksi painoin ja ompelin toukokuun lopun teemaan sopien "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen" -kassin. Idean painatukseen sain jostain blogista, mitä en kyllä nyt muista tähän hätään. Tämä joku oli painanut jonkun muun kesäisen laulun sanat pidemmästi ympyrän muotoon. Kukkakankaaseen sanat sopivat juuri tuossa pituudessa. Tämä vanha verhokangas oli niin heikkoa, ettei se yksinään olisi kassissa kestänyt, joten laitoin lakanakankaasta vuorin. Mikä voisikaan enempää tuoda kesää mieleen, kuin Suvivirsi.

-Unna

Kansallispuku

Kansantanssi valloitti ja vangitsi esikoisen uudestaan viiden vuoden tauon jälkeen. Edellinen ura päättyi viiden vuoden iässä. Ensimmäinen esiintyminen tällä haavaa on tulossa viikon kuluttua Sepänsoitossa.

Meiltä löytyi omista jemmoista mummoni tekemä Orimattilan kansallispuvun hame. Paita on ajan saatossa  kadonnut, mutta tädilläni on tallessa pukuun kuuluva peltikoru. Oli itsestään selvää, että hame lähtee nyt tanssimaan kaikkien kaapissa vietettyjen vuosikymmenten jälkeen. 60-70 -vuotias hame on menonsa ansainnut. 

Pääsin vertailemaan hamettamme tarkistettuun versioon Vuorelmalla. Harakanvarvaskirjailut kulkivat nykyisessä hameessa toiseen suuntaan ja ympyräkuvioinnit olivat pienemmät ja tummemmat. Meille tämä hame on kuitenkin tärkeä ja oikea juuri tällaisena. Mummoni poseerasi puvussaan koivun edessä kauan aikaa sitten. Tietenkin meidänkin kuvat otettiin juuri koivun luona juuri siitä syystä. Ehkä tyttö vielä joskus poseeraa korun kanssa samoissa maisemissa missä mummo oli kuvassaan nuorena.

Hame vaati sivusuunnassa pienennystä melkoisesti, mutta pituuteen ei tarvinnut puuttua. En halunnut kangasta leikata kasvuvaran vuoksi. Sivut jouduin kokonaan aukaisemaan sekä ylä- että alaosasta, jotta sain siistin lopputuloksen. Silti sivut jäi paksuiksi ja hameesta erottaa, että se on pienennetty. Joutunee kasvattamaan ruoka-annoksia lapselle, että saa kohta uudelleen avata saumat. 

Vuorelmalla käydessä ostin puolipellavaista paitakangasta, päänauhat (esikoisen sanastossa "hikinauhat") ja sukat. Hetken mietin teenkö naisten paidan, mutta kokotaulukkoa katsellessa tyttöjen paita vei voiton.  Alun perin olin ajatellut tekeväni paidan ilman valmiita kaavoja. Laiskuuttani ostin Vuorelmalta valmiit kaavat. Palvelu Vuorelmalla oli äärimmäisen ystävällistä ja perusteellista. Feresin kaavat ja ohjeet oli rautalangasta väännetyn selkeät ja pitkät. Jokseenkin yllätyin, että paidan ohjeet olikin lyhyet ja pari kohtaa oli selitetty melko heikosti. Mielestäni esimerkiksi hihojen suut oli nurjalta siistimmät. Onneksi tajusin tämän ajoissa ja käänsin nurjan puolen päälle. Kankaasta ei sitä onneksi huomaa. Toinen kummallisuus oli se, että paita vaikuttaa napapaidalta. Tein reilun koon, jotta kutistumisvaraa kankaalle jää riittävästi. Silti paita on todella lyhyt.

Hametta pienentäessä pohdimme esikoisen kanssa, pystyikö mummo kuvittelemaan että aikanaan hänen tyttärentytär ompelee saman hameen saumoja tyttärentyttärentyttärelle. Mitähän mummo ajatteli, kun hametta ompeli?

Hameen ikä näkyy. Kangas on sieltä täältä puhkeamaisillaan, onneksi suurimmaksi osaksi kangas on hyvinkin vahvaa. Sain ostaa Vuorelmalta hameen vihreää lankaa puolan jämän, jotta pääsen parsimaan kankaan kuntoon. On käsittämätöntä, että 60-70 -vuotiaaseen kankaaseen löytyy vielä täysin samaa väriä.

Vuorelmalta ostetut Veto-langat ovat alkutekijöissään. Näillä keleillä on puikot ja langat pysyneet tiiviisti korissaan. Pihalla on ollut askaretta jos jonkinlaista. On tehty suihkulähdettä ja leikkimökkiä. Aivan ehdoton suosikkini on aamulla ajoissa herääminen ja aamukahvin juominen ulkorappusilla. Mikä ihana lintujen kuoro! Pihassamme asuu tai ainakin usein piipahtaa punarinta ja leppälintu sekä heidän lisäkseen paljon muita. En ole aiemmin pitänyt linnuista yhtään. Viimeisen vuoden aikana meille on sisälle "eksynyt" lintuaiheista tavaraa jos jonkinlaista. Ja yht´äkkiä huomaan pitäväni ihan oikeistakin linnuista. Ihanaa.

- Unna

Melkein neon liivi

Perheemme elämä on ulkoistettu poutapäivien ajaksi. Lapset ovat lähteneet vapaapäivinä pihalle heti herättyään ja palaavat sisälle, kun nukkuma-aika koittaa. Ihanaa kellotonta aikaa, puuhastelua ilman pakkoa, iloista ja huoletonta oloa. Lapio on heilunut kovasti pihamaalla. Olen kaivanut kuoppaa kuopan jälkeen meidän kivikkoiselle pihalle. Alueen muut talot ovat savimaalla, mutta meidän piha on täynnä kivikkoa. 

Kuoppia kaivaessa kuopus on vieressä etsimässä matoja. Madot saavat nimet ja heille tehdään koteja. Kuopuksen lemmikkeinä ovat kastemadot nimeltään Voiveljet ja Elisa. Tämä viisvee on aivan varma, että erottaa nämä kaksi matoa kaikista muista madoista.

Lasten puuhatessa omia juttuja, olen minä jatkanut pihan muokkausta omaan verkkaiseen tahtiini. Välissä olen pitänyt taukoa neuloen ja kun mies on saanut jalkalistoja pätkittyä, minä olen maalannut niitä. Aiempaan postaukseen viitaten: MEILLÄ ON MAKUUHUONEESSA JALKALISTAT!!! Ja kesä ei ole kunnolla vielä alkanutkaan. Listoja on vielä noin 100 metriä jemmassa, joten kyllä vielä toviksi hommaa riittää. Olohuoneen listoitus on menossa jo hyvää vauhtia ja eiköhän keittiö ja eteinenkin samalla viedä päätökseen. Tosin eteisen seinät ovat vielä suunnitteluasteella... kröhöm... mutta eikö olisi upeaa jos jalkalistat (ne jotka aina jäävät roikkumaan tehtävien listalle) olisi tehty ennen muita valmiiksi.

Ulkotyönä pääasiassa toteutettu kuopuksen liivi sai loistavan vastaanoton. Alkuun äidillä ja tyttärellä oli hyvin erilainen näkemys tilaustyöstä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Mullenytkaikkiheti -asenteellani en löytänyt sopivaa ohjetta juuri siihen hetkeen, kun neuletta aloitin. Siispä kokeilin itse tehdä omasta päästä liiviä. Malli ei ole millään tavalla haastava neulojalle, mutta tällaiselle aloittelijalle tässäkin riitti mietittävää silmukoiden määrän ja kaarrokkeen kavennusten suhteen. Kaula-aukkoa jouduin kerran purkamaan oikean koon löytymiseksi. Pituutta olisi saanut tulla hivenen enemmän kasvunvaraa ajatelellen ja nappi olisi voinut olla pari kerrosta ylempänä, mutta kokonaisuuteen olen oikein tyytyväinen ja saatan tehdä toisen liivin viisaampana. Lankaa jäi hieman yli. Mahdollisuus siis helman jatkamiseen on vielä olemassa. 

 Neuloin liivin alhaalta ylös yhtenä kappaleena niin että vain kainalosaumat ommeltiin yhteen. Hihat neuloin tasoneuleena ainaoikein osuuden ajan ja sen jälkeen yhdistin suljetuksi neuleeksi. Napilla sain vähän kasvunvaraa, jos hihansuu alkaa kiristämään. Napit ovat jostain messuilta löytyneet. Katsotaan kuinka kauan puiset napit pysyvät menossa mukana. Ne olivat väriltään niin hyvät, että pääsivät nyt neuleeseen, mutta tiedän, etten tule ottmaan niitä pois pesun ajaksi.

Lapsi on tyytyväinen ja tietenkin paras palaute on, kun liivi piti saada heti käyttöön. Asukokonaisuus on viisveen itse päättämä. Väljä tunika ei ehkä ole ihan paras vaate alla, mutta näillä mentiin päivä Vuorelmalla Kärkölässä.

Olisikohan hetkeksi nämä valmiiksi raidoitetut langat neulottu. Ne on kerällä niin ihanan näköisiä, mutta valmiina neuleena tulos on mitä sattuu. Harvoin olen ennalta pystynyt kuvittelemaan oikeaa lopputulosta. Tämäkin lanka oli kerällä selkeä omenanvihreä-pinkki-lila, mutta neuleessa näyttää lähinnä neonväreiltä. Mutta eikös ne olleetkin muotia.... Lanka on HjerteGarnin merinovillaa ja neuloessa tuntui hyvälle. Kaikki syy uskoa, että myös käytössä lanka palvelee hyvin.

Vuorelmalla käydessä mukaan lähti Veto-lankaa useampi vyyhti erästä suunnitelmaa varten. Suunnitelmaa ei auta täällä vielä paljastaa. Tässä kuitenkin makusteluja tulevista projekteista. Ompelukone ja puikot esille... jahka tästä parin päivän sängyn pohjalla sairastelusta taas selviän.

-Unna

Sukkamaraton

Keskeneräisten töiden viimeiset kolme työtä oli sukat, sukat ja sukat. Ensimmäiset niistä odotti valmistumistaan vuoden tai kaksi. Totaalinen plääh. Olen kyllä vuoden aikana tehnyt sukat jos toisetkin, mutta nämä oli totaaliplääh. Enkä edes tiedä miksi. Tein vuosia sitten Vuorelman Veto-langasta pitkät sukat itselleni. Sukat oli kovassa käytössä muutaman vuoden, jonka jälkeen pohjat oli kuta kuinkin yhtä reikää. Jo tuolloin ajattelin tehdä varsiin uudet terät, mutta toteutus kesti. Uudet langatkin on odottanut kaapissa yli puoli vuotta. 

Tästä lähdettiin: Fiskars ja Veto (sattumalta sävy sävyyn)

Uudet terät tuli lopulta nopeasti valmiiksi. Puuttuihan puolet sukan teosta. Henkisesti teko ei tuntunut ihan niin nopealta. Valmista työtä katsellessa en tiennyt itkeä vai nauraa. Kammottavat. Aivan liian karkkia. En tiedä mitä ajattelin lankaa ostaessa. Tumminta väriä ei Vuorelmalla juuri ostohetkellä ollut ja ajattelin, että aivan turhaan kolme vyyhtiä lankaa ostan, kun teriin ei lankaa kulu paljoa. Mutta eihän tämä toimi alkuunkaan. 

Ensin marinoin pari vuotta reikäisiä sukkia, jonka jälkeen marinoin sukkia yhdessä lankojen kanssa, jonka jälkeen hampaat irvessä tein uudet terät todetakseni, että en ajatellut pätkääkään lankoja ostaessa minkä näköinen lopputulos on. Iso huoh. Onneksi keskimmäisellä lapsella jalan koko alkaa lähentelemään jo omaani, joten sukille löytyi käyttäjä. Ehkä itsekin voin pitää sukkia kenkien kanssa.

Rasti seinälle. Ne on kuitenkin tehty. Langan jämille (ehkä sana jämä on kohtuuton, kun vyyhdeistä suurin osa on vielä jäljellä) on jo seuraava projekti mietittynä ja maanantaina pääsen Vuorelmalle ostamaan lisävärejä.

Sukkamaratonin osa 2 kulki matkatyönä ja valmistuminen oli hidasta matkustamisen vähyyden vuoksi. Karnaluksista viime kesänä kannoin lankoja urakalla ja tämäkin sukkalanka on sieltä peräisin. SuperSocke100 (tropical-color), jossa mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä. Lanka ihastutti väreillään, mutta on myös ihanan tuntuista. 

Valmiissa neuleessa lanka tuntui alkuun omaan makuuni liian ärtsyltä, joten tein niistä esikoiselle ja kakkoselle sopivat. Lopulta yritin venyttää sukkia, jotta saisin ne itselleni. Tykästyin kuitenkin. Sukat jäi kaikesta huolimatta tytöille. 


Ensimmäisessä sukassa raidat meni hyvin kuvion kanssa yhteen, mutta toisessa sukassa ei tuuri ihan yhtä hyvin jatkunut. Sukassa ei sen kummallisempaa kuviota ole, mutta joustimen väliin tein raidat nurjilla silmukoilla ja tykkään neuloa joustimen oikeat silmukat takareunasta. Mielestäni jälki on siistimpi.


Tikuttelin sukkia 2,5mm neliöillä sukkapuikoilla. Niveleni tuntuvat kestävän paljon paremmin ohuen langan ja puikkojen kanssa, kun kädessä on neliöt puikot. Itselläni on vain metallisia neliöitä puikkoja. Onko olemassa puisia? Vai toimiikohan puiset puikot neiliöinä yhtä hyvin? Puiset puikot on omaan makuuni paljon sopivammat. Ihan ehdottomat suisikkini on 2,75mm ruusupuiset puikot, joista valitettavasti yksi puikko meni poikki.

Kuvaussessio oli esikoisen kanssa hyvin pikainen. Neito ei sukkia kerinnyt kunnolla jalkaansa vetämään ja vasen sukka jäi makkaralle. Täytyy myöntää, että kuvan jälkeen oli käytävä vielä tarkistamassa, että sukat on oikeasti saman pituiset.

Lankaa ei valitettavasti jäänyt toisiin sukkiin, mutta josko tennarisukat tekisin itselleni jämistä.



Kolmannet sukat oli niin perussukat miehelle kuin perussukat voi vain ikinä olla. Ehkä siinä syy, miksi niitä pystyi tekemään ainoastaan jääkiekkoa katsellessa. Kerran ruokakauppareissulla mies tarttui lankalaarissa köllötteleviin Isoveli-keriin ja pyysi sukkia. a) Kun mies tulee lankaosastolle ja b) kun mies haluaa ostaa lankaa, ei vaimo voi kerta kaikkiaan siitä kieltäytyä. En isoveljestä ollut tehnyt ennen sukkia ja paksuutta ainakin löytyy. Mies pitää villasukkia läpi vuoden ja nämäkin paksuudet pääsi heti käyttöön. Kuvatodisteet ei tähän postaukseen päässeet mukaan.

Ja koska keskeneräisten töiden lista uhkasi käydä liian lyhyeksi, piti tietenkin nostaa uusi lanka puikoille. Siitä lisää, kun on jotain näytettävää. Nyt askareet ovat siirtyneet pihamaalle. Lapion heilutuksen välissä on hyvä neuloa. Verkkaisessa tahdissa pihamaastamme tulee ehkä oikea piha tänä kesänä. Edellisillä asukkailla piha oli koiratarha. Itse haluan pihalta jotain aivan muuta. 

- Unna

Annis

Eilen aamulla aloin pohtimaan, koska Koto Living- lehti ilmestyy. Kädentaitomessuilla lehteä luvattiin jo lähiaikoina tulevaksi. Kansi oli ihanan herkullinen. Nettisivuilta löysin tiedon, että julkaisu on 8.5. Tuntui kuin olisi lottovoiton saanut. Sairauslomalaisen arkea ilahduttaa NIIN paljon tuollainen ihanuus. Odotin malttamattomana postipoikaa, joka tuntui viivyttelevän mutkan takana kohtuuttomasti. Vihdoin kun posti tuli, löytyi laatikosta Suuri Käsityö, mutta ei Kotoa. SK tuntui siinä vaiheessa plääh-jutulta. Tänään on pyhä eikä posti kulje. Huomenna olen varmaankin laatikon vieressä odottamassa postia, että saan lehden heti itselleni.

Lopulta eilen auringonpaisteessa SK:kin oli ihana piristys. Neuloin ulkona auringonpaisteessa lähes koko päivän. Minulla oli kahvi termarissa ja eväät mukana. Luin ja ihastelin lehteä ja väliin neuloin. Mikä ihana päivä. Toivon mukaan minulla on huomenna luvassa samanlainen päivä. SK:ssa oli tällä kertaa useita juttuja, jotka pääsevät tehtävien listalle.

Sitten asiaa aikaansaannoksista...

Annishuivi on huivi, jota olen jaksanut tehdä uudestaan ja uudestaan. Nyt tehtynä on neljä Annista, mutta vieläkään ei ole tullut Anniskiintiö täyteen. Huivi on nopea tehdä ja alun pitsikuvion jälkeen voi lepuuttaa aivoja paahtamalla sileää neuletta. Sileän osuuden jälkeen kaipaakin taas uudelleen jotain monimutkaisempaa. Annis on tekemisvaiheen lisäksi ihana käyttää. 

Ensimmäinen Annishuivini valmistui melko tasan vuosi sitten Ilun langasta, josta ei tarkempia tietoja olekaan enää jäljellä. Lanka on vain niin ihanaa. Rakastan tuota huivia ja se on käytössä ollut paljon. Käytönjälkiä siitä ei silti näe. Huivi ei tietenkään kaikkien käyttökertojen jälkeen ole enää täysin kuvattavana priimaa. Uusi pingotus tekisi terää, mutta en anna sen häiritä. Huivi on ohjeen mukaan melko tarkelleen tehty, myös koon puolesta.

KakkosAnnis meni lahjaksi äidilleni viime kesän syntymäpäivillä. Sattumalta huivi sopi myös juhla-asuun ja pääsi heti käyttöön. Lankana tuossa huivissa oli Karnaluksista tuotu mikälielanka. Lanka oli ostettu tyttärien huiveihin, joita teimme äitini kanssa pari vuotta sitten morsiusneidoille. Lanka on paksua huiviin, mutta pingoituksessa ja höyrytyksessä pehmeni mukavasti ja siitä tuli yllättävänkin laskeutuvaa. 

Numero kolmosen tein esikoisen ystävälle syntymäpäivälahjaksi violetista bambulangasta. Huivista ei ole kuvaa muistettu ottaa. Huivia tehdessä ei nyppyjen teko kiinnostanut yhtään ja aika oli kortilla. Huivi toimi hyvin myös tällaisena yksinkertaistettuna pikaversiona. Nyppyjen teko ei ole minun juttuni.

Annis numero neljä tuli omaan käyttööni. Sain anopilta aikanaan mustaa Fine Wool Premium lankaa, jota hän puolestaan oli saanut itse tuliaisiksi. 100% villa, ohut pehmeä lanka sopi todella hyvin huiviin. Tein huivista ohjetta suuremman. Lisäsin mallikertoja seitsemän kappaletta. Huivi painoi kokonaisuudessaan 50g ja on ilmava ja ihana. Musta on synkkä, mutta ilmavuutensa vuoksi menee varmasti muuallakin kuin hautajaisissa. Valmistumistaan seuraavana päivänä huivi tosin oli jo hautajaisissakin päällä. Vuosi on ollut synkkä ja musta lanka valikoitui mielenmaisemien vuoksi puikoille. Työn loppuvaiheessa olo oli jo kevyempi ja musta alkoi lähes tympimään. Musta tasainen neule ei ole minun juttuni yhtään nyppyjä enempää. 

 

 

Olen yrittänyt saada keskeneräisten töiden pitkää listaa purettua. Olen saavuttanut loppusuoran. Se on kerta kaikkiaan mieltä ylentävää. Loppukiri on kuitenkin tuskaisen takkuinen. Minulla on totaalinen sukkaplääh ja puikoilla on pelkkiä sukkia. Huoh. Onneksi jääkiekko on auttanut loppukrissä. Matseja katsoessa on voinut mitään ajattelematta tehdä sukkia kohti maalia. Luvassa on siis sukkapostauksia.

-Unna