Sukkamaraton

Keskeneräisten töiden viimeiset kolme työtä oli sukat, sukat ja sukat. Ensimmäiset niistä odotti valmistumistaan vuoden tai kaksi. Totaalinen plääh. Olen kyllä vuoden aikana tehnyt sukat jos toisetkin, mutta nämä oli totaaliplääh. Enkä edes tiedä miksi. Tein vuosia sitten Vuorelman Veto-langasta pitkät sukat itselleni. Sukat oli kovassa käytössä muutaman vuoden, jonka jälkeen pohjat oli kuta kuinkin yhtä reikää. Jo tuolloin ajattelin tehdä varsiin uudet terät, mutta toteutus kesti. Uudet langatkin on odottanut kaapissa yli puoli vuotta. 

Tästä lähdettiin: Fiskars ja Veto (sattumalta sävy sävyyn)

Uudet terät tuli lopulta nopeasti valmiiksi. Puuttuihan puolet sukan teosta. Henkisesti teko ei tuntunut ihan niin nopealta. Valmista työtä katsellessa en tiennyt itkeä vai nauraa. Kammottavat. Aivan liian karkkia. En tiedä mitä ajattelin lankaa ostaessa. Tumminta väriä ei Vuorelmalla juuri ostohetkellä ollut ja ajattelin, että aivan turhaan kolme vyyhtiä lankaa ostan, kun teriin ei lankaa kulu paljoa. Mutta eihän tämä toimi alkuunkaan. 

Ensin marinoin pari vuotta reikäisiä sukkia, jonka jälkeen marinoin sukkia yhdessä lankojen kanssa, jonka jälkeen hampaat irvessä tein uudet terät todetakseni, että en ajatellut pätkääkään lankoja ostaessa minkä näköinen lopputulos on. Iso huoh. Onneksi keskimmäisellä lapsella jalan koko alkaa lähentelemään jo omaani, joten sukille löytyi käyttäjä. Ehkä itsekin voin pitää sukkia kenkien kanssa.

Rasti seinälle. Ne on kuitenkin tehty. Langan jämille (ehkä sana jämä on kohtuuton, kun vyyhdeistä suurin osa on vielä jäljellä) on jo seuraava projekti mietittynä ja maanantaina pääsen Vuorelmalle ostamaan lisävärejä.

Sukkamaratonin osa 2 kulki matkatyönä ja valmistuminen oli hidasta matkustamisen vähyyden vuoksi. Karnaluksista viime kesänä kannoin lankoja urakalla ja tämäkin sukkalanka on sieltä peräisin. SuperSocke100 (tropical-color), jossa mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä. Lanka ihastutti väreillään, mutta on myös ihanan tuntuista. 

Valmiissa neuleessa lanka tuntui alkuun omaan makuuni liian ärtsyltä, joten tein niistä esikoiselle ja kakkoselle sopivat. Lopulta yritin venyttää sukkia, jotta saisin ne itselleni. Tykästyin kuitenkin. Sukat jäi kaikesta huolimatta tytöille. 


Ensimmäisessä sukassa raidat meni hyvin kuvion kanssa yhteen, mutta toisessa sukassa ei tuuri ihan yhtä hyvin jatkunut. Sukassa ei sen kummallisempaa kuviota ole, mutta joustimen väliin tein raidat nurjilla silmukoilla ja tykkään neuloa joustimen oikeat silmukat takareunasta. Mielestäni jälki on siistimpi.


Tikuttelin sukkia 2,5mm neliöillä sukkapuikoilla. Niveleni tuntuvat kestävän paljon paremmin ohuen langan ja puikkojen kanssa, kun kädessä on neliöt puikot. Itselläni on vain metallisia neliöitä puikkoja. Onko olemassa puisia? Vai toimiikohan puiset puikot neiliöinä yhtä hyvin? Puiset puikot on omaan makuuni paljon sopivammat. Ihan ehdottomat suisikkini on 2,75mm ruusupuiset puikot, joista valitettavasti yksi puikko meni poikki.

Kuvaussessio oli esikoisen kanssa hyvin pikainen. Neito ei sukkia kerinnyt kunnolla jalkaansa vetämään ja vasen sukka jäi makkaralle. Täytyy myöntää, että kuvan jälkeen oli käytävä vielä tarkistamassa, että sukat on oikeasti saman pituiset.

Lankaa ei valitettavasti jäänyt toisiin sukkiin, mutta josko tennarisukat tekisin itselleni jämistä.



Kolmannet sukat oli niin perussukat miehelle kuin perussukat voi vain ikinä olla. Ehkä siinä syy, miksi niitä pystyi tekemään ainoastaan jääkiekkoa katsellessa. Kerran ruokakauppareissulla mies tarttui lankalaarissa köllötteleviin Isoveli-keriin ja pyysi sukkia. a) Kun mies tulee lankaosastolle ja b) kun mies haluaa ostaa lankaa, ei vaimo voi kerta kaikkiaan siitä kieltäytyä. En isoveljestä ollut tehnyt ennen sukkia ja paksuutta ainakin löytyy. Mies pitää villasukkia läpi vuoden ja nämäkin paksuudet pääsi heti käyttöön. Kuvatodisteet ei tähän postaukseen päässeet mukaan.

Ja koska keskeneräisten töiden lista uhkasi käydä liian lyhyeksi, piti tietenkin nostaa uusi lanka puikoille. Siitä lisää, kun on jotain näytettävää. Nyt askareet ovat siirtyneet pihamaalle. Lapion heilutuksen välissä on hyvä neuloa. Verkkaisessa tahdissa pihamaastamme tulee ehkä oikea piha tänä kesänä. Edellisillä asukkailla piha oli koiratarha. Itse haluan pihalta jotain aivan muuta. 

- Unna