Kierrättämällä roskakatokseksi Herra Roskiksen mökki

Olemme asuneet kotiamme reilun neljä vuotta. Koko tämän ajan roskis on nököttänyt pihan perällä betonilaatan päällä. Laatan on aikaisempi asukas tupsauttanut pihaan, niin kuin monen monta muutakin esinettä. Laatta on vinossa joka suuntaan, mutta tukeva. Neljä vuotta olemme roskakatosta tuolle laatalle suunnitelleet. Roskiskatokset ei vain ole minun makuuni lainkaan. Persoonattomia hassuja tönöjä. 

Pinterestiä selailtua ja mielikuvituksen laukkaan päästyä meillekin hahmottui "roskakatos". Haimme pari (vai jopa kolme) vuotta sitten läheiseltä tehtaalta kuormalavoja ja muuta jätepuuta. Otimme kaiken, josta tuntui, että jotain saisi aikaiseksi. Puut ovat lojuneet luvattoman kauan läjänä pihassa. 

Viikonloppuna miehen innostuttua aloimme käydä puupinoa läpi ja suunnittelimme maahan laudoista mökkiä. Muutama käyttämätön puu oli jäänyt seinänrakennusprojektista jäljelle ja ne sai käyttöä myös. Ja siitä se sitten lähti. Vai lähtiköhän kaikki siitä, että ostin ensin miehelleni viime talvena kompuran ja naulaimen. Jokaisen vaimon järkihankinta. Siitä hyötyy sekä mies että vaimo.

  

 Kolmen päivän nikkaroinnin jälkeen pihan perällä nököttää Herra Roskiksen oma pieni mökki. Mökki on harmaantuneena hyvä jatkumo heinäseiväsrivistölle, joka kulkee koko pihatien matkan.

Takakautta pihaan ajettaessa on mökin sivu vastassa. Mökkiin kului rahaa noin 50€ ja siinä on mukana jo kukatkin. Käytännössä nauloja, kulmarautoja, haka, ovenkahva ja saranat olivat ostoslistalla. Jälkikäteen huomasimme, että osa niistäkin olisi kotoa löytynyt valmiina. Kaikki muu olikin kotoa löytynyttä tavaraa.

Katto ja savupiippu on tervattu. Ikkuna on talon alkuperäinen ikkuna, mutta nyt tosin ilman lasia. Puut on lähes kaikki kuormalavoista. Harjapelti on talon vanhaa ränniä.

Naapurille näkyy pelkästään mökin takaseinä, mutta kyllä minulle tuollainen kelpaisi.

Nyt pihan peräkin alkaa olemaan inhimillisen näköinen. Teen joskus postauksen erikseen pihasta. Kuinka se oli koira-aitaus edellisten asukkaiden jäljiltä. 

Pihaamme pystyy ajamaan sekä taka- että etukautta. Takaa tullessa vastassa oli hyvin rähjäinen näky. Nyt portilta alkaa kivetetty oja ja havut. Seuraavana Herra Roskiksen mökki ja siitä havujen ja muutaman muun puskan ja kiven kautta nurmikko päärynä- ja kirsikkapuineen ja marjapensaineen. Sora-aluetta ja nurmea rajaavat pitkät betonipalkit (noin 3-4 metrisiä) löytyi myös muutettaessa ojastamme. Täältä on siis löytynyt ihan melkein kaikkea.

Ja kyllä. Siellä se Herra Roskis asuu.

- Unna

Villasukat veteraaneille

Ihan ensiksi pahoittelut. Tämä postaus on tehty kännykkäkuvilla, kun kamera jäi kotiin reissun ajaksi. Sukkia on neulottu niin Päijänteen kuin pikku järvienkin rannoilla.

Facebookin yhden käsityö-ryhmän kautta löysin haasteen veteraaneille neulottavista sukista. Suomen 100v kunniaksi on tarkoitus lahjoittaa sukat kaikille veteraaneille. Sukkapareja tarvitaan paljon. 

Ryhmän kautta löytyi ohjeet sukkiin ja langan merkkeihin ja laatuihin. Ohje ei ollut ammattilaisen tekemä (ainakin vaikutti siltä). Vaikka itseltä sukan teko sujuu, nyppi pienet häiritsevät virheet. Ja ohje on oleellinen, jos samanlaisia sukkia toivotaan. Noh, luulin ainakin tekeväni ohjeen mukaisesti. Ja onhan tuo ihan perussukka. Suuria taitoja ei vaadita. Luulen myös, että käyttäjilleen kyllä kelpaa.

Vähän aikaa nikottelin 7veljeksen kanssa, mutta annoin ajatusteni jäädä taustalle. Ymmärrän miksi tällaisessa kampanjassa ko. lanka on valikoitunut käyttöön. Ja hämmästys, en ole kutissut langasta niin paljoa kuin ennen. Jotain on tapahtunut.

Kaksi paria on nyt neulottuna. Oma tavoitteeni on neljä paria. Haastan tässä kaikki mukaan neulomaan sukkia. Iso suuri kiitos veteraaneille.

Jos joku tuttu tarttuu puikkoihin, pyytäkää minulta sinistä ja valkoista lankaa. Niitä jää paljon eikä minulla ole niille käyttöä näiden sukkien jälkeen. Erityisesti haastan mukaan Retun, Satun, äidin ja anopin.

Ohjeet sukkiin löytyy Facebook-ryhmästä "Villasukat veteraaneille - Suomi 100 vuotta" tai sähköpostitse villasukat.100vuotta@gmail.com Ja yllätys yllätys. Minullakin on ohje.

- Unna

Vauvalahjoiksi pieniä paitoja ja housuja Noshin kaavoilla

 Töistä on vähentynyt väkeä lähiaikoina, kun mammalomat ovat kutsuneet. Paketteihin ompelin 68cm vaatteita. Olettaisin, että kesävauvoilla vaatteiden käyttö on rajallista ja pienimmät koot saattavat olla jo hankittuina valmiiksi. 

Käytin Noshin kaavoja (SK 5-6/15) jälleen, mutta pienin muutoksin. Toistan itseäni ja olen käyttänyt kaavoja monia kertoja. Kaava muokkautuu kuitenkin pikku hiljaa jokaisessa käytössä.

Aiemmin olen blogannut samoilla kaavoilla tehtyjä vaatteita ainakin täällä ja täällä. Paidan kangas on Verson Puodin Ahman taika. Todella suloista. Harmittaa ettei kangasta ole enempää varastossani. Housuihin löytyi kankaat varastosta muiden projektien jäljiltä.

Paapiin Juhlat-kankaasta tuli toinen paita. Housujen etukappaleen leikkasin PaaPiin Hertta-kankaasta, mutta kuvion aplikoin Juhlasta.

- Unna

Syreenisokeri

Syreenit ovat kukkineet ihanasti tänä keväänä. Yksi päivä mies ihmetteli mistä voimakas tuoksu sisällä johtui. Vastauksena "syreeni" sai positiivisen vastaanoton, kunnes mies huomasi, että syreenit olivat uunissa. "Köyhiä kyllä, mutta pitääkö ihan kaikki...." Kyllä. Pitää. Eikä sillä ole väliä onko rahaa vai ei. Nokkosten kuivauksella homma lähtee käyntiin keväisin ja pääsee kuivatukseen moni muukin herkku.

Syreenit kestävät todella hyvin pesua. Astiassa vedessä kukkaterttuja pystyy melko ronskistikin pesemään. Pesun jälkeen kuivasin kukat salaattilingossa ja asettelin uuniritilälle. 50 asteen lämmössä uunissa kuivasin kukkia hyvän tovin. Uunin luukku oli raollaan koko ajan. Syreenien kuivumiseen menee aikaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi nokkosten.

Kuivuttuaan riivin kukat irti ja sekoitin sokerin kanssa. Syreenisokeria voi käyttää teehen, lettujen päälle ja niin edelleen. Ja meneehän tuo ihan koristeesta. Kukat itsessään toki käy ihanasti vaikka kakkuun.

Tänä vuonna syreenisokeria saivat opettajat kevätjuhlissa kiitokseksi vuodesta ja vietiinpä yksi purkki tuliaisiksi uuteen kotiin.

Tarvitsisin ehdottomasti sihteerin. On valmiina ompeluksia, neuleita ja askarteluita. Puutarhaa ja pihamökkiäkin on laitettu. Mutta kuka ihme ne bloggaisi? Työ hidastaa vapaa-aikaa. Kovasti työstäni pidän, mutta lisätunteja se ei ole vuorokauteen tuonut. 

- Unna

balettihelma joustosifongista

Viimeiset illat ovat olleet kovin vaaleansiniset. 

Tytön balettiryhmällä oli kovin takkuinen pukujen tilaus. Mistään ei aluksi löytynyt pukua, mistä kokoja olisi löytynyt kaikille. Lopulta löytyi, muttei enää helmoja. Mammaporukalla päädyimme talkoisiin. Lopulta tosin talkoot oli sitä, että yksi piirsi kaavat, yksi kävi ostamassa tarvikkeet ja minä ompelin. Onneksi ryhmä on kohtuullisen pieni. 11 pikku hamosta tuli onneksi parissa illassa.

Kangastukun joustosifonki on hyväksi tässä havaittu jo edellisen helman osalta. Rullapäärmettä surautin saumurilla kauttaaltaan ja foe-nauhalla laitoin vyötärön. 

Näin jo painajaisia, että jollekin ei hame mahtunut päälle ja sain reklamaatiota aiheesta jos toisesta. Huomenna helmat lähtevät sovitukseen ja ensi viikolla esitykseen. Eiköhän näillä yksi esitys läpi viedä. Noin 4,20€ tuli helman kappalehinnaksi, joten ei näitä tilailemaan olisi kannattanutkaan.

- Unna

Lasten taiteet

Lapset reklamoivat usein kotonamme aikuisten tekemistä värivalinnoista. Tällä viikolla viimeisin sisustusvalitus on ollut sohvaostos. Vaikka lapset ajattelevat asiasta mitä vain, olen sitä mieltä, että meillä lasten läsnäolo saa näkyä ja näkyy. On ihanaa, kun kodista löytyy useista paikoista lasten tekemiä askarteluita ja käsitöitä.

Tällä hetkellä kuopus ei meinaa pysyä housuissaan, kun on niin kutkuttavaa pitää äitienpäiväsalaisuuksia sisällään. Vaikkei taiteet olekaan aina täydellisiä jonkun toisen silmissä, minun silmissä on. Ja työt tulevat koristamaan kotiamme.

- Unna

Kesän juhlia odotellessa

Kesä on päivä päivältä lähempänä. Tänään jo pitkän lenkin päätteeksi siirsimme talvikamat jemmaan, katse kiinnittyi kasvihuoneeseen ja pieniä keväisiä töitä puuhailimme hiljalleen.

Lapset ovat olleet viettämässä viikonloppua mammalla. Miehen kanssa ruokapöydässä aloimme pohtia, että esikoinen viettää rippijuhliaan kahden vuoden kuluttua, kakkonen kolmen vuoden kuluttua. On täysin mahdollista, että esikoinen lähtee kotoa opiskelemaan kuuden vuoden kuluttua. Kuuden. Sehän on aivan kohta. 

Näistä pohdinnoista ajatus siirtyi tämän kesän juhliin. Yritän aina ennakoida juhlia. Nyt huomaan, etten ole kerinnyt miettimään onko tänä kesänä ylioppilas- tai rippijuhlia, häitä tms. Viime kesänä juhlia oli paljon. Juhlijoille lähti mm. linkin postauksen kortit ja toisen linkin lahja ja kortit.

Rippijuhlia viettäville pojille veimme lakut. Tosin lakut söin minä. Avasin lakupaperin varovaisesti. Sisälle laitoin rullalla olevan setelin. Paperit olivat tahmeat, joten kääräisin lakut kelmuun. Lopuksi liimasin kääreen pään kiinni.

Mitähän sitä tänä vuonna keksisi. Toivottavasti ainakin jotain juhlia tulisi. 

- Unna