perjantai 2. elokuuta 2013

Äidin miniloma

Mies lähti eilen lapsien kanssa Keski-Suomeen rallireissulle. Siitä kehkeytyikin äidille miniloma kotona. Ompelukoneet ja häiriötön aika. Miten ihanaa! Nykyisessä kodissa minulla ei ole toimivaa ompelutilaa, joten koneet, kankaat, kaavat ja muut ovat sulavasti usein miten ruokapöytämme päässä tai ruokailutilan lattialla raivattuna sivuun. Mikä voikaan olla raivostuttavampaa, kuin jatkuva ompelusten keskeyttäminen.

Eilen ja tänään en todellakaan ole tuhlannut aikaani ruoan laittamiseen, siivoamiseen tai muihin normipuuhiin. Kun perhe lähti, tein suuren kulhollisen kreikkalaista salaattia ja sen jälkeen keskityin vain ja ainoastaan kankaisiin ja käsityölehtiin. Olen tehnyt sitä mitä itse olen halunnut ja mikä on kivalta tuntunut, syönyt kun on ollut nälkä ja taas jatkanut. Tämä jos mikä on ollut rentouttavaa.




Äiti oli ostanut jostain vihreää kangasta kun halvalla sai. Kangas päätyi kuitenkin minulle, kun ei itse löytänytkään kankaalle käyttöä. Hetken katselin kangasta ja kangaspala alkoi näyttämään kovasti kassilta. Tein edellisen postauksen kassin kaavoilla nyt itselleni kassin. Nämä päiväthän on mennyt muutenkin teemalla "minä". Kassiin tuli vuoreksi samaa kangasta, mitä yksipyöräisessä oli päälikankaana. Sangat laitoin tässäkin vain solmuun. 














Seuraavaksi paloiksi pääsi kangas, jota yksipyöräiseen laukkuun laitoin vuoreksi. Kangasta oli niin vähän jäljellä, ettei sitä enää säilyttämään kehdannut. Pussukan palasta sai juuri sopivasti tehtyä. Molemmat päälikankaat ovat Ikeasta ostettuja. Pitsi on Käsiten loppuunmyynnistä hankittu makuuhuoneen verhojen ylijäämäpala. Vuorikangas on tuotu Tallinnasta viime kesänä.

















Pussi tuli käsityöpussiksi. Voiko ihminen muistuttaa itseään sairaudesta yhtään enempää millään muulla, kuin kantamalla jatkuvasti käsitöitään apteekin muovipusseissa. Olkoonkin kätevän kokoisia pusseja, mutta nyt keskeneräiset työt haudotaan tyylillä. :)










Pussin ompelu oli vain niin mukavaa puuhaa ja keskeneräisiä töitäkin on yleensä useampia, joten tein vielä toisen pussin samaan menoon. Kitarakangas on myös tuotu Tallinnasta. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kankaasta tytöille 50-luku tyyliset kellohelmaiset mekot, jossa vyötäröllä olisi leveä musta satiininauha. Kotona huomasin, että kankaan sivussa lukee, ettei saa käyttää lasten yövaatteissa. Siis mitä? En keksinyt miksi varoitus on kankaaseen painettu, mutta mekkoprojekti alkoi viipyä ja lopulta kankaasta tuli verhot soittohuoneeseen. Nyt jämäpalat pääsi pussiksi. Kaveriksi kitarakangas sai yksiväristä mustaa kangasta, jota sain anopin ystävältä.













Vetoketjun väri valikoitui yksinkertaisesti pituuden perusteella. Kun käsityön laitoin sinne, huomasin kuinka kauniisti vetoketju sopiikin yhteen KnitPron kaapeleiden kanssa :) Tyyli ennen kaikkea!








Olen kyllä nukkunut välissä, mutta tietenkin myös toisena yksinolopäivänä ompelukone on surissut. Aamupäivä kului selailemalla Suuri Käsityö- lehdet läpi. Muodostui "to do" -kasa ja toinen sellainen "ihan kiva" -kasa. Loput päätyi takaisin hyllyyn. Melkoinen määrä kivoja ompeluksia ja neuleita, joihin olisi materiaalit jo kotona valmiina. 

Lehtien selailu päättyi trikoomekon ompeluun. Ostin viikolla Eurokankaan palalaarista mukavan kankaan, josta oli tarkoitus tehdä mekko itselleni. SK 1/11 löytyi melko lailla sellainen malli, jollaista olin itsekseni miettinyt. No aina ei mene niin kuin Strömsössä. Sain trikoomekon, mutta en kyllä sellaista mitä olin mielessäni ajatellut. Alkuun tuntui, että mekosta tulee liian pieni, mutta se ei ollut ongelma lopulta. Lähinnä mekko muistuttaa minusta jotain karjakon mekkoa. Peilin edessä tuumailin ja päädyin tekemään muutoksia alkuperäiseen malliin. Vyöt kuuluisi olla edessä, mutta laitoin ne taakse, lisäksi eteen ompelin kolmion. Vähän sieltä ja täältä laitoin mekkoa uusiksi. Ei se vieläkään ole ihan sitä mitä luulin, mutta testailun jälkeen saatan jopa pitää kotimekkona. Lehden mukaan mekko on "huippumukava trikoomekko". Ehkä ylenpalttiset kehut jätän kuitenkin muille.













Olin joskus leikannut valmiiksi paksusta mustasta villakankaasta laukun palat. Laukku oli jäänyt ompelematta, enkä edes muista miksi. Miehen mummin jäämistöstä pelastin pitsiliinan ja se pääsi nyt laukkuun. Vuoreksi Ikean valkopohjainen lintukangas, jonka sain nyt loppuun käytettyä. Laukun alkuperäinen kaava on myös edellisen postauksen kirjasta. Eri variaatioita koosta ja muodosta olen tehnyt, mutta tämä on vallan mukava ja toimiva malli. Nappi on Karnaluksista, nauha Hyvinkään kangastukusta.















Parin päivän ompeluksilla sain näppärästi laukun pakattua aamua varten. Aamulla alkaa Pukkilan Puikkopäivät ja neulontaa tiedossa hyvässä seurassa, mukavassa paikassa. Tätä olen odottanut. Jahka neulonnasta kotiin pääsen, saan perheenkin takaisin. Tällaiset omat minilomat ovat erittäin kaivattuja, mutta sen jälkeen ilolla otan miehen ja lapset kotiin. Kyllä heitä on ikävä!



-Unna





2 kommenttia:

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!