Yksipyöräinen lahjapakkaus

Saimme juhlia tänään ihanan ja kauniin neidon rippijuhlia. Lahjaa miettiessä raha oli se eka mieleentullut, mutta aina niin tylsä vaihtoehto. Ehkä konfirmoidun mielestä se on juuri se paras lahja :) Tällaisella tätimäisellä otteella jotain persoonallista piti saada kuitenkin setelin kaveriksi. Tällä tänään konfirmoidulla neidolla on taito ajaa yksipyöräisellä. "Ja siitä se ajatus sitten lähti."

Olen tehnyt useita laukkuja Ihanat itsetehdyt laukut -kirjasta. Sellaisenaan en juurikaan ole laukkuja kirjasta poiminut, mutta malleja olen käyttänyt paljon. Lahjalaukkuihin olen yhdistänyt kuvansiirtomenetelmää, jolloin laukusta on tullut persoonallisia muistoja.

Tällä kertaa lahjan teko alkoi hyvin epäoleellisesta asiasta lopputulosta ajatellen. Reipastuin tekemään omia merkkejä. Vähän hiomista tuossa vielä on, mutta tästä lähdettiin nyt liikkeelle. Kerrottakoon, että tuo auringonkukka on mieheni piirtämä häidemme tienoolla 11 vuotta sitten. 

No itse lahja oli tällä kertaa reippaan kokoinen kassi yksipyöräisillä varustettuna. Kankaat löytyivät omista varastoista. Beige kangas on muistaakseni Hyvinkään kangastukusta ja vuoren ja sangan kangas Ikeasta. Ikeasta on löytynyt monia hyviä ja tukevia kankaita kasseihin.

Alkuperäisessä mallissa sankana oli huivi. Itse ompelin vuorikankaasta lähes 10cm levyisen sangan, mikä kapeni päitä kohden. Solmin sangan kassiin, jolloin minusta fiilis tuli nuorekkaammaksi, rennommaksi ja kesäisemmäksi. (Omasta rippikoulusta on parikymmentä vuotta, joten nuorekas fiilis voi olla kovin epämääräinen termi.) Kassista voi kuitenkin ottaa sangan myös pois, jolloin kassi on lyhyempi "muovikassisangoilla".

Taas kun ompelemisen iloon pääsi kiinni, teki mieli kokeilla pussukkaa, jonka idean olen ottanut täältä. Niinpä kassista yli jääneistä kankaista tein vielä eilen pussin. Yksipyöräinen sinnekin eksyi mukaan. Kassin kankaat olivät pussiin turhan paksut, mutta halusin tehdä samaa sarjaa. Paksutkin kankaat taipuivat pussiin, mutta en todellakaan enää tukikankaita laittanut mukaan. Kyllä ohuemmat kankaat tulisivat paremmin edukseen tässä.

Vuoreksi pääsi vanha ylijäämäpala omasta mekosta Marimekon Tuuli-kankaasta. Hassu yhteensattuma kävi siinä, että päädyin laittamaan samaisen mekon juhliin päälle.

Korttia tehdessä ei paljon enää ajatus juossut. Ideana kuitenkin, että jos kortti hukkuisi itse lahjasta erilleen, ne osataan kuitenkin yhdistää toisiinsa. Itse inhoan sitä, etten juhlien jälkeen tiedä mitä kukakin on tuonut. Haluaisin osata kiittää itse kutakin. Epämiellyttäviä tilanteita on tullut, kun lahjan tuoja kyselee, että mitä olen pitänyt lahjasta tai oliko sopiva, enkä edes tiedä mistä kysellään. No siis se yksipyöräinenhän se tännekin vesiväreillä tuli.

Raha ujutettiin korttiin itsetehtyyn kuoreen, jonka päällä oli runo.

Seuraavaa työtä ei ole (vieläkään) päässyt puikoille, mutta koukulle on. Virkkaaminen ei tunnu omalta edelleenkään, mutta koukku pysyy jo kädessä. Edistystä siis tapahtuu.

- Unna

PS Tervetuloa kummitädillekin lukemaan blogia!