Ompeluhuone

Olen aiemminkin jo kirjoittanut täällä, että minulla ei ole omaa ompeluhuonetta ollut nykyisessä kodissamme. Se on ahdistavaa, epäkäytännöllistä, soluttautumista ruokapöydän kulmalle, ainaista pakenemista ja pälyilyä ruokailutilan nurkassa. Tuntuu, että kaikki potentiaalinen ompeluaika kuluu koneiden ja tavaroiden etsimiseen, asetteluun ja taas raivaamiseen. 

Viimeisen parin viikon aikana olen kulkenut ympäri taloamme ja katsellut ja miettinyt toiminnallisuutta eri kulmissa sillä silmällä. Etsinnässä on ollut onneton nurkkaus, jonka kaappaisin itselleni. Yläkerrasta se löytyi. Yläkertamme on lasten valtakuntaa. Siellä on kaikilla omat huoneet ja lisäksi välitilaksi kutsuttu tila. Tila on osa käytävää ja lapetilaa. Tila on ollut patjoilla ja tyynyillä vuorattuna, missä lapset ovat lukeneet ja katselleet videoita. Lisäksi siinä on vieraat voitu yövyttää. Aluksi sain idealleni vastustusta, mutta lopulta tila päätyi ompelu"huoneeksi". Huone on kyllä aivan liian optimistinen ja suureellinen sana. Nurkkaus lienee parempi termi. Laskennennallisesti tässä ei taida olla kuin kaksi neliötä. Katto laskee jyrkästi ja lappeessa on huone"korkeutta" 64cm. Kalusteita ei tuohon paljon tarvinnut miettiä, mutta ideoita silti pulppusi. Niin suuri kaipuu oli omalle nurkalle, että näin valmiin tilan jo valmiiksi mielessäni. Olin vakuuttunut, ettei nurkka ollut liian pieni. 

Tästä lähdettiin. Patjat ja tyynyt oli raahattu pois, seinät likaisen valkoisena ja ah niin ihana muovimatto. Matto on saanut vielä palvella yläkerrassa, mutta tulee vielä päivä, jolloin se saa lautalattian tieltä väistyä. Lattian vaihto vain taitaa jäädä listassa hännille.

Joku saattaa pitää pyhäin häväistyksenä, kun iskin käsiksi miehen mummin kirjaan. Painovuosi taisi olla 1949. Vuosi meni peittoon enkä ole enää varma siitä. Mattopuukolla leikkasin sivuja irti. Viimeinen käyttöön tullut sivunumero oli 378. Tapettiliisteriä ja mielikuvitusta. Kirjan sivut alkoivat muodostaa aivan loistavaa seinää. Lapset ihastelivat vuorotellen. Kirja on ollut kirjahyllyssä meillä täysin lukemattomana. Nyt vuorokauden aikana kirjaa on luettu enemmän kuin vuosiin, -todennäköisesti vuosikymmeniin. Kirjansivuilla tapetoituja seiniä on ollut monissa eri kirjoissa ja lehdissä. Itselläni ajatus on ollut jo pitkään mielessä, mutta Sormustin ja Sorkkarauta kirja vahvisti "tän mä haluun" -tunnetta. 

Iloitse kanssani -valikoima huumoria luettavaksi ja lausuttavaksi. Nyt se oikeasti kutsuu iloitsemaan. Lapset ovat innolla lukeneet Rovastin tupakkalakkoa, Aviomiehen valitusta, Kanteletarta jne. 

Viimeisen seinän päätin jättää valkoiseksi. Vielä hieman mietin valkoisen tapetin laittamista, mutta luulen, että seinä jää tällaiseen asuun.

Äitini oli suurena apuna kokoamassa Ikean "palapelejä" ja kantamassa tavaroita. Hän toi lisäksi vanhoja neuloja, lankoja, neppareita ja Singerin mainoksen. Hän on saanut ne vanhan Singerin mukana kummitädiltään. Kollaasi sopii seinään täydellisesti.

Kaveriksi seinälle tuli yksi huomattavasti tyhjempi taulu. Maalasin Ikean vanhan kehyksen akryylimaalilla ja sisältä vuorasin Sinellin paperilla. Sisällä lasin takana on ensimmäinen ihan itse kehräämä kerä. Sitä en raaski koskaan käyttää (lue: sitä ei voi käyttää, mahtavien epätasaisuuksien vuoksi). Kehyksissä se on kuitenkin hienona alkuna. Kyllä minä vielä joskus tasaisemmankin kerän teen. Kehyksen päälle keräsin mummoltani saamia lankarullia. Osa on puisia, osa muovisia. Myös sähkökoneelle, ruusulankaa ja aselankaa.

Viikolla kävin Helsingissä. Indiskasta löytyi koukut ja kehykset. Ystävältä saatu vanha ompeluopas pääsi taustaksi näihin kehystettyihin koukkuihin.

Kokonaisuudesta tuli aivan mahtava. Vaikka tämä neliöiltään ei ole suuri, niin suurelta se tuntuu, kun on omat tavarat järjestyksessä ja paikoillaan. En aivan tarkalleen ole vielä keksinyt kuinka saan lapset ymmärtämään, että "huone" on minun eikä heidän. Onnea on järjestyksessä olevat tavarat.

Takaseinällä hyllyn päällä on ensimmäinen ompelukoneeni, vanha nalle ja savinukke. Myös koukku on Indiskasta. Se toimii keskeneräisten töiden naulakkona. Kuopuksen mekko odottaa nyt siinä vetoketjua.

Helsingissä käydessä tupsahdin ihan vahingossa kankaiden alemyyntiin. Sekä Eurokankaassa että Anttilassa oli todella edullisia kankaita. Eihän niitä voinut jättää sinne. Onneksi hyllyihin mahtuu nyt paljon ihanuuksia. Kyllä nyt kelpaa.

-Unna