Tavallinen jakkara

Elokuun ensimmäisenä lauantaina oli Pukkilan Puikkopäivät. Lämmintä oli sekä sään että tunnelman puolesta. Neulojien/virkkaajien rupattelun lisäksi oli aivan mahtavaa kuunnella Succaplokki-Aleksia, kuinka hänen toimintansa alkoi neuletarvikkeiden "tehtaassa". Hänellä oli aivan mahtavia lausahduksia ja ajatuksia. Moneen kertaan huomasin jääneeni miettimään syvällisemmin hänen yksittäisiä ajatuksia. Onneksi en ollut ollenkaan ainoa, joka jäi lauseisiin kiinni. Esitys ei ollut tarkoitettu ollenkaan niin vakavaksi, mutta me jotkut saimme siitä vain niin paljon enemmän irti, kuin ehkä Aleksikaan uskoi.

Puikkopäivien varmasti odotetuin vieras oli Veera Välimäki. Olen itsekin ihaillut hänen neulemallejaan lukuisia kertoja. Toteutettuna ei ole vielä montaa mallia, mutta lähes kaikki voisin tehdä. Pukkilassa sain käsiini myös Veeran uuden kirjan Lankaleikki. Mieletön! Kirjaa voi fiilistellä ja selailla, unelmoida miltä mallit näyttäisi minun toteutuksena ja minun päälläni. En osaa päättää mitä aloittaisin ensimmäisenä tekemään. Punainen takki, sininen lyhythihainen tunika, lippis... Veeran vaatimaton asenne sai häkeltymään. Toivottavasti hän itse ymmärtää kuinka mielettömiä malleja hän luo. Voi kunpa hänen luovuudestaan ja taidostaan olisi edes pieni murunen minulla käytössä.

Puikkopäivillä suureksi osaksi koukuttelin viimeisiä kierroksia tuolin uuteen vaatteeseen. Jakkaramme on ollut jo pitkään aivan kamalassa kunnossa. Sitä ei ole itseasiassa edes huomannut kuinka kamala se on. Olen katsellut hienoja jakkaroita useammassa kaupassa. Toisinaan jakkarat ovat jääneet kauppaan hinnan vuoksi, toisinaan ulkonäön vuoksi ja toisinaan huonon perstuntuman vuoksi. Lopulta päädyin iloittelemaan vanhalla kuluneella jakkaralla ja jämälangoilla. Jämälankani on Riihimäen lasin vanhoissa purkeissa. Ne toimivat koristeena ja väriterapiana, mutta toisinaan purkkia on syytä tyhjentää. Tällä kertaa purkista löytyi useampia Ilun lankojen vyyhdin loppuja huivien ja sukkien jäljiltä. Langat ja tässä tarkoituksessaan erityisesti värit olivat aivan mahtavia. Ilun lankojen lisäksi mukaan pääsi kuopuksen neuleliivin lankaa ja oman vanhan tunikan jäämistöä. Tunikan langoista ei ole enää tarkempia muistikuvia.

Tämän(kin) työn aikana totesin useampaan kertaan, ettei virkkaus ole minun juttuni, mutta kiinteät silmukat tulivat ainakin tutuiksi ja koukku alkoi pysymään kädessä pikku hiljaa. Värin vaihdot onneksi toivat iloa ja riemua työhön. Yksivärisenä en ehkä olisi saanut huppua valmiiksi. Tämä onneksi valmistui Pukkilassa ja kotiin tultua ompelin reunaan kuminauhan. Pihalla spray-maalasin jakkaran auringon keltaiseksi. Ampiaisilla, kärpäsillä ja muilla ystävyksillä oli pihalla ihmeteltävää, kun keltainen jakkara kuivui keskellä nurmikkoa. Se on aurinko, se on iloinen, se on juuri sellainen mikä siitä pitikin tulla. Kyllä kelpaa. Virkkauksesta en niinkään innostunut, mutta muutoin tuoliprojektista kylläkin. Haluaisin lisää iloisia jakkaroita meille, lisäksi myös muunlaisia tuoleja. Voisin hyvin tehdä pinkin, petroolin sinisen, mustan ja valkoisen tuolin samalla tavalla toteutettuna. 

Värien vastapainoksi vähän harmoniaa...

Esikoisen syntymäpäiväjuhlat ja uusi naulakko saivat verannan sisutamisinnostuksen valloilleen. Toivoin, että tänä kesänä koko veranta olisi rakennettu uudelleen, mutta vielä mennään valokatteella ja heiluvilla seinillä. Jotain kaunistusta kuitenkin piti saada omaksi ja muiden iloksi.

Virkkukoukkusen kortin sain nimipäivänäni. Niin osuva ja iloinen se on. Neulon nyhrään syherrän syhrään ja kaikki on hallinnassa. Tällä kertaa ainakin kaikki on hallinnassa. Vähän jo syksyn tuntua on ilmassa, mutta toisaalta vielä kovin kesäistä. Koulun ja arjen alkaminen vähän kauhistuttaa, mutta se kuuluu asiaan. Pitkän ihanan kesän olemme saaneet nauttia koko perheen voimin. Iloisia hetkiä teille kaikille loppu kesään!

-Unna