Kuvan siirto oveen

Kaikki alkoi saunan allaskaapin kamalasta kunnosta. Kalusteet on edellinen asukas laittanut vuonna 2006, ei siis kovin kauaa sitten. Noh, meillä on lievästi sanottuna erilainen maku edellisen asukkaan kanssa. Hyvä kuntoistakin on mennyt tuunattavaksi vain kamalan ulkonäön vuoksi. Nyt oli kuitenkin lähtöpisteenä kaapin ovet, joiden pinta oli kosteudesta kupruillut ja näytti järkyttävältä. Taisi niissä olla edellisen asukkaan hiusväriäkin.

Nyt ei ollut listan kärjessä koko wc-kalustuksen uusiminen, joten tuunaus oli ainoa vaihtoehto, jos jotain muutosta haluttiin. Mies antoi tuunausidealleni vihreää valoa ja hioi kaapin ovet. Kaikki nuo hiotut alueet olivat lohkeilleet ja kupruilleet. Voitte kuvitella lähtötilanteen. Hiottujen ovien pintaan laitettiin matta valkoinen spray-maali. Maali ei peittänyt 2-3 kerroksella kaikkia hiottuja kohtia, mutta tässä ei sillä ollut merkitystä. Lisäkerroksilla olisi saanut hyvännäköiset ovet, jos valkoisiin olisi tyytynyt.

Kävin valokuviamme läpi. Ensin alkuun oli tarkoitus käyttää mieheni ja minun lapsuuden kuvia, jossa istumme potalla. Näitä kuvia ei löytynyt, joten muita potentiaalisia keräsin ja annoin miehen päättää käytettävän kuvan. 50-luvun perhepotretti anoppini lapsuudesta oli yhteinen valinta. Moni on tässä kohtaa kysynyt, kuinka anoppini suhtautuu siihen, että laitan hänen kuvansa vessan kaappiin. Anoppini lienee tottunut jo kaikkeen ja uskon, että tämä on hänelle enemmän kunnia kuin loukkaus. Toivottavasti näin ajattelevat myös muut kuvaan liittyvät henkilöt.

 Valokuva käännettiin peilikuvaksi ja suurennettiin kahteen A3 -paperiin. Lopullinen tuloste on laser. Olen kyllä kokeillut mustesuihkutulosteenkin siirtoa ja olen onnistunut. Musta-valkoiset kuvat kannattaa kopioida värikopiona. Tällöin saa eri sävyt paremmin toistumaan. Värit kannattaa olla myös suhteellisen voimakkaat. Haaleat kuvat jäävät epätarkoiksi.

Kuvan siirtoon käytin kotoa löytyneitä lakkoja. Kuvan liimaamiseen riitti Wennströmin lakka. Vernis Collella lakkasin lopuksi.

 Aina ei mene niin kuin Strömsössä. En ole ennen näin suurta kuvaa siirtänyt. Ensimmäisen kuvan siirsin levittämällä lakan paperille (niin kuin yleensä teen). Eli lakka sivellään tarkasti joka kohtaan kuvapuolelle. Lakkaa ei saa olla liikaa, mutta sitä on oltava joka kohdassa, jotta kuva siirtyy. Paperin koon vuoksi sitä oli vaikea asettaa oven päälle suoraan ja saada sileäksi. Näppärästi ajattelin, että toisen oven teen laittamalla lakan oveen. Paperi olikin huomattavasti helpompi laittaa paikoilleen, mutta hetken kuluttua paperi veti itsensä rypylle. Epätoivo meinasi hiipiä. Tasoittamalla rypyistä sai vain pienen osan silitettyä.

Vasemmalla siis lakka levitetty oveen, oikealla paperiin. Suosittelen siis lakan levittämistä paperiin!

Lakatessa on varottava, ettei lakkaa mene paperin taustapuolelle, koska tällöin paperin saaminen pois on lähes mahdotonta.

Lakan pitää kuivua tässä vaiheessa täysin. Hiustenkuivaajalla voi nopeuttaa, mutta annoin suosiolla kuivua seuraavaan päivään. Metallille siirrettäessä kuivaimella saa nopeasti kuivattua, koska metalli lämpiää. Olen muun muassa lusikan pesään siirtänyt kuvan, jolloin kuivuminen oli vain minuutteja.

Ja loogisesti, kun kuva on kuivunut, se kastellaan.

Kuvan siirrossa on tarkoitus siirtää väriaine kohteeseen. Paperi poistetaan työstä kokonaan. Sienen avulla kostutin kuvaa pieneltä alueelta kerrallaan. 

Kun kuva on märkä, sitä hangataan sormen päällä pienin pyörivin tai edes takaisin liikkein. Liikkeiden on oltava varovaisia, ettei kuva repeä. Vanhojen kuvien siirtämisessä on se helppous, että repeämät näyttävät siltä, kuin ne olisivat vanhassa kuvassa luonnostaan. Kasvojen tai muiden tärkeiden kohteiden kohdalle niitä ei tietenkään toivo. Itse aloitan aina kasvojen kohdasta. Olisi kamalaa tehdä suuri työ ja viimeisessä kohdassa kasvot repeisivät pilalle. 

Kuva alkaa paljastumaan nopeasti ja paperi lähtee rullina ja nukkina pois. Muista riittävä vesi, vaikka kohtuudella.

Työ näyttää valmistuvan nopeasti, mutta kuivuessa jäljelle jäänyt paperi alkaa näkymään. Itselläni meni A3 kokoisen työn ensimmäiseen kierrokseen reilu tunti aikaa, toinen käsittely meni noin 20 minuutissa. Jos työn tekee huolella, voi selvitä kahdella kierroksella. Itse teen kaksi täyttä kierrosta paperin hankaamista ja kolmannella kerralla hankaan tässä esimerkiksi miehen tummaa pukua ja kasvoja. Hieman sameutta voi työhön jäädä. Lakkaus kirkastaa värejä. Jos epäilet, riittääkö lakkaus haluttuun tulokseen, voi jotain kohtaa työstä lakata kokeeksi. Lakattua kohtaa ei tietenkään enää saa käsiteltyä enempää. 

Jos paperi peittää koko alustan, voi kuvaa paljastaa esimerkiksi vain keskeltä ja jättää paperin reunoille. Alustasta riippuen työstä voi osan jättää peittoon tai paljastaa kaiken. Alustassa kannattaa huomioida se, että alusta kuultaa työn läpi. Tumma alusta saa ihon ja kaikki muut vaaleat kohdat tummiksi. Jos kuvan siirtää puulle, puun syyt ja oksat saavat näkyä. Kannattaa huomioida kuitenkin se, että ne tulevat haluttuun kohtaan. Alustaksi sopii kaikki suhteellisen tasaiset kovat materiaalit. Olen kokeillut kuvan siirtoa lusikan pesään, lasipulloon, puuhun ja metallitarjottimeen.

Jos kuva ei peitä koko alustaa, voi kuvat reunat repiä ennen kuvan lakkaamista alustaan. Näin reunoista tulee epätasaiset ja luontevat. 

A3-kokoinen tuloste ei peittänyt koko ovea. Kopioin kolme kappaletta oikean puoleisen oven paperia ja käytin taivasosuutta yläosaan jatkeeksi. Papereiden raja jäi näkyviin enemmän kuin oletin. Karkealla sienellä hankasin väriä niin, että sain "pilviä" taivaalle. 

Lopuksi kuvan ollessa esillä halutulla tavalla ja työn kuivuttua, levitetään päälle lakka. Itse laitoin Vernis Collen, koska sitä oli kotona. Lakoissa on huomioitava peittävyys. Osa lakoista peittää. Tämä on hyvä, kun ei halua taustaa näkyviin. Päälle ei peittävää lakkaa tietenkään voi laittaa.

Lakka kirkastaa kuvan ja antaa sille suojaa. Tämä lakkaus riittää moniin töihin. Koska nämä ovet ovat allaskaapissa ja suihkun vieressä, laitoimme vielä suihkutettavan mattalakan päälle (useampi kerros). Mattalakka tasoitti ovien kiiltoa ja toivottavasti suojaa vedeltä.

Olen oviin tyytyväinen. Ne kestävät sen aikaa kuin kestävät, mutta ovat persoonallisemmat ja tyyliltään vanhemmat kuin alkuperäiset ovet. Ilolla tervehdin aina huoneeseen mennessä tätä perhettä. Kuva edustaa aikaa, jolloin talomme on rakennettu. Minulla ei ole ollut mahdollisuus tavata heitä kaikkia, mutta mielelläni olisin halunnut tuntea. Perhe näyttää niin onnelliselta. Kuva tuo mieleeni 50-luvun ja kuvan tunnelma on jotenkin kiehtova. Kuvassa tytöt ovat melko saman ikäisiä kuin nyt ovat omat tyttömme. Ehkä se jollain tavalla tuo yhteenkuuluvuutta.

- Unna

Titanium

SNY (salainen neuleystävä) -vaihdossa ystäväni sai viimeisenä postina Heidi Alanderin suunnitteleman Titanium-huivin. Löysin ensin ohjeen englanniksi Ravelrystä ja jälkeen päin huomasin, että samainen ohje on Ullassa suomeksi. Väri ei ollut lainkaan minun värejä, mutta mitäpä siitä, kun ei itselle ollut huivi tulossakaan. Hyvällä langalla oli kuitenkin mukava neuloa. 

Itselleni sininen (turkoosi ja petrooli poislukien) ovat täysin mahdottomia neuloa. En sinisestä pidä juuri muutenkaan paitsi juuri näissä kahdessa poikkeussävyssä. Pinkki on ollut yhtä tuskainen joskus, mutta luulenpa, että kolmen tyttölapsen äitinä oppimäärä on ollut riittävä.

 Huivi oli helppo ja nopea neuloa. Aina oikeat kerrokset epäilyttivät alkuun. Mielestäni ulkonäkö oli alkuun lähinnä nuhruinen. Pingoitus ja höyryttäminen toi komeuden esiin. 

Malli on sellainen, että itselleni tulee varmasti tehtyä huivi samalla ohjeella.

Tässä lankana merino Handusta ja lankaa kului 67g.

Vaihdon teema oli kevät, mutta vielä nyt kesälläkin tuntuu olevan huivi tarpeeseen. Kauaksi en siis teemasta mennyt.

- Unna

Sny

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroinkin, osallistuin keväällä ensimmäisen kerran salaiseen neuleystävä- vaihtoon. Vaihdon järjesti Lentävä Lapanen. En ehkä olisi lähtenyt mukaan vieläkään, jollei tuttu taho olisi ollut järjestäjänä. Olen kyllä muiden blogeista lukenut vaihdoista ja kokemuksista, mutta en jostain syystä aiemmin ole innostunut itse asiasta. Pidin siitä, että järjestävä taho halusi kuvat sekä lähetetyistä paketeista että saaduista paketeista. He myös lähettelivät sähköpostia kevään aikana. Posteissa oli milloin muistutuksia vaihdon olemassa olosta, milloin ohjeita, milloin kevään etenemiseen liittyviä juttuja.

Itse innostuin salapoliisiksi etsimään tietoa henkilöstä jolle lähetin posteja. Oli ihana ilahduttaa ja lähettää posteja. En tuntenut ystävääni lainkaan, mutta netin ihmeellinen maailman ja pieni pieni piiri auttoi saamaan vinkkejä lisää henkilöstä. Iloisin juttu taisi olla se, että tapasimme kerran vaihdon aikana. Ystävä ei tietenkään asiaa tiennyt, mutta tunnistin hänet samalla pitsineulekurssilla Lentävässä Lapasessa. Ennen tapaamista minulla oli tunne, että kohtaamme toisemme ja niin vain kävikin.

Yllä olevan kortin Elvari-silmukkamerkit on Handusta ja ovat muuten syötävän ihania!

Ystäväni sai minulta mm. nämä neljä korttia, joissa kussakin oli pieni "lahja" mukana. En enää itse muista missä järjestyksessä nämä lähtivät. Osan mukana lähti lisäksi jotain muuta matkaan. Yhden kerran lähetin kaupan postikortin, jonka mukana oli kukan siemeniä ja virkattu kukka. Yhden kortin mukana lähti viimeksi postatut tossut. Viimeisen postin paljastan myöhemmin.

Oli mukava tehdä sarja samantyylisiä kortteja. Vaihdon teemoihin en muutoin tarkasti mennyt mukaan. Ajattelin, että tällainen omanlainen sooloilu varmasti sallitaan.

Itse sain vaihdossa vain pari pakettia. Iloisia yllätyksiä, mutta huomattavasti vaatimattomampia kuin itse lähettämäni. Se ei kuitenkaan vähentänyt minulta iloa lähettää toiselle yllätyksiä. Rahallinen arvo ei lähettämilleni paketeille ollut suuri. Tossut tuli jämälankakorista, samoin virkattu kukka, yhden vyyhdin ostin lankaa, josta neuloin sen myöhemmin paljastettavan jutun. Lisäksi ostin teepaketin ja suklaan. Korttien materiaalitkin löytyivät kotoa. Koko vaihdon rahallinen suuruus oli luokkaa 25€. Se ei ole mielestäni kolmeen kuukauteen paljoa, mutta sillä saa jo menenlaista aikaan. Suurimman paketin vein mukanani käydessäni Lentävässä Lapasessa. Ystävä sai sen sieltä mukaansa. Postimaksuihin olisi helposti saanut tuhlattua koko vaihdon rahan.

En pidä itseäni korttiaskartelijana, mutta toisinaan tällainen on hauskaa ja mukaansa tempaavaa. 

- Unna

5 lehden tossut

Facebookin erinäisissä ryhmissä levisi kevättalvella ohje 5 lehden tossuihin. Myös blogeissa näkyi ahkerasti tossuja. Samaan aikaan osallistuin ensimmäistä kertaa salaiseen neuleystävä -vaihtoon. Tossut tuli to do -listalle heti. Ennen ystävän tossuja tuli enemmän ja vähemmän vahingossa useammat tossut muille jakoon. 

Tossujen ohjeen lanka taisi olla 7veikkaa. Kuulin jo ennen omia neulomuksia, että tossuista tulee isot. Taisin ottaa ensimmäiseksi langaksi Sandnes Garnin Mini Duettin. Tosiaan siis taisin. Tein hienoja muistiinpanoja langoista ja puikoista tämän epäonnisen tossutehtaan ohella. Ja tietenkin olen laittanut lappusen johonkin erityisen hyvään paikkaan, etten hukkaa sitä. Olen onneton lippuineni ja lappuineni. Joka tapauksessa tuo 50g=175m lanka ja puikot x toi lopputuloksen hyvät tossut, mutta koko anopin. Hyvään tarkoitukseen menivät onneksi.

Seuraavat tossut tein Sandnes Garnin Sisusta. Puikot heittämällä pienemmiksi (2mm), mutta taakse sileään neuleeseen 6 lisäsilmukkaa. Tulos: Hyvät tossut, kuusivuotiaalle. Koko siis noin 30. Kuusveen ystävä ihaili tossuja meillä ja kehui "nää on ihan ku balleriinan tossut". Kehujan syntymäpäiville tein vaaleasta Sisusta omat balleriinat.

Oli aika vaihtaa isompiin puikkoihin. Lankana pysyi Sisu, puikot jälleen kokoa x. Ja kas. Tossut hyvät... kakkoselle. Koko noin 34.

Tossutehtaalla alkoi olemaan kyllästymisen merkkejä ilmassa. Kakkosen tossut lojuu edelleen päättelemistä vailla. Mutta Sisusta ja puikoista -jälleen kokoa x tuli salaisen ystävän jalkaan sopivat tossut (koko 38). Itselleni ajattelin tossut vielä tehdä tauon jälkeen, mutta en millään viitsisi aloittaa kokeilua alusta. Siivosin jo kaikki lankanyssäkät, ohjelehtiset ja muut roinat, jota aina neulontapaikalleni kertyy. SE lappu on tipotiessään. Taidan olla ilman tossuja.

Tossuihin kului lankaa 26-38 g/pari. Loistava jämälankojen kulutuskohde.

Salainen ystävä -vaihto loppui toukokuun loppuun. Vihdoin pääsen paljastamaan mitä kevään aikana olen neulonut ja askarrellut. En ole uskaltanut näyttää täällä mitään, etten paljastuisi. 

-Unna

Kiitos opeille

Lasten kesäloma on alkanut, mutta hektinen leireily ja muu kesäohjelma on käynnistynyt. Todellista lomaa odotellaan vielä. Koulujen loppuessa opettajille annettiin kiitokseksi aiemmin blogatut laukut. Kortit tehtiin ihan heitä varten. Tänä keväänä tunsin erityistä kiitollisuutta menneestä vuodesta esikoisen kohdalla. Opettaja on ollut käsittämättömän hyvä. Valitettavasti opettaja on sijainen. Saamme nauttia hänestä vielä hetken syksyllä, mutta olisin toivonut pidemmän yhteisen taipaleen.

Tanssiopet saivat pussit kiitokseksi. Sisällä oli aiheeseen liittyvää suklaata. Pussitehtaalla onkin ollut hiljaista viime aikoina, mutta nyt samalla kerralla tulikin neljä pussia. Yksi lähti syntymäpäivälahjaksi, mutta sitä en muistanut kuvata.

 Ylemmän pussin kankaat ovat Ikeasta. Valitettavasti tämä kangas loppui nyt varastostani. Olen pitänyt siitä paljon. Musta kangas on mistä lie. Kauan hyllyssä ollut iso pala, josta olen saanut moneen kassiin, pussiin ja vaatteeseen tykötarpeita. Pitsiliina on kirpputorilta.

Ikeassa myydään nyt kankaita pieninä tilkkuina. Ostin pari nippua. Kuosit ovat hauskoja. Pussia tehdessäni tosin totesin, että kangas on tähän tarkoitukseen liian paksua. Tönkkö pussi ei ole toimiva. Loput palat odottelee jotain muuta tarkoitusta. 

Pihalla keskeneräisenä projektina on lapsille tiipii. Ideasta kiitos Jyväskylään Lauralle & muille tiipiin viime kesänä koonneille. Kevään ajan olen kirpputoreilta ostanut liinoja. Myyjiä on kiinnostanut, miksi ostan kasoja liinoja, jotka ovat voimakkaan värisiä ja muut haluavat päästä eroon. Yhdessä värit näyttävät iloiselle sekamelskalle. Vielä liinoja tarvitsee lisää. Käsin ompelua ja harsimista inhoavalle tämä on melko hidas ja tuskainen projekti. Olen kuitenkin päättänyt viedä tämän loppuun. Lasten ihailu ja ylistyssanat auttavat jatkamaan.

Leirivapaa alkuviikko ja ompelukone kutsuu.

- Unna

Pieniä palasia

Päivittely siitä, kun mikään ei valmistu. 

Rapsutan sieltä, kuopsutan täältä, silmukka ja kerros 

silloin tällöin.

Ajatuksia paljon, voimia vähän, positiivista mieltä kuitenkin ja iloa kesästä.

Kastelukannu sai kestävät pisarat helmiaskarteluista ja puutarhalta köynöksen valuakseen.

Lapset viettävät päivänsä ulkona. Pihalle oli saatava pelejä, leikkejä ja jotain uutta. Kekkilä myy katteena kiviä. Ruukkuun ne eivät päätyneet. Maalilla pisteitä ja domino valmis.

Ristinolla on tämän hetken suosikki. Tasaiselle kivelle maalilla ruudukko sekä tummat ja vaaleat kivet.

Saimme keinun naapurista pari vuotta sitten. Ikää taitaa olla melkoisen paljon. Ruostetta, haalistunutta maalia ja rikkinäiset keinut talven jäljiltä. Ei ole paikkaa, mitä spray-maali ei pelasta. 

Mattamusta maali ja pinkit keinut oli hyvä yhdistelmä. Kunhan vielä mustat narut saisi.

Puutarhalta tuli mukaan lumikello 

vanhaan pyörän istuimeen lyhtyyn.

Omenapuu kukkii taivaallisella tavalla. Voin vain ihailla. En välitä niinkään omenoista. Voisin vaihtaa ne koko kesän kestävään kukintaan.

Puu on muutenkin niin kaunis. Antaa lasten kiipeillä puussa, kantaa riippukeinun ja -tuolin. Kantaisi kolmannenkin jos olisi. Riippukeinussa mieli lepää. Jalat kohti taivasta ja ajatukset kukkakaton alla.

Rantaelämä on aloitettu. Silmukoita syntyy eniten rannalla. Neuleen väri on sattumalta kovin teemaan sopiva.

Meillä on ongelmana pihan läpi kulkevat ihmiset. Väittäävät, että piha näyttää kävelytieltä. Koiran ulkoiluttajat, nuoret, keski-ikäiset, lenkkeilijät... luulevat ilmeisesti, että vapaaehtoisesti kitken kunnan ojien reunustoja. Ystävälliset kehoitukset ja pyynnöt eivät tehoa. Rintamamiestaloon sopivaa porttia on etsitty jo kaksi vuotta. Sopivaa ei ole tullut vastaan. Edes naapurin haukkuvat koirat ja aitaa vasten seisomaan nouseva saksanpaimenkoira ei oikaisijoita vähennä. Portti voisi vähentää.

Tervatut heinäseipäät on saatu pihatien reunustoille. Samalla tavalla kuin aikaisemmassa kodissa. Nyt mielessä on ihana tervan tuoksu, mutta voin jo nähdä mielessäni kauniit valkoiset hanget ja myrskylyhdyistä tulevan valon. 

Yksi seiväs päätyi pihan puolelle. Naapuri antoi päreitä. Tervasin nekin ja maalilla kirjoitin kyltit. Ei tontti niin suuri ole, etteikö löytäisi perille. Kuitenkin Villa Karamelli, Plantaasi ja Mörskä saivat viittansa. Ihan varmuuden vuoksi.

Kasvihuone on pystyssä. Siihen meni 1,5 päivää. Positiivista on, että seuraavan kerran Ikean kalusteita kasatessa tuntuu homma todella helpolta. Tämä oli todellinen palapeli. Sisällä on nyt tomaatit, paprikat, chilit, yrtit ym. odottamassa multakuormaa. Kasvihuone on ruma. Pidin kuitenkin pienempänä pahana rumaa kasvihuonetta, jonka sain nyt ja halvalla verrattuna monen vuoden projektiin sellaisesta haavekasvihuoneesta. Elättelen toiveita, että haaveiden kasvihuone tulee kuitenkin sitten aikanaan.

Nyt haaveilen viilenevistä säistä, lasten kesälomista, valmistuvista käsitöistä, kesän aikana tehtävästä kuisti- ja eteisremontista ja huomisesta esikoisen kanssa tehtävästä Tallinna-päivästä ihan kahdestaan.

- Unna

Kesä tuli housujen myötä

Äitini työkaveri on jäämässä eläkkeelle. Lahjaksi eläkkeelle jäävä sai lahjakortin Lentävään lapaseen. Minulta pyydettiin lahjaan sopiva kortti. Lentävästä lapasesta kertovasta lehtijutusta ja heidän mainoksestaan sain oivia lisiä. Sitten vain leikkaamaan ja liimaamaan... ja neulomaan. 

Kortin taakse tein taskun, johon lahjakortti (ehkä) mahtui. Enpä muistanut kysyä mahtuiko. Myös nimet oli tarkoitus kerätä taustaan.

Maanantai aamuna huomasimme kuopuksen päiväkotiin lähtiessä, ettei sopivia ohuita ulkohousuja ole. Niitä ei ollut, koska ne oli vielä kangaspakkana. Maanantaina askartelin ohuesta softshellistä housut. Alkuun ajattelin olla laiska ja jättää saumat saumaamatta. Seuraavaksi myönnyin saumaamaan polvet ja sivusaumat. Lopulta housut on saumattu kokonaan. Saapahan tyttö lätäköissä loiskia.

Teippaamisen kanssa en ole todellakaan sujut. Lopulta otin pyykkipojat apuun. Saumurin kenkkuilun ja teipin kanssa kikkailun kanssa oli hermot mennä, mutta kelpo housuthan niistä kuitenkin tuli (vaikken vyötäröön olekaan tyytyväinen). Kaavat otin Ottobren useammista housuista yhdistelemällä ja loput itse muokaten.

Housujen kangas on Kangastukusta. Polviin tein vahvistuksen ja takin kankaasta otin lintusia pöksyihin. Pituutta on yllin kyllin, koska nämä nyt pääasiassa syksyyn ovat. Ja niinhän kävi, että kaksi päivää nämä oli jalassa ja tuli kesä.  Housuihin on ostettuna jo valmiiksi urheilufleeceä, josta teen vuoren. Kylmänä aamuna voi pukea housut yhdessä vuoren kanssa päälle ja päivän lämmetessä voi vuoren riisua, tai olla pelkillä fleecehousuilla.

Takin olen meidän kakkoselle tehnyt muutamia vuosia sitten. Kaava on oma, ei täysin onnistunut, mutta paljon pidetty. Lintukankaan löysin tuolloin Eurokankaasta. Vuoren pilkullisen kankaan ostopaikkaa en muista enää. 

Viikossa sää on muuttunut käsittämättömän määrän. Elämä on ulkoistettu täysin ja käsityöt on nurkassa. Viikonloppu meni kasvihuoneen kokoomisessa. Se se oli kyllä urakka. Huh.

- Unna