Kesä vastaanotettu

Kevät, vai pitäisikö sanoa kesä, on saapunut. Elämä on siirretty ulos. On hämmästyttävää huomata, että ompelukone ja kutimet ovat saaneet olla rauhassa. Ne voimat jotka ovat käytössä, on käytetty pihahommiin. Viikonloppuna laitoimme suihkulähteen pulputtamaan, leikkimökki on jälleen asutettu, leikkasimme ryteikköjä, siirtelimme puskia, suunnittelimme kesäprojekteja, grillasimme ja nautimme auringosta. Käsittämätöntä, että perinteiset vappusäät tulevat sittenkin sateineen ja kylmine ilmoineen. Yöpakkasten loppumista on odotettu kuumeisesti. Taimien siirtely edestakaisin on rasittavaa. 

Luonnon seuraaminen on ihanaa. Lieneekö tämä keski-ikäistymisen oireita. On ihanaa huomata, että linnut palaavat takaisin meitä ilahduttamaan. Punarinta, leppälintu, peippo ja ilmeisesti myös tänä vuonna pajulintu on asuttautunut pihapiiriimme. Västäräkkejä on mahdottoman paljon ja ne pelottomasti tepastelevat pihallamme vaikka lapset juoksevat ja huutavat. Kesäkelit ovat jo menossa, mutta yhtään pääskysiä ei meillä ole vielä ollut. 

Valkovuokot aukesivat viikonloppuna. Kevätkukkia ei pihallamme juuri muuten ole. Muutama hassu krookus siellä täällä ja joku sininen levinnyt kukka pitkin nurmikkoa. Ehkä olen jo ennen kertonutkin, että pihamme oli edellisten asukkaiden aikana pelkkä koira-aitaus. Tontin saaminen pihaksi, jopa puutarhaksi on vienyt nyt kaksi vuotta ja vie vielä pitkään. 2000m2 täytettävää tilaa. Mies ja lapset haluavat pitää suuren nurmikentän peleille. Minä haluaisin mielenkiintoisen ja kodikkaan puutarhan. Ehkä kymmenen vuoden päästä olemme edes vähän lähempänä tavoitetta.

Kasvihuone on yksi minun unelmani, mutta se ei tule vielä toteutumaan. Taimia on kyllä vaikka kuinka paljon... kolmea eri tomaattia, paprikaa, chiliä, yrttejä, parsakaalia, maissia jne. Taimet alkavat olla jo kookkaita. Taimien tueksi pääsivät työttömät pitkät puikot. Niihin on hyvä maissien nojata.

Eilinen aurinkoinen päivä kului heinäseipäitä tervatessa. Seipäät ovat miehen mummolasta. Olemme jo kaksi muuttoa niitä kuljettaneet mukana. Yhdessä kodissa seipäistä oli tehty yksi seinä sisälle ja ulos myrskylyhtykuja. Edellisessä paikassa niistä oli pation seinämä. Nyt seipäistä osa pääsee taas kannattelemaan myrskylyhtyjä pihatielle. Toivoisin, että seipäät kestäisi vielä (kymmeniä) vuosia. Tervan toivon auttavan tässä. 

Meillä on ongelmana läpikulku pihatiellämme. Koiranulkoiluttajat ja lapset käyttävät pihaamme oikaisuun. Olemme etsineet rintamiestaloon sopivaa porttia, mutta haluttua ei ole löytynyt. Olisin valmis seipäistä tekemään veräjän portiksi. Mies ei ole ihan samalla kannalla. Veräjästä tulee mieleen mummolan mökki, johon tie kulki maatalon pihapiirin läpi ja veräjät oli aina aukaistava ja suljettava.

Sekä sisällä että ulkona kaipaan sisustusta, joka on mielenkiintoista ja yllättävää sekä mielellään kierrätettyä. On ihanaa, että katseen saa yksityiskohtiin ja ilahduttamaan hilpeydellään. Jokin aika sitten löysin kirpputorilta koon 22 saappaita. Kaikki olivat alle euron hintaan. Tonttimme rajalla kulkee naapurin pitkä aita. Kaunis punamultainen aita, mutta jotain se kaipasi seurakseen. Pyysin luvan ruuvien ja kukkien laittamiseen. Nyt orvokit ovat sympaattisissa minisaappaissa. Saappaisiin porasin reikiä pohjaan, että liika vesi pääsee pois. Aita on pitkä, joten muutama pari voisi hyvinkin tulla lisää.

Yksi neule on valmiina, mutta pingottaminen on ollut muka työlästä. Ehkä saan sen kuvattua seuraavaan päivitykseen. -Ainakin, jos säät huononevat.

- Unna

paitojen viikko

Pääsiäisen viettoon on tänä vuonna kuulunut paljon ulkoilua, lammaspatoja, ompelua, pitkäperjantain Via Crucis Porvoossa ja lauantain pääsiäisvalkeat Keski-Suomessa unohtamatta tietenkään pääsiäismunia. Sopivassa suhteessa itse pääsiäisen tarkoitusta ja maallista iloittelua. Via Crucis oli hienosti toteutettu ja sai miettimään parin tuhannen vuoden takaista yhtä lailla kuin tapahtumia nykymaailmassa. Saimme esikoisen kanssa hienoja keskusteluja aiheesta kotimatkalle. Todella kunnioitan 10veen valintaa lähteä äidin kanssa katsomaan Ristin tietä, kun vaihtoehtona oli kotona katsoa Voice of Finlandin finaalia. 

Pääsiäisen ompelukset alkoivat jo viikolla, kun esikoinen ilmoitti haluavansa tehdä itselleen paidan. Kaavojen piirtämisestä emme lähteneet nyt liikkeelle vaan mallia otettiin lempipaidasta. Suullisia ohjeita annoin vierellä, mutta tytär itse leikkasi kankaat, saumuroi ja ompeli. Tulokseen hän oli tyytyväinen ja oli syytäkin. Itse olen kaikkein onnellisin siitä, että into käsitöihin on palannut. Intoa oli kahdeksan vuotiaaksi asti. Into loppui siihen, kun koulussa alkoi käsityöt. Todella surullista. Tekemisen riemu päättyi lopputuloksen tuijottamiseen ja suorituksen arviointiin. Tekemisen riemu jäi kokonaan pois. Uuden opettajan ansiosta into on tekemisessä ja hyvä lopputulos on plussaa. En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen tästä olen. Oma opettajani sai aikanaan käsityöt tuntumaan tylsältä ja hän lukuisia kertoja toisteli, etten tule koskaan saamaan mitään käsilläni aikaiseksi. Kauan siihen menikin, että päätin uskoa muuta.

Kakkonen (9v) halusi tehdä oman paitansa pitkäperjantain aamuna. Nuppineulojen asettelu oli välillä pitkäpiimäistä hommaa ja paininjalan päällä jalka oli toisinaan raskas. Tyttö totesi vain, ettei voi muutakaan, kun kummisetä ajaa rallia. Perimä on siis kummilta tullut kaasupolkimelta kummitytön paininjalan painamiseen. Molemmat tytöt suunnittelivat itse paitansa täysin. Tyylitietoisia. Onnistumisen riemu oli sanoin kuvaamatonta.

Facebookin jostain ompeluaiheisesta ryhmästä poimin idean rakennusmuovin käyttämisestä kaavapaperina. Paperin sain nyt käytettyä loppuun ja kävin rautakaupassa ostoksilla. Plussaa oli, että nyt "kaavapaperin" sai omasta kylästä. Hinta oli melko sama kuin paperilla (koska halvinta ei ollut hyllyssä). Erityinen plussa on se, että kirkkaasta muovista näkee hyvin läpi kaikki kaavamerkit. Permanent tussilla kaavoihin sai merkit hyvin tehtyä ja muovi oli helppoa leikata. Hyvät kaavat säilyvät nyt paremmin ja pidempään kuin paperiset. Miinus on se, että muovi on leveää, jolloin sen käsiteltävyys vaatii tilaa ja kikkailua. Itse pidin tätä melko pienenä miinuksena. Lattialla kaavat ennenkin olen piirtänyt. Nyt ensi kokemuksella saatan jäädä rautakauppa-asiakkaaksi tässä suhteessa. Muovia kokeillessa innostuin piirtämään useammat kaavat jo valmiiksi, vaikken kaavoja yleensä tykkää piirtääkään. Tämä alkuinnostus varmasti laskee pian.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille! 

-Unna

Aurinkomekko

Tuulen askeleet näki päivän valon tasan vuosi sitten. Aika on mennyt vauhdilla. Tänä aikana on blogissa ollut 50 postausta, monta ihanaa kommenttia teiltä ja niin monta kannustavaa sanaa. Kiitos ihan joka ikisestä! Ne lämmittää aina yhtä paljon!


Tietokoneruudun tällä puolella tämä vuosi on ollut ylä- ja alamäkeä. Koko vuosi on ollut sairauslomaa, kivisiä polkuja, hermosärkyjä, toistuvasti rikkoutuneita puisia puikkoja voimansäätelyn ongelman vuoksi, kylmiä sormia, tippuneita tavaroita, väliin parempia päiviä, onnistumisen hetkiä. 

Vuosi sitten lääkäri totesi, että olen kömpelö. Se oli aivan varmasti kuvaavin kommentti siinä tilanteessa. Se oli minulle kuitenkin liikaa. Käsityöt ovat olleet henkireikä jo kymmenen vuoden ajan. En suostunut olemaan kömpelö. 

Blogi sai alkunsa oikeastaan siksi, että halusin todistaa itselleni, että kykenen ja pystyn. Jos aina ei onnistu, onnistumisia tulee kuitenkin väliin. Kiitän nyt itseäni. Hienomotoriikka on mennyt eteenpäin kovasti. Tavarat pysyvät käsissäni jo useammin ja kykenen tekemään jo pidempiä aikoja käsitöitä, ja myös kotitöitä. Tavoitteeni on, että 2v synttäreillä voin jo niiden lisäksi tehdä töitä ja ettei joka viikko tarvitsisi olla sängyn pohjalla.




Vuosi sitten oli korkeat hanget vielä ilonamme. Nyt malttamattomana odotan kesää. Ulkona on pilvistä ja harmaata. Omassa mielessä kesä alkaa olla jo ovella. Taimet kasvavat ikkunalla ja suunnitelmia on kesää varten koko ajan enemmän.


Ompeluksiinkin kesä hiipii jo kovaa vauhtia. Perjantaina olimme lastenmessuilla. Metsolan musta-valkoista kangasta leveällä raidalla on ollut ostoslistalla jo tovin, mutta sitä ei ollut saatavana. Metsolan palloja ja sahalaitaa tuli mukaan sen puolesta. 10€/m oli oikein kohtuullinen hinta kankaasta. 


Ekasta palasta syntyi aurinkoinen mekko omilla kaavoilla kuopukselle. Lierihattu on Metsolalta ostettu pari vuotta sitten.

Meillä sisällä ainakin paistaa nyt aurinko!

Viikolla olin Lentävässä Lapasessa pitsineuleiden kimpussa. Kurssilta positiivisin asia oli se, että tartuin kohta vuoden levänneeseen keskeneräiseen pitsihuiviin. Lisäksi kurssilla aloitin tietenkin uutta pitsineulehuivia, jottei liian varmaksi vanhan valmistuminen tule.

Aurinkoa teillekin!

-Unna

Oodi keväälle ja eteiselle

Tämän viikon neuleet ovat olleet lähinnä neulo-pura-neulo -yritystä. Töppösiä on ollut tarkoitus tehdä omaan jalkaan. Itselleni en ole saanut yhtiäkään, mutta kohta kaikki muut ovat, nimittäin koko ei tunnu täsmäävän mitenkään. Ensin isoa, sitten pientä. Yritykset jatkuvat. Olen päättänyt tehdä omaan jalkaan sopivat tossut, joten vielä jatkan.

Lapset huokailevat, että meidän talo ei ole vieläkään valmis vaikka ollaan jo kaksi vuotta asuttu tässä talossa. Heille loputon remontti ja kierrosten aloittaminen aina alusta tuntuu olevan täysin vieras asia vaikka koko heidän elinikä on remontoitu. Kahdessa vuodessa olemme (pinta)remontoineet jo kaikki neljä makuuhuonetta, ompelusopen, olohuoneen, wc:n ja kodinhoitohuoneen. Keittiö, eteinen, portaat ja kuisti on jäljellä. Sauna ei pääse edes listaan vielä. Kuisti ja eteinen on toivelistalla kesän projekteissa. Kaikkien epämielusten töiden pakoiluna aloitin eteisestä yhden nurkan tapetoinnilla. 

Taloomme on laitettu 2000-luvulla iloinen määrä lasikuitutapettia. Työnjälki on rumaa, tapettia ovat koirat repineet ja en edes pidä lasikuitutapetista. Kaikki ovat sanoneet, ettei lasikuitutapettia saa irti. Ylistys talomme aiemmalle remontoijalle ja hänen huonoille taidoille. Tapetti oli ilmeisesti väärin laitettu seinään ja sain tapetin irti kokonaisina vuotina.

Kodin Terrasta ostetut lintutapetit ovat odottaneet vuoroa vuoden varastossa. Vuodessa jotain on muuttunut. Parin vuodan jälkeen jo aloin arpomaan, tuliko tapetista susi. Valitsisin jotain aivan muuta nyt seinälle. Koska tapetit oli ostettuna, päätin laittaa loputkin tiput seinälle. Siistimmät ne on aiempiin verrattuna. Siihen on helppo tuudittautua. Aiheena lintu on jees. Väritkin kenties ok. Eteinen on pieni ja sokkeloinen, joten valoisuutta on oltava. Ehkä tapetti on liian levoton, mikä omaan silmääni haittaa.

Talossamme on todella matalat huoneet ja ikkunat on ajan hengen mukaisesti pienet ja ne on matalalla. Jo pienet kapat peittävät liikaa ikkunaa. Saati se, ettei seisoessa näe ikkunasta ulos. Eteinen saattaa jäädä ilman verhoja. Ikkunan pieleen löytyi kirpputorilta linnunhäkki, joka pääsi amppeliksi.

Seinällä on vieraiden vaatteille naulakko, joka on ostettu jo pidemmän aikaa sitten Pionista ja Piirongista.

Lampun löysin eilen Indiskasta. Lamppu oli pistorasiaan tarkoitettu enkä tätä kaupassa huomannut. Kotona yllätyksen onneksi korjasi näppärä mies. Valaisin on pieni, mutta siitä tulee paljon valoa. Napakymppi tähän tilaan.

Pyöräilykypärät ovat säilytyksessä korissa. Pitkään kypärät kulki pitkin poikin, mutta nyt ne onneksi löytävät yleensä takaisin koriin. Kypärät ovat todella hankalia säilytettäviä.

Oodi uusitulle eteisen nurkalle. Tästä on hyvä jatkaa kohti ulko-ovea ja portaita. Siinä sitä hommaa riittää taas kesäksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Unelmia ja suunnitelmia on onneksi jo pää täynnä. Tähän hätään laitoin takaisin vanhat listat, mutta kesällä nekin tulee uusintaan ja toivottavasti myös väliovet.




Kevät tulee kovaa vauhtia. Lasten kanssa on istutettu chilit, paprikat, tomaatit, auringonkukat, maissit, yrtit jne. Ikkunan edusta alkaa olla täynnä.

Ulkona lyhdyissä vaihtui kynttilät kukkiin. Oi tätä ihanaa aikaa, aurinkoa ja lisääntyvää värikkyyttä!

- Unna

Feresi

Viikko on sisältänyt erinäisen määrän silmukoita, joista ei voi vielä hiiskua. Niistä myöhemmin, kun on niiden aika. Muutoin viikko on hujahtanut ohi ensin viikonloppuun valmistautumisessa ja sen jälkeen itse viikonlopun ohjelmassa. 

Viikon tuskaisimmat päivät menivät feresien ompelemisessa. Onneksi ohjaajat päättivät esitysasun päivittämisestä ja tällä erää tytöt tanssivat feresien hameilla, t-paidalla ja tennareilla. Sain armon aikaa paitojen ja essujen ompeluun. Ja mekotkin piti nyt tehdä vain kahdelle. 

Noin normaalisti pakoilen arkisia tylsiä hommia ompelulla. Nyt kävi niin päin, ettei ompelu kiinnostanut laisinkaan vaan pakenin neulomaan, tapetoimaan ja jopa siivoamaan. Osansa siivousinnosta saa Vuorelma. Noin yleensä tulen kaavojen kanssa juttuun. En tykkää kaavojen piirtämisestä, mutta sellaista suurempaa kädenvääntöä en käy kaavojen kanssa. Viime kesänä tein kansallispuvun paidan Vuorelman kankailla ja kaavoilla. Ihmettelin monia työvaiheita. Moneen kertaan olen ihmetellyt, miksi paita on lähinnä napapaita ja tyttöjen paidan halkio edessä ylettyyn miltein napaan.

Feresien kaavat olen ostanut myös jo viime kesänä, Samalla reissulla Vuorelmalta siis. Naureskelin jo tuolloin heidän ohjeitaan. Olikohan mekkoon 10kpl A4-sivullista ohjeita. Ajattelin, että kyllä on rautalangasta väännetty asia, yksinkertaisempikin tajuaa. Vaan kuinkas kävikään. Unohdin paidan teon ongelmat kokonaan ja aloin puhtaalta pöydältä. Oikein hyvin olisi voinut muistia kaivella, ettei ole pakko ohjeen mukaan esimerkiksi halkiota leikata. Vaan sinne navan seutuville meni eka mekko. En vieläkään ymmärrä. Kakkosen mekosta otin takakappaleesta noin puoli metriä kangasta leveydestä pois, etukappaleesta noin 10cm. Edelleen mekko menee reilusti minulle ja laskokset ovat paksuja ja tönkköjä. 

Työvaiheista oli ohjeissa paljon kuvia, mutta ohjekuviin ilmestyi esimerkiksi yhtäkkiä nauha, mutta missään työvaiheessa tätä nauhaa ei ommeltu. Kaipasin Vuorelma-Suomi -sanakirjaa kerran jos toisenkin. Kolmannen mekon kankaat odottavat, samoin esiliina- ja paitakankaat. Kolmas kerta toden sanoo ja kaavat vaihtuvat eri firmalle. Vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä löytyivät kaavat ja kokeilen niitä seuraavaksi. Onneksi näillä mekoilla kuitenkin tytöt iloisesti tanssinsa nyt tanssi ja meillä seura ei ole tiukkapipoista sakkia. Tanssin ilo on pääasia ja varustuksella ei hifistellä. Kunnioitan tuota ajattelua todella paljon.

Katsotaan kuinka pitkälle jää kolmas mekko ja tykötarpeet roikkumaan, mutta tulevalla viikolla en niitä ainakaan tee. Nyt tarvitaan jotain mukavaa hommaa.

- Unna

Pikku Tähkä

Tähkä, Keiju ja Taikasauva -neuleet jatkuivat. Kuopus keri itse langat ja puikot heiluivat tällä viikolla niin, että ihanuus takki valmistui. Neule tuli kuin itsekseen kuunnellessa koulutusta. On se kumma kuinka paljon paremmin pystyy luentoja kuuntelemaan neuloen! Vähän tylsempikin asia menee kevyemmin, kun kädet saa heilua.

Ilmeet kertovat ehkä tyytyväisyydestä. Ja kun itse tykkään edelleen neuleesta mahdottomasti, niin ymmärrän kyllä. Kuviakin sai ottaa vaikka kymmeniä ja poseerauksia tuli joka asennossa.

Lanka Handusta, yllätys yllätys. Ja lentosuukko lähtee Ilulle ihanasta langasta ja ihanasta mallista. Takkiin kulutin 360g lankaa, koko noin 130. Tosin, kun mitta on yliarvostettu apuväline ja kuviota, lisäyksiä ja kavennuksia muistin seurata vain toisinaan, niin koko on todella noin-koko. Käyttäjälle sopivalla kasvunvaralla sopiva ja lankaa jäi 5cm yli. Voisi sanoa täydelliseksi. 

Mies pyöritteli päätään, kun kuopuksen kanssa pohdimme tapettiasioita. Velikin taisi kommentoida, että hän ei ennen 20v ikää edes ajatellut tapetteja. Olemme kuulemma opettaneet lapset liian koviksi sisustamaan. Mahdollisesti. Kaksi vuotta kuopus on elänyt vihreiden kukkien keskellä, mutta ei ole tykännyt tapetista yhtään. Askartelu käyttöön ostin sini-ruskeeta tapettia kympillä vuosi sitten. Tapetti kolahti kuopukseen, hän halusi sen seinälle. Vuoden hauduttelin tätä "suurta investointiani". Tällä viikolla raivasimme kuopuksen kanssa hänen huoneen. Kun kalusteet oli siirretty ja homma valmis tapetointiin, aloin epäilemään tapettia kovasti. Tapetti on nyt seinässä, mutten vieläkään tiedä, onko se hyvä vai ei. Noh, asukas viihtyy. Se lienee nyt pääasia. Itse en niin paljon lasten huoneessa vietä, ettei tästä varmastikaan ongelmaa tule. Tapettia on edelleen yksi kokonainen rulla. Montaa euroa ei tässä mennyt hukkaan, jos tapetti taas joskus vaihdetaan.

-Unna

Kaiken kattava neuleviikko

Takana on pitkän tuntuinen viikko vaikka se on pitänyt sisällään monen monta neulontaan liittyvää asiaa. Vieläpä mukavia sellaisia.

Viime vuoden puolella tein kuopukselle tunikan (klik), joka on ollut käytössä paljon. Ennakkoluuloista huolimatta, neule ei ole mennyt niin kamalaan kuntoon mitä veikkailin. Heti alussa pinta pörrööntyi, mutta pahemmaksi ei ole mennyt. Tunikasta jäi tasku pois langan vähyyden vuoksi. Niin onnellisesti ei asiat lopulta olleetkaan. Päivänä eräänä menin kellariin ja löysin epämääräisen pussin lankoja. Ja kas vain. Punaisen kirjavaa lankaa löytyi useampi kerä. Jotta niistä eroon pääsisin, tein alkuviikon pikatyönä säärystimet.

Monissa blogeissa on pyörinyt kuplalapasten perässä variaatioita kuplista. Kuplat on jotenkin sympaattinen pinta ja aikanaan se jo jäi itsellekin mieleen pyörimään. Säärystimissäkin kuplat olivat vallan toimivat. Itse tykkäsin kuplat tehdä virkkuukoukun kanssa. Sain silmukat paremmin ongittua purkukerrosten lomasta ja kiristettyä napakasti, jolloin kuplista tuli kauniimpia. Säärystimien yläreunaan neuloin joustinta ja päälle tuli oikeita ja nurjia kerroksia vuorotteleva pätkä. Säärystimet kolahti kuopukseen yhtä hyvin kuin tunika ja käytössä ovat olleet.

Punaista lankaa jäi valitettavasti yhä edelleen. Ne, ja kaksi kiloa muita lankoja pakkasin suureen kassiin ja lähetin tyttöjen mukana kouluun. Siellä langoilla lienee paremmat oltavat. Koulu otti kiitollisena langat vastaan ja minä ilolla tyhjensin varastoja. Kummallakin taholla hyvä mieli.

Lapset ovat innostuneet neulonnasta koko ajan enemmän ja enemmän. Kiitos heidän nykyisten käsityöopettajien. Välillä käsityöinnostus katosi lapsilta täysin. Kerkesin olemaan jo harmissani. Ilo nähdä nyt ysi- ja kymppi veet puikot kädessä ja kieli keskellä suuta. Tällä hetkellä molemmilla tuubihuivit puikoilla. Saattaa kyllä tulla seuraava talvi ennen huivien valmistumista, mutta sehän ei haittaa. Kunhan ilo säilyy.

Meillä lapsilla on ongelmana silmukoiden tipahtelu puikoilta. Haaste saattaa olla melko yleinen, kun kaupoissa on myytävänä erikseen puikkoja lapsille. Itse olen kiertänyt nämä kalliihkot lasten puikot ja askarrellut omat. Tällä viikolla tytöt saivat lisäystä puikkovalikoimiin.

Itseltäni on jäänyt puikkoja ylimääräiseksi kadonneiden ja katkenneiden puikkojen perheisiin. Liimailin kuumaliimalla puuhelmiä puikkojen päihin. Puikkojen parit löytyvät etsimällä samanlaiset helmet ja silmukat pysyvät kiltisti työssä mukana. Näistä puikoista on myös se hyöty, että saan pidettyä omat puikot omina. Lapset pitävät omia puikkojaan kuin aarteena eikä kaihoa muiden perään.

Keskiviikkona pääsin vierailemaan neuletuttavien kanssa Novitan tehtaaseen Korialle. Novitan langat eivät ole minulle kovin tuttuja, varsinkaan nykyinen valikoima, mutta silti oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka tehdään lanka paikassa, jossa valmistusvolyymi on miljoona kiloa vuodessa. Hurja määrä lankaa!

Pääsimme heti alkuun tutustumaan värjäämöön, mutta siellä ei saanut kuvata. Voin kyllä sanoa, että langan värjäys oli mielenkiintoista siinä missä kaikki muutkin vaiheet. Värjäys"kattilat" olivat suuria ja opin mm. sen, ettei luonnonvalkoista lankaa värjätä vaan se on luonnostaan sen väristä. 

Värjätty villa kammattiin koneella, jossa villan värit tasoittuivat ja villa oli unelman pehmeää topsia. Lähinnä tynnyrit näyttivät jättiläispehmiksiltä. Nam. 

Tynnyreistä topsia lähti hitaasti koneiden kautta valmistumaan langaksi. Vaikka topsi liikkui hitaasti, lankaa tuli sukkuloille viuhaa vauhtia. Koneet olivat metrien mittaisia. Tässä yhdessä koneessa taisi olla 200 sukkulaa yhtä aikaa täyttymässä.

Monien eri työvaiheiden jälkeen langat kerittiin ja kone näppärästi asetti vyötteen paikoilleen. Mielenkiintoinen päivä. Tehtaalla aikaa kului yli kaksi tuntia. 

Torstaina pääsin tuskailemaan miehen sukkaa neuletapaamiseen. Onneksi seura oli hyvää, koska itse sukka takkusi pahasti. Neljä yritystä ei tuottanut tulosta. Aina pääsin kantalappuun ja purkuun meni joka kerta. Hauduttelen ajatusta ennen viidettä yritystä. Epätoivoisista sukkayrityksistä jäi plääh olo neulontaviikkoon. Viikko oli päätettävä jollain takuuvarmalla.




Pipoja on tänä talvena tullut tehtyä yhdellä moodilla urakkatyönä. Nyt viiden pipo putkesta ulos. Vuorossa pipo miehelle. Lankana oli Regia (100g=420m), oikeilla ja nurjilla raidoitettuna ja ilman minkäänlaista suurempaa laskutoimitusta. Tämä on kiitollinen malli. Kunhan on riittävästi silmukoita, pipo istuu päähän kuin päähän hyvin. Puikot olivat 3mm ja silmukoita 130. Lankaa kului 58 grammaa, joten toisen lähes saman kokoisen saa vielä tehtyä. 

Sukka-ajatelmiin

-Unna