Syreenisokeri

Syreenit ovat kukkineet ihanasti tänä keväänä. Yksi päivä mies ihmetteli mistä voimakas tuoksu sisällä johtui. Vastauksena "syreeni" sai positiivisen vastaanoton, kunnes mies huomasi, että syreenit olivat uunissa. "Köyhiä kyllä, mutta pitääkö ihan kaikki...." Kyllä. Pitää. Eikä sillä ole väliä onko rahaa vai ei. Nokkosten kuivauksella homma lähtee käyntiin keväisin ja pääsee kuivatukseen moni muukin herkku.

Syreenit kestävät todella hyvin pesua. Astiassa vedessä kukkaterttuja pystyy melko ronskistikin pesemään. Pesun jälkeen kuivasin kukat salaattilingossa ja asettelin uuniritilälle. 50 asteen lämmössä uunissa kuivasin kukkia hyvän tovin. Uunin luukku oli raollaan koko ajan. Syreenien kuivumiseen menee aikaa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi nokkosten.

Kuivuttuaan riivin kukat irti ja sekoitin sokerin kanssa. Syreenisokeria voi käyttää teehen, lettujen päälle ja niin edelleen. Ja meneehän tuo ihan koristeesta. Kukat itsessään toki käy ihanasti vaikka kakkuun.

Tänä vuonna syreenisokeria saivat opettajat kevätjuhlissa kiitokseksi vuodesta ja vietiinpä yksi purkki tuliaisiksi uuteen kotiin.

Tarvitsisin ehdottomasti sihteerin. On valmiina ompeluksia, neuleita ja askarteluita. Puutarhaa ja pihamökkiäkin on laitettu. Mutta kuka ihme ne bloggaisi? Työ hidastaa vapaa-aikaa. Kovasti työstäni pidän, mutta lisätunteja se ei ole vuorokauteen tuonut. 

- Unna

balettihelma joustosifongista

Viimeiset illat ovat olleet kovin vaaleansiniset. 

Tytön balettiryhmällä oli kovin takkuinen pukujen tilaus. Mistään ei aluksi löytynyt pukua, mistä kokoja olisi löytynyt kaikille. Lopulta löytyi, muttei enää helmoja. Mammaporukalla päädyimme talkoisiin. Lopulta tosin talkoot oli sitä, että yksi piirsi kaavat, yksi kävi ostamassa tarvikkeet ja minä ompelin. Onneksi ryhmä on kohtuullisen pieni. 11 pikku hamosta tuli onneksi parissa illassa.

Kangastukun joustosifonki on hyväksi tässä havaittu jo edellisen helman osalta. Rullapäärmettä surautin saumurilla kauttaaltaan ja foe-nauhalla laitoin vyötärön. 

Näin jo painajaisia, että jollekin ei hame mahtunut päälle ja sain reklamaatiota aiheesta jos toisesta. Huomenna helmat lähtevät sovitukseen ja ensi viikolla esitykseen. Eiköhän näillä yksi esitys läpi viedä. Noin 4,20€ tuli helman kappalehinnaksi, joten ei näitä tilailemaan olisi kannattanutkaan.

- Unna

Lasten taiteet

Lapset reklamoivat usein kotonamme aikuisten tekemistä värivalinnoista. Tällä viikolla viimeisin sisustusvalitus on ollut sohvaostos. Vaikka lapset ajattelevat asiasta mitä vain, olen sitä mieltä, että meillä lasten läsnäolo saa näkyä ja näkyy. On ihanaa, kun kodista löytyy useista paikoista lasten tekemiä askarteluita ja käsitöitä.

Tällä hetkellä kuopus ei meinaa pysyä housuissaan, kun on niin kutkuttavaa pitää äitienpäiväsalaisuuksia sisällään. Vaikkei taiteet olekaan aina täydellisiä jonkun toisen silmissä, minun silmissä on. Ja työt tulevat koristamaan kotiamme.

- Unna

Kesän juhlia odotellessa

Kesä on päivä päivältä lähempänä. Tänään jo pitkän lenkin päätteeksi siirsimme talvikamat jemmaan, katse kiinnittyi kasvihuoneeseen ja pieniä keväisiä töitä puuhailimme hiljalleen.

Lapset ovat olleet viettämässä viikonloppua mammalla. Miehen kanssa ruokapöydässä aloimme pohtia, että esikoinen viettää rippijuhliaan kahden vuoden kuluttua, kakkonen kolmen vuoden kuluttua. On täysin mahdollista, että esikoinen lähtee kotoa opiskelemaan kuuden vuoden kuluttua. Kuuden. Sehän on aivan kohta. 

Näistä pohdinnoista ajatus siirtyi tämän kesän juhliin. Yritän aina ennakoida juhlia. Nyt huomaan, etten ole kerinnyt miettimään onko tänä kesänä ylioppilas- tai rippijuhlia, häitä tms. Viime kesänä juhlia oli paljon. Juhlijoille lähti mm. linkin postauksen kortit ja toisen linkin lahja ja kortit.

Rippijuhlia viettäville pojille veimme lakut. Tosin lakut söin minä. Avasin lakupaperin varovaisesti. Sisälle laitoin rullalla olevan setelin. Paperit olivat tahmeat, joten kääräisin lakut kelmuun. Lopuksi liimasin kääreen pään kiinni.

Mitähän sitä tänä vuonna keksisi. Toivottavasti ainakin jotain juhlia tulisi. 

- Unna

Pettymystä kankaista ja vihdoin #tulppaanitorstai

Tunikoita on vuoden aikaan tullut tehtyä useita. Viimeisin lienee tämä PaaPiin luomujersey Sato-kankaasta ommeltu. Siinä okran väri on -tai itseasiassa oli- ihan loistava. PaaPiin kankaat ovat kuosiltaan ihania. Viime aikoina on alkanut suunnattomasti harmittamaan värien haalistuminen kaikista pesuohjeiden noudattamisista huolimatta. Kankaat ovat kuluneen näköisiä nopeasti. Siirit ja Myyryt ovat tainneet kestää parhaiten PaaPiin kankaista. Noshin kankaista olen kuullut hyvää. Pitänee seuraavaksi pohtia niiden testiajoa. Harmi, ettei nykyisessä valikoimassa kuosit oikein iske. Ehkä seuraavat.

Kaava tunikaan on lähtökohtaisin Ehta, mutta jo moneen kertaan muuttunut ja muokattu. 

********

Sukat on jo ainakin vuoden takaa, mutta laitettakoot nekin nyt esille. Kitaran kaavio on otettu jostain mallista, jota en muuten lähtenyt toteuttamaan. Nyt en enää löydä mallia. Lisään mallin, kun löydän. Ja kyllä. Sukat on eriparia. Aina ei onnistu laskeminen edes kahteen.

Sain helmikuussa ennen nettiyhteyden poikki menemistä #tulppaanitorstai -haasteen Villa Kotirannan Sadulta. Myönnettäköön, että olen huono haasteissa, mutta netin toimimattomuus oli ihan oikeasti syynä tähän viivytykseen. Kuvat on nimittäin otettu jo helmikuussa.

Pidän tulppaaneista. Huomaan, että kuitenkin valitsen jotain kestävämpiä kukkia kotiin mieluummin. Ehkä myös siksi, että mikäli ostan tulppaaneita, niitä on ostettava paljon. Pidän tulppaaneista ehdottomasti eniten isoina kimppuina. Suosikkini on tässä juuttikankaisessa metallilankakorissa 20-30 tulppaania kerrallaan.

Arjen luksusta on kukat wc:ssä. Meillä on lyhty, jossa välillä on led-kynttilä lasiastiassa ja välillä kukkia. Muista kotiin ostetuista kimpuista nappaan kukan tai pari vessaan.

Tulppaanit tuovat joka tapauksessa aina kevään.

- Unna

Oodi Anu Harkille ja keväisille langoille

Meillä oli kuukauden nettiyhteydet poikki ja syytä etsittiin pitkään. Vihdoin yhteys toimii ja blogihiljaisuus päättyy. Netitön ja televisioton aika ei minua haitannut minkään muun kuin blogien vuoksi. Perheessä oli kuitenkin sellaisiakin, joita yhteyden puuttuminen häiritsi. Liittymät on minun nimissäni ja lopulta otin asiakseni hoputtaa palveluntarjoajaa hommiin hieman päättäväisemmällä asenteella. 

Edellisen kerran, kun televisiosta emme saaneet kuvaa näkyviin, vierähti viisi vuotta ilman televisiota. Nytkään ei telkkari saanut meitä liikkeelle. Nettiyhteys on sen sijaan muodostunut oleellisemmaksi.

Olin reilu viikko sitten Lentävässä Lapasessa pitkästä aikaa. Työ on haitannut vapaa-aikaa ja oli jo ikävä lapasen tunnelmaa. Nyt pitkiksi venähtäneiden työpäivien jälkeen sai liikkeelle Anu Harkki. Hän kertoi langoilla maalaamisesta ja näytti omia töitään. Ilta oli todella innostava. Ei hifistelyä, ei turhan tarkkaa nipottamista, ei ohjeiden seuraamista, ei pingottamista. 

Sen sijaan ilta sisälsi luovuutta, värien ilottelua, fiilispohjalta neulomista, kateissa olleen neulomisinspiraation löytymistä, innostumista ja kaikkea mahdollista positiivisuutta. Niin oli mukavaa, että kotiin en meinannut malttaa lähteä. Pohdimme, josko sohvalle olisi saanut jäädä nukkumaan :)

Kotiin päästyäni avasin lankakaapin ovet. Keräsin lattialle pinon yksittäisiä vyyhtejä ja jämälankoja. Isot puikot (okei, otin liian pienet, mutta en malta lopettaa siltikään työtä) käteen ja fiilispohjalta ylhäältä alas neuletta neulomaan. Tein (liian) pienen tilkun ja laskin tiheyden ja päänaukon mitan perusteella tarvittavat silmukat. Siitä lähdin neulomaan raglanissa lisäillen silmukoita.

Takista on tulossa iso. Mallin piti olla jotain muuta. En pysty siltikään lopettamaan. Käsittämätöntä, että kasa lankoja sopii yhteen, laittaa ne mihin järjestykseen vain. Työssä kulkee koko ajan kaksi lankaa. Toinen vaihdetaan kerrallaan ja värit liukenee toisiinsa. Syntyy uusia värejä. Yksittäiset vyyhdit ja jämät pääsivät todelliseen käyttöön. En löydä sanoja innostukselle. Jopa mohairit pääsi käyttöön. Se on jo ihme.

Kiitos Anu tästä ilosta ja inspiraatiosta! Alkuvuoden puikoilla ollut harmaa-musta neule sai aikaan neuleplääh-fiiliksen. Nyt mokoma  tekele jäi takan reunalle odottamaan parempaa hetkeä vain viisi kerrosta ennen päättelyä. Nyt on vain pakko saada väriä. Kevät. Todellakin.

Tuulen askeleet pääsi myös facebookkiin.

- Unna

Unelman pehmeä collegepaita

Taisi olla marras- tai joulukuu, kun kotiutin unelman pehmeää collegekangasta Kangastukusta. Ajatuksena oli tehdä isommille tytöille paidat. Piirsin heti tuolloin kaavat noin 150cm paitaan. Kaavoihin yhdistelin tyttöjen toiveista pidempää kaarevaa takakappaleen helmaa ja eteen lyhyempää helmaa sekä Ehta-kaavan olkapään muotoa, johon olen ihastunut omissa vaatteissa. 

Ompelu jäikin sitten jouluaskareiden alle. Taannoin pilkoin ja ompelin tummemmasta harmaasta paidan. Kaula-aukosta tuli armotta liian iso. Esikoinen omi paidan kuitenkin itselleen yöpaidaksi. Haluaisi housutkin samasta kankaasta. Itsellä on ajatus paitaa vielä käsitellä resorilla. Saa nähdä koska tulee motivaatio hommaan ja tuleeko paidasta täysi susi käsittelyn jälkeen, vai voisiko sitä jopa päivällä pitää.

Tänään pilkoin vaaleamman harmaan kankaan ja kaavaa muutin niin, että kaula-aukon sain pienemmäksi. Nyt pääsi paita ihan päiväkäyttöön. Tällä kaavalla varmasti teen jatkossakin paitoja.

Yksi joululahja, joka päätyi saajalleen vasta tammikuussa, on apinapaita. Paita on jäänyt aiemmin täällä vilauttamatta. Mustasta trikoosta ja apinasta sai mukavan yhdistelmän, jossa saa pienempiäkin paloja hyötykäytettyä. Kaava on joskus piirretty Ottobre-lehdestä. Kaavaa olen muokannut lasten kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa. Kaava on siis muuttunut ajan myötä, mutta peruspaita edelleen.

- Unna