Yöneulontaa

Perjantaina vietin jo perinteistä neuleiden yötä Lentävässä Lapasessa yhdessä neuleystävieni kanssa. Tapahtuma on samalla nyt kolmevuotiaan neulekahvilan syntymäpäivä. 


Tapahtuma on käsittämättömän lämmin sekä tunnelmaltaan että sisäilmaltaan, ihmiset ovat hyväntuulisia ja tunnelma on katossa, ympärillä on ihania lankoja ja osallistujia on aina juuri niin paljon kuin tupaan mahtuu. Retkituolit ja lattiatyynyt ovat vakiovarusteena osallistujilla. 


Vuoteeni mahtuu kaksi näin mahtavaa neuletilaisuutta, Lentävän Lapasen neuleiden yö ja Pukkilan Puikkopäivät. Niiden tunnelmassa on paljon samaa. Aiemmissa postauksissa on molemmista tapahtumista kerrottu enemmän -myös kuvin. Nyt kamera pysyi kassissa ja neuleet käsissä. Tästä pääset tutustumaan Puikkopäiviin ja tästä Lentävään Lapaseen.


Kovin mielelläni tutustuisin muihinkin vastaavanlaisiin tapahtumiin. Onko sinulla suositteluita?

- Unna 

Kassimarkkinat

 Ompeluksissa on ollut luova hiljaisuus. Ompelukone sai olla yksinään useamman viikon. Nyt kasseja ja pussukoita on tullutkin ommeltua taas yli tarpeen. Osa on ollut valmiina kyllä tovin, mutta kuvaamatta ja blogaamatta. Osa valmistui viikonloppuna.

Kassit suljetaan vain napilla. Haluan kuitenkin, että avaimille ja lompakolle on turvallinen paikka. Jokaisen kassin sisällä on klipsillä kiinni irroitettava vetoketjullinen pussukka. Aarteet säilyy siellä turvassa.

Kasseja oli entuudestaankin jo olemassa. Aikaisemmat tuotokset on esitelty täällä. Etummaisen laukun myin pois. Kaikkia en vain tarvitse ja lahjoiksikaan eivät kaikki ole menossa.

Kaverilta sain vanhoja farkkuja kassillisen. Yhden pussin tein jo lahjaksi ja toisen kuopukselle. Kolmas odottaa kohdettaan ja lisää varmasti tulee. Sen verran lahkeita on vielä jäljellä.

Olen myynyt laukkuja ja kasseja, jos joku on ollut kiinnostunut. Koskaan en missään myyjäisissä ole ollut. Kaikista vähäisistäkin myynneistäni olen tehnyt verottajalle ilmoituksen. Ja niin aion jatkossakin tehdä.

- Unna

Vikaan mennyt nimetön huivi

Perjantaina pohdimme esikoisen kanssa, että mitä hän veisi maanantaina kaverilleen syntymäpäivälahjaksi. Yhteisymmärryksessä valitsimme tuubihuivin ja päädyimme niinkin iloisen kirjaviin väreihin kuin musta, valkoinen ja harmaa. Kuudesluokkalaisille tuntuvat olevan aika yleiset värit. Aikaa neulomiselle oli kolme päivää, joten mitään haastavaa mallia ei voinut kuvitellakaan. Mieleeni tuli huivi, jonka olin nähnyt Lentävässä Lapasessa. En tiedä onko heillä mallihuivi tehty omasta päästä vai onko se ohje esimerkiksi myynnissä. Mallin nimeä en tiedä enkä kerinnyt alkaa kyselemäänkään. Google ei vastausta suonut.



Kun ulkomuistista huivia tikuttelin, ei tietenkään ihan samanlaista tullut esikuvan kanssa eikä se ollut tarkoituskaan. Mahdollisesti tämä nyt on mauton kopio jostain mallista, mutta en tiedä mistä. Saa vinkata, jos joku tunnistaa tai Lapasen naiset lukevat tämän (huivi on kassan edessä lattialla korissa :) ).

 Tikuttelin viikonlopun ahkerasti huivia. Sunnuntaina esikoinen katsahti huiviin ja totesi kylmän viileästi: "Ei siitä tommosta pitänyt tulla!". Jaa. Näin kävi. Ei voinut lahjaksi viedä. Onneksi kotoa löytyi kaksi, jotka iloiten ottivat huivin käyttöönsä. Hetken piti hengittää syvään, etten vajonnut teini-ikäisen tasolle totaalisesti. Se olisi ollut niin helppoa juuri sillä hetkellä. Hitaasti kymmeneen laskeminen ei meinannut  riittää tunteiden tasaamiseen. Esikoinen hankki itse lahjansa ja tämä "lapsellinen" huivi meni pikkusiskoille. Lapselliseksi tekee tämä malli, joka on kapea ja korkea. Teinit käyttävät pitkää huivia, joka kieputellaan kaulan ympäri useamman kerran. Nih. Nyt tiedän.

3,5mm puikoilla sain huiviin kulumaan 99g TeeTeen Helmi -lankaa.

Mikä olikaan kauheinta tässä vikatikissä. Nämä kaikki tunnit olivat pois minun Loistavista niityistä, jotka on puikoilla. :) Itse neulominen ei tietenkään koskaan ole vikatikki.

- Unna

Handuiset Signora Linat

Tiina Kaarelan/ Puikkomaisterin Loistavat niityt ovat olleet tehtävien neuleiden listalla jo ennen Tiinan Sukkakirjan julkaisua. Kaunis ajatus oli, että teen sukat jämälankaprojektina. Juuri niitä oikeita lankoja ei tuntunut olevan kuitenkaan riittävästi jämälangoissa (en ymmärrä miten tämä on mahdollista!). Sukat odotuttivat itseään ja odotuttavat yhä. Tosin nyt jo puikoilla.

Sukkakirjan ilmestyttyä kolahti täysillä Signora Lina -nimiset sukat. Aivan tolkuttoman ihanat. Oli pakko saada kirja heti julkkareista ja samalla Handun langat. Sukkakirja on ihanuudessaan koukuttava ja to do -lista kasvaa välittömästi kirjaa selatessa. Handun langat ovat samaan kategoriaan meneviä. Pakko neuloa niiden pehmeyden, laadukkuuden, helpon neulottavuuden ja käsittämättömän ihanien värien vuoksi. Sukkakirja ja Handun langat ovat ehdoton pari!

Omissa sukissani en paljoa halunnut muuttaa värimaailmaa Tiinan suunnittelemista sukista, koska ne olivat omaan makuuni sopivat ja täydelliset kaikilla tavoin. Saatan kuitenkin tehdä vielä toiset sukat joskus eri tavoin väritettynä.

Sukat olivat puikoilla noin viikon verran. Neulominen oli nopeaa ja koukuttavaa. Lankoja meni sukkiin yhteensä 200g. Kun lankoja ostin neljä sadan gramman vyyhtiä, jäi nyt Loistaviin niittyihin tietenkin jämälankoja. Miten oivallista! Loistaviin niittyihin tulee myös muita jämälankoja.

- Unna

Mistä on pienet pojat tehty

Maailmaan on saapunut uuden uutukaisia ihania söpöläisiä. "Taisto" ja "Kunto" vaativat asianmukaiset lahjansa. Kunto odottelee vielä nimeään, mutta sai vauvalahjana hienoisella kasvunvaralla olevat paidan, housut ja lippapipon.

Paita ja housut ovat Suuri käsityö -lehden toukokuun 2015 numerosta olevat Nosh-kaavat. Housuihin on julkaistu korjaus (klik), kun alkuperäisessä kaavassa mitat eivät täsmänneet. Kaavat ovat mukavat, mutta erityisesti paita vaikuttaa reilulta. Paidan pituudesta otin melko reippaasti pois. Tein 56cm kaavoilla. Meiltä ei pieniä vaatteita löytynyt, joten vertaamaan en päässyt. Luulisin vaatteiden olevan kyllä ennemmin 60cm kokoisia. Tai sitten on hämärtynyt muistikuva vauvoista. Sekin on mahdollista!

Pipo on Noshin verkkosivuilta tulostettava kaava (klik). Vauvan koon olen tehnyt kokeilemalla S-koosta hyvinkin reilusti pienentämällä. Kankaat on jämiä muista projekteista. En edes muista mistä ovat peräisin. Ihanaa, kun vauvojen vaatteisiin saa kulutettua pienetkin palat.

Taisto sai tänään nimensä. Onnea V-V:lle! Ristiäislahjaksi neuloin TeeTeen Helmistä liivin Dropsin ohjeella. Liivin kaveriksi tuli flat cap -tyyppinen lippis. 

Löysin netistä ohjeen aikuisten lippikseen (klik taas). Ohjeen lippis on 58cm päälle. Arvioin ristiäisissä olevan vauvan pään koon noin 40cm kokoiseksi, joten laskin prosentuaalisen osuuden, jotta saisin sopivan lakin (69%). Pienensin näyttöä sen verran, että sain viiden cm janasta 3,5cm janan näytölle. Kaavat piirsin näytöltä paperin läpi. Tässä vaiheessa aloin epäilemään pärjäänkö tämän hurjaksi matemaattiseksi ompelukseksi muodostuneen pulman kanssa. Vaan kah. Lakki tuli vauvan päähän. 

Kaavaa muutin koeversion jälkeen hieman. Sivukappaleen korkeutta lisäsin taakse ja laitoin lyhyehkon kuminauhan taakse, jotta pieni jousto tulee hattuun. Kangas on Wexleriltä.

Eihän tämä nyt mikään käytännöllinen vaate ole, mutta hauska sitä oli tehdä ja söpöhän tuo päässäkin oli.

Ristiäisissä sankarilla oli asiaankuuluvat vaatteet jo valmiiksi päällä. Lätsä sopi päähän ja tyyliin hyvin. Ihana mies!

 - Unna

Ukulele selkään

Meillä on torstait tohinaa täynnä. Ilta muodostuu kuopuksen skidienkusta, keskimmäisen baletista ja esikoisen ukulelesta. 

Ja mitä tämä tarkoittaa äidille. Ompeluhuoneessa on ollut balettivaatteiden ja ukulelepussin ompelutalkoot. Balettivaaatteet on vielä osittain vaiheessa (onneksi on tullut jotain päälle pantavaakin), mutta ukulele sai pussinsa jo. 

Esikoisen kommentti oli: "Ihan kiva, mutta mä kyllä ajattelin, että ihan sellainen tavallinen musta." Tämä äiti ei tavallista mustaa osaa tehdä. Kelpaa onneksi kuulemma tämäkin -vähän aikaa.

Tein repusta sen verran ison, että soittimen lisäksi reppuun mahtuu A4-kokoiset nuotit. Kankaat on kotona pitkään lojunneita kankaita. Pehmusteeksi laitoin karvakangasta, josta olisi pitänyt tulla keppihevonen.

- Unna

Clipper teeseinä

Aiemmin olen blogannut makuuhuoneemme. Talomme on rintamamiestalo, jonka edelliset omistajat remontoivat täysin 2000-luvun tyyliin. Talo oli meille juuri oikealla sijainnilla, joten tästä edellisten vääryydestä huolimatta tartuimme taloon. Remontointimme on ollut pintaremonttia vähällä rahalla, mutta täydellä tunteella ja mielikuvituksella. 

Keittiö on ollut ehkä pahin painajaiseni tässä talossa. No okei. Vesivahinko oli pahin. Tyylillisesti kuitenkin keittiö vie voiton. Keittiö oli varmasti mieleinen edellisille asukkaille, mutta me emme yhdistä sitä rintamamiestaloon. Suureen remonttiin ei kuitenkaan ole ollut varaa eikä 2006 remontoitua keittiötä ole oikein osannut purkaakaan. Pienissä paloissa olemme fiksanneet pikku hiljaa omaa mieltä lämmittämään.

Kuvissa on yllä edellisten asukkaiden mallilla keittiö, alla nykyinen tilanne. Rosteriset kalusteet eivät olleet lainkaan meidän näköiset. "Onneksi" kaikki koneet hajosivat, joten pääsimme vaihtamaan valkoisiin. Liesituuletin on edelleen vanha (ja rikki). Tovi on jo mietitty, millaista haluamme tilalle.

Ensimmäisenä kesänä irrotin, pesin ja spray-maalasin kaikki vetimet. Hyvin on maali pysynyt. Parissa kahvassa on kulumaa, mutta ne ei meitä haittaa.

Kaapistojen listat otimme heti pois. Avohyllyt korvattiin vanhan kaapin ylöosalla. Koiran syömä iso saareke purettiin. Kaapit laitettiin ikkunan alle ja mummoni ja pappani vanha ruokapöytä päätyi keittiöön.

Ruokailutilan puolelle tuli Kiurujen yö -tapetit heti muuttaessa. Tapetit oli valittu ennen talon löytymistä. Lattia oli tumma laminaatti. Sekin sai lähteä. Lautalattia olisi ainoa oikea, mutta jouduimme tekemään ison kompromissin ja laittamaan valkoisen puukuvioidun laminaatin. Katto ja lattia ovatkin vaikeimmat haasteet. Ikuinen toive on saada molemmat uusiksi. 

Viimeisin muutos keittiössä on seinä. Clipperin teet ovat ihania. Ihania niin maultaan, tuoksultaan kuin pakettien ulkonäöltäänkin. Pitkään on ollut jo haave, että saisin tapetoitua seinän purkeilla. Projekti viipyi vain siksi, että "tapetin" hankinta oli hidas ja teentäyteinen prosessi. Onneksi tutut auttoivat ja sain paketteja myös muilta, sillä pakettien ulkonäköä muutettiin yllättäen.

Seinä on niin ihana. Tykkään siitä kaikissa väreissään ja kuvissaan.

Avasin paketit suoriksi ja poistin teipit ja tarrat. Vedin seinälle apuviivat ja liisteröin tavallisella seinään laitettavalla liisterillä pienen matkan kerrallaan. Liisteriä sai olla paljon. Sen jälkeen laitoin paketin seinään ja painoin hetken. Yritin katsoa niin, että keltaiset paketit tulevat suhteellisen tasaisesti ympäriinsä, koska sitruuna-inkivääri -paketteja oli eniten. Siitä voi päätellä mikä on suosikkimakuni. Muutoin ei sijoittelua tarvinnut pohtia. Kaikki värit sopivat toisiinsa erinomaisesti eikä mikään riidellyt keskenään. 

Seinä on ollut valmiina jo hyvän tovin. Olen aina vain ihastunut siihen enemmän ja enemmän.

Jos ei tämä ihan käsityötä ollut niin yhdenlaista askartelua kyllä.

- Unna