Kukkiva sadetakki

Tätä voi jo sanoa ikuisuusprojektiksi kai. Ostin Eurokankaasta kankaat sadetakkia varten kolme vuotta sitten. Tein tytölle tuolloin lintutakin. Samalla leikkasin palat omaan takkiin. Takki oli ommeltu päälikankaiden osalta liiviksi. Sitten tuli muutto, pakkaukset jne. Takin palat ovat olleet nyt 2,5 vuotta varastossamme. Aina välillä olen ne nähnyt ja ajatellut, että kohta on niiden vuoro. Vuoro kesti aika paljon pidempään.

Nyt kaivoin palat esille. Aikomani vetoketju oli ilmeisesti jo päätynyt johonkin toiseen projektiin. Onneksi inspiraation hetkellä oli kuitenkin vetoketjuja kotona.

Tuskallinen sadekankaan ompelu ja saumojen teippaaminen päätyi, mutta onnellista loppua ei välitettavasti tässä tarinassa ole. Taskut liian pienet, hartioista kirraava ja kurttuun vetävä, tönkkö huppu... Takki on pidettävä, muttei mukava eikä se mitä suunnittelin. Kankaita ostaessa ajatus oli, etten halua olla synkällä säällä aina mustissa. Se tässä onnistui hyvin. Viikonlopun partioreissulla takki oli hyvin lämmittävä ja tuulta pitävä. Ei tarvinut varustautua sadevarusteisiin, kun takki sopi kaikkiin keleihin. Eli jotain hyvääkin. 

Kaavat piirsin silloin aikanaan itse yhdistelemällä ja muokkaamalla useita eri kaavoja. Kehittämistä on paljon. Vuosien aikana tosin olen hukannut jo kaavatkin, joten niitä en enää muokkaa. Alkakoot tämä onellisemmin alusta. Takkien ompelu ei jää kuitenkaan tähän. Kyllä minä vielä kunnon takin teen. Tämä olkoon harjoitusversio.

- Unna

Titanium-Nurmilintu

Kalenterista katsoen pitäisi puikoilla olla kovaa vauhtia tumppuja ja sukkia tulossa. Vaan ei ole. Ei ole kiinnostusta kumpiinkaan yhtään tällä hetkellä. Sen sijaan huiveja on tullut ja ja on edelleen puikoilla.

Ensimmäisenä valmistui Titanium. Pingottaminen ja kuvaaminen jäivät pitkäksi aikaa odottamaan, kun huomasin huivin olevan aivan liian pieni. Muiden siivellä tämäkin pääsi höyrytykseen ja koeajoon onneksi.

Neiti Kakkonen otti ilomielin huivin itselleen. Napilla kiinnittämällä huivista tuli oikeastaan käytännöllinen. Lapsi ei kaipaa liehukkeita eikä ylimääräisiä ulokkeita. Ei roiku, ei kiristä eikä purista. Lankana Handun merino. Siitäkään lapsi ei keksi mitään huonoa. Käyttämäni lanka on huomattavasti ohjeen lankaa ohuempaa (minulla 100g=400m ja ohjeessa sport-paksuinen). Ei tarvitse selitellä miksi huivi jäi pieneksi. Tuskin neuloessa ajattelin seikkaa yhtään. Huivi on nimittäin neulottu Olympia-stadionilla heinäkuussa, kun esikoisen kanssa olin Helsinki Pop Show:ssa. Musiikkia kuunnellessa huivi tuli itsekseen. Ajatus taisi olla enemmän musiikissa.

Viime viikonloppuna olimme 12v syntymäpäivillä ja muutamaa päivää ennen juhlia päätin tehdä huivin lahjaksi. Aikataulu määritteli paljolti mallia. Toisesta päästä aloitettu ja koko ajan levennetty huivi yksinkertaisilla reikäneulekerroksilla (*2 o yht., lk, 1o*) oli se mihin aika riitti. Ja kyllä. Voi huomata vaikutteet Nurmilinnusta. Lanka on vuosia sitten ostettua silkki-puuvilla-akryyli sekoitetta (Kokon). Paksu lanka huiviin, mutta tulipa lämmikettä ja kokoa. Langan paksuus on 50g=175m ja puikot 4,5.

Esikoinen olisi huolinut itselleenkin ja poseerasi mielellään.

Handun blingbling langasta muotoutui itselleni nyt niin kovin suosittu Nurmilintu. En ihmettele suosiota. Yksinkertaisuudessaan huivi on kaunis ja käytännöllinen. Tein nelosen puikoilla, jotta kokoa ja laskeutuvuutta tuli riittävästi. Lopulta huivi olikin melko suuri. Tarpeeseen juuri sopivan kokoinen.

Blingblingiä on minulle juuri sopivasta tai siis sopivan vähän. Kuvaankaan sitä en meinannut saada.

- Unna

Hautajaisvalmistelut

Lauantaina olimme saattamassa viimeiselle matkalle muoria. Meillä on ollut vuoden tauko hautajaisista. Sitä ennen oli viiden läheisen pois meno vuoden sisään. Eikä sitä edellisestä "ruuhkasta" ollut vielä kulunut montaa vuotta. Olen tehnyt tytöille aikanaan mekot mustasta pellavasta, jossa oli hopean värisiä palloja. En niitä tehdessä arvannut kuinka moniin hautajaisiin ne päätyivät. Aloin jo inhoamaan niitä mekkoja. Ne muistutti ainaisista suruista. On onni, että mekot ovat pieniä jo kuopuksellekin.

Aivan sattumalta kangashyllystä valikoitui jälleen musta-hopeinen kangas hautajaisvaatteisiin. Vasta ommellessa tajusin yhteensattuman edellisten mekkojen kanssa. Onneksi malli on aivan erilainen. Kuopukselle ja kakkoselle päädyin tekemään helppoakin helpommat laiskan ihmisen mekot. Saksin näppituntumalla kaksi kappaletta. Muutamalla saumalla ja käänteellä mekot minuuteissa. Kaula-aukon päärmeessä kulkee hopeinen nauha. Tähän hetkeen nämä oli riittävän helpot ja vaivattomat mekot.

Esikoinen ei tällaista halunnut (liian helpollahan olisinkin päässyt). Kaavat esikoiselle otin OB 

 2/2005 lehdestä (mekko tytölle). Helmaa lyhensin tunikamittaan. Kaula-aukko on varsin laaja. Olisi voinut olla todellakin pienempi. Topin kanssa sai nyt pidettyä näin. Pitää vielä ottaa kuminauha pois ja kiristää.

Kangas on ostettu joskus vuosia sitten ja yritin saada koko palan käytettyä. Pala oli kuitenkin iso ja piti ihan alkaa tuhlailemaan. Vielä perjantai-iltana surautin itselleni kassin samalla kankaalla ja nauhalla, kuin tyttöjen mekoissa. Lähinnä hilpeää tällainen perheen koodaus kankaalla. Ei ehkä minun juttu, mutta tulipahan tehtyä. 

Ja kun koodaamaan alettiin, miehen piti tietenkin oma palansa kankaasta ottaa. Hän selvisi taskuliinalla. Kangasta jäi edelleen. Mietin jo, josko kravatin tai liivin tekisin. Hautajaisia toivottavasti ei tule, mutta mustanpuhuva perheemme voi mustaa käyttää muissakin juhlissa.

Minulla on oikeastaan sellainen hovikukittaja olemassa. Ihana Anne, joka tekee aina niin ihania kukkalaitteita. Hälle ei tarvitse kertoa millaista on toiveissa. Hän tekee mieluista kysymättäkin. Tätä piirrettä arvostan erityisesti kukittajissa ja kampaajissa. Ehkä siksi, kun en osaa selittää mitä haluan. Monille "sellainen kiva" ei sano paljoa.

Nyt kai miehen heitosta "tee ite" aloin kehittämään halua kokeilla itse hautavihon tekoa. Ostin oasistelineen, vai mikä onkaan nimeltään tuo pohja ja lisäksi kimpun ruusuja. Loput materiaalit keräsin omasta ja äidin pihasta. Kuusen havuja, tuijaa, pihlajaa, kuunliljaa, gladiolusta, aronian oksia marjoineen, jotain muita marjoja ja niin edelleen. Alkuun hirvitti ihan kauheasti. Olin varma, että itku tulee kukkien kanssa tapellessa. Vaan helppoahan tuo oli. Eka kerrokset meni hyvin. Uskottelin, että kyllä se päältä on vaikeaa. Kasaan sain vihon. Kehityttävää on, mutta kehtasimme hyvin viedä kukat haudalle. Saatan seuraavallakin kerralla kokeilla jatkaa tätä uraa. Lähinnä haastavaa oli saada ilmavaa asetelmaa. 

Kukkiin tein mukaan kortin, jossa oli muorin kuva himmeänä ja Aila Meriluodon runo. Se tuntui nyt tähän hetkeen sopivimmalta kaikista upeista sanoista.

Ei mikään voi kuolla,

ei kukat, ei tuuli,

ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee

ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.

-Aila Meriluoto-

- Unna

Feresit

Viime keväänä tein esikoiselle ja kakkoselle feresit. Hermot meni Vuorelman kaavoihin ja ohjeisiin niin täysin, että paidan ja esiliinan teko jäikin kesään. Tyttöjen lähtiessä sottiisiin, tein paitoja viimeisenä yönä. Reissun jälkeen puvut ovat olleet kaapissa ilman ulkoilutusta ja kuvaaminen ja bloggaaminen ovat jääneet. 

Viikonloppuna faresit pääsivät ulkoilulle ja kuvaus vihdoin myös suoritettu 160 -vuotisen Pitäjäntuvan rapulla. Edelleen vannon, etten Vuorelman kaavoja käytä. Ne ei ole tehty minulle. Paidoissa kaavat ja ohjeet jätin jo nurkkaan ja tein omasta päästä. Jotain tuli tehtyä vaikeamman kautta, mutta jos vielä uusia pitää (saa) tehdä, osaan jo muutaman kikan, jolla helpottaa omaa työtäni.

Tikkuristi sujui pitkän tauon jälkeen ja helmat hulmusivat. Keväästä on mittaa tullut niin paljon tytöille, että saisi jo laskoksen avata helmasta. Kuopus sai lainaan feresin ja hän jääköön nyt ilman omaa feresiä. -Ainakin toistaiseksi. 

Useita töitä on valmistunut, mutta syystä tai toisesta eivät ole blogiin kerinneet. Yksi tällaisista on pienen pojan junasukat. Ensimmäiset junasukat minulle. Junasukat ovat mielestäni rumia, mikä on suurin syy siihen etten niitä ole tehnyt. Kaunis tarina ja monien kertoma käytännöllisyys sai minut kuitenkin neulomaan yhdet. Tarina ja ohje löytyi *täältä*. Sukista muodostui kortti, jossa sukat ovat kiinni yhdellä langanpätkällä. Ovat siis helposti irtiotettavissa.

Ja aivan mahtavan iso VAU. Yli 10000 vierailua sivuilla. Tämä on minulle iso luku. Kiitos jokaiselle vierailijalle!

- Unna

Viikon tuunaukset

Kaikki alkoi tästä. Neidit Yksi ja Kaksi päättivät vaihtaa huoneita. Neiti Yksi huomasi ettei hällä ole yöpöytää. Ei ollut haluja ostaa kummoista. Päädyimme paikallisen kirpputorin 2€ :n lokerikkoon. 

Lapsilla alkoi keskiviikkona koulu ja olen "leirileskenä", kun mies on töissä leirillä viikon. Mitäpä sitä muutakaan, kun spray-maalilla leikkimään. Varastosta maali ja ylijäämä tapettikaistale sisäreunoille. Hinta yöpöydälle 2€. Ajaa asiansa. Siihen voi laittaa kirjan, kynän, silmälasit, nenäliinat ja muut pienet hilpetöörit.

Seuraavaksi mietimme eskarilaiselle pöytää ja tuolia. Välttämättä niitä ei vielä tarvita, mutta koska eskarilainen oli vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta, ei äidin auta kyseenalaistaa. Tokihan sillä pöydällä voi leikkiä, piirtää ja lukeakin. 

Kirpputorikierroksen jatkuessa tuli vastaan tuolit. 7€/kpl. Naarmuiset ja mikälietekonahka rikki, mutta tukevat. Tässä kohtaa jouduin jo ostamaan pari purkkia spray-maalia.

Eskarilaiselle tuli pinkin ja lilan välissä oleva tuoli (sama maali kuin yöpöytä) ja kankaaksi istuimeen Ikean vanha kangas. Pirteä, iloinen, lapselle sopiva. Tuolin hinnaksi tuli 11,50€.

Eskarikalustus jatkui paikallisen facebook-kirppiksen ilmoituksella, jossa annettiin levyjä. Hain pois ja varastosta löytyneillä kulmaraudoilla kiinnitin yhteen. Päälle spray ja pöytä valmis. Pöydän hinta kaikkineen 9,50€. Eskarilainen oli niin tyytyväinen, että haki postissa saapuneet sisustus- ja käsityölehdet ja luki niitä pihalla. Kalusteet kyllä siirsimme jo sisälle. Ikeasta olisimme ilman tätä projektia ostaneet pöydän ja tuolin 70eurolla. Luulen, että ainakin tuoli on kivempi.

Tänään meillä syötiin ananasta ja persikkaa, jotta saimme eskarilaiselle kynäpurkit. Pöytään tulee pöydän maalilla maalattu koukku repulle. Sijoitusta on vielä mietittävä, koska pöydän paikka ei ole vielä loppuun harkittu.

Toisen tuolin kohtaloa en oikein tiennyt, mutta Neiti Kakkonen ilmoitti, ettei hällä ole tuolia. Tuolin piti tuleman siniseksi. En tiedä miksi, mutta sinisiä spray-maaleja on vähän ja todella typerissä sävyissä. Kyllähän joka robinhoodissa pitäisi olla turkoosia ja petroolia. No ei ollut. Suunnitelma A oli turkoosi maali ja valko-siniraidallinen kangas. Suunnitelma B: hopea maali ja valko-sininen kangas. Suunnitelma C: hopea maali ja kauan varastoitu kangas). Tuolin hinta 20€. Hinta nousi, kun tätä maalia ei kotoa löytynyt.

Maalipurkkeihin jäi hitunen maalia, joten kokeilin tulevaa projektia varten testin. Pihan kaunistus, vihreä ämpäri. Ensin tiskiin ja päälle pinkkiä maalia kylkiin pullon pohjat. Spray-liimalla kakkupaperi kiinni ja valkoisen maalin jämät ämpäriin. Kakkupaperi lähti hyvin pois. Itseasiassa yritti lähteä vähän liiankin aikaisin. Katselee tuota vähän mieluummin kuin alkuperäistä vaikka väri onkin aika imelä.

Viho viimeisenä: ostettu kyltti, johon kynsilakalla kirjoitin Pepi <3 Kustavi. Istutimme kaksi päärynäpuuta. En muista minkään kasvin nimeä pitkään. Nyt muistan päärynäpuiden nimet ja odotamme tulevina kesinä päärynävauvoja. Tulevana viikonloppuna on 12v hääpäivämme. Kynsilakan olen häihin ostanut. Tämä kertoo kuinka paljon kynsilakkaa käytän.

Tuleva viikonloppu on täynnä neulomista. Mahtavaa!

- Unna

Alladin

 Maailmaan on tullut uusi söpöys. Postimiehen kyydissä laitoin tervehdykseksi hatun ja kortin. Lisäksi lakanan, mikä on ollut meillä lainassa 11 vuotta tämän uutukaisen isän perheeltä. 

Nyt ei erityisemmin villapipokelit ole, mutta syksy yleensä saapuu joka vuosi ja kasvunvaraa yritin tehdä. Vaan kyllä oli vaikeaa arvioida vastasyntyneen pään kokoa. Kolme lasta ja iso määrä ystävien lapsia ympärillä, mutta aina vauvan koon unohtaa. 

Ohjeen löysin (TÄÄLTÄ) Dropsin sivuilta. Malli on Alladin ja siinä erityisesti yhdistyi kaikki mitä itse olen lasten hatuilta toivonut. Ei nouse otsalta liian korkealle, korvat pysyy peitettynä, ei mene silmille ja on kivan näköinen. Jokainen tietenkin itse arvioi viimeisen osuvuuden, mutta minä pidin. Malli oli myös hauska ja nopea neuloa. Kotoa ei löytynyt sopivaa lankaa, mutta päädyin lopulta neulomaan kaksinkertaisesta Schachenmayrin Fine Wool Premiumista. Näin sain neuletiheyden kohdilleen.

Kortin tein yhdistelemällä paperia/kartonkia ja kangasta. Liimaa ei tässä ole lainkaan vaan se on ompelemalla tehty. Ja ihan pipon linjoilla jatkui, kyllä söpö tuli tästäkin.

Paljoa ei ole sisällä käsitöitä kerinnyt tekemään. Pääasiassa elämä on edelleen pihalla, vaikka minun helteenkeston äärirajoilla mennäänkin. Ukkoset sai meidät kuitenkin pysymään pois rannoilta ja omaa pihaa on saatu laitettua taas kohti jotain tuntematonta viihtyisää puutarhaa. 

Vuosien varrella taloamme on asuttanut kaivurikuski, jolle ei ihan joka kerta riittänyt pihatien leveys. Talon päädyssä on kaksi lommoa, joiden peittämistä olemme miettineet. Lopulta laastin sijaan päädyin kirpputorilta ostamaan vanhoja kehyksiä ja kukkatelineitä. Laitoin venelakkaa kehyksiin ja telineisiin useamman kerroksen. Lisäksi ristipistotaulun kankaankin tuputin pensselillä useaan kerrokseen lakkaa. Kankaasta tuli keltainen, vanhan näköinen. Talon numero peittää yhden lommon, keinuva tyttö toisen. Lommojen sijaan iloa meille ja naapureille. Kehykset saavat olla kesät talvet ja ne kestävät sen aikaa kuin kestävät. Näiden luovuttaessa pohdimme uusia kehyksiä tai uutta kivaa.

Viime kesänä kasvattelin jo mansikoita ja perunoita talon vanhoissa ovenkarmeissa. Tänä kesänä kaksi komeron ovenkarmia tuli lisäksi ja tuppeensahatusta puusta (lienee talon rakennusaikaisia) mies teki kaksi isompaa ja korkeampaa kasvilavaa. Perunoiden ja mansikoiden lisäksi nyt kasvaa salaatit, pinaatti, yrtit, nauriit, porkkanat, sipulit, kukkakaali, punajuuret ja avomaankurkut. Kasvihuoneessa on kurkku, kolmea eri tomaattia, chiliä ja paprikaa. 

Lavojen välissä on kangas estämässä rikkaruohoja. Sireeniaidan ja lavojen välissä on "katteena" vanhat pitkät tikkaat. Tikkaat on helppo nostaa ylös ja harjata lehdet pois syksyllä. Muissa väleissä on elämää nähneitä rikkinäisiä räsymattoja. Kyllä on onni oma kaivo. Kastelu on jopa mielekästä.

- Unna

Tähkä lyhyillä hihoilla

Tänään juhlimme yhden ihanaisen prinsessan ensimmäistä syntymäpäivää. Viime sunnuntaina päätin neuloa liivin lahjaksi. 

En halunnut tehdä vaaleanpunaista, en pinkkiä, en liiallista hempeilyä. Tumma hiuksiselle ja -silmäiselle tytölle sopii erinomaisesti tummempikin väri. Vähän piti kuitenkin tyttömäisyyttä lisätä napilla ja ruseteilla, jotka toimivat napin asemasta. Nappi on ostettu Puputsin Puodista. Langaksi valikoitui TeeTeeltä ostetut Sublime extra fine merino wool, dk vahvuisena. Keriä löytyi neljä, yksi kutakin väriä. Eli raidallinen tuotos oli melko välttämättömyys. 

Ensin ajattelin tehdä raidallisen liivin ylhäältä alas omasta päästä. Huomasin kuitenkin jo alku metreillä, että 80-90cm koko on hukassa muistista. Yksivuotiaat (+kasvun vara) ovat pieniä, mutta minkä kokoisia tarkalleen. Kolmen lapsen jälkeenkään ei muistissa moinen pysy. Otin silmukoiden määriä Ilona Korhosen Tähkästä. Ajattelin tehdä kuitenkin jotain muuta. Neuleen edetessä huomasin kuitenkin tekeväni Tähkää. Miksi hyvää keksimään uudelleen. Tähkä on hyvä. Tai erinomainen. Hihat tein kuitenkin lyhyenä ja ilman koristeneuletta.

Pientä kiirehtimistä piti neuleessa pitää yllä vaikka pieni neule onkin. Yksi päivä viikolla kului leipoessa, toinen juhliessa esikoisen juhlia. Kolmena päivänä rannalla neuloin liivin valmiiksi. Violettia lankaa jäi huima 20cm jäljelle. Kylmä hiki meinasi tulla helteestä huolimatta. Muita värejä jäikin vähän enemmän. Lankaa kului Tähkään tällaisenaan 170 grammaa.  

Kartonkivarastoa pääsin menneellä viikolla täyttämään Sinellistä. Nyt askartelu sujuu taas ilman "nyhjää tyhjästä" -operaatiota.

- Unna