Pikku Tähkä

Tähkä, Keiju ja Taikasauva -neuleet jatkuivat. Kuopus keri itse langat ja puikot heiluivat tällä viikolla niin, että ihanuus takki valmistui. Neule tuli kuin itsekseen kuunnellessa koulutusta. On se kumma kuinka paljon paremmin pystyy luentoja kuuntelemaan neuloen! Vähän tylsempikin asia menee kevyemmin, kun kädet saa heilua.

Ilmeet kertovat ehkä tyytyväisyydestä. Ja kun itse tykkään edelleen neuleesta mahdottomasti, niin ymmärrän kyllä. Kuviakin sai ottaa vaikka kymmeniä ja poseerauksia tuli joka asennossa.

Lanka Handusta, yllätys yllätys. Ja lentosuukko lähtee Ilulle ihanasta langasta ja ihanasta mallista. Takkiin kulutin 360g lankaa, koko noin 130. Tosin, kun mitta on yliarvostettu apuväline ja kuviota, lisäyksiä ja kavennuksia muistin seurata vain toisinaan, niin koko on todella noin-koko. Käyttäjälle sopivalla kasvunvaralla sopiva ja lankaa jäi 5cm yli. Voisi sanoa täydelliseksi. 

Mies pyöritteli päätään, kun kuopuksen kanssa pohdimme tapettiasioita. Velikin taisi kommentoida, että hän ei ennen 20v ikää edes ajatellut tapetteja. Olemme kuulemma opettaneet lapset liian koviksi sisustamaan. Mahdollisesti. Kaksi vuotta kuopus on elänyt vihreiden kukkien keskellä, mutta ei ole tykännyt tapetista yhtään. Askartelu käyttöön ostin sini-ruskeeta tapettia kympillä vuosi sitten. Tapetti kolahti kuopukseen, hän halusi sen seinälle. Vuoden hauduttelin tätä "suurta investointiani". Tällä viikolla raivasimme kuopuksen kanssa hänen huoneen. Kun kalusteet oli siirretty ja homma valmis tapetointiin, aloin epäilemään tapettia kovasti. Tapetti on nyt seinässä, mutten vieläkään tiedä, onko se hyvä vai ei. Noh, asukas viihtyy. Se lienee nyt pääasia. Itse en niin paljon lasten huoneessa vietä, ettei tästä varmastikaan ongelmaa tule. Tapettia on edelleen yksi kokonainen rulla. Montaa euroa ei tässä mennyt hukkaan, jos tapetti taas joskus vaihdetaan.

-Unna