Feresi

Viikko on sisältänyt erinäisen määrän silmukoita, joista ei voi vielä hiiskua. Niistä myöhemmin, kun on niiden aika. Muutoin viikko on hujahtanut ohi ensin viikonloppuun valmistautumisessa ja sen jälkeen itse viikonlopun ohjelmassa. 

Viikon tuskaisimmat päivät menivät feresien ompelemisessa. Onneksi ohjaajat päättivät esitysasun päivittämisestä ja tällä erää tytöt tanssivat feresien hameilla, t-paidalla ja tennareilla. Sain armon aikaa paitojen ja essujen ompeluun. Ja mekotkin piti nyt tehdä vain kahdelle. 

Noin normaalisti pakoilen arkisia tylsiä hommia ompelulla. Nyt kävi niin päin, ettei ompelu kiinnostanut laisinkaan vaan pakenin neulomaan, tapetoimaan ja jopa siivoamaan. Osansa siivousinnosta saa Vuorelma. Noin yleensä tulen kaavojen kanssa juttuun. En tykkää kaavojen piirtämisestä, mutta sellaista suurempaa kädenvääntöä en käy kaavojen kanssa. Viime kesänä tein kansallispuvun paidan Vuorelman kankailla ja kaavoilla. Ihmettelin monia työvaiheita. Moneen kertaan olen ihmetellyt, miksi paita on lähinnä napapaita ja tyttöjen paidan halkio edessä ylettyyn miltein napaan.

Feresien kaavat olen ostanut myös jo viime kesänä, Samalla reissulla Vuorelmalta siis. Naureskelin jo tuolloin heidän ohjeitaan. Olikohan mekkoon 10kpl A4-sivullista ohjeita. Ajattelin, että kyllä on rautalangasta väännetty asia, yksinkertaisempikin tajuaa. Vaan kuinkas kävikään. Unohdin paidan teon ongelmat kokonaan ja aloin puhtaalta pöydältä. Oikein hyvin olisi voinut muistia kaivella, ettei ole pakko ohjeen mukaan esimerkiksi halkiota leikata. Vaan sinne navan seutuville meni eka mekko. En vieläkään ymmärrä. Kakkosen mekosta otin takakappaleesta noin puoli metriä kangasta leveydestä pois, etukappaleesta noin 10cm. Edelleen mekko menee reilusti minulle ja laskokset ovat paksuja ja tönkköjä. 

Työvaiheista oli ohjeissa paljon kuvia, mutta ohjekuviin ilmestyi esimerkiksi yhtäkkiä nauha, mutta missään työvaiheessa tätä nauhaa ei ommeltu. Kaipasin Vuorelma-Suomi -sanakirjaa kerran jos toisenkin. Kolmannen mekon kankaat odottavat, samoin esiliina- ja paitakankaat. Kolmas kerta toden sanoo ja kaavat vaihtuvat eri firmalle. Vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä löytyivät kaavat ja kokeilen niitä seuraavaksi. Onneksi näillä mekoilla kuitenkin tytöt iloisesti tanssinsa nyt tanssi ja meillä seura ei ole tiukkapipoista sakkia. Tanssin ilo on pääasia ja varustuksella ei hifistellä. Kunnioitan tuota ajattelua todella paljon.

Katsotaan kuinka pitkälle jää kolmas mekko ja tykötarpeet roikkumaan, mutta tulevalla viikolla en niitä ainakaan tee. Nyt tarvitaan jotain mukavaa hommaa.

- Unna